4,5-vuotias jää aina paniikissa parkuen päiväkotiin. Mitä teen?

eikä kykene tunnetilojaan analysoimaan.



Miten henkilökunta ottaa lapsen vastaan? Jääkö hän yksin huutamaan vai onko hoitaja lähellä ja pitää sylissä ja auttaa kestämään eron äidistä?



Erohetkeen voi kehittää rutiineja tyyliin ikkunasta vilkuttaminen.



Olen vienyt lapsiani päiväkotiin yli kymmenen vuoden ajan ja lähes poikkeuksetta eroahdistuksesta tuntuvat kärsivän pojat silloin kun äiti vie. Olisiko mahdollista, että isä veisi pojan? Saattaa olla, että se pelkästään auttaa.

Ongelmana päiväkodissa saattaa tosiaan olla se, että hoitajat vaihtuvat niin usein. Osa hoitajista osaa hoitaa tilanteen hienosti ja tulee pojan kanssa vilkuttamaan, uusi hoitaja piti vain väkisin kiinni rimpuilevaa poikaa. Itsekään en tajunnut siinä tilanteessa ehdottaa hänelle vilkuttamista. Täytyy sanoa uusille hoitajille ja sijaisille, että se on se paras ja vähiten kivulias tapa.

että joku hoitajista aina ottaa lapsen syliin tai kädestä kiinni. Jotkut ovat taitavampia kuin toiset käsittelemään tilannetta.



Meillä mies ei voi viedä lasta hoitoon, koska menee paljon aikaisemmin töihin kuin minä. Emme halua lapselle kovin pitkää hoitopäivää.

ja moni asia oli hoitopaikassa pielessä. Oli PAKKO syödä, ei pyyhitty kakkapyllyä, monenlaista pakottamista ja outoja toimintatapoja. Pidettiin oikein kokous asiasta mutta eipä sille mitään voinu. Pienellä onnella selvittiin kuitenkin tilanteesta eikä lapsen tarvinnut ko. paikkaan enää mennä. Mut tosiaan syy löytyi käyttäytymiselle.



Pitäisin "kuulustelun" sinun tilanteessasi. Kyselisin kautta rantain pojan hoitopäivän tilanteista yms. josko selviäisi jotain syytä käytökselle.

Usein se on hoitajallekin nolo tilanne kun lapsi jää huutaen hoitoon....Lapsella saattaa vanhemman lähdettyä olla vaikka kuinka kivaa päiväkodissa. Tilanteessa auttaa jos äiti vain reippaasti antaa lapsen hoitoon ja vilkuttaa ja sanoo hei heit. Jos äiti epäröi, lapsi kyllä huomaa sen...

että ihmiset vie lapsiaan päiväkoteihin ja sitten niiden täytyy aina epäillä, että kyllä siinä päiväkodissa on jotain vikaa tai hoitotätit on omituisia tai tyhmiä ja ilkeitä. Kuulkaa kyllä ne hoitotädit siellä aina parhaansa tekee jotta lapset viihtyisivät.

Pojan itsensä kanssa asiaa on ihan turha yrittää hoitaa, hän on lapsi, eikä kykene tunnetilojaan analysoimaan.

Riippuu tietenkin lapsesta, mutta minä ehdottaisin, että lapsen kanssa kerrataan aamulla rutiinit. Siis mitä tapahtuu, kun viedään hoitoon. 1. portista sisään, 2. ovesta sisään, 3. kengät pois jne. Siihen asti, että lapsi jää vilkuttamaan äidille.

Meidän kuopus (3½v) haluaa pienen sylissäistumishetken ennen kuin lähden päiväkodilta. Jos se jostain syystä jää väliin, huuto on hirmuinen. Mutta jos saa istua minuutin sylissä kiireettömästi, jää ihan hyvillä mielin.

Tietenkin kannattaa selvittää, ettei päiväkodilla ole jotain perustavanlaatuisesti pielessä, kuten yhden kertoman esimerkki osoitti. Päiväkodin johtajan kanssa voisi myös puhua tuosta suuresta vaihtuvuudesta ja sen aiheuttamista ongelmista. Jos nyt voisi ajatella että se siitä johtuu se huutaminen.

KIireettömyys on meillä avainasia hoitoonjäämisessä. Jos äiti on kiireinen, ovat lapset jo valmiiksi kiukkusia. Eli kiire jää viimeistään kotiovelle, vaikka olisin vielä kotona hoputtanut ja käskyttänyt, en hoputa enää ulko-oven jälkeen. Yritän lähteä aina niin ajoissa, että lasten vientitilanne voi kestää sen vartin, jos niikseen on.

eli vaikka juuri tuo vilkuttaminen! Meillä isompien kanssa toimi aina se, että saivat sulkea päiväkodin sisäportin, kun lähdin :). Jos se meinasi jäädä väliin, huuli alkoi lerpattaa :). Sama päti viime vuonna leikkipuistossa...jos saivat laittaa portin kiinni, jäi hyvä mieli.

että lapsi jäi itkemään kovasti hellien ja halailevien hyvästien jälkeen mutta jäi iloisena vilkuttamaan kun nopeasti vaan lähdin paikalta sanoen jo selän käännettyäni moit. Oletko huomannut tälaista omassa lapsessasi?

Pitäisin "kuulustelun" sinun tilanteessasi. Kyselisin kautta rantain pojan hoitopäivän tilanteista yms. josko selviäisi jotain syytä käytökselle.

... kertomaan keksittyjä totuuksia pk:n ongelmista. Lapset ovat fiksuja ja poikasi oivaltaa hyvin nopeasti, että haluat hänen kertovan määrättyjä asioita. Ei siis kuulusteluja, mutta voisit kuunnella herkällä korvalla lapsen juttuja päivän kulusta tai kyselisit hitusen muilta lapsilta/heidän vanhemmiltaan. En siis väitä etteikö pk:ssa kuten myös muissa laitoksissa mahdollisesti syyllistyttäisi epäasiallisuuksiin, mutta ei kannata heti ajatella pahinta (valitettavasti ikäviäkin tapahtuu kuten Hattulan tapauksessa).

joka käyttäytyy tismalleen samalla tavalla :(

Poikamme ei viihdy päiväkodissa, ja on tehnyt sen tiettäväksi meille vanhemmillekkin.

Mummien kanssa/muualla hoidossa viihtyy hyvin, mutta päiväkodissa ei viihdy.

Asiasta ollaan keskusteltu päiväkodin henkilökunnan sekä johtajankin kanssa, mutta ei tilanne ole siitä mihinkään parantunut.



Meidän poikamme on yleensä sosiaalisesti ns. aktiivinen, aurinkoinen, positiivinen ja vilkaskin luonne.

Päiväkodissa on vetäytyvä, ei juurikaan puhu eikä mene muiden lasten kanssa leikkeihin mukaan, vaan vetäytyy yksikseen :(

Aistin selkeästi, ettei viihdy siellä, ja rehellisyyden nimissä: en ihmettele.

Ryhmä on melkoisen iso, meluisa, ja hoitajien vaihtuvuus on suuri (paljon sairaspoissaoloja), ja aistin itse, että hoitajien keskinäiset välit eivät ole parhaat mahdolliset.

Kolmesta aikuisesta vain yhden kanssa "tulen juttuun", kaksi muuta ovat mielestäni työhönsä leipiintyneitä ja nyrpeitä, jopa kylmiä tapauksia.



Poikamme on jäämässä pian kotihoitoon, jäädessäni äitiyslomalle.

Päiväkodilla eivät tähän ajatukseen yhtyneet, vaan ylistivät päiväkodin paremmuutta versus kotihoito.

Vaan miksipä veisimme hoitoon lasta, joka ei siellä viihdy, eikä tilanne oo yhtään parantunut, vaikka 1,5 v on hoidossa ollut.



Hoitajissa ja hoitopaikoissa on eroja, kuten tietty lapsissa ja aikuisissakin ;-)

että lapsi jäi itkemään kovasti hellien ja halailevien hyvästien jälkeen mutta jäi iloisena vilkuttamaan kun nopeasti vaan lähdin paikalta sanoen jo selän käännettyäni moit. Oletko huomannut tälaista omassa lapsessasi?

Hidas rauhallinen hetki, istun, pidän sylissä ja halaan. Kerron kuka tulee hakemaan ja jos se on isä, kerron myös mihin aikaan itse pääsen kotiin (ikään kuin lapsi sitä vielä tajuaisi, mutta se rauhoittaa häntä). Sitten ojennan lapsen jollekulle hoitajalle, syliin tai viereen. Ja vielä ovelta käänny huiskuttaan ja sanon jotain "iltapäivällä nähdään"/"hauskaa päivää kulta" tms.

t. 7

että reippaasti sanotaan lapselle "hei hei äiti menee nyt töihin, ja tulee hakemaan töiden jälkeen" piste. Jos jää liian kauaksi ovelle notkumaan ja vilkuttelemaan, palaa vielä muutaman kerran suukottelemaan, niin tilanee vaan pahenee ja pitenee. Huuto loppuu yleensä kun seinään, kun äiti häviää näköpiiristä.

Meillä siis poika viihtyy päiväkodissa ja hänellä on siellä kavereita ja se paras kaverikin löytyy. Päiväkoti on pieni, kymmenisen lasta vain.



Ongelma on oikeastaan vain sinne jääminen. Eron hetki. Olen saanut paljon hyviä vinkkejä teiltä ja kiitän niistä. En ole tajunnut edes kysyä lapselta, miten haluaisi erota. Olen lähtenyt päiväkodista mahdollisimman äkkiä, mutta ehkä pojalle sopisikin paremmin, että jään sinne vaikka muutamaksi minuutiksi. Välillä mietin, että onkohan käyttäytyminen vain jäänyt tavaksi.



Täytyy myös puhua johtajan kanssa asiasta.

että heillä oli ollut samanlainen tilanne lapsen ollessa pieni.

Lapsi ei koskaan halunnut jäädä tarhaan ja huusi ja vastusteli kaikin keinoin. Yhtenä päivänä äiti oli hoksannut kysyä lapselta, että kiusataanko sinua tarhassa. Vastaus oli ollut myöntävä

Tarhassa hoitajat eivät olleet huomanneet kiusaamista mutta sitten kun siitä tulivat tietoisiksi osasivat puuttua siihen eikä lapsi enää sen jälkeen vastustellut tarhaan jäämistä.