Onko tämä normaalia? Voiko vaurio jäädä huomaamatta??

... osaa vastata, mutta jos olo ei tunnu täysin normaalilta, niin käy ihmeessä tarkistuttamassa gynekologilta (mieluiten ei kuitenkaan sairaalan, jossa olet synnyttänyt).

HEI!



Itselläni on juuri tuon tapainen vaiva jäänyt ensimmäisestä synnytyksestä. Siitä on nyt aikaa pian kuusi vuotta. Olen ymmärtänyt, että tämäntyyppinen " oheneminen" olisi ihan normaalia, kannattaa asiasta kuitenkin mainita vaikkapa neuvolassa.

Siskoni repesi tuosta samasta kohdasta myös melko lailla, hänellä kolme synnytystä takana ja ilmeisesti jokainen aiheuttanut vaurioita tuolla samalla alueella. Hän meni viime keväänä lääkäriin ja kyseli oikein kunnolla asiasta ja sai lähetteen ns. korjausleikkaukseen. Hänelle oli muodostunut tavallaan peräsuolen puolelle pussi, jota täytyi emättimen puolelta painaa, jotta uloste tulee kunnolla ulos. Lääkäri oli sanonut, että leikkaus kannattaa tehdä vasta sitten, kun " on lapset hankittuna" . Leikkaus onnistui ymmärtääkseni hyvin.



Tässä vain omaa kokemusta, ei mikää yleinen totuus! t. Maituliini 36+2

Sinulla voisi olla peräsuolen vai oliko se paksusuolen (?) lievä laskeuma. Muistaakseni tuo termi oli noin. Siinä tunnusmerkkinä on juuri tuo ulosteen tuntuminen emättimen puolelle. Vaikeusaste on lievä, jos sen ulosteen saa ulos ilman sen kummempia hankaluuksia. Minulla on tuo ongelma ollut iät ja ajat (siis muistan jo yläasteelta asti) varsinkin ummetuksen aikoina. Joskus joudun painamaan kädellä, jotta saan ulosteen ulos. Synnytys ei muuttanut tilannetta minnekään.



Tästä oli kirjoitusta vuosi tai pari sitten jollakin nettipalstalla. Olisiko ollut verkkoklinikalla? Siinä oli juuri tästä vaivasta ja palautumismahdollisuuksista synnytyksen jälkeen. Voisit hakea tietoa. Tietenkään ihan pieniä vaivoja ei lähdetä korjaamaan, mutta onhan tämä hyvä selvittää, ettei jää vaivaamaan.



Kuten sanottua, minulle tämä on ollut jo yli puolet elämästä arkea, joten en ole osannut edes pitää vaivana, enkä ole sen enempää selvitellytkään.

Minulle tuli synnytyksessä emättimen etuseinämän laskeuma eli kystosele. Virtsarakko siis pullistuu emättimen puolelle. Minulla on kyllä peräsuolen puolellakin alkavaa laskeumaa, sillä ulostemassa tuntuu emättimen puolella ja ulostaminen on välillä aika työlästä. Virtsarakon laskeuma ei juurikaan oireile muuta kuin ikävänä painon tunteena ja välillä tihentyneenä virtsaamistarpeena. Minulle gynekologi sanoi, ettei vaadi korjausleikkausta, mutta kyllähän tämä silti jossain määrin rajoittaa elämistä. Juokseminen ja hyppeleminen ei olekaan enää niin yksinkertaista kuin ennen :( .



Ei kuin rohkeasti lääkärille vaivojasi valittamaan. Lantionpohjan jumppaa voi ja täytyykin harrastaa!

ja sairaalan lääkäri katsoi tuota. antoi ohjeet jumpasta päivttäin ja sanoi että jos puolen vuoden kuluttua ei ole parempi niin sitten uudestaan juttusille. käski myös pitää huolen ruokavaliosta ettei tartte kovasti vessassa ponnistella. osaltaan myös hormonit löysyttää kudoksia ja niidenkin kiinteytyminen ja normaali hormoonitoiminta avittaa tilannetta.



minulla korjaantui tilanne jokusen kuukauden aikana ja ei kolmannen synnytyksen jälkeen uusiutunut.



anna itsellesi aikaa palautua ja jos alkaa tulla pidätysongelmia tai tuntuu ettei ala yhtään parantua niin lääkärille.

kaikille vastanneille. Surffailin netissä etsimässä lisätietoa rectocelesta, ja sitähän tämä varmasti onkin. Kurja juttu, mutta eiköhän tästä selvitä - jos ei ajan kanssa, niin ehkä korjausleikkauksella.



Olisiko sinulla Momentti vielä muistissa niitä jumppaohjeita? Ruokavaliolla varmaan tarkoitat kuitupitoista, ulostusta helpottavaa ruokaa?



tammamma ja tyttö 2kk1vko

Juuri ennen neljännen synnytykseni jälkitarkastusta huomasin itselläni juuri tuon rektosele-oireen. Siis emättimen puolelle ulosteesta muodosui " pussi" , eikä suoli tuntunut kunnolla tyhjenevän.



Otin asian jälkitarkastuksessa puheeksi ja sain lähetteen Naistenkilinikalle tarkempaan selvittelyyn. Siellä kävin, ja sain lähetteen korjausleikkaukseen. Tässä leikkauksessa olisi lääkärin kertoman mukaan tehty n. 5 cm haava emättimen takaseinämään, ja sen kautta kiristetty peräsuolen ja emättimen välistä lihaskudosseinämää, joka siis synnytyksessä oli revennyt (sisäisesti, ei ulkoisesti).



Olin leikkausta edeltävissä tutkimuksissa käymässä tässä ihan vasta. Lääkäri tutki tilanteeni uudelleen ja totesi, että ellei vaiva minua enää huomattavasti haittaa ei leikkausta kannata ehkä tehdä.



Koska minulla ei enää ole ollut mitään oireita ko. ongelman osalta, niin peruin toimepiteeseen menon. Lääkärin mukaan omat ongelmansa voivat myös leikkauksesta tulla, ja myöskään synnytyksestä ei minulla ollut kulunut vielä kovinkaan pitkä aika (7 kk). Ainakin kuulemma vuosi pitäisi odotella kehon toipumista ennen kuin mitään päätelmiä voisi tehdä.



Kannattaisi sinunkin käydä gynellä tutkimksissa asian suhteen. Kyllä he siellä osaavat sanoa olisiko aihetta korjaukseen.

mulla taisi mennä jotain 4kk kun alkoi tuntua suht normaalilta.

Käsittääkseni ja valitettavasti lantionseudun sisäelimiin tulleet repeämät (siis myös muut kuin pinnalliset limakalvojen tai muut luokitellut lihasten yms. repeämät) ovat kuitenkin suhteellisen yleisiä alateitse synnyttäneillä naisilla. Näitä repeämiä, jotka voivat aiheuttaa virtsarakon, kohdun ja/tai peräsuolen laskeuman ei yleensä noteerata millään lailla kätilöiden toimesta heti synnytyksen jälkeen - tuskinpa edes kompetenssi riittäisi diagnoosin tekemiseen. Itse kyllä ihmettelen tuota tikkaushommaakin, onhan kyseessä kuitenkin usein myös hermojen yms. vaurioita, ja semmoinen kuva on tullut että paikat roiskitaan kiinni melkos vauhdilla ja todellisista vammoista välittämättä.



Mutta, kyseessä on siis asia joka on yleinen mutta josta ei puhuta. Eikä seurata/tilastoida millään lailla.



Jos laskeuma on vaikea, silloin asia korjataan leikkauksella ja yleensä vasta sitten kun lapsiluku on täynnä sillä alatiesynnytys ja raskausaikakin pelkästään varmasti mitätöivät leikkausten tuloksen. Laskeumat luokitellaan esim. I-III asteen laskeumiin, joista I on lievä, II pullistelee osittain jo ulkona ja III on totaaliprolapsia, esim. kohtu kokonaan ulkona elimistöstä. Laskeumat voivat johtaa ulosteiden pidätyskyvyn heikkenemiseen tai esim. ulostamisvaikeuksiin. Vaikeat laskeumat valitettavasti eivät korjaudu itsestään, lieviin saattaa jumppa auttaakin sekä tietysti hormonitoiminnan palautuminen. Yleensä lääkärit sanovat synnytyksen jälkeen että pitäisi odottaa minimissään puoli vuotta, mieluiten vuosi että elimistö toipuu niin pitkälle kuin se ylipäätään on mahdollista ennen kuin muuta ruvetaan miettimään. Se siitä nopeasti toipumisesta alatiesynnytyksen jälkeen...



Valitettavasti myös joudut kärsimään tästä myöhemmällä iällä, sillä vaivat vain pahenevat ajan kanssa ja varsinkin sitten kun vaihdevuodet alkavat. Silloinhan muutoinkin alatiesynnytysten johdosta esim. virtsanpidätyskyky heikkenee monilla naisilla oleellisesti.



Itse sain alatiesynnytyksessä II asteen virtsarakon ja I asteen kohdun sekä peräsuolen laskeumat. En olisi halunnut synnyttää alateitse, sillä tunsin elimistöni liian ahtaaksi ja tiukaksi, mutta koska vauva oli suht pieni ja lantioni luut " riittävät" minut käytännössä pakotettiin siihen ja nyt kärsin vammoista sitten lopun ikääni. Virtsarakkoa tosin on jo korjattu sillä pissat valuivat täysin holtittomasti kinttuja pitkin. Käytännössä vain odottelen muiden vammojen pahenemista, jotta nekin korjataan sitten jossain vaiheessa.



Minulla oli tosi vaikea sekä avautumisvaihe mutta varsinkin ponnistusvaihe, ponnistin yli tunnin täysin järjettömästi eikähän siinä tilanteessa paljoa vaihtoehtoja tietysti ollut. Mahan päältä painettiin myös, mikä lisäksi altistaa näille repeämille. Synnytyskertomukseen kirjattiin II asteen repeämät, joita tikattiin ja runsaasti, mutta sanaakaan ei mihinkään papereihin tullut muista vammoista. Ja tosiaan sisäelimistö tuntui tippuvan pönttöön synnytyksen jälkeen enkä pystynyt esim. istumaan yli kuukauteen.



Kiinnostaisi kuulla, oliko kysyjällä miten pitkä ponnistusvaihe ja painettiinko mahan päältä? Pitkittynyt ponnistusvaihe altistaa tietysti myös näille vammoille.

Eli ponnistusvaihe kesti 33 minuuttia, eli ei nyt lyhyimmästä päästä. Ei painettu mahan päältä. Jälkeenpäin olen ajatellut, että olisin ehkä pystynyt antamaan kohdun tehdä töitä vielä hetken ennen ponnistamisen aloittamista. Kätilö ei oikein antanut kunnon ohjeita. Enkä tiedä olisiko sillä ollut mitään vaikutusta asiaan. Avautumisvaiheesta selvisin mielestäni aika hyvin/ helpolla ammeen ja onnistuneen epiduraalin ajoituksen avulla.



Mieleen jäi kätilön kommentti tikkejä laittaessaan, että kohdun suu on aika alhaalla. Silloin muistan kysyneeni, että onko se normaalia, johon kätilö vastasi " vaisusti" : Juu on. Ja se siitä. Missään papereissa ei lue mitään, vaikka pyysin lähtiessäni sairaalasta synnytyskertomuksen ja potilastietoni itselleni.



Mun mielestä on myös outoa, ettei synnyttäneelle äidille tehdä sisätutkimusta lääkärin toimesta ennen kotiin lähtöä. Kätilö vaan kurkki tikkejä

päällisin puolin.

Itsellän oli 3./4. asteen repeämät jotka " periaatteessa" paranivat hyvin. Aikaa jo 3v.



Nyt kun olen rv 26+ niin jopas on alkanut ilmaantua ulostusongelmia - kiitos tämän ketjun kirjoittajille, näistä on ollut paljon apua ja luulen että minulla on nuo samat vaivat. Koko viime viikon itkin pytyllä kun tuo ulostus on niin hankalaa ja käsin jouduin lopulta auttamaan kun en halunnut mihinkään polille lähteä pyllistelemään.



Luulen että minulla on siis tämä raskaus löysyttänyt kudoksia uudelleen niin että nyt nuo ulostusvaivatkin tulevat oikein kunnolla esiin. Tämä vaiva oli toki muutama kk synnytyksen jälkeenkin, mutta silloin ei ollut puhettakaan että ko. aluetta olisin mennyt painelemaan johtuen valtavista repeämistä - söinkin sitten vatsan pehmentäjiä useamman kuukauden.



Tänään sattumalta aika pelkopolille, keskustelemaan " synnytyspelostani" . Saapa nähdä millaiseen myllytykseen sitä joutuu, en missään tapauksessa suostu enää tätä synnyttämään alateitse.

unohtui että minulla tosiaan ponnistus 2,5h ja kätilöt *2 kpl painoivat vatsan päältä. En yhtään ihmettele jos repeämien lisäksi tässä alkaa ilmaantua muutakin laskeumaa yms. Olo oli kipeä n. 8kk synnytyksen jälkeen ja 1v jälkeen vasta ei tuntunut kipua yhdynnässä (10kk kohdalla taidettiin eka kerran edes kokeilla, olin henkisestikin NIIIN rikki ja tuntui että alapää on pommitettu " piloille" )