**ENSIKOT vko31** ~30.7.-5.8. -07~

Menipäs viikonloppu ihan hujauksessa, enpä ehtinyt koneella olla vaikka oli tarkoitus " päivittää tietoja" . Sisko oli kylässä miehensä ja ihanan pikkutyttönsä kanssa. Aivan yli-suloinen 10kk vanha tyttö, ikävä tuli kun vieraat lähti eilen =(

Tänään taidetaan miehen kans vaan vetää lonkkaa sohvalla, se kun on vielä vähän flunssassa eikä mullakaan ole mielenkiintoa tehdä mitään erityistä.

Palailen varmaan vielä myöhemmin tänään...



hermione ja Onni 30+6

Siis kerkesin tietenkin tuonne viime viikon pinoon tän käyä laittamassa, mutta kopsasin sen sieltä..



Viikonloput menee kyllä nykyään aina yhdessä hujauksessa ohi. Mulla oli kaverin polttarit ja sunnuntaina melkeimpä pakotin miehen lähtemään mun kanssa ikeaan. Löysin sieltä kiva tv-tason, joka kävis meille molemmille. Ikeassa siis piipahdettiin, mutta juuri se taso ja väri oli tilapäisesti loppu. Toisen harmituksen aiheen siellä kyllä sain, ku oo aina haaveillu siitä diktad sarja hoitotasosta, ja nyt ku sille olis käyttöä niin niitä ei enää oo myynnissä nyyh.. (pitää siis metsästää käytettynä).



greetas: onnittelut pikku prinsessan johdosta :)



Susanna oli tuntenut vauvan liikkeitä. Mahtaa olla huisi olotila kun ne liikkeet rupeaa tuntumaan.



Dajm: Kyllä muistat oikein, yöntunteinahan mä niitä pinoja väsäilin. Nyt oon tehnyt ja saan tehdä päivävuoroa vuoden loppuun asti. Tässä tilanteessa oon kyllä ihan tyytyväinen, että on ns. normaalit työajat.



Joko Lisbet on päässyt tositoimiin?



Pore: mukavaa ja rentouttavaa lomaa :)



Apua, ajatukset katkeilee tänään. Mua ihan oikeesti jännittää tän päivänen ultra. Kaikki on varmasti kunnossa, mutta silti mietityttää että onko kaikki kunnossa vai ei. Toivottavasti tuo mies kerkee töistä pois ja mukaan ultraan. Tällä viikolla onkin sitten vielä keskiviikkona lääkärineuvola, sen jälkeen saakin odotella seuraavaa neuvolakäyntiä.



Taidan lähteä kattomaan mitä herkkuruokaa tänään olis tuolla meidän ruokalassa tarjolla. Oon huomannu, että olo pysyy kohtalaisen hyvänä ku syö usein ja säännöllisesti jotain. Aina tähän ei kyllä pysty, mutta yritys on ainakin kova.



-Sara-Maria rv 11+5-

Vettä tulee taas niin mahdottomasti!!! Varasin viikonlopulle kesäteatteri liput, joten toivottavasti sillon ei enää sada ;)



Masussa on aika rauhallista, mutta kohtahan tuo tuosta herää ja alkaa taas potkiskella. Olen huomaavinani tietyn rytmin, koska vauva aina nukkuu. Samoihin aikoihin aina joka päivä.

Viikonlopun olin kauheassa flunssassa. Kurkku oli kipee ja melkein tulessa ja yskiä sai koko ajan. Lämpöäkin vähän oli välillä. Viime yönä sentään sain nukuttua niin hyvin, että heräsin vain kerran yskimään. Oli pakko nousta oikein ylös, että alkaa henki kulkemaan paremmin ja mieskin sai nukkua sitten rauhassa. Joutuu kuitenkin aamulla aikaisin töihin lähtemään.

Ensi viikolla on sokerirasitustesti ja vähän jännittää mitä tuloksista tulee. Toivon, ettei olisi mitään ihmeempää tiedossa. En jaksais alkaa pelata sellasten asioiden kanssa vielä.



Mukavaa alkavaa viikkoa!!!



Dragondream+kirppu 26+5

Sara-Maria tulehan sitten kertomaan mitä ultrassa näkyi. Olis niin kiva käydä viikon välein katsastamassa mitä masuun kuuluu, mut se ei oikein oo mahdollista... Vielä kuukausi maltettava ennen rakenneultraa...



Toivottavasti dragonin flunssa alkaa helpottaa. Kesällä on tosi ärsyttävää olla kipeenä, paljon ahdistavampaa kuin talvella. Puhumattakaan, että raskaana ollessa. Saako mitään lääkkeitä ottaa?



Mä kävin koiran kanssa tunnin lenkin, kun täällä on ihana ilma ainakin vielä. Muuten oli mahtavaa, mut suurimman osan matkasta pilasi armoton vessahätä. Tää on raivostuttavaa kun saa vähintään tunnin välein rampata vessassa.



Onkos kellekään loppupääläiselle tapahtunut mitään mainittavaa? Jotain vauvoja syntyny tai jotain? Kun on hiljaista vaan...



Pore&Papunen taas 17+1

Ollaan tiputtu jo kolmannelle sivulle, missä kaikki enskat luuraa?



Sara-Marialla on ultrakuulumisia, tulehan kertomaan! Se eka ultra on kyllä tosi jännä paikka!



Dragondream: toivottavasti flunssa on hellittänyt. Sanoit muistaakseni, että vauvan liikkeissä alkaa tuntua jonkinlaista rytmiä ja säännöllisyyttä. Niin väittävät, että pitäisikin olla, mutta meillä on kyllä Mini vauhdissa ihan jatkuvasti. Se saattaa puuhastella ihan nonstoppina parikin vuorokautta ja sitten nukkua vähän aikaa ennen uutta touhuputkea. Ihan outo ipana. Välillä käy jo vähän ärsyttämään kun toinen ei koskaan nuku, nytkin mukiloi mun kylkiluita.



Omassa navassa ei mitään erikoista, muuta kuin että väsyttää. Meillä oli yövieraita viikonloppuna ja sen jäljiltä taidan olla vähän poikki. Pienellä kävelyllä käytiin miehen kanssa (se on lomalla), mutta parempi sana olisi oikeastaa taaperrus, mies joutui toimimaan apumoottorina kaikissa ylämäissä.



Mulla on muuten eka äitiyslomapäivä tänään! Ei kyllä tunnu missään kun alla on neljän viikon kesäloma, mutta tänään se sitten virallisesti alkoi...



Tulkaahan muutkin kertomaan kuulumisia!



Tipu & Mini 34+5

Ja olihan se mahtava kokemus niin itselle kuin miehelle. Tämä oli miehelle ensimmäinen kerta ku pääs pikkusen näkemään ja näki sen sydämmen lyövän. Mä olin jo aikasemmin pikkusen nähnyt, mutta nyt se alkaa jo joltain näyttämään :). Ultrassa siis kaikki hyvin, aktiivisesti liikkui ja aika nopeesti saatiin vaavi siihen asentoon että niskaturvotuksen sai mitattua, 0,6 mm. Olisihan sitä mielellään vaikka vähän kauemmin siinä katellu. Pari kivaa otosta saatiin kotiin ja jääkaapin oveen mä ne loppujen lopuks laitoin, jotta niitä pääsee ihailemaan :) Niin koko vastas ihan niitä viikkoja missä mennään.



Labrassa tuli sen jälkeen käytyä ja jouduin verikokeiden lisäks vielä tuohon MRSA-testiin. Ensimmäinen osio tuli otettua eilen ja tänään tai huomenna pitäis sitten vielä käydä siinä toisen kerran. Tästäkin kiitos sille, että vietin sen yön roomassa sairaalassa.



Nyt tää alkaa tuntumaan jo paljon todellisemmalta ja uskaltaa kertoa ihmisille. Tänään meinasin pomolle kertoa kehityskeskustelussa tilanteessa. Ajattelin, että tuo on hyvä paikka siihen. Taidan jotenkin leijua pilvissä ku eilinen oli niin hyvä kokemus :)



Dragondream: Paranemisia sinne suuntaan, kesäflunssa on inhottava.



Tipulla oli alkanut äityisloma :) taitaa itellä olla sinne vielä aika lailla matkaa.



Taitaa Lisbet olla tosi toimissa kun ei oo kuulunu mitään :)



Nyt mä lähden käymään aamupalalla ennen tuota kehityskeskustelua. Nälkä kieltämättä vielä on vähän väliä ja varsinkin aamupäivisin saa tankkailla itteä tosi paljon.



-Sara-Maria rv 11+5-

[color=deeppink]Piti tulla vain kommentoimaan, että tulee aina hymy kasvoille, kun näkee NAKSUN kirjoittavan tällä puolella :) Niin pitkän taistelun jälkeen oot vihdoin päässyt tänne, ei voi olla riemuitsematta puolestasi! :)



Tsemppiä loppupääläisille ja äippälomaa odottaville! :) Ei sitä usko, mutta niin ne vauvat on pian sylissä ja yhtäkkiä ne täyttää jo puolivuotta :´) Nauttikaa, vaikka tuntuisi, ettei ole mitään syytä nauttia! Olkaa miestenne kanssa kahdestaan, käykää syömässä, leffassa, hotellissa yötä viettämässä.... Nauttikaa kahdenkeskisistä hetkistä, kun niihin on vielä mahdollisuus. Pian maailmanne täyttyy ihanasta pienestä nyytistä ja kaikesta nyyttiin liittyvästä :)



Ja käytännönvinkki loppuun: jos suunnittelette uutta asuntoa, muuttakaa ENNEN kuin vauva on talossa :p (jotkut ei muuttaneet ja vauvan kanssa muuttaminen se vasta kivaa onkin......)



Han ja Sampo ylihuomenna 6kk[/color]

Hyvää tiistaita vaan kaikille!

Tuntuupa hassulta taas pitkästä aikaa kirjoitella tänne. Osa mut varmaan vielä muistaakin kun tuossa loppuvuodesta kirjoittelin ahkerammin tuolla enskojen kuumeilupuolella ja taisin vielä alkuvuodesta tänne o-puolellekin jotain kirjoitella. Joten vaan elämä ollut niin kiireistä, ettei ole ollut aikaa kirjoitella. Viime viikolla mulla alkoi äitiysloma, joten eiköhän sitä nyt sitten ole taas aikaa enemmän istuskella koneellakin, kun saa olla päivät kotona. Ja nyt tää koneen ääressä istuminen taas tuntuukin ihan kivalta, kun ei tarvi ensin päivällä töissä tuijottaa tietokoneen näyttöä kahdeksaa tuntia.

Neuvola ja lääkäri olis tälle päivälle ohjelmassa tuossa iltapäivällä, muutoin pidetään varmaan sadetta sisällä ja hiukan siivoillaan.



Hannnah 36+0

Täälä enskapinossahan on nyt hiljaista. Missäs kaikki luuraa?



Sara-Marialla oli hyviä ultrakuulumisia. Nyt voi sitten periaatteessa huokaista helpotuksesta kun ns. riskiaika on mennyt ohi. Mulla ainakin ton alun jännäyksen jälkeen alko viikot suorastaan viuhuun ja kohta huomas olevansa jo lähellä puoltaväliä.



Hannahkin tuli moikkaamaan. Mitenkäs sun odotus sujuu? Itellä on hieman nukkumisvaikeuksia. Joko oot valmennuksessa käyny?



Imetysliiveistä...millasia ootte hankkinu/ajatellu hankkia? Miten toi koko pitäs valita? Ite aattelin että pitäs varmaan jotkut käydä hakemassa, mut ajattelin ostaa jotkut halvemmat näin alkuun ja käydä ostamassa sit synnytyksen jälkeen vasta laadukkaammat liivit.



Omaan napaan sen verran että viikonloppuna taisi tulla muutama pikkuruinen supistus. Siis pienen kivun kanssa. Aikaisemmin suppareita ei oo juurikaan ollu mutta ite arvelisin että nyt vihdoin oli.

Tänään vielä Tayssin toiseen synnärivalmennukseen. Ainakin synnytysvideon näyttävät. Sairaalakassia pitäis kans varmaan pikku hiljaa pakata. Joko muilla lopupääläisillä on kassi pakattuna?



T: Buuffa ja Nuuro 35+2

Han: Hih, kivasti sanottu!! Kiitos! Kyllä se itsellekin se hymy joka kerta tulee kun avaa odotuspuolen ja tietää, että nyt vihdoin on oikea syy täällä pyöriä, ei vaan käydä haaveilemassa! :) Sampolle puolivuotisonnittelut jo näin etukäteen, iiiiso poika!! :D



Sara-Maria: Hieno juttu, että kaikki oli mitä mahtammin!! Varmasti tuo taas uutta todellisuudentuntua odotukseen tuollainen!!!



Pore: Jatkuva pissahätä kyllä rajoittaa elämää, sama huomattu täällä! :) Nyt jo melkoisiin tilanteisiin jouduttu, kun olen kintut piukassa vikissyt miehelle, että nyt on päästävä vessaan!! Eikä kerran tunnissa edes riitä, me kun oltiin tuossa reissussa niin pysähdyttiin huoltsikalla pisulla, sitten meni vajaa puoli tuntia kun oli taas hätä. Ja miestä kiukutti, ei oikein tunnu tajuavan, etten tahallani matkaa pitkitä! ;) " Jotain vauvoja syntynyt tai jotain..." , hih!! :D



Buuffalla jo supistelee, huiii! Siellä se pieni valmistautuu tulemaan maailmaan, ihanaa!!



Täällä ihan samaan tapaan mennään, mitä nyt on jo hieman raskaampi olo! :) Eli siis tämä asia tässä loman aikana tainnut enemmän mennä tuonne tajuntaan, nyt jo on sellainen olo, että kyllä tässä raskaana ollaan! Ylihuomenna on ultra, jännittää!!!

Mitenkä muuten muilla, missä vaiheessa teillä on alkanut maha pömpöttää? Kun mulla on NYT JO iltaisin maha aivan selvästi pallolla, tosin varmaan johtuu turvotuksesta mutta kuitenkin... Mulla kun on taaksepäin kallistunut kohtu, niin en ollut osannut varautua pallomahaan jo näin varhaisessa vaiheessa. Mutta siis tosiaan johtuu varmasti turvotuksesta, ei niinkään kohdun koosta...



Nyt meen laittamaan itteni ihmisen näköiseksi! Tämän näköisenä jos lähden ihmisten ilmoille niin huhhuh!! ;)



Naksu 6+4

Buuffalle ja muillekin:



Eli mun odotus on mennyt paremmin kuin hyvin. En osannut etukäteen kuvitellakaan että voisi olla näin helppoa. Juurikaan en voi sanoa raskauden rajoittaneen elämääni, näin loppumetreillä tuo maha alkaa jo hiukan olla tiellä, että kengännauhojen sitominen ja muu kyykistely ei käy ihan niin kuin ilman mahaa...



Valmennukset meillä oli jo tuossa keväällä huhti-toukokuussa muistaakseni. Kesäaikaan kun ei täällä meillä päin kuulemma ole resursseja sellaisia järjestää, niin hoidettiin pois alta jo keväällä.



Imetysliivien hankkiminen etukäteen taitaa tuottaa meistä jokaiselle päänvaivaa. Itse päädyin sellaiseen ratkaisuun että ostin kirpparilta valmiiksi parit todella edulliset. Ne on jo edellistä omistajaansa runsaasti palvelleet, eli ei enää parhaassa iskussa, mutta kun hintaa oli vain pari euroa, niin " pakkohan" ne oli ostaa. Toiset olivat suht koht sopivan kokoiset tällä hetkellä ja toiset hiukan reiluhkot. Ajattelin että jos ne pakkaan sairaalakassiin mukaan, niin eiköhän niillä alkuun päästä. Ajattelin sitten vasta synnytyksen jälkeen käydä ostamassa paremmat kaupasta kun näkee millaiseksi tuo rintavarustus tuosta muuttuu vai muuttuuko miksikään.



Ja siitä päästiinkin siihen sairaalakassiin. Eli täällä ei ole vielä pakattuna eikä sen kummemmin edes suunniteltuna. Suunnittelin kyllä että tämän viikon aikana kirjoittaisin valmiiksi listan siitä mitä pakkaan kassiin sitten kun lähtö koittaa, tuskinpa sitä niin kiireellä tarvii lähteä ettei ehtisi listan tavaroita kassiin heitellä. Ja vaikka tulisikin kiire, niin listan avulla se mieskin varmasti osaa pakata ja tuoda sairaalaan kaiken tarpeellisen. Veikkaan että lähtöhetkellä ei tuo ajatus kuitenkaan kulje niin että ilman listaa osaisi mitään järkevää pakata.



Supistuksia en ole itse huomannut, mutta kaipa niitä sitten on jonkin verran ollut. Lääkärissä kävin tänään ja kuulemma kohdunsuu jo aavistuksen verran pehmentynyt ja eikös se nyt niin ollut että supistukset sitä alkaa jossain vaiheessa pehmentään???



hannnah 36+0

Kääk mikä ilma! Käytiin kavereiden kanssa Mustikkamaalla tutkimassa viikonlopun rantabilemaisemia ja kyllä tässä myrskyssä tuntui bileet tosi kaukaisilta... Meille on tulossa vieraita ulkomailta ja järkätään niille lauantaina porukalla bileet, siis.



Hannah: tervetuloa aktiivisemmaksi palstailijaksi! Hyppäsitkin kertaloikalla loppupääläisten kärkeen, olettaen että Live ja Lisbet ovat parhaillaan tositoimissa... Kiva kuulla, että raskaus on sujunut ongelmitta. Kengännauhoja en saa itsekään kiinni, joten tutulta tuntuu.



Buuffa kyseli imetysliiveistä ja sairaalakassista. Ostin eilen Lindexistä niiden oman malliston imetysliivit, alle kahdellakympillä. Niissä on hiukan kasvunvaraa, mutta ei yhtä kokonaista kuppikokoa, joten riskillä mennään. Näytin varmuudeksi miehelle tarkalleen mistä niitä löytyy ja miten kokonumeroita luetaan (en luottanut siihen että se osaisi) jos se saa lähteä hakemaan isompaa kuppikokoa heti kättelyssä. Sairaalakassia en ole vielä pakannut, ajattelin että jos ensi viikon neuvolalääkärin jälkeen sitten.



Naksu ihmetteli mahan pömpötystä heti alkumetreillä. Mulla on kanssa taaksepäin kallistunut kohtu, enkä uskonut että maha näkyisi aikaisin, mutta kyllä sen tosi pian itse huomasi. Tietenkin siihen vaikuttaa se, että tietää olevansa raskaana ja osaa katsella mahaa sillä silmällä, ulkopuoliset tuskin huomasivat vielä siinä vaiheessa mitään.



Omaa napaa: väsyttää edelleen älyttömästi. Saatiin aamupäivällä kunnon riita miehen kanssa aikaiseksi ja huusin sille pää punaisena, jonka jälkeen sain kunnon itkukohtauksen. Hormonit taitaa olla ihan sekaisin. Nyt on olo taas seesteisempi ja anteeksipyynnöt vaihdettu miehen kanssa.



Tulipahan taas kirjoiteltua. Tulkaahan muutkin kertomaan kuulumisia!



Tipu & Mini 34+6

[color=red]Ja sitten sitä synnytyskertomusta kehiin:



Sunnuntai-iltana 22.7 laskettuna päivänä alkoi illalla supistelemaan säännöllisesti 5 minuutin välein. Koko päivän oli ollut alavatsalla paineen tunnetta, mutta en olettanut sen merkitsevän mitään. Kellotin supistuksia illalla ja kun ne olivat tulleet jo kolmen tunnin ajan säännöllisinä niin päätimme lähteä sairaalaan. Mielessäni kyllä kävi että kannattaakohan lähteä kun supistukset eivät olleet erityisen kivuliaita, mutta jokin pani kuitenkin lähtemään. Vietiin koira anoppilaan hoitoon ja lähdettiin kymmenen jälkeen illalla ajelemaan sairaalaan. Sairaalassa oltiin yhdentoista jälkeen, jossa mukava kätilö otti meidät vastaan ja laittoi minut ensin käyrille ja tutki sitten kohdunsuun tilanteen. Supistukset tulivat yhä säännöllisinä 4-6 minuutin välein, mutta kohdunsuulla ei ollut juuri mitään edistystä, kohdunsuu oli sormelle auki ja kohdunkaulaa 1cm jäljellä. Kätilö kuitenkin sanoi että odotellaan, kyllä tässä varmasti pian alkaisi jotakin tapahtumaan ja tarjosi minulle lihakseen pistettävää kipulääkettä että saisin vähän nukuttua. Kätilö antoi minulle Petidiiniä lihakseen ja toi minulle lämpötyynyjä helpottamaan kipuja, sekä miehelle sängyn synnytyssaliin oman sänkyni viereen. Sain muutaman kerran torkahdettua supistusten välillä, mutta Petidiini teki sen sivuvaikutuksen että aloin oksentamaan. Mies sai kantaa kaarimaljoja ihan urakalla.



Sain sitten torkahdettua uudelleen ja olin puoli neljän aikaan aamuyöllä lähdössä vessaan niin sängystä noustessa sitten meni lapsivedet niin että hölähti! Vesien menon jälkeen alkoi tulla kivuliaat supistukset ja pyysin saada uudet lämpötyynyt. Neljän jälkeen halusin mennä kokeilemaan ammetta, ja lämpimästä vedestä oli kyllä apua. Kohdunsuun tilanne oli ammeeseen mennessä ennallaan. Ammeessa alkoi kuitenkin taas oksettamaan, tosin ei varmaankaan enää petidiinin vaikutuksesta vaan todella kivuliaiden supistusten takia. Lapsivettä hölähteli yhä toisinaan ja vatsa meni löysäksi, mies auttoi minua ammeesta vessaan vähän väliä ja olin vessassa välillä lämpimän suihkunkin alla, välillä oksensin. Reilun tunnin ammeessa olon jälkeen en voinut mennä enää ammeeseen vaan istuin keinutuolissa ja päätin lähteä takaisin sänkyyn lepäilemään. Oksentelin kovasti. Kohdunsuu oli nyt 2cm auki. Sängyssä sain taas lämpötyynyt avuksi ja kätilö tarjosi minulle ilokaasua, mutta en voinut pahoinvoinnin takia sitä ottaa.



Aloin olla todella kipeä ja supistukset olivat napakoita ja tulivat todella tiheään tahtiin. Päädyttiin epiduraaliin. Sain seitsemän jälkeen aamulla epiduraalin ja sen laitto vasta vaikeaa olikin kun piti olla selkä pyöreänä ja supisteli koko ajan! Anestesialääkäri jouti laittamaan pintapuudutuksen kahteen eri kohtaan kun ei ensimmäisellä yrittämällä saanut katetria laitettua selkäydinkanavaan. Lopulta se sitten kuitenkin onnistui ja HELPOTTI! En tuntenut enää supistuksia, katsoin vaan käyriltä että jaahas, nyt näyttää supistavan. Sain siis tuossa välissä levättyä ennen ponnistusvaihetta ja mieskin pääsi käymään alakerran kahviossa syömässä. Söin itsekin kun paha olo oli loppunut supistustuntemusten loppumisen myötä. Supistukset tuntuivat enää lievänä painontunteena, mutta minulla ei ollut varsinaisia kipuja. Supistusten aikana sikiön sydänkäyrässä ilmeni laskuja ja lääkäri kävi asian tarkistamassa, mutta ei ollut mitään hätää.



Kymmenen aikoihin alkoi ponnistuttaa kovasti. Kätilö katsoi kohdunsuun tilanteen ja olin vasta 7cm auki. Kävin kätilön neuvosta kontalleen sängylle ja kätilö ohjasi hengittämään läähättämällä aina kun alkaisi ponnistuttamaan.Ulkoinen sydänkäyrä ei enää piirtänyt käyrää vaan kätilön pitää laittaa sisäinen seuranta sikiön päähän. Kätilö laittoi Buscopania pehmittämään kohdunsuuta. Olo oli suoraan sanoen aika kamala kun ponnistutti koko ajan eikä saanut vielä ponnistaa. Kätilö kokeili puoli yhdentoista aikaan kohdunsuuta ja totesi että siellä on vielä pieni reuna jäljellä. Kätilö työnsi reunan sormin supistusten aikana kohdunsuulta pois ja sitten käännyin kyljelleen ja sain alkaa ponnistamaan. Kyljellään ponnistaminen ei oikein tuntunut hyvältä, olisin halunnut kokeilla kontallaan tai seisaaltaan ponnistamista, mutta olin niin kipeä etten saanut vaihdettua asentoa. Ponnistutti koko ajan, mutta päätin yrittää kääntyä puoli-istuvaan asentoon. Sain kuin sainkin käännettyä itseni ja puoli-istuvassa asennossa sain ponnistuksiin jopa jotakin tehoa. Mies juotti minulle ponnistusten välissä pillillä vettä, ja sitä hän oli saanut tehdä käytännössä koko synnytyksen ajan. Ponnistaminen sattui ihan kamalasti ja tunsin kun paikat repesivät. Huusin täyttä kurkkua ja olin varmasti kuin suoraan manaajasta, vihreä vaahto vaan suusta puuttui... Meinasin jossain vaiheessa sanoa kätilölle että leikkaisi välilihan, mutta en saanut kivuiltani sitä sanottua. Kätilö rauhoitteli minua ja kehoitti minua ponnistamaan ääneti. Muutaman kerran se onnistuikin ja hiljaa ponnistaminen tuotti selvästi enemmän tulosta kuin huutaminen, mutta se huutaminenkin tuntui jotenkin pakonomaiselta. Siinä vaiheessa kun suustani alkoi tulla voimasanoja, kätilö pyyteli minua rauhoittumaan ja kuuntelemaan ohjeita. Hän sanoi että äläs kuule nyt kiroile, täältä on sinun lapsesi tulossa. Huvittaa näin jälkeen päin, mutta jos olisin siinä tilanteessa saanut nostettua jalkani sängyltä niin kätilö olisi hyvinkin voinut saada kantapäästä ohimoonsa...



Kipu lakkasi lähes kokonaan kun vauvan pää oli syntynyt, ja sen jälkeen minun ei enää tarvinnutkaan tehdä juuri mitään, vaan kätilö auttoi vauvan maailmaan. Kivut loppuivat siihen kun sain vauvan vatsalle. Huudahdin kyyneleidn seasta että: ¿Se on tyttö!¿ ja katsoin miestäni, jolta olin ponnistusvaiheessa puristanut sormet valkeiksi, ja mieheltäkin onnen kyyneleet valuivat poskia pitkin. Mies suuteli minua heti tytön synnyttyä, eikä sitä hetkeä kyllä koskaan voi unohtaa kun oma vauva on rinnalla ja mies vierellä onnesta liikuttuneena. Tyttö syntyi maanantaina 23.7 klo:11.11. Strategiset mitat: 50cm, 3485g ja pipo 35cm. Jälkeiset syntyivät kymmenen minuutin päästä tytön synnyttyä ja mies sai leikata napanuoran. Tyttö söi heti synnytyssalissa rintaa toista tuntia ja sitten tuore isä sai pestä neidin. Minäkin lähdin tässä vaiheessa suihkuun kun pääsin kaikista piuhoista irti. Olisin ollut valmis vaikka heti lähtemään kotiin, ihmettelinkin että miten ihmeessä olo voi olla niin virkeä sellaisen rupeaman jälkeen!



Ponnistusvaihe kesti 16 minuuttia ja koko synnytys 7 tuntia 50 minuuttia, kätilö sanoi että suhteellisen nopea ensisynnytys. Alakertaan tuli toisen asteen repeämä, aika siisti, suoraan alaspäin ja muutamalla tikillä selvittiin. Ponnistaessa tuntui kyllä että ei jää setistä mitään jäljelle, mutta taitaa tuosta vielä ihan hyvä tulla... :) Kivuista huolimatta jäi todella hyvä vaikutelma synnyttämisestä niin minulle kuin miehellenikin. Henkilökunta osasi asiansa ja sain kaiken tarvittavan avun ja helpotuksen. Ja kun kivut ovat jo unohtuneet niin kelpaa mennä synnyttämään toistekin. On se palkinto niistä tuskista kuitenkin sen arvoinen! Epiduraalia suosittelen lämpimästi kaikille, ja joilla on piikkikammo niin voin sanoa että sen laitaminen ei todellakaan koske! Nipistää, mutta ei koske, ja jos avautumisvaiheen kivut on sitä luokkaa kuin minulla oli niin siinä sais työntää vaikka sata piikkiä mihin tahansa eikä ne tuntuis miltään. Miehestä oli iso henkinen tuki ja ihan käytännöllinenkin apu synnytyksen aikana. Mieskin oli sitä mieltä että ei olisi kannattanut jäädä synnytyksestä pois.



Osastolla oltiin vauvan kanssa ne tarvittavat 2 vuorokautta kun lääkäri tarkisti neidin ja sitten halusin jo pika pikaa kotiin. Minä sain osastolla vasta-ainerokotteen seuraavaa raskautta ajatellen, kun oma veriryhmäni on rh- ja vauvan rh+. Tyttö oli vierihoidossa minulla koko ajan, ainoastaan maanantain ja tiistain vastaisena yönä tyttö oli aamuyön hoitajien kansliassa tarkkailtavana, kun hän oksensi lapsivettä. Mutta topakka tyttö hän on ja imetys on lähtenyt hyvin käyntiin, maitoa RIITTÄÄ!



Olo on kliseisesti sanottuna väsynyt mutta onnellinen. Olen kotona ollut todella itkuherkkä, itken ihan hölmöillekin asioille, mutta se kuuluu kaiketi asiaan. Arki on lähtenyt ihan hyvin pyörimään ja miehestä on iso apu kotona. Minulla olisi jo hirmuinen kytö lähteä koiran kanssa vaunulenkille, mutta alakerta ei anna vielä periksi kävelyretkille. No, ehkä viikon päästä tilanne on jo toinen. Neiti sai heti alkuun kiusakseen silmätulehduksen, mutta käytiin eilen lääkärissä ja lääkäri totesi sen olevan melko yleinen vastasyntyneillä. Saatiin antibioottitipat siihen. Mutta muuten täällä siis kaikki hyvin, neuvolan terveydenhoitaja kävi tänään visiitillä ja kovasti kehui tyttöstä, että virkeä ja topakka neiti on. Niinhän se on. Äidin oma nuppunenä. Voi että sitä voikin ihminen olla onnellinen, nyt minulla on ihan oikea perhe.



T:Titi ja Vimpula 1vko 1vrk[/color]

kiitos Titi-uu hienosta synnytyskertomuksesta. Ja onnea vielä kerran!



Tipulla olikin hieno bilepaikkojen katsastamisilma! Aika hurja tuuli oli tosaan tuossa iltapäivällä, mutta meillä on kyllä satanut vähemmän kuin mitä säätiedotuksissa mielestäni annettiin ymmärtää.



Hannahille tervetuloa takaisin. Imetysliiviasiaa olen minäkin miettinyt. Ajattelin kanssa ostaa yhdet reilummat valmiiksi, ja katsoa sitten mihin lopulta pitää päätyä. Yksi kaveri antoi vinkin, että mieti suurin mahdollinen koko mihin voisit kuvitella rintojesi kasvavan, ja lisää siihen yksi kuppikoko :)



Naksulla maha näkyy, jee! Mulla oli kanssa tosi aikaisin vatsa turvoksissa, oikeasti vauvamaha alkoi näkyä vasta selkeästi myöhemmin, ehkä np-ultran aikoihin. Mä vieläkin välillä unohdan olevani raskaana, tai siis törmäilen asioihin ja yritän ängetä itseäni sellaisista rakosista mihin en oikeasti mahdu. Viimeksi tänään kuntosalilla yritin " sujahtaa" kahden kuntopyörän välistä. Päädyin sitten kiertämään...!



Kauhia sentään hermione kun sulla on la samassa kuussa kuin mulla, ja tuo kolmosella alkava numero näyttää TOSI paljolta! Oli ihan pakko varmistaa tuosta listasta, että muistanko oikein, että olet lokakuulaisia!



Dragondream - mä kanssa pikkuhiljaa opin pikku-been päivärytmiä. Päivisin on hauskaa kun työpöydän ääressä istuessa melkein kelloa katsomatta tietää mitä se on, kun bee alkaa huhkimaan.



Kivoja ultrakuulumisia Sara-Marialla! Miten pomo suhtautui kun kerroit, vai kerroitko? Itse kerroin tosi aikaisin kun tiesin että meidän pienessä firmassa pitää hyvissä ajoin alkaa varautumaan mun pois jäämiseen.



Viikon olen nyt ollut töissä kesäloman jälkeen, ja reilut 6 viikkoa on vielä jäljellä ennen äitiyslomaa. Ja hirveästi vielä asioita tehtävänä ennen kuin voi jäädä pois. Tuntuu vain siltä, että ei ole ihan niin terävänä kuin normaalisti. Johtuuko sitten lomanjälkeishuuruista, vai joko kuitenkin alkaa mieli valmistautua pois jäämiseen? Asioiden muistaminen on vaikeaa, tuntuu että hoksottimet eivät ole ihan niin nopeat kuin ennen lomaa ja jotenkin vaan eivät ihan pysy asiat hallussa. Olen aika urakeskeinen ihminen, mutta olen luottanut siihen, että luonto hoitaa homman siinä vaiheessa kun aika alkaa jäähdytellä ja valmistautua henkisesti äidin uraan :) Ja niinhän siinä vähän vaikuttaisi käyvän. Niin paljon kyllä pidän työstäni, asiakkaistani ja työkavereistani, että haluan hoitaa työt kunnolla loppuun ennen kuin jään pois, joten jostain täytyisi vielä reiluksi kuukaudeksi siis tarmoa löytyä!



Harjoitussuppareita on aika paljonkin välillä, erityisesti silloin kun on rakko täynnä. Yöllä aina kun herään vessaan, niin herään oikeastaan enemmänkin supistukseen kuin pissahädän tunteeseen. Ja suonenvedot kiusaavat yöllä. Villasukat jalassa nukkumisesta olen saanut vähän apua, mutta jos jollakulla on muita hyviä vinkkejä, niin niitä otetaan kiitollisena vastaan! Torstain neuvolassa ajattelin vähän kysellä mitä he suosittelevat.



Tulipa romaani, nyt menen löhöämään tuohon sohvalle miehen viereen. Tein sunnuntaina raparperipiirakkaa ja sitä voisi olla vielä vähän jäljellä... Aurinkoisempaa viikkoa enskoille!



Bianco +bee 28+0

Ensinnäkin kiitokset Titi-uulle synnytyskertomuksesta! Muistelenko oikein että sulla oli synnytyssairaalana Kys? voisinhan tarkastaa sen kyllä esittelylistastakin.. Mä meen synnyttämään kysiin, ilmeisesti siellä hoito ja palvelu jne on hyvää? Toivottavasti alakertasi paranee pian ja pääset lenkkeilemään vauvan ja koiran kanssa =)



Bianco, kyllä mulla La on lokakuussa. Ethän sä ole ku kolme viikkoa mua jäljessä.. =) Mulla ei toi rv30 saavuttaminen ole aiheuttanut mitään valmistautumis vimmaa. Olen lueskellut lokakuussa synnyttävien pinoja ja monet ovat pesseet vauvan vaatteet valmiiksi ja kaikki muukin on jo valmiina. Eipä mulla.. =/ Ajattelin et jos liian aikaisin alan niitä laittamaan, tekemistä ei riitä sitten äippälomalla. Ja mun tuurilla menee jotain kaks viikkoa yliajallekin..

Mulla on myös harjoitussuppareita ollut, kylläkin jo varmaan kymmenen edellisen viikon ajalta. Ei ole kipeitä, ainoastaan maha kovettuu ja monesti just yöllä näin käy. Ei voi kunnolla suoristautua selälleen ku " kiristää" .

Toivottavasti löytäisit apua suonenvetoihin!



Tipu, taitaa nuo hermojen menetykset olla aika yleisiä raskaana olevilla. Mä olin aamulla omalle miehelle ihan hirveän suuttunut siitä kun mulla oli kurkku kipeä.. Mun mielestä se oli hänen syy kun on mulle uudestaan tartuttanut flunssan(sairastin vasta flunssan josta paranin ja nyt mies on ollut kipeenä). Onneksi jollain lailla ymmärsin oman älyttömän syytökseni ennenku tilanne räjähti käsiin. Riiteleminen ei kyllä ole mukavaa.. Kiva kun saitte sovittua miehes kanssa =)



Hannahille moikkis! Kiva kun tulee " uusia" loppupäänkin odottajia!



Naksu, mulla oli mahan turvotusta just noilla viikoilla, se kyllä hävis jossain vaiheessa. Varsinainen vauvapömppö alkoi näkymään vasta paljon myöhemmin. Mulla on myös taaksepäin kallistunut kohtu. Aiemmin kyselit karvan kasvusta, en ole itsessäni muuta huomannut kuin että hiukset on todella hyvässä kunnossa nyt. Muuta ylimääräistä kasvustoa en ole havainnut =)



Dragondream, joko flunssa helpottaa?



Sara-Maria, mukavia ultrakuulumisia sinulla. Eka ultra on kyllä ikimuistoinen. Mitenkäs kehityskeskustelu meni?



Buuffalla oli ollut jo ekoja kipeitä suppareita. Niin se h-hetki lähestyy.. Mä olisin myös kiinnostunut tosta ilmetysliivi-asiasta, täytyis varmaan lähteä kauppakierrokselle tekemään kartoitusta asiasta. Sitä kun ei kokoakaan etukäteen tiedä, millaisiksi meijeriksi toi rintavarustus kasvaa..?



Dajmille mulla oli myös jotain asiaa mut en nyt muista.. Vilkutuksia ja halauksia sinne kuiteskin!!



Mua on välillä jo alkanut ahdistaa tää masu. Tuntuu olevan niin ylhäällä että hengittäminen on joskus hankalaa ja autossa istuminen tuskaa. Vauva on ollut viime viikot todella aktiivinen, potkiskelee tosi paljon. Mukava on kuulostella liikkeitä ja tunnustella että onkohan tässä jalka ja tässä peppu =) Oma vointi ollut ok, mitä nyt vähän tuntuu että vasta sairastamani flunssa tekee tuloaan takaisin. Mikä siis on miehení vika ;) ei sentään..

Hoitopöytää ollaan metsästetty nyt pari päivää, ei kovin montaa löydetty sellaista joka oltais kelpuutettu. Täytyy vielä huomenna kiertää viimeiset kaupat. Jospa se oikea sieltä vielä löytyis.



Pakko alkaa nyt pitkäkseen kun istuminen tuntuu tukalalta,,

halauksia kaikille enskoille!!



Onkohan Live ja Lisbet tositoimissa...?



hermione ja Onni rv31

Apuva, nyt alkaa hiukan hirvittää, kun huomasin että on elokuun ensimmäinen päivä. Tähän asti on voinut ajatella että laskettu aika on sitten vasta elokuussa, eilenkin sain vielä sanoa että " ensikuun lopussa" . Mutta nyt siis eletään jo elokuuta! Kylläpä se aika menee nopeasti.



Tänään piti kaverin tulla kyläilemään nyt päivällä, mutta ilmoitteli aamulla ettei pääsekään. Joten pitäisi keksiä muuta puuhaa tälle päivälle... olisikohan se siivousta, pyykinpesua, leivontaa, marjanpoimintaa vai kenties ompelua??? Vaihtoehtoja olisi niin paljon... Vai kaadunko vain sohvalle katselemaan televisiota tai lukemaan jotain hyvää kirjaa??? Vaikeaa tämä äitiyslomalla olo :)



hannnah 36+1

Taas on päivä uusi. Kävin aamusta neuvolalääkärissä ja kaikki vaikutti olevan hyvin. Paineita ym, en tähän hätään muista kun töihin jo kerkesin tulemaan. Sydänääniä ei kuulunu, mutta lukemat kone kyllä anto. Eiköhän se siellä kuitenkin elele ihan hyvin, just maanantaina nähtiin kuitenkin sydämen lyövän.



Naksu: tulehan kertoilemaan ultrakuulumisia :) Mulla oli alussa kyllä aika epätodellinen olo, mutta päivä päivältä sitä alkoi enemmän sisäistämään asian. Ja se ensimmäinen ultra ku näkee, että kaikki on kunnossa :) Mulla tuota mahaa ei silleen oo erottanu vielä vauvamahaks, ku on tuota massaa siinä jo etukäteen jonkin verran. Ainoastaan huomasin, että ei oo enää niin paljon makkaroita vaan on yhtenäisempi. Ihmiset varmaan luulee mun vaan lihonneen ennemmin ku sen että olis raskaana.



Hannah: moi, mä kyllä muistan sut tuolta kuumeilupuolelta vielä :) Sä ootkin jo tosi pitkällä, aika on mennyt tosi nopeesti. Toivottavasti löysit mieluista tekemistä päiväksi :)



Tipu: Rantabilemaisemat ei varmasti ollut myrskysäässä mitkään parhaimmat. Toivottavasti juhla illalle tulee parempi sää :)



Titi: Kiitokset synnärikertomuksesta :)



Bianco: Pomo suhtautui tosi hyvin uutiseen, onnitteli ja kyseli tietenkin hiukan että missä vaiheessa mennään. Ensimmäinen viikko loman jälkeen on ankea eikä mikään tunnu sujuvan, mutta kyllä se siitä. Pian pääset jo äippälomalle



Hermonie: hyvin tuo meni, meillä on tosi mukava pomo joten ei siinä mitään ihmeellistä ole. Meille pidetään täällä kaks kertaa vuodessa nuo kehityskeskustelut, missä käydään läpi edellisen jakson juttuja ja mietitään seuraavaa jaksoa. Toivottavasti löydätte mieleisen hoitopöydän :)



Eilen sitten laiteltiin hiukan sukulaisille viestiä ja kerrottiin tulevasta perheenlisäyksestä. Onnellisia tunnuttiin olevan, mistä vastaus saatiin. Pikkuhiljaat tulee varmaan kavereille kerrottua samalla ku niitä näkee. Nyt uskaltaa kuitenkin jo kertoa ja eikä sitä kyllä enää halua salailla, sen verran ite hehkuu onnellisuutta :)



Iltapäivästä pitäisi viedä koira rokotettavaksi. Reissualbumin tekeminen aloittettiin eilen, tänään pitää varmaan jatkaa, jotta saataisiin se joskus edes valmiiksi.



-Sara-Maria rv 11+6-

Tipu: Sielläkö räjähtelee? No, tärkeintä on että asiat puhutaan ja sovitaan miehen kanssa, silloin räjähtely on pelkästään hyvästäkin välillä! ;)



Titillä melkoinen synnytyskertomus, kiitos siitä!



Bianco: Joo, eihän varsinaisesti voi sanoa että maha näkyis jo! :) Mutta siis sitä turvotusta on iltaisin tosissaan! Hih, vieläkö pääsee välillä unohtumaan että se mahahan se siinä edessä on!?! :)



Hermione: Mä kanssa kyllä oletan, että se vaavimasu tulee vasta reilusti myöhempään kuin näillä viikoilla... Hassua vaan huomata, miten se vatsa paisuu iltaa kohden kuin pullataikina! :) Olehan onnellinen ettet ole mitään ylimääräistä pöheikköä kasvatellut, ja mä toivon kanssa ettei tuo untuva tuosta mahasta intoudu kovempaan kasvuun! ;)



Sara-M: Vielä ei oo ultrakuulumisia, mutta enköhän huomenna sitten tule kertomaan! Toisaalta sitä odottaa ihan kamalan paljon, toisaalta ei halua edes ajatella koko asiaa kun jännittää ja pelottaa niin valtavasti! Huomenna sen sitten näkee - toivottavasti!!!



Täällä ei kummempia, vessaan pitää taas juosta! On se kumma kun juo lasin vettä niin pitäisi jo samalla olla matkalla pissille jotta ei ihan tuntuisi rakko puhkeavan! ;)



Naksu 6+5

Sara-Maria: Varmaan kivaa päästä vihdoin kertomaan kaikille vauvauutisista. Itellä ainakin on sellai fiilis et tekis mieli kertoa koko maailmalle. Järki vaan sanoo toista ettei ihan vielä uskaltais jos jotain käy. Mutta sulla tosiaan taitaa olla jo ohi noi kriittisimmät viikot=) Hyvä että ultrassa oli kaikki ok! Uskon että on aika hieno tunne nähdä vauva ekaa kertaa (tai sulle taiskin olla jo toka kerta...). Mulla se olis vielä edessä päin... Tänään piti varata ultra aika mutta unohdimpa sitten:(



Naksu: Mä oon kans pähkäilly tota mahan kasvua, kun syyskuun puolessa välissä ois yhdet häät. Toivottavasti mahtuis hame vielä kiinni ku se on sellai, joka ei jousta juurikaan. Ei viittis äitiyshamettakaan ostaa vaan sitä yhtä kertaa varten. Mulla on viikkoja jotain 16 sillon. Pissahätä ongelma on myös tuttu. Ärsyttää ku koko ajan töissäkin pitää rampata vessassa. Mietin että mitähän se sitten koulussa on. Inhottaa muutenkin tunnilta kesken kaiken lähteä vessaan ja jos nyt joutuu koko ajan ramppaamaan siellä. No kaipa sen sitten kestää:) Tänään neuvolassa tosta jatkuvasta pissahädästä oli kuiteskii hyötyä, ku olin kotona käyny just vessassa. En muistanu yhtää et siel otetaan pissanäyte, mutta ei ollu pissantulo ongelmaa:)



Titi-uulle kiitos synnytyskertomuksesta. Se on jännä kyl miten noit kertomuksii lukee, ku jotain jännäreit:)



Hermione: Kuulostaa hauskalta tuo peppu vai jalka arvailu. Muistan ku serkku oli viimesillään raskaana niin se kans arvailutti mua et mikäs ruumiinosa masussa tuntuu. Toivottavasti ei flunssa iske päälle. Aika ilkeä tuo sinun mies kun tolleen tartuttaa sut;)



ON: Tänään oli tosiaan eka neuvolakäynti. Kesti 45 minuuttia, joten en myöhästyny ku 15 minsaa töistä. Kaikki oli ihan ok. Jopa verenpainekin joka mulla välillä on ollu vähän sillä hilkulla et onko hyvä vai huono ni oli hyvä=) Hirveesti kaikenlaista materiaalia se tyrkkäs mukaan. Se dvd oli mun mielest aika kiva saada, vaikka en tietystikään ole sitä vielä katsonutkaan. Toiovttavasti ompi hyvä... Mieskin jaksaa ehkä sitä katsella paremmin ku lukea niitä vihkosia. Viikkoja olikin kertynyt jo se yhdeksän vaikka luulin et vast kaheksan. Hyvä niin:) Neuvolantätikin oli ihan mukavan tuntuinen, että eiköhän sen kanssa pärjää seuraavat vuodet. Ei hirveämmin ees tästä mun ylipainosta antanut kommenttia, vaikka vähän pelkäsin etukäteen. Sinne sokerirasitukseen kehotti vaan menemään.



Noh nyt täytyy antaa koirille ruoka ja viedä lenkille, kun ne tossa malttamattomina vieressä kärttää=)



Terkuin butterfly rv 9+1

Heips vaan...muutamaan päivään ei oo tänne tullut kirjotettua mitään.

Heti ensimmäiseksi nyt kun muistaa, niin Titi-uulle terkkuja oikein paljon kiitoksia synnärikertomuksesta...:) Alko melkeen jo pelottaan nuo kivut ja tuntemukset, mutta silti...kiva oli lukea!! :)



Bianco: kysyit, että olisko muita vinkkejä noihin jalkakramppeihin..mulla on auttanut ainakin, että oon ottanut kylmän jalkakylvyn ennen nukkumaan menoa :) ja vähän suolaa veteen. :) sillon on uni maittanut ilman jalkakramppeja...en tiiä auttaako kaikilla tuo, mutta minä sain neuvolasta tommosen vinkin. :)



Mitäs muuta...omaan napaan ei kummempia...vaavi liikkuu, mutta oon ihmetelly monena päivänä kun on alkanut noita suppareita tuntumaan ihan melkeen päivittäin...heti vähäisenkin kävelyn tai touhuamisen jälkeen, jopa paikallaan seisomisen aikana menee vatsa tiukaks ja tuntuu tossa navan seudulla semmonen ns. puukon pisto tai ikävä kipu...:( ja maha on ollu kovalla tai löysällä vuoron perään...onko muilla ollu samoja tuntemuksia?



Nyt pitää lähtä hakemaan miehen pojalle yskänlääkettä, kun sillä on niin paha yskä...tulivat vihdoin eilen tänne Ruotsiin sieltä Keniasta..siis mies ja hänen poikansa...ihanaa oli nukkua oman kullan kainalossa taas. :)



Mutta nyt siis apoteketiin ;)



Rv 25+3