Lue keskustelun säännöt.
G: Mikä ärsyttää lastesi isovanhemmissa?
01.07.2008 |
Tämä aihe tuli mieleen kun vanhempani kävivät kylässä. Isäni saa minut raivon valtaan melkein aina lasten kanssa ollessaan.
- Isäni neuvoo minua aina lastenkasvatusasioissa vaikka ei ole kummoinen kasvattaja itsekään.
- Ei katso lasten perään yhtään niiden kanssa ollessaan. Jos muksu kiipeilee jonnekin niin ei komenna lasta pois, sanoo vaan että siinäpähän oppii kun putoaa.
- Voi antaa lapsille mitä vaan ruoka-ainetta maisteltavaksi kysymättä minulta
- Pelottelee lapsia tahallaan
Kommentit (78)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuska että ärsyttää nämä "meidän mummit kuolleet, olkaa iloisia, että teidän elossa, vaikka tunkisivat lastenne päätä vessan pönttöön, niin silti ovat sentään elossa" argh!!!! ei perkule voi taas verrata keskenään, ihan oikeasti!! saa nyt asiat ottaa kupoliin!!!!!!!!
meillä famu ja fafa eivät huomioi lasta ollenkaan, siis lapsen hakiessa huomiota, vaan höpöttävät vaan aikuisille. eivät myöskään kunnioita mitään meidän sääntöjämme jne, joten eipä oo tullut hoitoonkaan jätettyä kersoja, kun ei luottoa.
mun puolelta taas mummo ei tajua vahtia tarpeeksi, vaan pitää joka asiasta sanoa. että jos on sanuttu, että mökillä ei saa jättää lasta yksin pihalle, niin ei tajua, että se on sama asia, kuin jos jättää lapsen yksin terasille.. että kyllähän vajaa 3 vee tottelee, jos siihen yksinään jättää, ettei rantaan lähde, juu juu.
ja ukki tekee sitä samaa mitä minulle aikoinaan, eli esikoista komennetaan joka asiasta ja pienempää ei "älä yllytä pikkusiskoa" voi pee.
ja kyllä, olen sanonut ääneen kaikille näistä ;)
Antaa lapsille kaikessa periksi, vaikka olisin jotain kieltänyt, antaa lasten huudella tyhmäksi "ei se mitään" ja sitten ihmettelee, kun häntä ei kunnioiteta.
lapsi on anopilla hoidossa ja tietenkin kiltti sen lyhyen ajan. Kun tulen hakemaan, alkaa minun testaus ja kiukuttelu. Ihan perusjuttu, jolla ei ole mitään väliä ja jonka luulisin jokaisen äidin tunnistavan. Mutta anoppi onkin puhunut miehelleni, että lapsi jotenkin ei rentoudu äitinsä kanssa ja heittäytyy vaikeaksi, toisin kuin hänen, kulta-mummin, kanssa. Aargh!
Tahallaan eivät oleilkeitä. Yritän opetella päästämään nuo sammakot toisesta korvasta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että hekin ovat täällä vain rajallisen ajan eikä sitä aikaa kannata tuhlata ihan nurisemiseen. Tämä ei poista ärsyttäviä piirteitä, mutta ehkä auttaa suhtautumaan niihin eri tavalla. Ei siis mitään jeesustelua tai marttyriutta mielestäni. Isovanhemmat ovat eri aikakauden ihmisiä.
Pahinta on se, että hän avoimesti halveksii meidän tyttöjä, vain esikoispoikamme on jotakin. Hänen mielestään tytöissämme ei ole mitään kehuttavaa, vaikka tyttömme ovat oikeasti fiksuja ja hyvin koulussa menestyviä. Toiseksi nuorin sai juuri hymytyttöpatsaan, ja sitäkin anoppi hämmästeli, että miten on mahdollista, kun tytöllä on aina niin rumat vaatteet päällä. Minua hän myös halveksii. Jouduttiin kerran pyytämään anoppia meille lapsia vahtimaan, kun itse jouduin sairaalaan. Olin jo viikon ollut todella kipeä, mutta anoppi oli lapsille marmattanut, että hän joutuu meillä lattiat pesemään, kun äiti ei ole viitsinyt. Ja tällaisia esimerkkejä olisi vaikka miten paljon.
Appiukonkaan mielestä tyttöjen ei tarvitisisi käydä kouluja, koska eihän naisen tarvi osata muuta kuin kodinhoitoa ja ruuanlaittoa ja miehen passaamista.
Minun isäni ei viitsi opetella lastemme nimiä.
Omasta äidistäni ei ole mitään pahaa sanottavaa. Hänelle kaikki lapsenlapset ovat yhtä tärkeitä, ja lapsemme tykkäävät äidistäni tosi paljon. Terveenä hän vielä vietti paljon aikaa lastemme kansa, mutta nyt sairaana ei enää jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ärsyttää, kun anoppi on kauhea tosikko vailla minkäänlaista huumorintajua. Sanoo mitä tahansa vitsikästä, niin kaikki menee totena.
Ja sitten hän on oppinut ihme teinityylin reagoida kaikkeen: eli kun suutun, jos lapselle on annettu jotain ruokaa, mitä ei saisi tms. niin anoppi vaan virnistää ivallisesti, kohottaa keskarin ja tokaisee "mee hoitoon". Menee hermot hänen kanssaan.
Ihan oikeasti?! Naurattaa ajatuskin anopista tekemässä moista. vai ettei ole huumorintajua!
En olisi paljon yhteyksissä tuollaiseen ihmiseen! Miten jaksat? Mun äiti vähän samanlainen, tosin osaa olla parempikin välillä. Mutta hirvittävän negatiivinen ja hankala ihminen on. en ainakaan tuu paremmalle tuulelle kun näen äitiäni! Surullistahan se on myös:((,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tämä nyt on aika kevyt ketju aiheesta. Loppuis keskustelun aiheet tältä palstalta, jos ei ikinä saisi läheisistään nurista.
että hekin ovat täällä vain rajallisen ajan eikä sitä aikaa kannata tuhlata ihan nurisemiseen. Tämä ei poista ärsyttäviä piirteitä, mutta ehkä auttaa suhtautumaan niihin eri tavalla. Ei siis mitään jeesustelua tai marttyriutta mielestäni. Isovanhemmat ovat eri aikakauden ihmisiä.
Mutta se on kuitenkin mun miehen äiti ja siksi välillä käydään siellä. Anoppi ei uskalla noita ilkeyksiään miehen kuullen päästellä, vain silloin, kun minä ja lapset ollaan paikalla, mutta mies kyllä uskoo meitä, kun kerrotaan, mitä äitinsä taas sanoi. Eli anoppi on tosiaan ihan tahallaan ilkeä. Nyt mun teinitytöt ei enää anopin luona käy ollenkaan. Vain 5-vuotias kuopuksemme on enää mukana, ja usein mies käy ihan yksin. Anoppi asuu aika lähellä. - 53
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmeellisiä anoppeja vaan ihmisiä, koska nuo meidän rakkaat anopit ovat samalla joidenkin vaimoja, äitejä, mummoja, ystäviä.
Komppaan kahta viimestä.
Ei juuri muu ärsytä paitti että eivät osaa olla tiukkoja lapsille.
3/4 stä toimii niin.
Oma äitini on ainut joka pystyy pitämään rajat mutta tuo onkin töissä lastentarhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuten leikkisä hoitojonoon hakemista suositteleva anoppini ;-)
No onneksi suurin osa on suht normaaleja, mutta oma äitini ei valitettavasti näihin kuulu. Taitaa useampien mielestä olla aika kummallinen outoine ja jyrkkine kommentteineen. Joka kerta kun tapaamme niin laukoo kyllä kaikenlaista.
Anoppi on ihan ok, vanha alkaa olla eikä jaksa enää. Hänen tyttärellään on yksi lapsi jota tämä hoitaa koko ajan. Ja jos ei hoida tätä niin on tekemässä tämän tytön töitä (joo, on se mahdollista) Kaikki hänen aikansa menee siis tämän yhden kanssa niin emme omaamme ole hänelle tuputtamassa ollenkaan. Käydään kahvilla kerran kuukaudessa tai kahdessa, hän käy yhtä usein eli harvoin.
Hänellä on myös muita lapsenlapsia, koululaisia jo tosin, he ovat myös paljon mummon luona. Ja paljolla tarkotan useampaa yötä viikossa.
En kehtaisi lapsenpiiaksi anoppia olla vailla mutta yhteistä aikaa toivoisin enemmän.
Viimeksi siellä kylässä käydessä oli tämän tytön lapsi siellä ja mummo ei saanut koskeakkaan meidän lapseen kun hänelle tuli paha mieli. Anopilla meni kaikki aika lasta paimentaessa joten me vain katsoimme aikamme televisiota ja lähdimme sitten pois.
Oma äiti taasen yllätti positiivisesti. Ennen lasta manaili että tuskin joutaa koskaan "mummona" olemaan mutta niinpä vain joka viikko haluaa lapsen hoitoon. Ja kuuntelee ohjeet hyvin (tuntuu typerälle neuvoa OMAA äitiään lapsenhoidosssa). Oma äitinikin on monella tavoin sairas niin hirveästi ei vaivata. Mutta kaikesta huolimatta jaksaa olla lapsen kanssa hirmuisen hyvin, oikein silmät loistaa ilosta. Tuntuu että piristyy ihan silmissä.
Mutta meinasin pissata housuun kun luin tän! :-D
tuska että ärsyttää nämä "meidän mummit kuolleet, olkaa iloisia, että teidän elossa, vaikka tunkisivat lastenne päätä vessan pönttöön, niin silti ovat sentään elossa" argh!!!! ei perkule voi taas verrata keskenään, ihan oikeasti!! saa nyt asiat ottaa kupoliin!!!!!!!!
;)
niin päivän tiskit on likoamassa tiskialtaassa. Jaiks. Sieltä ne pitää sitten rasvaisen kylmän veden seasta nostella tiskikoneeseen.
Että tämmöistä meillä...
Itse on kitkutellut ikänsä pienellä palkalla ja myöhemmin pienellä eläkkeellä, eli sikäli ymmärrän hänen "tuskansa" kun katsoo kuinka RÖYHKEÄSTI vaihdoimme kahdenkympin tv-tason kahdensadan versioon kun lapsi syntyi (huom. turvallisuusseikat= painava, tukeva taso vs. heiveröinen pyörillä seisova!) ja vieläpä imurinkin kehtasimme pistää vaihtoon (liian pieni nykyisille tarpeillemme, sain sen kun asuin vielä yksiössä). Arvatkaa kuka sitte hätää kärsien otti tavarat vastaan? ;)
Ja arvatkaa kenen kodissa saa vahtia jokaista askeltaan, ettei astu jonkun "hyväkuntoisen kierrätysesineen" päälle??
Tääkin kuolleiden isovanhempien haikailija ois kympillä ketjussa päivittelemässä anoppinsa vikoja, jos hänellä sellainen olisi. :) Eihän tämä nyt tarkoita sitä, ettei isovanhemmissa olisi MITÄÄN hyvää, jos vähän tänne purkaa angstiaan! Hiukka huumorintajua kiitos!
Mua ärsyttää omissa vanhemmissani tällä hetkellä se, että kun mulla on oikeasti rankkaa, he ikäänkuin häipyvät taka-alalle. Normaalissa arjessa ovat hienosti tukena, mutta sitten kun "äiti on vähän väsynyt", sanotaan voivoi ja muutetaan puheenaihetta. Raivostuttavinta on se, kun mä kerron äidilleni, että nyt on rankkaa, hän alkaa retostella siitä, miten vaikeaa ennen vanhaan oli! No oli varmaan joo, mutta mitätöikö se mun tämänhetkisen oloni?