*** KESÄNUPUT ma-ke ***

Minä en ossaa ennee nukkua. Harmitti oikeasti kun mies kymmenen aikaan käänsi kylkeään ja heti kuului semmoinen tasainen hengitys ja tuhina. Itse pyörin sinne puolille öin ja heräilin tunnin-parin välein. Joko tuo hyppyapina meuhkas mahassa, piti kääntää kylkeä tai närästi ja piti käydä vessassa (3x viime yönä, huh).



Vähän kuitti olo, mutten sitten malttanut mennä uudelleen nukkumaankaan. Laitoin pojan päiväkotiin että saan ommeltua eteisen penkkiin pehmusteen. Parit päivät yritin noita hommia tehdä kun poika oli kotona eikä siitä mitään tullut. Piti siis rauhoittaa mökki rojektin alta.



No nyt sitten on tyhjä pää. Saas nähdä millaisen teoksen saan aikaiseksi ja monestiko pitää saumat purkaa kun isopyörä ei pyöri ihan täysillä. Jos osaisin kuiteskin olla ompelematta hihoja tai hiuksiani siihen kiinni niin hyvä.



Sain idiksen. Jos saan keskiviikkona puhuttua saikua äippälomaan asti, teen vadelmasacher kakun sen kunniaksi. Näin olen päättänyt. En oo ikuna semmoista tehnyt niin nyt kyllä kokeilen. Ainakin sitä pohjan ohjetta (tulee levyllinen tummaa suklaata ;) ) voisi käyttää tyttären synttärikakkuun, kun haluaa suklaakakun, joka on sydämen muotoinen ja marsipaanikukilla. Poika on selannut ullanunelmien sivuilta turtles-kakun, joka pitäis tehdä. Mitenkähän osaan pastaväreillä semmoisia piirrellä. Niitä kaakkuja voitte käydä ihailemassa www.ullanunelma.fi ->reseptit ja olikos sitten joku poikien kakut tms siitä etiäpäin.



Viikonloppuna käytiin anoppilassa ja sain lukea akkojen lehtiä missä oli mukavia lohipiiraan ohjeita tms. Kirjoitin parit muistiin ihan sillä silmällä pitäen että on ne nimiäisjuhlat sitten tiedossa ja jotain hyvvee pitäis niihin sitten osata tehdä. Tuossa meinasin, että voisi pakkaseen tehdä kesän vieraita ja niitä juhlia varten pikkuleipiä, kakun pohjia ja pullaa. Ihan silvittiis ettei niitä sitten synnytyksen jälkeen tule leivottua. Kun sais noi alotetut ompeluset tehtyä niin voisi sitten pojan kanssa leipoa, joo. Sitä voi töppähönönkin kanssa tehdä.



Elän siis toivossa ettei töihin tartteis mennä enää. Ei paljoa kiinnosta. Vielä olisi sinne toukokuulle töitä. Mitäs laskin äsken että noin 7 viikkoa. Näillä unilla ja selkäkivulla, ei kiitos.



- Pirkko ja möykkäapina rv 27+4

Aamuhan on hurahtanut oikeen vauhdilla!

Pojan kaa herättiin vasta puoli 8. Luka ihmetteli kun isi ei ollutkaan kotona enää, oli töihin jo mennyt. Mun eka lomapäivä niin onhan se pieni ihmeissään, äiti kotona. Hui.

Pitäis saada aikaiseksi käydä kaupassa tänään. Jotenkin niin laiska olo. Taas näitä päiviä. Välillä kun tuntuu energiaa olevan kuin pienessä kylässä. Jännä homma.



Me keksittiin eilen tulokkaale nimi, jos sattuu olemaan poika. Pientä stressiä aiheuttanut, kun molempia tyydyttävää nimeä ei ole vielä tähän mennessä löytynyt. Onneks nyt löytyi yks soppeli. Tytölle meillä on nimi ollut valmiina, se oli jo silloin kun Luka syntyi. Jos hän olisi siis ollut tyttö olisi käytetty se nimi.

Kummeista ei ole kyllä vielä tietoakaan. Ei olla ketään vielä kysytty eikä mietitty yhtään asiaa.



Mites OULULAISILLE on nuo Kelan päätökset tulleet? Milloin jätitte hakemuksen ja onko jo päätös tullut. Tästä oli kyllä puhetta joku aika sitten mutta muisti on huono ja valikoiva ;)



t:Rouva rv30+6

Ei ole mulle tullut Kelalta vielä päätöstä. Soitin sinne viime viikolla ja kyselin onko hakemus tullut edes perille, kun verkkosivuilla omissa tiedoissa ei hakemuksesta ollut mitään merkintää. Puhelimessa hieman tympääntyneen kuuloinen ääni sanoi, että 4.3. on merkitty vastaanotetuksi, mutta hakemuksia on kuulemma paljon, joten ei ole ehditty käsitellä. Kiitin vain tiedosta, että hyvä kun on perille mennyt! Joten siis odotellaan...



Huomenna ois neuvola. Saa nähdä, onko hemoglobiini lähtenyt nousuun lähes kolmen viikon rautakuurin jälkeen. Viimeksi tuli ekalla mittauksella 94 ja toisella 103. Paino-asiaa täällä viikonloppuna valitin... Kiitos ART kommentistasi! Kyllähän mulla järki sanoo, että painonnousu kokonaisuudessa on ihan ok, ja kaikenmaailman raskausajan painolaskurit, joita netissä on, näyttävät, että tollainen 8-9kg painonnousu on okei mun lähtömitoilla.



timaja 28+3

Olipa tullut paljon puhetta viikon aikana, en ehtinyt kaikkea edes lukea :)



Sokerirasituksessa tosiaan tuli käytyä, mutta arvot oli matalat, ensimmäinen taisi olla noin 4.5, toinen n.8 ja viimoinen hieman yli neljän. Eli ei tullut jatkotoimenpiteitä :) Hemppakin oli hieman noussut, eli en tarvihte vieläkään rautaa.



Nyt on viikko mennyt taas nopsaan. Tänä aamuna heräsin ihan yhtäkkiä taas vähän ennen viittä, ja eipä tullut uni ennen kuin kävin syömässä ja muutenkin poukkoilemassa pystyssä tunnin verran. Ehdin siinä sitten sen puolisen tuntia nukkua ennenkuin kello soi.. Tympäsi. Aika monesti on nyt tullut noita aamupuolen herätyksiä, jolloin ei vain uni tule uudestaan silmään. Tietääpä sen, että tänään töistä tullessa (21.30) väsyttää niin että kaadun suorilta sänkyyn.



Mutta kunto muuten pysynyt edelleen ihan hyvänä, töitä jäljellä kaksi viikkoa ja sitten alkaa kova muuttorumba. Kaikki vielä pakkaamatta ja uudessa kodissa pitäisi tehdä vähän pintaremppaakin! Täpärälle menee, mutta onneksi on tukijoukkoja tarjoutunut avuksi..



Hyviä vointeja kaikille, palaan taas palstalle paremmalla ajalla. Työt kutsuu nyt...



Sakariini 31+2

Harmaata, vetistä, ankeahkoa täällä Jyväskylän suunnalla. Viikonloppuna olimme mökillä ja siellä nautimme ihanista aurinkoisista päivistä ja tähtitaivaista iltaisin. Lapset vallankin saivat raitisilmamyrkytykset, ja unikin maistui kaikille. Paitsi minä normityyliin herään aika kylkeä kääntämään, mutta alan olla siihen tottunut...



Iskiasvedot ovat rauhoittuneet, lieneekö viimeviikkoisen osteopaatin ansiota vai mitä. Sen sijaan tilalle on tullut uusi ihanan ihana vaiva, eli lonkat vaivaavat. Hassua vaikka olen jo kolmatta lasta pukkaamassa, niin aina tulevat ihan yllätyksenä nämä asiat =D En muistanut moista vaivaa aikaisemmilta kerroilta. Nivelet ovat ihan tuntovaraisestikin löystyneet, ne siis tuntuvat kauhean liikkuvilta ja lonksuvilta, ja se taitaa aiheuttaa sitten tietynlaista kipua. Vähän hankalanlaista nukkumisen suhteen, kun masuvauvan takia selällään nukkuminen, saati mahallaan, on pois laskuista, mutta näiden lonkkien lonksumisien takai kyljellään oleminen kipeyttää paikat. Olen yrittänyt kehitellä uusia asentoja, sellaisia puoliksi selällään puoliksi kyljellään -tyylisiä, kera monien tyynyviritysten. Heh!



Muuten menee mukavasti paitsi olen hukannut verensokerimittarini ja se olisi löydyttävä nyt lähipäivinä. Vähänkös hävettää mennä uutta pyytämään neuvolasta mutta pakko kai jos sitä ei löydy. Kääk!! En ole pariin viikkoon voinut mittailla kun se mittari on ja pysyy jossain pinon pohjimmaisena. LUulen että jos saan energiapiikin ja siivoan joka ikisen kasan mitä väärissä paikoissa lojuu, niin mittari löytyy kyllä...



Siivoamisen suhteen se energiapiikki pitää alkaa puolen tunnin sisällä, sillä meille tulee illalla asunnonkatsojia ja olisi kai kivaa jos pinnat olisivat näkyvissä ;-) Myös oman uuden asunnon hankinta alkaa olla siinä vaiheessa että papereihin nimet alle, tosin vähän kuhinaa kuntotarkastuksen ympärillä tässä vielä ja yritämme koko ajan saada kiinni kuntokartoituksen tehnyttä urakoitsijaa. Joka on TIETENKIN lomalla ja lapissa alkaen tänään. Hrhm.



Olen aivan tyystin luopunut haaveesta että ehtisin tänään opiskella yhtään. Koko aamupäivän olen soitellut ja lähetellyt sähköpostia tuon asuntoasian ympärillä, ja kiihtyy vaan tahti iltapäivää kohti. Neljältä pitäisi olla kiinteistönvälittäjän luona allekirjoittamassa uuden asunnon ostopaperit, ja kuudelta tulee meille asunnon katsojia.



Mitäs muuta. No, lyllerrän kuin ankka, supistelee häiritsevästi mutta ei varmaankaan vaaralisesti. olo alkaa olla tukalahko vaikka johan tässä olen viikkokausia valittanut miten tukala se jo on mutta ei näköjään paranemaan päin ole ei.



Energistä alkuviikkoa kaikille, kateellisena luin kuinka jotkut käyvät vielä pumpissa ja suunnilleen juoksulenkeillä. Kuva itsestäni jossain kiivastahtisessa punttienheiluttelutreenissä on hykerryttävä. Juostessakin tulisi varmaan ensin pissat housuun ja sitten joutuisin pysähtymään kunnon loppumisen takia ja sitten alkaisi koko loppupäivän kestävä supistelu...



Maarmeladi

(rv:n muisto hautautuneena jonnekin muiden asioiden alle)

Ihanan aurinkoinen päivä täällä meillä päin, vesi tippasee vuolaasti ränneistä ja ulkona oikein keväinen ilma! =)



Mä sain kelalta viime viikolla päätökset mut pakettia ei ole kuulunut (en asioi oulun kelalla vaikka muutoin täs oulun kupeessa asumme). Kävin pankkitunnuksilla katsomassa kelan sivuilta niin paketti on tilattu jo! 20.3 eli aikas kauan menee et saan sen paketin. (kelan sivuilla luki myös et tilauksesta n2vkon kuluessa saan paketin) Haluais jo niiiin kovasti päästä porkkaamaan sitä laatikon sisältöä! =) No, jospa se tällä viikolla tulisi.



Onko muilla kovia liitoskipuja?

Mulla meinaa olla jo melko tukalat olot näitten omien liitoksien kanssa! Yöllä on vaikea kylkeä kääntää kun häpyluuhun ja tuolla taipeitten alueella jomottaa ja vihloo ihan hirveästi, saati sitten kun pitäis aamulla ylös sängystä päästä =(



Keskiviikkona olisi taas äitiyspolikäynti ja näkee pikkuisen kun ultraavat, ja kuulee muutkin kuulumiset.

Nyt pittää mennä kahvia keittämään ja sit poikien kanssa ulkoilemaan.

Hyviä vointeja kaikille!



Kauris ja pulla rv28+3

Paleltaa ja väsyttää, kiitos kuuluu niin noille aikaisille aamukukkujille kuin liian vähälle vaatetukselleni tuolla leikkipuistossa. Kun ipanat juoksee hikipäässä ympäri puistoa niin meikämamma lorvii juoruamassa muitten mammojen kanssa penkillä ja kylmähän siinä tuli vaikka aurinko mukavasti naamaan porottikin.



Mistä sitten sopivasti seuraavaan aiheeseen että kylläpä on naamataulu turvonnut viikossa ihan kauhiasti!!!! On toki tullut syötyäkin muttei kuitenkaan mitenkään älyttömän epäterveellisesti mässäten. Sormuksistakin huomaa että nakkisormet on normaalia paksummat, jaloissa ei kyllä iltaisin tunnu norsuefektiä, mutta pitänee nyt tarkkailla vähän enemmän noita mässäilyjä...



Energiaa ei löydy mistään! Ajattelin että tänään otan itseäni niskasta kiinni ja alan ihan tosissani valmistautumaan vauvan tuloon. Järkkäisin kahdessa viikossa huushollin kuntoon ja sitten alkaisin miettimään hankintoja ja ompeluksia. Vaan kun ei jaksais. Ei sitten niin yhtään!!! Hitsi vie, johan se nähtiin mikä morkkis mulla tuli tuosta neljän päivän sairaalareissusta kun mies joutui yksin tonkimaan tätä sekasotkua - meillä kun mies ei tosiaan osallistu lasten tai kodinhoitoon niin eihän se meinannut löytää edes lapsille päällepantavaa tästä kaaoksesta. Päätin että nyt olen kerrankin ajoissa ja laitan paikat kuntoon sillä jos taas sattuisi niin ikävästi että joutuisin sairaalaan (viimeistään sitten synnyttämään) niin paikat olisivat kunnossa ettei tarttisi osastolla stressata miehen puolesta.



Mulla itse asiassa ollut aiemmissa raskauksissa niin, että vauvan synnyttyä sitä energiaa on riittänyt vaikka kuinka. En ole etukäteen leiponut enkä pahemmin ommellutkaan, mutta sitten sen jälkeen olenkin puuhastellut vaikka mitä. Pienen vauvan kanssa kun se tekeminen on jotenkin niin helppoa ja vaivatonta vaikka koliikkilapsia meilläkin on ollut ja on ollut kauheasti intoa ommella kaikille lapsille kauheat kasat vaatetta ja leipoakin ihan sarjatulella. On kai ne hormoonit mitkä pitää meikätytön vauhdissa muutamat kuukaudet synnytyksen jälkeen. Hyvä olisi tietty jos nyt jaksaisin jo tehdä jotakin etukäteen - joten lähettäkääs ahkerimmat leidit sitä ylimääräistä virtaa tännekin ja sukkeelaan, kiitooooooos!!!!



Parisuhteista on ollut puhetta joten osallistunpa minäkin...

Kiva meinaan kuulla ettei kaikki ole kuin paitaa ja peffaa. Me ollaan miehen kanssa aivan eri planeetoilta, monet aikoinaan sitä kummastelivatkin miten kaksi niin erilaista ihmistä voikin iskeä hynttyyt yhteen. Ja kyllä siinä omat vaikeudet välillä onkin ollut. Kahdeksan vuotta ollaan oltu naimisissa ja ei nyt mitään ruusuilla tanssimista aina ole ollut, mutta molemmat ollaan sitä mieltä että hautaan saakka pysytäänkin vaikka miten vaikeaa tulisi. Nyt elämä on aika seesteistä ja kivaa vaikka aluksi mietin että tuleekohan tämä raskaus pahentamaan tilannetta. Itse jaksan kyllä, olen niin hiekkalaatikkomutsia kuin vain olla ja voi, mutta hetken mietin miten miehen hermot kestää, hän kun on täysin uraorientoitunut ja on ollut vaikeuksia sopeutua siihen että lapsiperheessä melua ja sekasortoa riittää eikä kotoa käsin voi tehdä omia töitään. Siksi mies onkin poissa keskimäärin aamukuudesta iltaysiin, ja yleensä vielä ulkomaan komennuksilla yli puolet vuodesta (eikä pidä koskaan mitään kesälomia tai isyyslomiakaan) ja tämä sopii meille molemmille vallan mainiosti ;) Ja vähäisen vapaa-aikansa mies sitten käyttää lasten kanssa riehumiseen ja jos olisi jotain pakollisia kissanristiäisiä niin minä melkein kuljen niissä yksin tai lasten kanssa ja mies pysyttelee kotisohvalla. Hyvä näin!



Synnyttämisistä: mulla siis kaksi synnytystä takana, kumpaakaan varten en etukäteen suonut ajatustakaan enkä miettinyt esim kivunlievityksiä tms. Ei myöskään ollut mitään pelkotiloja synnytyksiä kohtaan vaan lähdin luottavaisin mielin ja hyvin meni. Nyt sitten on ensimmäistä kertaa ollut ihan alusta saakka jonkinlainen ponnistamiskauhu, synnyttämään olen kyllä innoissani menossa mutta ponnistaminen ei kauhiasti kyllä houkuta. Samoin on alkanut kiinnostaa erilaiset kivunlievitysmenetelmät ja synnytysasennot ja vähän hermoilenkin että suunnittelenko/mietinkö jo ihan liikaa koko asiaa. Synnärillä oli akupunktion yhteydessä puhe että voisin lähempänä laskettua aikaa mennä käymään ja juttelemaan kätílön kanssa enemmän, toisaalta olisi kiva mutta toisaalta tuntuu vähän nololta alkaa tässä vaiheessa potemaan mitään ponnistuskammoa kun aiemmat synnytykset on kuitenkin sujuneet ihan hyvin.

Ja toisaalta olen vähän myös miettinyt että pitäisikö sittenkin mennä ennemmin naistenklinikalle synnyttämään, anoppi kun asuu helsingissä ja lapset saisi ehkä nopeammin sinne hoitoon - täällä kun mulla ei ole ketään joka voisi lapsia synnytyksen aikana hoitaa...



Ja vielä lopuksi: onko kaikilla mies tulossa mukaan synnytykseen? Meillä mies tuli ekaan mukaan ja sen jlk sai jonkinlaisen kammon ja edelliskerralla vielä viimeiseen saakka sanoi ettei aio osallistua. Olinkin sitten lähdössä yksin laitokselle, mutta sitten monen mutkan kautta viime tingassa pääsikin mukaan ja nyhjötti kaapin takana piilossa koko ajan :-) Nyt voi olla että ei saada lapsia mihinkään eli mies ei voisikaan tulla, mutta enää minulla ei ole samanlaista tarvettakaan saada häntä sinne saliin vaan olen ihan hyvillä mielin menossa yksin jos lastenhoitoa ei järjesty. Ja jos järjestyy, niin ainakin ponnistamisen ajaksi saa mies häipyä huoneesta lisätraumoja keräämästä itselleen ;-)





Ja taas tuttuun megastooriin päätyi tämäkin viesti, joten suunvuoro muille ja nyt tätä kämppää raivaamaan. Apua!



Nappula+Urpo-Ulla 30+6



PS. Tulihan vielä jotain mieleen... Onko joku jo huomannut että vauvan liikkeitten määrä olisi hidastunut? Mulla ihan selkeästi viimeinen viikko on tapahtunut muutosta, ei tule enää mitään ad/hd-sätkimisiä vaan liikkeet on nyt vaan hitaampaa möyrintää ja kääntyilyä. Asento vauvalla pysynyt samana mutta peppua vaihtaa puolelta toiselle. Mahan muotokin muuttui taas pitkästä aikaa, alkaakohan olla jo ahdasta pienellä...?



Ja jollakin oli myös alhainen hb (sorry, en enää muista nimimerkkiä) Onko sinulla neuvolassa sanottu asiaan mitään? Itsellä myös 94 ja th ei ainakaan reagoinut siihen mitenkään. Oma olo on tietty vähän hutera vaan minkäs teet kun ei se nouse niin ei nouse...

Minä tuossa kirjoittelin alhaisesta hempasta. Th kysyi, olenko syönyt rautaa, ja siihen mennessä olin hänen omien neuvojensa mukaisesti ottanut pari kapselia viikossa, silloin hb oli 113. Eli se pari viikossa ei auttanut vaan hb laski edelleen. Viimekertaisen mittauksen (94 ja 103) jälkeen sanoi, että kannattaa syödä rautatabletteja päivittäin. Olen syönyt Obsidalia. Se passaa mulle. En ole muita kylläkään kokeillutkaan.



Oli puhetta myös ponnistamispelosta. Mulla on vähä sama homma. Edellisessä synnytyksessä sain epiduraalin, joten ponnistus meni ihan kivuttomasti repeämisistä ja imukupeista huolimatta. Nythän mua sitten pelottaa, jos tällä kertaa en esimerkiks ehdi tai pysty saamaan puudutusta, että miten siitä ponnistuskivusta selviää! Ei kai se välttämättä kivuliasta edes ole... öö, kai... Viimeks oli kyllä supistuskivuissakin niin tajuttomasti kestämistä ennen puudutusta, että huh huh! No, eipä niitä paljon auta miettiä etukäteen. Tulee mitä tulee...



timaja

Moi,



Ihan pikapikaa vain tulin kommentoimaan Nappulan viestiin: vauvan liikkeet ovat viime päivinä minullakin huomattavasti rauhoittuneet. Sitä edellisinä päivinä puolestaan mylläys oli ihan hurjaa. Epäilenkin, että josko nyt olisi valinnut jonkun asennon ja aikoisi siinä pysyä... toivossa on hyvä elää. Ihanaa Nappula, että kirjoitit tästä, kun olin jo vähän huolissani välillä. Liikeseurantoja olen kuitenkin tehnyt, ja etenkin tuolla alavatsassa tuntuu kyllä hentoja liikkeitä (pienet kädet?), joten varsinaista pelkoa ei ole tullut. Perjantaina sitten neuvolassa näkee, josko tällä kertaa saisi vauvan asennosta jo jotain käsitystä.



Pahoittelut, kun niin harvoin täällä ehdin pyörähtää, gradua yritän nyt tehdä niin paljon kuin jaksan, vaikka se melko vähäistä onkin. Ja Nappulako se valitteli väsymystäkin, täällä on nyt viikonlopun ajan ollut sellainen laiska lapamato, joka mieluiten vain söisi ja nukkuisi. Mukavaa tuon gradunteon kannalta...



Niina 30+3 (hui!!!)

Kivaa, tällä viikolla pääsee taas neuvolaan :/ muuten menen mielelläni, mutta arvaan jo etukäteen, että painosta tulee sanottavaa :( Terkkana on nuori, hoikka nainen ja jotenkin jo viime kerralla jäi sellainen olo, että enää ei saisi tulla yhtään lisää...joo tiedän kyllä itsekin, mutta ei se saarnaamalla parane. Yritän vältellä makeita, jos vaikka tämän viimeisen lapseni saisin ulos normikokoisena...



Ponnistamispelosta täällä oli juttua. Se on kieltämättä kamala vaihe synnytyksessä, mutta ponnistamispelkoa minulla ei ole, lähinnä nopean synnytyksen pelko. En halua enää toista kertaa joutua tempaistuksi mukaan aivan liian nopeaan synnytykseen. Se on järkyttävä kokemus ja sain edellisestä synnytyksestä kammon...



Mies on ollut kaikissa synnytyksissä mukana ja tulee nytkin ihan mielellään. Mitään kammoa hänelle ei ole onneksi muodostunut, enkä yksin sinne saliin mielelläni menisikään, sillä on hyvä, että siellä on joku pitämässä oikeuksistani kiinni kun olen niin tuskissani, etten paljon kykene kommunikoimaan ;) Minulla on muutenkin nuo supparit aina synnytyksessä niin voimakkaita, etten voisi kuvitellakaan käveleväni tai liikkuvani siitä pediltä mihinkään. En tajua, miten jotkut liikkuvat viimeiseen saakka...Viimeksikin meinasin ihan kuolla kun itkua vääntäen jouduin menemään konttausasentoon kun vauvan syke katosi jonnekin. Huusin vain, etten pysty liikkumaan, mutta jotenkin suomalaisella sisulla niissä helvetillisissä ja tauottomissa suppareissa kampesin itseni puolitajuttomana nelinkontin siihen lavitsalle. Muistan vetäneeni sitä ilokaasua niin, että silmät menivät päässä ihan nurin niskoin...auttoi hetkeksi ja vei miltei tajuttomaksi. :)



Tuon kivun lisäksi pelkään taas saavani haavan vauvan pään työntyessä ulos. Viimeksi sain sisempään häpyhuuleen karsean haavan ja seuraavan viikon kykenin pissaamaan ainoastaan puuduttamalla haavan Xylocain liuoksella. Laakerinlehden kokoinen haava olisi pitänyt tikata, muttei sitä huomattu salissa lainkaan, vaikka sanoin, että repesin. Kätilö hoki vain, ettei kukaan revi mistään ja että siistiltä näyttää...



Vauvan liikkeet ovat muuttuneet hirveän voimakkaiksi täälläkin. Välillä ihan sattuu kun niin kovin ojentelee raajojaan. Mielestäni liikkeitä on nyt enemmän kuin aiemmin, mutta ne ovat sellaisia " kontrolloituja" , tasaisia vetoja. :)



Hoih, nyt pitää lopettaa, vaikka jotakin oli mukamas vielä kommentoitavaa.



Kanelisokeri 30+4

Ihan keväiset tunnelmat täällä ¿ ja entistä vaikeampi keskittyä töihin :) Ajatukset on tosiaan ihan harharetkillä. Aamupäivällä kävin kaupungilla asioita hoitamassa ja hommaamassa miehelle synttärilahjan. Siinä olikin sitten puoli päivää mukavasti kulutettu.



Kävin sitten perjantaina neuvolassa, sain uuden ajan epäonnistuneen maanantaisen käynnin jälkeen (silloin siis meni hermot tunnin odotuksen jälkeen ja lähdin itku kurkussa lätkimään). Perjantaina oli vain kätilö paikalla, mutta lääkärin rooli onkin yleensä pikemmin tarkkaileva, joten minulle sopi hyvin. Painoa ei ollut tullut kuukauteen ollenkaan lisää, sf-mitta ja vatsanympäryskin oli samat kuin viimeksi. Kätilö ei vaikuttanut huolestuneelta, enkä osaa itsekään olla. Muuten on kuitenkin menty yläkäyrillä, kai se kasvu voi tulla pyrähdyksittäin? Sf-mitta oli nyt 28. Luulen, että lapsi on kuitenkin kasvanut, itsellä vaan ei mahdu enää ruokaa samalla tavalla tuonne mahalaukkuun¿Seuraava käynti on neljän viikon päästä, silloin on kolmas ultrakin.



Närästys on hellittänyt, on ollut vaan ihan ajoittain. Hyvä niin! Mitään kipuja ei varsinaisesti ole ollut, häpykympu tuntuu vaan aika hellältä, ihan kuin olisi yhtä isoa mustelmaa. Yöt nukun tosi hyvin, ei ole tarvinnut vessassakaan ravata viime aikoina. Kyllä sekin aika taitaa taas jossain vaiheessa koittaa¿



a_j kirjoitti tuosta hikoilusta. En ole nyt vielä huomannut, mutta edellisen raskauden ja imetyksen aikana oli muutoksia kyllä. Piti ihan luopua muutamasta suht uudesta paidasta, joita käytin siis imetyksen aikaan paljon, kun niihin pinttyi ihan hirveä hien haju, jota en saanut millään pois. Kun laittoi muka puhtaan paidan päälle, oli seurana heti hien löyhkä. Oon just miettinyt, että sen täytyy jotenkin liittyä hormoneihin. Karvankasvu on kyllä nyt ihan tyrehtynyt! Hyvä niin, ei tuonne sääriin enää ähkimättä yletäkään.



Meillä ei ole tulossa ristiäisiä eikä nimiäisiä ¿ ollaan kai tosi tylsiä ;) Ei kuuluta kumpikaan kirkkoon eikä olla mitään vaihtoehtoisia juhliakaan järjestämässä. Rotinoilla saavat ihmiset tulla käymään pienemissä porukoissa, nauttii itsekin enemmän siitä seurustelusta. Täälläpäin on onneksi tapana, että porukat tulee täytekakku tms. mukanaan. Ajattelin, että varsinkin jos vielä maalla ollaan en kyllä stressaa tarjoiluistakaan erityisemmin. Kahvia ja keksiä vaan pöytään ;)



Meillä pitää kyllä nimirintamalla ryhtyä vielä suurin neuvotteluihin jossain vaiheessa. Miehellä on yksi lemmikki tytön nimeksi, johon on itsepintaisesti jämähtänyt. Minä sitä taisin alun perin ehdottaa yhtenä vaihtoehtona, mutta olisi kiva leikitellä muillakin vaihtoehdoilla. Ja pojan nimiä on paljon vähemmän yleensäkin kielen päällä. Liekö sekin vaikuttaa, että olen niin vakuuttunut siitä, että saamme toisen tytön?



Iloista mieltä ja jaksamista kaikille!



Taika, 28+2

Moikka,



Mä olen saikulla nyt sitten.

Tänä aamuna en lähtenyt töihin ja hyvä niin. Mua supisteli aamusella aika paljonkin :( Ihan sellasia menkkamaisia taas että piti mennä ihan kippuraan ja irvistää :(

Soitinkin heti aamusta lääkäriajan itelleni ja sain ajan sitten 11.15:ks.

Sinne mentiin miehen kanssa. Mieshän on kans yhä saikulla, on vielä 2 viikkoa, sillä oli polvileikkaus viikko sitten.

Kohdunsuulla ei ollut onneks muutoksia, oli kiinni mutta pehmeä, sama kun 2 viikkoa sitten myös.

Sydänäänet kuunneltiin, 150 oli syke. Vauva ei tykännyt yhtään kun niitä kuunneltiin, 3 kertaa potkas täysii siihen doppleriin :D

Lääkäri kirjotti nyt tän viikon kokonaan saikkua. Täytyy sit loppuviikosta katsella tilannetta taas. Torstainahan mulla on sit neuvola-aika että sitten voin kertoa taas kuulumisiani vaikken silloin lääkäriä tapaakaan.

Lepoa lepoa sanoi lääkäri ja sitä olen noudattanut. Sanoi että kovin aktiivinen vauvakin voi saada aikaan supistuksia joissain tilanteissa.



Viime yö meni kuiteskin tosi hyvin vaikkakin aamusta alkoi heti supistelut. Tuli nukuttua 9h putkeen! Aika luksusta..



Nyt tässä sit oltu vaan miehen kanssa. Ei kamalasti kumpikaan tehdä mitään.



Tosi kovasti on vauva potkinut taas tässä, tuntuu että potkut kovenee vaan :) Jos laittaa jotain masun päälle, eilen esim.kaukosäätimen niin siitä se hetken päästä lentää lattialle.. :)



Nappula kyseli onko mies tulossa mukaan synnytykseen. Meillä KYLLÄ. Kummatkin sitä haluaa, ehdottomasti! Itelle kun se on ihan uusi maailma täysin... jota yritän olla liikaa ajattelematta..



Eilen pesasin koneellisen pyykkiä jossa vauvan vaatteita. Nyt voisi pestä toisen koneellisen.. :)



Ihana keli ois ulkona. +10 näyttää mittari ja aurinko paistelee. Aamusta oli synkkää ja sateisen oloista mutta onneks ei enää..

Ihanaa, jee.. kevättä kohti vaan!! :)



Nyt en muista pitikö vielä jotain kommentoida..



Palaaan taas!



a_j + pötkis 30+4

mie olen kans saikulla mahakipujen takia!! huilia olen yrittänyt, mut silti tänään aivan järjeön mahakipu iski!! piti ihan vessaan lähteä, mut onneks se meni sit jonkin ajan kuluttua ohi!!

Huomenna neuvola pitää ottaa puheeksi ttä joka päiväinen mahakipu ja nippailut, jos sitä kohta sais pidemmän saikun niin ei tarttis enään mennä töihin juoksenteleen!! viel olis n30 päivää töitä!!



Mies on ihan innoissaan katsomassa meille omaa asuntoa ja minua vähän jännittää, jos vaik muutto tulis kohta eteen niin miten mie sen hoidan!? ja sit vielä ku jää äippärahoille niin riittäkö raha!? kaikkea sitä miettii..vaik mistään asunnosta ei olla mitään tarjousta jätetty! kyl ne rahat sit ainkin riittäis,jos ei autolainaa olis!! mut katsotaan pääivä kerralla miten tää asunto asia etenee!!



huomiseen..rv30+1

Sain nukuttua melko hyvin, paitsi että olo on edelleen aivan ryytynyt. Onneksi mies vei poijan päväkotiin niin saan omaan tahtiin olla taas päivän. Pitäisi imuroida ja tyhjentää makaria rempan tieltä ja pestä pyykkiä ja ommella sitä hemmetin imetyspaitaa.. puuh.



Mulla on tuntunut voimakkaimmat liikkeet tähän asti juuri viime päivinä, mutta minulla ei olekaan vielä viikot niin pitkällä kuin joillain teistä. Keskellä yötäkin tuo apina alkaa möykätä ja rumbata niin että hereillä pitää. Ja aivan tautisen voimakkaita potkuja. On seassa myös semmoisia jalan ojennuksia. taitaa köllötellä poikittain massussa kun molemmissa kyljissä tuntuu joku raaja. :D



Niitä hikkauksia ei ole ainakaan vielä tuntunut tässä raskaudessa.



Eilen sain ommeltua sen penkin pehmusteen ja vauvalle vanupeiton. Tulikin ihan onnistuneita viritelmiä eikä kertaakaan tarttenut mitään purkaa. Ilmeisesti skarppasin kun ajattelin etä mokat pitää teille tunnustaa :D



Huomenna on se saakelin neuvolalääkäri. Pitää puhetta harjoitella että olisi vakuuttava ja saisi lopuksi ajaksi saikkua. Lääkärin nimi on muuten Kitunen. Musta hauska :)



Supistellut on todella voimakkaasti. Selän puolella ei tunnu vieläkään mutta uutuutena tuossa nivusten kohdalla ja alavatsassa viiltää kipeästi voimakkaimpien aikana. Eli kun tämä ns kivuton supistus tulee niin olen aivan liikuntakyvytön. Puuskutus kuuluu vaan kun meinaa henkeä jo salvata. Toivottavasti ei oo paikat pehmenny vielä. Huomennahan tuokin selviää.



Pukamat on palanneet. Hitsi, jo ajattelin että pääsin siitä vaivasta kun sain mahan toimimaan (Movicol roks). Mutta jostain syystä pullahtivat uudelleen ja melkein ovat verillä jo. Ei oo kivaa. Ja arvatkaas, onko niiden päällä kiva istua? Perseestä on koko homma, suorastaan ja kirjaimellisesti.



- PIrkko ja punkero rv 27+5

Rauhalliset yöt ovat palanneet, mitä nyt itse kohkaan ja vääntelehdin sängyssä pitkin yötä, mutta lapsi nukkuu ja se on pääasia. Tänään hän heräsi vasta seitsemän pintaan ja minusta tuntui kuin olisin saanut nukkua 100 vuotta Ruususen unta :)



Ihanaa kun vauveli on painunut alemmas :) Ei närästä ei, mutta supistaa ilkeästi ihan jatkuvalla syötöllä, mitä ikinä sitten teenkin. Samalla tavoin kuin Mansikkapirkonkin supparit, salpaavat hengityksen ja vatsa menee ihan kovaksi. Potkut tuntuvat tuossa navan yläpuolella yhä, molemmin puolin, eli kaipa pikkuinen mammii siellä jotenkin poikittain selällään?



Kävin kätsomassa Tekayn sivustolla raskauskiekkoa näillä viikoilla ja voitteko kuvitella, sikiö voi olla kooltaan jo 1300g-2300g. Olen varma, että sisuksissani pyörii vähintäänkin tuo 2,3kg möllykkä...jännä, että tuota kokovariaatiota on noinkin paljon.



Huomenna on se neuvolakin sitten jo heti aamusella klo 10:00. Kadehdin teitä, jotka saavat neuvolakäynnillä mahdollisuuden nähdä pienokaisensa ultralla, meillä ei sellaista hienoutta täällä ole lainkaan :(



Se on sitten ikäidentiteettikriisin paikka lauantaina kun vietän synttäreitäni. 35v tulee mittariin...missä välissä minä olen näin vanhaksi tullut? Jo puolivälissä neljääkymmentä, kääks...! Kohta pitää jo miettiä missä 40-vuotis kemut pidetään. Kolmekymppisiäni en viettänyt mitenkään, joten olisi kiva nyt kerrankin repäistä, no tuohon on vielä 5v aikaa, vaikka äkkiähän se aika kuluu... :P



Käväisen perjantaina ex-työkamun kanssa kahvilla ja lauantaina olisi tarkoitus saada äitini ja anoppini meille kylään. Kai sitä sitten pitää siivota ja ainakin kakku vääntää. Tuo kakku on vähän niin kuin poikamme synttärikakku, hän kun täyttää ensi viikon maanantaina 9 vuotta.



Nyt on muuten jännät paikat kun veljen vaimolla on laskettu aika ihan näinä päivinä, saa nähdä kumpi heille tulee ja meneekö paljonkin yli... :) Kiva kun meidän tuleva kuopus saa likimain samanikäisen serkun, tullee pari kk ikäeroa maksimissaan :)



Nyt pitää mennä suihkuun ennen kuin nuorimmainen herää.





Kanelisokeri 30+4

Käväisin aamulla neuvolassa ja kaikki oli ihan ok. Pissa puhdas, verenpaine hyvä, painoa tullut n. 480g/vko (ihanaa kun th sanoi että painonnousu ollut maltillista, vaikka yhteensä tullut 8kg), hb oli noussut 103 --> 109 eli rautakuurilla jatketaan. Vauvan syke oli 150, pää alaspäin, ja sf-mitta oli kolmessa viikossa kasvanut 22cm --> 27cm! Nyt aletaan olla samoissa mitoissa, kuin esikoisen aikaan oltiin näillä viikoilla.



Vauvan liikkeet ovat tosiaan muuttuneet möyrimiseksi! Välillä kyllä tulee napakoita potkujakin. Ja ilmeisesti jonkinlaiset venytysliikkeet tekevät vähän kipeääkin.



Tekis mieli jo jotain ruveta hommaamaan vauvalle, mutta esikoisen (synt. 10/06) jäljiltä on oikeastaan lähes kaikki jo valmiina. En ottanut edes äitiyspakkausta. Kaksos/sisarusrattaat meille tulee hankintaan. Ne me saatais miehen siskolta, mutta mua haittaa niissä se, ettei istuimet mene täysin makuuasentoon. Haluaisin siis ostaa uudet, tai no vaikka käytetytkin, mutta makuuasentoon menevät. Mies ei vaan innostu mun ajatuksesta, sen mielestä meillä on vissiin velvollisuus ostaa ne siskon rattaat, kun niistä on ollut jo puhetta...



Nyt välipalaa massuun!



timaja 28+4

Lauantaina oltiin tutustumassa sairaalaan ja oli mukavaa.Aika rauhallisin mielin voi mennä sinne kun näki paikat ja kätilö esitteli kaiken selvästi.Kun käytiin osastolla niin siellä näkyi viis pientä vauvaa.Tuli sellane olo ettei jaksa odottaa enää vaan vauva vois jo tulla...Parempihan sillä mahassa on olla mutta silti.



Eilen sain sitten veljen käymään täällä ja olohuoneen järjestys meni uusiksi.Mies oli yllättynyt ja kiukkunen kun tuli töistä ja näki aikaansaannokseni.Hänen mielestä mun pitäis vaan istua paikallaan ja kasvattaa mahaa jottei vauvalle vaan satu mitään.



Huomenna on neuvola.Vähän jännittää kun toi oma vaaka on näyttänyt painon nousseen aika rivakasti kahdessa viikossa.vähän on ilmennyt turvotustakin..=(



Vauvan liikkeistä on ollut puhetta.Kyllä potkut on päiväpäivältä voimaakkaampia ja " kontrolloituja" .Koko päivän pyörimistä ei enään ole vaan selkeesti nukutaan pari tuntia ja sítten vaihdetaan kylkeä ja potkitaan äitin keuhkoja.



Mies pääsee puolentunnin päästä töistä,IHANAA =) huomenna hänelläkin on vapaata niin pääsee neuvolaan ja sitten mennään vauvan tarvikeliikkeeseen yhdessä.

Aurinkoista päivän jatkoja kaikille ja nautitaan nyt keväästä!



Node rv 29+0

[color=DarkMagenta]Yksi turvonnut äippä täällä lisää ; ) Neuvolassa siis kävin aamulla ja painoa oli tullut 2kg/vko. Tosin mun painoindeksi on normaalisti 19, joten en ole kyllä itse ainakaan kovin huolestunut (ja pari kert. sitten paino oli vähentynyt). Sitä paitsi isolla asialla ei ole tullut käytyä muutamaan pv. joten siinä sitten se yksi kilo ainakin¿: )



Mutta vähän " kevyempiin" aiheisiin

*Hb:tä ei mitattu ¿ tosin en muistuttanut asiasta, kun en ole hakenut uutta purkkia Ferrofortea, eli ei varmaan ollut noussut ainakaan siitä viimekerran 105:stä. Äsken sitten hain sen litkun¿

* Sf 28cm

* RR 115/64

* syke +136

* viikot 31+1



Kanelisokerin kanssa meillä on sitten monia yhtenäisyyksiä; minullakin synkkärit viikonloppuna, tosin ¿vähän¿ vähemmän tulee mittariin eli se perinteiset 25-27v ; )



Hankinoista muuten taas. En voinut olla tilaamatta vauvelille IdaT:n bodeja kun tilasin pojille isompia kokoja paitoja. Laadultaan ihan huippuja ja väritkin kohdallaan : ) Todellisista tarpeista edelleen hankkimatta hoitopöytä ja tuplat. En ole kuitenkaan kiirehtinyt asiaa, kun ei tosiaankaan ole niille vielä tilaa¿hommat talolla onneksi edistyy¿



Liikkeistä vielä, eli möyrimistä on enemmän, tosiaankin : ) Vauva on köllötellyt jo useamman viikon pää alhaalla, selkä oikealla. Tunkee selkää/peppua nytkin tuonne etuoikeaan, kun esikoinen tuli tähän syliini vas.polvelle.[/color]





[color=DeepPink]art rv 31+1[/color]

Täällä edelleen nuha ja kurkkukipu jatkuu. Onneksi lapset ovat jo terveitä niin nukkuvat yöllä. Myös alaselkä on tajuttoman kipeä ja kumartelu on tosi hankalaa. Kyllä kämppä onkin kauheassa kaaoksessa kun yritän välttää kumartelua. Kumartelu aiheuttaa myös supistelua. Niitä onkin ollut ihan kiitettävästi viime aikoina:( Viikon päästä tiistaina on neuvola-lääkäri niiden takia. Olisi ollut tänään, mutta jouduin siirtämään ajan kun oltiin tyttöjen kanssa allergia sairaalassa testeissä.



Mua on alkanut jännittämään et onkohan meidän kuopus hirveän mustasukkainen vauvalle. Yksi päivä istui saunassa mun sylissä ja töni vatsaa, kysyin " onko äidin iso vatsa tiellä?" Totesi " joo vauva on tiellä" :D. Muutenkin nykyään istuu mielummin isin sylissä. Esikoisesta en usko että on hirvän mustasukkainen, mutta hänellä on kova hoivavietti ja luulen että käydään erinäisiä keskusteluja siitä kuinka paljon voi vauvaa hoitaa:)



Olen myös miettinyt että mitenkäs niitä kesävauvoja hoidetaa:D kun aikaisemmat on syntynyt maalis-ja huhtikuussa. Niin on helpompi ollut valita vaatteet. Mutta jos kesällä on hirveän kuuma, niin ei vastasyntynyttä voi ihan vaippasillakaan pitää. Tyhmäähän se on tälläisiä etukäteen miettiä, kun ei voi vielä tietää millainen kesä tulee. Ja eiköhän sitä osaa tilaanteen mukaan sitten toimia:D



ilonella 28+5

Ilonella:



Ensimmäinen kesävauva tämä on minullakin ja olen jo ihan täpinöissäni sen suhteen, ettei tarvitse pyntätä vaatteita hullun lailla päälle :)



Hellekelillä, kovalla auringonpaisteella ajattelin, että valkoinen/vaalea asuste (pitkähihainen puuvillabody ja esim puolipotkarit sekä hellehattu, pienet puuvillatumput ihan pienellä) voisi olla ihan hyvä yhdistelmä. Vaunukoppahan sinällään on tosi lämmin...ainakin noissa meidän Emmaljungissa.



Sadekelillä sitten vähän paksummin vaatetta & peitettä...mutta tosiaan, jos jollakulla on ollut kesävaavi niin kertokaas nyt lisää siitä, mitä Suomen kesässä voi vastasyntyneelle laittaa päälle... :)



Art: Jännä, että meillä on samaan aikaan synttäritkin ;)



Kanelisokeri