En sitten millään haluaisi miestäni mukaan synnytykseen...

Koko ukko v-ttaa turhan usein enemmän tai vähemmän, riidelläänkin usein, ja muistaakseni esikoisen synnytyksessä hänestä oli enemmän harmia kuin hyötyä (imi ilokaasua kuin sieni aina just kun minä olisin sitä tarvinnut, meinasi pyörtyä ja siten vei turhaan huomiota loppusuoralla. Sitäpaitsi ei ole tosiaankaan mikään tukija/tsemppaajatyyppi). Ja sitten _hän_ oli ihan puhki ja ryytynyt kun homma oli ohi...



Minusta on siis alkanut tuntua että synnyttäisin mieluummin yksin, miehestä olisi enemmän hyötyäkin kotona esikoisen hoitajana.



Hienotunteisesti olen yrittänyt kysellä että mitäs jos et tuliskaan mukaan, mutta hän tietysti välttämättä haluaa... Onkohan tämä vain raskaushormonihuuruja? Onko kukaan oikeasti jättänyt innokkaan isukin kotiin (tai töihin, ilmoittamatta että nyt tuli lähtö)...?



No tulipahan päästettyä tämäkin sydämeltä...