Auttakaa, tein hätäsen päätöksen ja nyt kaduttaa!!!

kato peiliin ja huuda sinne

kyllä se ajan myötä helpottaa.

Niin kerro totuus.

Sano, että luulit arvoa paljon pienemmäksi ja kysy tiesikö ystäväsi hinnan. Älä vaadi mitään, siihen sinulla ei ole oikeutta. Mutta voit sanoa, että kun hinta onkin noin paljon, voisin ottaa vaikka puolet sen arvosta tms.

nielet vain katkeruuden. Ehkä ystäväsi muistaa sinua sopivan tilaisuuden tullen.

täysin tahditonta.



Tulee mieleen eräs ystäväni, joka kerran pitkällä automatkalla, joka tehtiin minun autollani, halusi huoltsikalla tarjota kuskille kahvit (siis minulle, ajoin koko matkan.) Kahvi maksoi 1,5 euroa. Kun sitten päästiin perille, hän tulikin toisiin ajatuksiin ja pyysi kahvirahan takaisin, kun "bensa kuitenkin maksettiin puoliksi". Ihan sama mulle, mutta huvitti kyllä.

minulla on rahat vähissä ja ystäväni on suht hyvätuloinen ja ns. rikas,mutta ihailee ja kerää antiikkia..niinpä ajattelin, että menee oikeaan osoitteeseen. Nyt mieheni mököttää, koska sen esineen olisin voinut säästää myös omille lapsilleni tai myydä ja ottaa rahat.



Miksi ihmeessä toimin näin, en osaa itsekään edes sanoa.



Nielen tämän, mutta toivon, että jollain lailla joskus helpottaisi..



ap ja kiitos teille tuesta!

esinettä takaisin!



ap

ystävällesi, vai pyysikö hän että esim myyt sen hänelle? Jos HÄNEN aloitteestaan annoit esineen, niin on kyllä katala kaveri! Antiikin keräilijänä taatusti tiesi arvon eli suomeksi sanottuna kusetti sua kybällä!

se olisi särkynyt tai hävinnyt..



ap epätoivoisena

ei ollut sinulle merkityksellinen (kuten ei ollutkaan, ennen kun kuulit sen arvon) ja jos itse kerran on varakas ei ajatellut rahallista merkitystä.

ystäväni sanoi, että maksaa siitä jotain, mutta minä ÄÄLIÖ (en voi edes käsittää miksi) sanoin, että ei kai nyt..



ap

et antamishetkellä tiennytkään että miten arvokas esine on. Jos on fiksu ystävä, niin hän tarjoutuu maksamaan sinulle sopivan summan. Ja sitten tietty otat rahat.

Sano, että miehes on sulle vihainen, kun annoit sen esineen pois ja pyydät sitä nöyrästi takaisin.

voit sanoa, että huomasit jälkikäteen että ne maksaa maltaita ja nyt harmittaa.

Ja jos on yhtään ystävä, niin itse tarjoutuu antamaan rahaa.

odotan jos IHME tapahtuisi ja tarjoisi siitä vaikka 200€. Kyse on noin 500€ antiikkiesineestä. Olisi minunkin kyllä pitänyt ottaa selvää ajoissa. Nyt en voi kun nuolla haavojani, oma moka. :((



Ystäväni silmät suorastaan sädehtivät, kun sai esineen. Lupasi pitää hyvää huolta.



Omat lapsenikin sanoivat, että no ystäväsi lapset sitten saavat sievoisen summan esineestä joskus tulevaisuudessa. Olisi heillekin kyllä kelvannut. Voi paska, että tulikin mokattua!!!!

Niin kävi mullekkin. Möin lasi karahvi setin 5 eurolla. Ihmettelin miten joku ylipäätään maksoi niin kammottavasta setistä edes viittä egeä.

Pian myynnin jälkeen mulle selvisi, että astiat olivat ainakin 300 euron arvoset:( Tään jälkeen olen kyllä ottanu selvää esineen alkuperästä ja historiasta aina ennen myyntiä.

eli sinä ainakin voit tietää miltä minusta tuntuu. Lohtuja sinullekin. Eiköhän tästä jollain lailla tokene.



Ap

anto hetkelläkin oli ihan samaa mieltä,että se annetaan pois. Esine on minun perintöä, joten en voi vedota mieheeni asiassa.



Ap

voi että hitsi se on sun miehelle tärkeä ja haluaa sen takaisin tai myydä sen, että voi noloo..



mies varmaan antaa laittaa hänen piikkiinsä jos kerta teistä se suurempi mököttäjä muutenkin on...

virheetön? Esim lasi-/posliiniesineet eivät ole juuri minkään arvoisia jos on pienikin pala pois tai särö jossain.