Helmikuiset uuteen viikkoon!
Ajattelin aloittaa uuden pinon, kun tuo juhannus nyt meni!
Mökkireissu sujui hyvin, tosin vähän väsyttää sen jäljiltä, kun porukkaa oli paljon ja kaikilla aika eri rytmit päivässä. Ennen juhannusta kerroin kuinka hyvä olo on, no...kyllähän se paha olo alkaa nostaa päätään pikkuhiljaa...varsinkin herätessä aamulla etoo pahasti, vaikka samanaikaisesti haaveilen suolaisista ranskalaisista ja hampurilaisista yms. On se ristiriitaista! Saa täälläkin nähdä, miten käy painolle, kun koko ajan pitäisi syödä... kahvi tippuu vieläkin...
Kiva, että täältä löytyy muitakin työssäkäyviä äitejä...minä arvostan molempia sekä kotiäitejä että työssäkäyviä. Itselleni tämä työssäolo on henkireikä. Muutama ystäväni on sanonut, että he eivät jaksaisi aamuisin sitä kodistalähtörumbaa, vaan on ihana heräillä rauhassa yms. Onhan se totta, mutta meillä on sen verran selkeät rytmit aamussa, että toistaiseksi en ole tuntenut aamuja raskaaksi. Enemmän minua ahdistaisi, jos edessä oleva päivä ja viikko olisi vain kotonaoloa. Kaikki tekee niin kuin itselleen parhaiten sopii. Saa sitten nähdä, kun toinen vauva syntyy, että mitä sitä vilkkaalle esikoiselle keksii. Varmaan täytyy jonnekin kerhoon lähteä, että saa energiansa purettua.
Muille kertomisesta mainitsen vielä sen, että ekassa raskaudessa kerroimme lähimmille jo ennen np-ultraa, mutta töissä ja muille tutuille vasta ultran jälkeen. Nyt siis kerroimme myös lähimmille jo, mutta kavereille ja täällä töissä saavat varmaan sitten itse huomata.
On se niin ihanaa ajatella kahta lasta, vaikka kieltämättä välillä hirvittää oma jaksaminen, kun jo yhden vauvan kanssa olin aivan äärirajoilla. No, meillä oli kyllä keskimääräistä vaativampi vauva, mutta toisaalta pitää ajatella, että siitä kun selvisi, niin kyllä sitä jaksamista on olemassa silloin, kun sitä todella tarvitaan. Ja onneksi on ihanat läheiset, jotka auttavat aina tarvittaessa.
Hyvää viikon alkua kaikille
lehvä
Kommentit (54)
Meidänkin juhannus sujui oikein mukavasti ja rauhallisesti maalla. Ei kerrottu raskausuutista, vaikka paikalla olivat mun vanhemmat ja isovanhemmat. Odotellaan nyt vielä vähän aikaa... Vaikka esim. mummuni saattoi kyllä asian arvatakin, kun on tarkkasilmäinen.:)
Nyt pitäisi taas pystyä keskittymään työntekoon, mutta helppoa se ei ole, kun vointi huononee huononemistaan. Ostin just torstaina raskaus-Multitabseja, mutta täytyy varmaan mennä samantien uudestaan apteekkiin ja ostaa sitä inkivääri-versiota.
Väsymys on myöskin aivan tolkuton. Tuntuu, ettei mikään maailman uni riitä, vaikka eihän sitä unta riittävästi saa juuri muutenkaan, kun on vilkas tenava kotona ja töissäkin on käytävä. Kyllä kaiholla muistelen esikoisen odotusta, kun olin vielä opiskelija ja vapaa-aikaa oli - siltä nyt tuntuu - määrättömästi.;)
Lehvä, mä myös kunnioitan kovasti kotiäitejä, mutta olen itse halunnut valita toisin. Oma ammatti ja työ ovat mulle aika tärkeitä juttuja, vaikka pidänkin tiukasti kiinni siitä, ettei työ haukkaa elämästä liian suurta osaa. Ihan oikeaksi kotiäidiksi musta ei taitaisi ollakaan, en oo oikein sen tyyppinen, eikä siihen meillä kyllä realistisia mahdollisuuksia olisikaan. Ollaan miehen kanssa molemmat niin epävarmoilla ja tuulisilla aloilla, että silloin kun töitä on, niin niitä täytyy tehdä. Toisaalta tämä epävarmuus on myös mahdollistanut sen, että ollaan välillä pystytty olemaan vuorotellen tytön kanssa kotosalla, mikä on ihan kiva juttu.
Joku taisi kysellä tarvikkeista. Meillä on oikeastaan kaikki esikoisen vauva-ajan tarvikkeet ja vaatteet vielä tallessa (tai osa vaatteista ja mm. kantoliina on kyllä vielä lainassa muualla), joten mitään ihmeellisiä hankintoja ei tarvitse tehdä. Turvakaukalo pitää kyllä hankkia autoon, kun esikoisen vauva-aikana meillä ei ollut ollenkaan autoa. Ja esikoiselle varmaan seisontalauta vaunuihin. Niin, ja ehkä jonkinlainen hoitotaso, sillä meillä on nykyään niin kapea pyykkikone, ettei hoitoalusta mahdu sen päälle. Siinäpä ne tärkeimmät varmaan.
En kyllä vielä osaa ollenkaan ajatella asioita noin pitkälle, kun np-ultraankin on 1,5 kuukautta aikaa. Ehkä tämä tästä pikkuhiljaa muuttuu todellisemmaksi...:)
Lumileopardi rv 7+1
Heips vaan,
meilläkin juhannus meni mukavasti. Vietettiin la-päivä mökillä mutta tultiin esikoisen ja ihmispaljouden takia yöksi kotiin. Oli se mukava heräillä kotosalla ja köllötellä yhdessä. Saatiin vielä ulkovajakin kunnostettua ja maalattua tuossa viikonloppuna!
Juhannuspöydästä ei kaikki kyllä uppoa... Sillit ja grillilihat ei kaikki maistu mutta perunat ja salaatti kylläkin. Myöskään makea ei houkuttele niin paljon kuin suolaiset jutut (mäkin haaveilen ranskalaisista ja sellaisista=). Olen huomannut että ulkona kun on niin olo on ihan ykkönen, ei mitään yökötystä! Tänään onkin aamu ollut aikaisempia helpompi. En ole kertaakaan oksentanut, mutta kuvotus on jotain aivan uskomatonta kun sitä on riittänytkin koko vuorokaudelle. Nyt tuntuu siltä että aamut helpottaa ja illat pahenee... Täytyy vissiin alkaa iltaisinkin syömään enemmän! Jos mulla olisikin vain sellainen alkuraskauden pahoinvointi, että ei jatkuisi pidemmälle, niin kaipa se kohta jo helpottaisi kun viikkoja on nyt yli 8. Varmistus tulee ensi maanantaina kun on neuvola.
Me ollaan kerrottu noille lähimmille sukulaisille ja kavereille. Ei varmaan pidetä tätä salassa yhtä kauan kuin ensimmäistä. Alkaa itse asiassa jo näkyä kun pieni ihminen olen ja toinen raskaus... Kerrotaan varmaan lopuillekin jo ennen np-ultraa. Riippuu nyt minne kohti kalenteria se menee.
Vauvan varusteista sen verran että meilläkin on kaikki esikoisen jäljiltä vielä tallessa. Tosin ostin neidille aika paljon vaaleanpunaista ja siksi haluankin selvittää kumpi nyt on tulossa. Joka tapauksessa täytyy kehitellä jostain toinen sänky ja sisarusrattaat kun esikoinen on sitten helmikuussa vasta 1,5 vuotias. Onko muilla suunnitelmissa selvitää tulevan lapsen sukupuoli? Entä kerrotteko sen eteenpäin?
Mulla meinaa olla huonoa oloa kans näin aamusin.Yritin äsken siivota keittiön kaappeja niin en montaakaan saanut pestyä ku tuli niin huono olo et piti lopettaa koko homma.
Täytyy pikku hiljaa siivoilla.
Mä jouduin töissä kertoon jo raskaudesta kun olen kaupassa töissä ja siellä pitää nostella kaikkee raskasta.Asian ottivat positiivisesti vastaan.
Meidän täytyy ostaa uusi pinnasänky ja syöttötuoli.Vaatteita joutuu sit ostaan jos tulee tyttö.Näin muuten viime yönä unta et meille syntyi tyttö ja se painoi vähän yli kolmekiloa.Voi ku uni pitäisi nyt paikkansa et me saataisiin tyttö.Vaikka periaatteessa aivan sama kumpi on ku terveenä saa.Mutta eipä tässä nyt tällä kertaa muuta.
Anna-Liisa ja masuasukki 7+4
Viikonloppuna alkoi kuvotus, ja tänään aamulla oli niin heikko olo, että jalat meinasivat mennä alta. Söin väkisin aamupalaa, ja lähdin urheana töihin, mutta tunnin sinniteltyäni juoksin vessaan juttelemaan vessanpötön kanssa... Ja heikko olo vain jatkui, joten näin järkeväksi olla sairaana loppupäivän...
Kävin hakemassa pari leffaa filmtownista, ja nyt on ihan syyllinen olo maata soffalla kattomassa leffoja keskellä päivää, varsinkin kun olo on jo parempi. Työkaverille valitin mahdollista vatsatautia, kun sitä on kuulemma liikkeellä...
Mikähän nyt olis järkevää, pitäisikö mennä terveyskeskukseen, jos saisi pari päivää sairaslomaa? Mutta toisaalta, jos tämä pahoinvointi jatkuu pitkään, en voi kuitenkaan olla koko ajan poissa. Jos tää menis pian ohi...? Turha toivo?
En ole töissä siis vielä kertonut, enkä sen puoleen omille vanhemmillenikaan. Esikoista siis odottelen, ja tärppäs heti ekasta yrittämästä, joten on aika epätodellinen olo, enkä voi uskoa tätä todeksi, joten pelkään koko ajan, että kesken menee, tai on tuulimuna... Eka neuvola on 2.7., mutta ajattelin joskos menisi yksityiselle ultraan, että saisi mielenrauhan...
täysikuu rv7
Hei kaikille!
Juhannusaattona tuli tikkuun mukava yllätys, punainen viiva:). On vieläkin hieman epätodellinen olo. Tällä hetkellä olen kesälomalla. Syksyllä aloitan uudessa työpaikassa ja omatunto ei antanut periksi, ilmoitin asiasta tulevalle työnantajalle tänä päivänä. Nurinkurista ilmoittaa näin aikaisin ja heti seuraavana oman miehen jälkeen, mutta näin koin parhaaksi. Todennäköisesti tulen aloittamaan työt joka tapauksessa. Meidän esikoinen täyttää ihan pian 2v. Nyt vain kovasti toivon että kaikki menee hyvin. Nyt jo tuntuu että masu turpoaa, en tiedä sitten voiko johtua raskaudesta...lie juhannusherkut syynä.
T. Pullava rv 5
Täysikuu: Töissäolo ja pahoinvointi ovat tosiaan hankala yhdistelmä. Itsekin täällä koko ajan mietin, että pitäisikö jäädä pariksi päiväksi kotiin, kun vointi on tosi huono koko ajan. Mutta sitten taas mietityttää, että jos tämä olo vielä _tästäkin_ huononee, niin enpä kyllä viikkokausia voi olla poissa. Toisaalta mulla alkaa kyllä parin viikon päästä loma, joka tuo ainakin pienen helpotuksen, vaikka töissä kyllä ON rauhallisempaa kuin kotona esikon kanssa.;)
Kun edes tietäisi, mihin suuntaan tämä pahoinvointi tästä etenee. Viimeksikin tämä uuvuttava kuvotus alkoi muistaakseni näihin aikoihin, ja vaikka en varsinaisesti kovin paljon oksennellut, niin samanlainen huonovointisuus jatkui ainakin viikolle 16 asti. Voi kunpa pääsisinkin tällä kertaa vähemmällä... Vaikka toki pahoinvointi on yleensä aina hyvä merkki siitä, että raskaus etenee normaalisti, se pitää muistaa.:)
Lumileopardi
" Kiva" että on kaimoja jotka painiskelee saman kanssa kun minä. Eli pärjäsin töissä kaksi tuntia, jonka jälkeen kotiin... Nyt olen vaan löhönnyt, mutta kohta pitäisi osallistua yhteen puheluun, jossa käydään läpi viimehetken juttuja ennen yhtä matkaa joka on ke-to Lontoon suuntaan. Mä just sanoin miehelle että mä en kertakaikkiaan voi lähteä jos olo on tänmä, ja ikävä kyllä mun on vaikea uskoa että olo olisi parempi... Luontaistuotekaupasta myyjä antoi mulle mukaan mukaan homeopaattista lääkettä nux vomicaa. Eipä tuosta homeopatiasta ainakaan haittaa voi olla, ja kaikki mistä taas apua voi olla, on kokeiltava.
Näillä näkymin pakko käydä työpaikkalekurilla huomenna. Ei tässä kunnossa voi ihmisten ilmoilla olla. Ja on tässä kesäkuumalla oksennellessa otettava myös huomioon kuivumisvaara. Ei tätä ihan olankohautuksella voi ohittaa, eli kanssasisaret - tarkkailkaa itseänne :-)
Viimeviikolla voin todella pahoin ja luin muiden tekstejä kateellisena, kun tuntui, ettei monellakaan muulla ollut yhtä paha olo. Nyt olen kaksi päivää saanut viettää melko normaalissa olotilassa, mitänyt pientä ruokahaluttomuutta ja väsymystä. Nyt en voi kuin toivoa että se kauhea olo loppui jo tähän, eikä palaa enään takaisin. Tämä vaisu, melkein masentava mieli vaivaa edelleen. Onko muilla sellaista?
Olen muuten kertonut aika monelle ystävälle ja muutamalle työkaverille sekä sukulaisille. Kakkosta kun ootellaan, tuntuu, ettei tämä kovin suuri uutinen ollut kenellekään.
Sohvalla makaan edelleen, nyt on molemmat leffat katsottu ja olo on taas vaihteeksi kuvottava.
Oli välillä paljon parempi, ja kävin kaupassakin hakemassa jääteetä, säilykehedelmiä ja tuoreita mansikoita. Ja inkiväärikapseleita! Katotaan josko auttais pahaan oloon. Niin, ja sitten hain pizzan, sitä teki ihan kauhiasti mieli, ja oli kyllä hyvää! Mun teki mieli just tietyn pizzapaikan pizzaa, mitään muuta en voinut kuvitellakaan, ajatus muista pizzoista ihan oksetti. Hassua.
Äsken söin hedelmäsalaattia, se mastui ihan taivaalliselta. Lisäks pakkasessa on Solero-jäätelöitä, suosittelen! :)
Ajattelin, että katson nyt vielä huomisen aamun, ja jos olo on ihan kauhea, täytyy varmaan piipahtaa terveyskeskuksessa. (työterveys on eri paikkakunnalla.) Luin jostain, että tuo inkivääri auttaa pahoinvointiin, nyt on kyllä kaikki keinot tarpeen.
Voimia kanssasiskoille!
Jos nyt ihan ensin esittelisin itseni, kun olen tainnu unohtaa sen kokonaa (raskausdementiako lie) Minä 30v, mies 31v ja esikoinen (poika) 2v1kk perheeseen kuuluu myös kissa ja koira. Lahden seudulla asustellaan.
Olotilasta: uutena oireena(?!?!) nyt ehkä viikonpäivät on ollu tukkoinen nenä. Olo on kuin olis nuha, mut ei ole vain nenä tukossa. Pissalla saa nyt jo ravata vähän väliä, saas nähä kuinka sitten myöhemmin... sekä toinen lonkka kipeytyy jo näin heti alkuun, edellises raskaudes kipeyty vasta ihan viimesillä viikoilla. Muuten siis tätä vähemmän mukavaa kuvotusta ja väsymystä ilmassa.
Muille kertomisesta: töissä pomo tietää, kun piti hakea lisää hoitovapaata ja suunnitella loma valmiiksi ennen äitiysloman alkua. Mun siis kun piti aloittaa työt 1.9, mutta enpä nyt sitten aloitakkaan. Parille hyvälle ystävälle ollaan kerrottu ja sitten siis ex työkäverini arvasi itse... Isovanhemmille ja sisaruksille kerrotaan vasta np-ultran jälkeen.
Vauvan tavaroista: Meillä on esikoisen jäljeltä vielä kaikki olemassa, joten ei juuri tarvi ostella. Pinnäsänkykin vielä makuuhuoneessamme. Osa tavaroista on vielä lainassa ystävillä, mut ehtivät kyllä siksi kun tarvitaan.
Seisomalautaa vaunuihin olen ajatellut, esikoinen vauvan syntyessä 2v7kk ja meillä kun perhekerhoonkin matkaa on 4km. Onko kokemusta seisomalaudan käytöstä, oisko tuon ikäselle hyvä?
Mieli tekis selvittää kumpi meille on tällä erää tulossa, kun esikoisen jäljiltä vaatteet aika sinivoittoisia. Tosin äitiyspakkauksen vaatteilla pärjää aika pitkään, ovat aika neutraaleja ja vielä esikoisen jäljiltä ihan hyvässä kunnossa. Ei meille ole väliä kumpi tämä kuopus on, mutta (tunnustan) on mulla vähän sellainen toive, josko olis tyttö, mut jos on poika, ni sitten olen ylpeä kahden pojan äiti :)
Mulla on ensimmäinen neuvola tän viikon tortaina, jos pääsis vaikka sydänääniä kuuntelee :) Ajattelin myös kysyä, kun tuota painoa on liikaa jo valmiiksi, että olisko jotain ruokavaliorunkoa, jota voisin (yrittää) noudattaa, että paino pysyis paremmin kurissa.
Tulipas tarinaa...
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!
t:sininenkirsikka 8+3
Joo, kyl se etova olo täälläkin velloo, tänään en oo onneksi oksentanut, mutta yökkäilly kyllä senkin edestä, vastaleikatun nurmikon haju sai mut voimaan todella pahoin, yleensä siis tykään ko. tuoksusta..Taidan kans huomenna lampsia apteekkiin ja ostaa niitä multitabs inkiväärejä, kaikki keinot on sallittuja, nyt on auttanut se tuoremehun lipitys ja salaatit ja hedelmät, kaikki makea ällöttää, onneksi, sillä mulla kun on kans ylipainoa valmiiksi niin oon ajatellut skarpata tässä raskaudessa enkä kasvata niitä turhia liikakiloja mussuttelemalla, saa vaan nähdä että miten hyvin onnistun, mutta aion pyytää jotain osviittaa siihen 1600kcal odotusajan ruokavalioon..
Onko teillä virallista esittäytymislistaa olemassa? Oisin kurkkinut sieltä että onkohan täällä muita jotka kolmosta odottelevat?
Ja sori kun kyselen samoja, en vaan blondina tullut ajatelleeksi että tottakai teistä osa on ollut jo pidempään täällä, mä kun itse pidän la:llani tuota kuun peräpäätä ;)
Mun ajatukset on pysynyt niin täysin omassa mahassani, että eilen illalla mietin etten kyllä ihan helpolla vois selvitä jos ultrassa tulisikin lunta tupaan, tää ultran odotuskin käy kyllä piinailusta. Tänään varasin itselleni neuvola-ajan samalle viikolle kuin ultrakin, harmittaa vähän kun meidän " perhe-terkkari" on just silloin lomalla, joten sijainen on ensikäynnillä, mut sitähän se heinäkuu teettää...
Onko teillä muuten lapsi-ja äitiysneuvolat ns. erikseen, siis eri terv.hoitaja? Meillä täällä Keski-Uudellamaalla nykyään sama th hoitaa koko perheen, mikä on kyllä kiva, mekin on käyty vaan tällä yhdellä ja samalla koko aika mitä täällä on asuttu, tai siis muksut ovat käyneet, jos tarkkoja ollaan.
Tuosta sukupuolen selvittämisestä..oon aika lailla kahden vaiheilla kun toisaalta haluisin todella käydä siinä 4D ultrassa, mutta siinähän se sukupuolikin sitten väkisinkin selviäis, joten en vielä tiedä, mielipiteet tän asian suhteen vaihtelee.
Mut nyt pitää jaaritukset taas lopetella :)
poco&nestori 5+3
Osan teistä jo tunnenkin tuolta vauvakuume-puolelta, mutta kaikille esittelisin nyt itseni. Olen 35v ja mieheni 37v meillä on viisi lasta ja asumme Helsingissä aivan keskustassa, meille on siis helmikuussa syntymässä kuudes lapsi. Lastemme iät on 13v, 12v, 10v, 8v, ja melkein 6v eli vauva-ajasta on niin pitkä aika etten oikein edes muista enää mitään.
Tänään olin ultrassa ja tuntui ihanalta nähdä se pieni masuvauveli. Mulla on la 8.2.08 mutta ultra näytti että raskaus olisi noin viikon pidemmällä viikkoihin nähden, saa nähdä miten on.
Haluaisin niin kuuluttaa koko maailmalle että " meille tulee vauva!" mutta kokemuksesta tiedän että tähän mennessä olen vain kuullut epäasiallisia kommentteja sukulaisten sekä ystävien suusta joten tuntuu ihanalta että on edes joku paikka (tämä palsta) missä saa rauhassa iloita raskaudesta. Täytyy vaan vältellä sukulaisia ja ystäviä, ettei ne saa tietää kun vasta joskus joulun alla, niin niitä enemmän harmittaa se kun niille ei kerrottu, kuin se, että meille syntyy kuudes lapsi.
En ole töissä vaan mulla on opinnot gradua vaille valmiit, eli nyt syksyn aikana olis tarkoitus saada vihdoin sekin valmiiksi.
Kuvotus on alkanut ja joudun syömään kokoajan.
Onko täällä muita jotka ovat ajatelleet aloittaa äitiysjooga? Mä olen aina halunnut harrastaa joogaa mutta en ole vaan saanut itsestäni aikaiseksi.
Annlinn rv7+5 tai 8+5
hih nyt muistin olla painamatta enteriä....
mulla menee hermot noihin lääkäreihin.
mua on tänään pompotettu jorvin ja naistenklinikan välillä ja siinä sivussa vielä neuvolaan.
eivät osaa päätää että kuka mua kuuluisi hoitaa ja antaa mulle sitä hepariinia.huoh..alkoi jo pikkuhiljaa paniikki iskeä että jos en saa sitä ollenkaan mutta onneksi löytyi naikkarilta tuttu lääkäri joka lupasi hoitaa asian.torstaina sitten menen ultraan.jännittää....
terveisin:tiitu ja masulli 5+5
Tervehdys taas.
Nyt alkaa pikkuhiljaa kuvottamaan. Tai automatkalla alkoi.. Edellisissä raskauksissa ei kummassakaan ollut pahoinvointia, vain silloin tällöin huono-olo tai " kuvotuskohtaus" (miten sitä muuten kutsuisi, jostain tuoksusta tai mausta tai vst tuleva kohtaus kun ällöttää ja ellottaa mutta ei oksenna). Saa nähdä mitä tässä, kun raskaudet ovat kuulemma niin erilaisia, tai samanlaisia, tai jotain..
Noh, väsy ei ole, eikä onneksi vielä turvotustakaan. Yksi samanlainen oire mikä oli viimeksi: Kahvi ei maistu hyvälle! Kun normaalisti juon lähes pannun päivässä, niin nyt maistuu yksikin kupillinen sellaiselle pannunpohjatervalle että. Tarkistinkin mieheltä, että onko kahvi oikeasti pahaa vai olenko se vain minä. Se olin vain minä..
Muita oireita odotellessa..
Mrs.Marple, rv 5+5
Käväisin äsken pihalla ja oli kyllä viileä keli. Salaa toivon, että huomenna tulisi vettä oikein urakalla, niin saisi olla vaan sisällä. Lapsille pitkästä aikaa joku video pyörimään ja itse kääriytyisin sohvalle vilttiin - oon ollut melkoinen vilukissa viime päivinä ja väsymys on kuten arvata saattaa aivan tolkutonta.
Tässä on kovasti esitelty, joten pistän minäkin meidän perheen faktat: minä 32 v., mies 33 v, esikoispoika 3v7kk ja kuopustyttö 1v7kk. Asustellaan Tampereella. Joku teistä kyseli kolmannen lapsen odottajien perään, joten täältä sellainen löytyy ainakin.
Oli puhetta koti- ja uraäideistä. Itse olin kahden ekan kohdalla aika lailla urapainotteinen. Tokaa odottaessani muistan paahtaneeni pahoinvoivana, maha pystyssä aamuvarhaisella kohti toimistoa - esikoinen toisessa kainalossa ja läppärilaukku toisessa ;-). Molemmat aiemmat raskausaikani olen tehnyt töitä kiivaaseen tahtiin, jopa yli sen ajan, kun äitiysloma on alkanut. Miehen kanssa päätettiin yrittää vielä tätä kolmatta ja päätettiin, että en töihin lähdellä välillä näyttäytymään. Omassa työssäni vajaan vuoden piipahtaminen on aika stressaavaa itselle, kun pitäisi ehtiä aloittaa jotain kunnolla ja saattaa se vielä kunnialla päätökseen ennen synnytystä. Nyt siis olen yrittänyt orientoitua kotiäidin rooliin. Kahden pienen kanssa se on ollut jopa yllättävän helppoa ja ensimmäistä kertaa elämässäni en tunne huonoa omatuntoa siitä, että olen " vaan" kotona. Tekemistä riittää sekä kotona että kodin ulkopuolella lasten kanssa. Allekirjoitan nimittäin tuon lehvän kommentin, että työ on kyllä oiva henkireikä äidille lapsiperheen arjessa ja saa nähdä kuinka nopeasti se rupeaa minuakin houkuttelemaan kolmannen äitiysloman jälkeen. Mutta aikansa kutakin ja fiiliksen mukaan edetään.
(.): Olo on ollut aikas heikko. Juhannuksena tetsattiin mökiltä toiselle ja se kyllä verotti kuntoa. Kun vihdoin eilen illalla päästiin kotiin, olin suoraan sanottuna helpottunut, vaikka toki mukavaa reissussa olikin. Tänään illalla mies teki ulkona pihahommia ja itse nukutin lapset poikkeuksellisesti meidän vanhempien sänkyyn. Ei yksinkertaisesti ollut voimia muuhun, kun tottakai viereen rauhoittuvat kaikista parhaiten. Illan kruunasi se, kun tulin takaisin alakertaan, niin mies oli täydessä touhussa siivoamassa oma-aloitteisesti keittiötä - kerrankin! Tässä pistin sormet ristiin, josko mies osaisi entistä enemmän huomioida tässä raskaudessa tämän olotilani ja nyt näyttää kyllä lupaavalta...
Moni kirjoitti siitä, kenelle raskaudesta on kerrottu. Meillä tietää isovanhemmat, omat sisarukseni ja läjä kavereita. En nyt ole hurjasti huudellut asiaa, mutta olen kyllä sanonut, jos vauvat ovat tulleet puheeksi. Nyt kun en ole töissä, on ollut jotenkin enemmän sellainen fiilis, että mitä sitä turhaan salailemaan. Jos jotain ongelmia ilmenee, se on sitten sen ajan murhe ja toki purkaisin nekin ystävieni kanssa.
[b]Sininenkirsikka[/b] kyseli seisomalaudan perään. Ostettiin Kiddy Board Gessleinin yhdistelmiin, kun toinen syntyi esikoisen ollessa 2 v. Ensimmäiseen puoleen vuoteen en sitä mahdottomasti käyttänyt, mutta sen jälkeen kesällä kyllä. Oikein yllätyin, miten hyvä se oli! Kaksostenrattaatkin silloin hankittiin, mutta niiden käyttö oli aika vähäistä. Uskoisin että tuollainen lähes kolmevuotias pärjää pelkästään seisomalaudalla, ellei olla jatkuvasti liikkeellä esikoisen päiväuniaikaan. Seisomalaudasta tulee mieleen vielä yksi ehdoton vinkki. Jos on tarvetta hankkia uudet sateenvarjorattaat, suosittelen sisarusperheeseen Peg Peregon Pliko3:ia. Ostin sellaiset esikoiselle ja naureskelin silloin sen kiinteälle " seisomalaudalle" . Mutta ne ovat osoittautuneet aivan loistaviksi!!! Vaikka meidän esikoinen täyttää loppuvuodesta jo neljä vuotta ja on todella pitkä ikäisekseen, hän edelleen kiireisellä kaupunkireissulla hyppää mielellään kyytiin. Siinä voi mamma sitten paahdattaa pitkin kaupungin katuja tuhatta ja sataa ja molemmat lapset pysyvät turvallisesti kyydissä. Meillä on rattaat edelleen suht. hyvässä kunnossa, mutta olen salaa haaveillut, josko nyt kolmannen kohdalla raskittais päivittää ne uusiin. Muita tarvikehankintoja ei tarvitse pahemmin tehdä, joten saattaisi tuo ylimääräinen 300 euroa löytyä.
Tulipa mahdottoman pitkä viesti - toivottavasti jaksoitte lukea. Nyt on pakko mennä katsomaan Unelmien poikamies nauhalta... ;-).
t. Jogu (6+5)
Täällä yökkäillään, mutta onneksi useimmiten vain tyhjää, kahdesti olen oksentanut. Usein tulee siis sellainen yökkyrefleksi ilman, että tarvii pytylle rynnätä.
Sohvalle tekee mieli mennä pitkäkseen useastikin päivän aikana. Muuten kaikki tuntuis olevan ok.
Juhannuksena oltiin reissussa ja huomasin, että olo oli parempi, kuin kotona ollessa. Mistähän se vois johtua, vaipuuko sitä kotioloissa jotenkin enempi oireiden tarkkailuun tai jotain...?
Mrs.Marple: ollaan sitten taas samaan aikaan odottamassa. Olin siis kesäkuisissa 06, jos muistat.
Olsku ja masukki 7+5
Minun perheeni:mies ja lapset 2v, 5v ja 7v. Neljäs siis tulossa rv 7+6. Olen ihan innoissani, tekisi mieli kertoa kaikille, mutta onneksi olen pystynyt vielä pitämään suuni kiinni. Aikaisemmat raskaudet olleet aika vaikeita, ei uskalla luottaa että kaikki menisi hyvin...
Tuntuu hullulta et viikkoja on noin vähän, minusta tuntuu että olen ollut jo ikuisuuden raskaana!! Mulla on ollut kanssa huonoo oloa, tekee mieli raikasta ja kevyttä.
Tunnustaako kukaan että maha pömpöttäis jo????
En tiedä kuvittelenko mutta minusta tuntuu jo siltä!
....täällä sitä kukun kun muu perhe nukkuu. Pahaolo on niin voimakas etten siedä yhtään pitkällään oloa. Kauheeta kun tää kostautuu päivästä kun pitäisi lasten kanssa keksiä jotain kivaa ja nukuttaa aivan varmasti, eli tämä päivä on tuomittu laiskotteluun.
Annlinn
sitten jo teellä. Eli matka kohti vääjäämätöntä pahoivointia on alkanut, kun kahvi ei todellakaan nyt tipu. Toisaalta se pahoinvointi on jotenkin turvallinen tunne, ainakin tuntee olevansa raskaana.
Mukavaa, kun on aktiivista porukkaa täällä, tervetuloa kaikki uudet ja niinkuin Annlin totesi täällä voi rauhassa iloita omasta raskaudestaan. Meillä on tulossa toinen, mutta asiaa tunnuttiin pidettävän ihan itsestäänselvyytenä läheisteni keskuudessa ja muutenkin suhtautuminen asiaan oli tyyliin, no onpa kivaa, kun teille tulee vauva! Itse olen todella iloinen tästä ja jotenkin tunnen itseni paljon kypsemmäksi ja tasapainoisemmaksi tästä toisesta kuin esikoisesta. Esikoisen odotus oli aika stressaavaa ja itseni vahtimista koko ajan. Nyt, kun se esikoinen pyörii jaloissa, ei hirveästi ehdi itseään tutkailemaan.
Minusta on mukavaa lukea pitkiä viestejä, ainakin Jogu, Sininenkirsikka ja poco olivat kunnostautuneet tässä asiassa. Mukavaa kuulla ihmisten tuntoja ja pohdintoja kaikin puolin odotusajalta.
Nyt täytyy rientää palaveriin, mutta palataan taas paremmalla ajalla! Niin tosta pinon nimestä tuli mieleen, että eihän sillä ole väliä, mikä se on, kunhan ollaan helmikuussa vauvan saavia!
lehvä 6 jotain
Toivottavasti juhannus sujui mukavasti itse kullakin!
Täälläkin se aamupahoinvointi on nyt sitten astunut kuvioihin. La ja su oli hiukan heikko olo aamusella, tänään stten tuli tyhjennettyä vatsa ihan kunnolla. Viime raskaudessakin oli pahonvointia 24/7 3-4 viikon ajan, mutta kertaakaan en oksentanut.
Täällä töissä tää vaan on niin karseeta. " Pakotin" miehen ajaa mut aamulla töihin. En olisi ollut kykeneväinen kuumaan bussi-metro-yhdistelmään. Kohtaa ajattelin kipaista luontaistuotekauppaan ja ostaa jotain inkiväärihässäkkää, jos vaikka siitä olisi apua.
Ekaa neuvolaa en vielä ole varannut, teen varauksen alkuraskauden ultran jälkeen.