Koska on oikea aika "tehdä" vauva?

Olemme lapseton pari ja olemme olleet yhdessä viitisen vuotta. Elämäntilanne ei ehkä ole täysin optimaalinen lapsen hankintaa varten, mutta onko se koskaan...



Vauvakuumetta ei varsinaisesti ole, varsinkaan miehelläni, joka suhtautuu koko asiaan varsin rationaalisesti. Sain kuitenkin keväällä tietää sairastavani PCOS-tautia, joka on yleisin lapsettomuuden aiheuttaja Suomessa.



Pitäisikö lapsi siis tehdä "varmuuden vuoksi" nyt? Enhän edes tiedä, voinko saada lapsia vai en. Uskaltaako odottaa, että elämäntilanne on sopivampi?



Miksei kukaan voi sanoa, mitä meidän pitää tehdä? Mä en kestä tällaista epävarmuutta :-(

lapsesta yksin, jos mies ei innostu lapsen synnyttyäkään lapsestaan? Niinkin voi käydä.

Lapsi tulee jos on tullakseen.

Mekin päätettiin tehdä ihan vaan iän puolesta ja kuitenkin molemmat haluttais monta lasta.

Aluksi tietty pelotti, että onko oikea päätös ja että pärjätäänkö, mutta nyt kun pieni mies on maailmassa, se tuntuu just niin oikeelta ku vaan voi:). Harmi, kun ei tehty aikasemmin...

lapsesta yksin, jos mies ei innostu lapsen synnyttyäkään lapsestaan? Niinkin voi käydä.

Mutta tiedän, että mies on just niin rationaalinen, että kantaa kyllä vastuunsa ja aivan varmasti ei myöskään ala "tehdä" lasta, ennen kuin on asiastaan varma.

Mies on tällä hetkellä 30 ja mä oon 26, eli teoriassa on aikaa, mutta kun tosta hemmetin PCOS:ta ei tiedä. Mulla ei tosin ole se vissiin kamalan paha, mutta kierto on kuitenkin joku 60-90 päivää.

Olen ajatellut aina, että haluan lapsia "sitten joskus". Kamalaa, että se hetki pitäis kai olla aika pian. Olen aina luullut, että ihmiset on jotenkin tosi valmiita vanhemmuuteen. En mä ainakaan ole.

ap

Saman miehen kanssa jo vuosia (itse vielä "etsin sitä oikeaa" alaa mutta mies ok töissä) ja ajatus lapsesta pelottaa. Kaveri sanoi, että siitä tietää olevansa valmis kun miettii onko valmis;) mutta enpä tiedä...



Tunnen itseni niin lapselliseksi vaikka jo lähempänä 30- kun 20-vuotta olen. Tahtoisin lapsia, mutta pelkään ettei se vastuuntunto tule lapsen mkana. Vaikka moni tuttu on "rauhoittunut" lapsen myötä, pelkään että jämähdän kotiäidiksi "loppuiäksi" ja heitän pois haaveet urasta jne. VAIKKA lähellä asuu "koko" tukiverkosto, eli lapselle hoitajia riittää.



Olen halunnut lapsia jo pitkään, ja melkein aloimme niitä jo n. 3-vuotta sitten "yrittämään", mutta jänistin. Toisaalta mietin onko edes sitä "oikeaa aikaa"??? Varmaan aika moni RAKASTETTUA lapsi olisi jäänyt syntymättä jos kaikki olisivat odottaneet sitä "oikeaa hetkeä". Ja milloin se edes olisi...????!



Anteeksi rakas ap, en osaa vastata, koska itse painin asian kanssa, tosin minulla ei ole (ainakaan todettuna...!) sairautta miksi pitää "kiirettä".

mekin alettiin yrittämään lasta, ja kas, heti tärppäsi. Nykyään niitä on jo kaksi ja hyvin on pärjätty!

Ovulaatiota ei yleensä tapahdu kierroissa, jotka ovat pidempiä kuin 35 päivää.



Itselläni pco ja yritimme ensimmäistä lastamme 1,5 vuotta vaikka hoidot oli käytössä heti alusta alkaen. Kiertoni olivat n. 35-40 pv.

Ovulaatiota ei yleensä tapahdu kierroissa, jotka ovat pidempiä kuin 35 päivää.

Itselläni pco ja yritimme ensimmäistä lastamme 1,5 vuotta vaikka hoidot oli käytössä heti alusta alkaen. Kiertoni olivat n. 35-40 pv.

Lääkäri sanoi vain, ettei kannata tehdä mitään paniikkiratkaisuja, muttei kannata lykätä lastentekoa vuosikaupalla.

Oon aatellut, että jos menisi miehen kanssa kahdestaan jonnekin gynelle keskustelemaan asiasta, jos sais kunnon arvion tilanteesta.

ap

pari kuukautta sen jälkeen kun oltiin tavattu. Miehellä ei sillon ollu edes voimassa olevaa oleskelulupaa, olis käännytetty saman tien jos olis jääny kiinni. Me vaan tiedettiin että kuulutaan yhteen ja et halutaan lapsia. Siitä on nyt kohta kolme vuotta ja meillä on 2v. lapsi ja miehellä työ ja oleskelulupa kunnossa. Elämää ei aina voi suunnitella liian tarkkaan, ikinä ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan....

huomaa kaipaavansa elämäänsä jotain muutosta.

Silloin kun ura ei oo pää-prioriteetti ja kaipaa muuta sisältöä elämään.

Kun tuntee istuneensa jo baareissa liian kauan ja viettää illat mielummin kotona kuin kavereiden kanssa jossain...

Kun huomaa, että kodin laittaminen onkin kivaa ja miettii, että pitäiskö ottaa koira...

Ne on suht varmoja merkkejä siitä, että lapsikin tähän mahtuisi;)

hyvä jos pari kertaa vuodessa. Eli varmaankaan et joka tapauksessa ihan heti raskautuisi jos nyt alkaisitte yrittämään. Mutta sen takia yrittämisestä tulee helposti juuri yrittämistä isolla Y:llä, eli parasta olisi vaan jättää ehkäisy pois ja yrittää olla sen kummenmmin ajattelematta asiaa ennen kuin vuosi on kulunut ilman tulosta.

Meillä oli pitkään sellainen tunne, että "kyllä me joskus halutaan lapsi yhdessä". Ei varsinaisesti ruvettu yrittämään ikinä, yhtäkkiä olin vain raskaana, ehkäisy oli pettänyt. Olin tuolloin 25-vuotias, yliopisto kesken eikä työpaikkaa. Ja mies opiskeli. Pelästyin ensin kuinka kaikesta selvitään. Mutta onnellisemmin ei olisi voinut käydä.

Nyt meillä on ihana 2,5-v poika, minä valmistuin keväällä, sain juuri vakituisen työpaikan, ja mies valmistuu syksyllä. Eli asiat järjestyivät, elämä vain hiukan muutti muotoaan :) Jos emme olisi saaneet lasta tuolloin, nyt tuntuisi ettei vielä voi, kun on juuri päässyt työelämään, ja taas viivästyisi. Aina on varmasti jotain, mutta voin vakuuttaa, että lapsi ja oma perhe on kaiken arvoista.

Sitä kun ei tiedä vaikka menisi kuinka kauan.



Itse muistan ensimmäisen (tai oikeastaan joka kerta) miettineeni kauheasti yrittääkö vai eikö.

Jotenkin se on niin iso päätös ja peruuttamaton juttu.

Mutta oikeesti heti kun päätös oli tehty ja ensimmäisen kerran ilman ehkäisyä seksiä harrastettu olin varma jutusta.

Se vaan muuttuu sellaiseksi, että odottaa tuleeko menkkoja vai ei ja on pettynyt, jos ne tuleekin.



Iän puolestahan te olisitte nyt oikein sopivat vanhemmiksi. Ja jostiedät, että rahoillanne saa ainakin leivän lapselle niin antakaa mennä.

Ei oikeasti koskaan miettimällä tule oikeeta hetkeä, aina on jotain joka voisi olla toisin.

Ja jos tulet heti raskaaksi sinulla on koko pitkä odotusaika aikaa kypsyä ja valmistautua ajatukseen.



Terv. kolmen äiti, ja jokaista päätöstä on vatvottu edes takaisin ja ikinä ei yksikään lapsi ole kaduttanut tai tuntunut väärään hetkeen saadulta.

Noilla kierroilla aikaa saattaa mennä aika pitkään...



Aika ikävä lykätä asiaa 5 vuotta ja lopulta huomaatte olevanne lapsettomuushoidoissa.

lapsettomuushoitoihin jos ei oikein onnenkantamoinen potkaise joten antakaa mennä nyt vaan. Et sinä kuitenkaan raskaudu ennen kuin saat lääkkeitä.

että tuletkin heti raskaaksi. epätodennäköistähän se on mutta ei aivan mahdotonta. Sen takia kannattaa kuitenkin ennen ehkäisyn jättämistä miettiä vähän perustellisemmin, oletteko valmiita lapsen tuloon. Ihan varmasti häntä rakastatte, jos ja kun hänet saatte, mutta se raksauden alku on pienempi järkytys, jos ottaa asian tosissaan alusta lähtien.



Me aikoinaan alatteiin yrittämään toista suunnilleen periaatteella "kun ekan tekeminenkin kesti vuoden niin kai tämäkin". Kun sitten tulin ekasta kierrosta raskaaksi, ei oikein kumpikaan osattu iloita, oltiin vaan ihmeissämme että joko meillä siis ensi kesänä on vauva...



Ette te minusta kyllä mitään nuoria vanhemmiksi ole ja jos molemmat olette sitä mieltä, että lapsia ennen pitkää haluatte, niin miksi ei nyt? Mutta älkää huijatko itseänne millään TJOT-ajattelulla vaan yrittäkää ensin vaikka puoli vuotta ja sitten gynelle juttelemaan. Sun taustalla ei kannata odotella paria vuotta ennen tutkimuksia ja apua.