Helmikuiset uuteen viikkoon!

kävin sitten mahakipujen takia lääkärissä, mahakivut osoittautuivat ärtyneeksi paksusuoleksi, mutta ultrasivat sitten vaaviakin varmuuden vuoksi. Ja lääkäri kyseli siinä sitten että mitä hormonivalmistetta olen käyttänyt raskautumisen apuna. No en tod mitään, eikä meinannut uskoa. Kun kuulemma oli kehittynyt 5 munasolua, ja se tapahtuu yleensä vain hormonilääkkeillä. Laittoi sitten kontrolliultran ens viikkoon, haluaa kuulemma nähdä miten nuo munasarjat kehittyy. Sitten hieman kauhunsekaisesti kysyin että kuinka monta vaavia siellä näkyy, meinaan että ihan yhtä esikoista tässä yritellään, viisikko kuulostaa aika pelottavalta... Mutta yksi näkyi, sykettä ei vielä, mutta oli kuulemma rakko niin täynnä ettei mikään ihme. Herranjumala kun sydän muljahti kun lääkäritäti mainitsi ne viisi munasolua, ihan yksi näin alkuun riittää...:O



Neuvola olisi torstaina, vaikka viikkoja onkin näin vähän (6+6) mutta neuvola menee kesäksi kiinni ensi viikolla.



Oksentelu jatkuu täällä niin pahana että sain viikon saikkua, nyt vaan möllötän sohvalla ja katselen elokuvia, joku täällä taisi olla samoilla linjoilla..:) Solero on muuten ihan maailman paras selviytymiskeino, olen nytkin tässä koneella sen voimilla. Ja kaikki mehujäät muutenkin helppaavat oloa, kuinkakohan kauan ihminen pysyy elossa vain jäätelön voimin..? Lämpimät ruuat, voih, ajatuskin saa palan kurkkuun. En ole lämmintä lounasta syönyt kohta viikkoon, meni juhannuskin salaattien turvin. Ja mehujään.:D Nyt takaisin leffojen pariin.:)

Eilen illalla tein uusia laskelmia, oon ajatellu viikot ihan väärin! Äh.. Eli tässä ollaan viidennellä viikolla, mutta lukemat siis vasta 4+6.. Että silleen.. Ennenaikaista raskausdementiaa tai jotain??



Juu Olsku, niinpäs oltiiinkin! En oo vielä oikein ehtinyt tutkailla ketä kaikkia helmikuisiin kuuluu. Tällä kerralla en ollut kuumeilupuolella lainkaan, ei ehtinyt kuumeilemaan! x) Mitäs sulle kuuluu?



Pitäisi tästä suoriutua pakkaamaan, ollaan lomalle lähdössä huomenna, eikä mitään kasassa. Viimetingan pakkaus sitten huomenna päivällä jos kolmelta lähdetään.. Harmi kun ei aurinko täällä paista, sataa, ei pyykit ehdi kunnolla ulkona kuivamaan.





Täällä oli juttua ura- ja kotiäideistä. Olisin kotona jos olisi taloudellisesti mahdollista. Nyt on pakko mennä hetkeksi töihin, syyskuun alusta takaisin sorvin ääreen. En tiedä sitten maltanko tämän toisen jälkeen mennä töihin, vaan jään sitten pidemmäksi aikaa. Esikoinen siis syntynyt 06/06. Mitäköhän muuten työnantaja tuumaa, kun palaan äitiyslomalta ja ensimmäisenä kerron koska jään seuraavaksi pois..







Mrs.Marple rv 4+6

Tänään aamulla kun kävin wc:ssä niin taas tuli paperiin pyyhittäessä hiukan verta.Mut laskin kalenterista niin tänään pitäisi alkaa niinku toiset kuukautiset,mitään lönttejä ei ollut.Hiukan vaan verta.Toivottavasti ei mitään huolestuttavaa.

Raskausoireet on kyllä vahvat eli rinnat on kamalan kipeät vieläkin ja aamuisin ei mitään haluta laittaa suuhun vaikka nälkäkin oisi.

Vielä oisi aikaa eka neuvolaankin kolmeviikkoa.Mut odottavan aika on pitkä.

Anna-Liisa ja masuasukki 7+5

Niin se meni juhannus, töitä tehdessä. Eilen oli varhaisultra raskausviikkojen selvittämiseksi ja 7+2 mennään. Pahaa oloa ja ällötystä ollut jo parisen viikkoa, viikonloppuna ostin niitä apteekin inkiväärikapseleita ja pakko sanoa et nyt alkaa pikku hiljaa olo tuntua normaalilta :) et ei se ihan humpuukia voi olla. Oksentaa ei tarvinnu kertaakaan mut ei se etova olokaan mikään kiva juttu ollu. Nälkä oli mut mitään ei saattanu suuhun laittaa. Edelleen on toki ruokahaluttomuutta mut ei sitä ällöä oloa. Eikä tä vähäinen syöminen pahitteeksi oo, edellisestä raskaudesta kun jäi melko monta lisäkiloa. Pitääpä itsekin kysellä kahen viikon päästä ekassa oikeassa neuvolakäynnissä jotain vinkkejä painonhallintaan.



Tosta mahan kasvamisesta täytyy sanoa et en tiedä mitä tämä on mutta kyllä mulla ainakin on maha alkanut pömpöttää ja ympärys kasvanu 2cm kuukauden sisällä. Varmaan on jotain turvotusta mut kasvanu se on silti. Ku mä yks aamu ihmettelin et vaik kuin vedän vatsaa sisälle ni en saa sitä samalla tavoin kuin ennen ja jopa tekee vähän pahaa kun vetää sisään. Et saapa nähä kuin aikasin se alkaa oikeasti kasvaa.



Meillä on kans esikoisen jäljiltä kaikki tarvittavat, toki hyvin tyttöpainotteista. Kauheasti mun tekis mieli kysyä sukupuolta mut luulen et en malta sitä kysyä. Viimeksi kaikki arvaili poikaa ja olikin tosi suuri ylläri itselle kun synnytyksessä kätilö totes et tyttö tuli :) et tuskin tulen kysymään tätäkään sukupuolta. Ehtii niitä vaatteita hankkia sit sinisiä syntymän jälkeenkin jos poika sattuu tulemaan.



Meillä oli tosiaan ultra eilen ja piti esikoinen ottaa mukaan..kyllä se ihmetellen katto et mitä se täti mun mahaa kuvaa :) kovasti yritin sille eilen kertoilla et masussa vauva on mutta ei näyttäny menevän perille :) ehkä sitten kokeillaan uudestaan kun jotain mahassa jo tapahtuu. Mut jännä kokemus se oli itsellekin taas nähä omassa mahassa jotain olevan, kolme vuotta on edellisestä aikaa. On tämä raskaus sitten ihanaa aikaa.



Vielä kotiäitiydestä ja uraäitiydestä...mä olisin kyl erittäin mielelläni kotiäitinä niin kauan kuin mahdollista. Mä tykkäisin vaan olla ja touhuilla esikoisen kans, aika ei meillä pitkäksi tulisi. En ole oikein ikinä ollut työihmisiä ja nyt kun lapsia on niin vielä vähemmän. Onneks tuli nyt tämä raskaus tähän väliin että saa taas kohta jäädä kotiin ihan rauhas oleilemaan :)toivottavasti mä joskus saan sit sitä työinspiraatiota, pakkohan sitä täs elämäs on kuitenkin joskus töitäki tehä :)



Mut nyt tuli jaariteltua taas paljon..hyvää viikonjatkoa kaikille helmiksille :)



äippyli ja vompatti 7+2

Kylläpä tuo sade tuntuu virkistävältä! Mulla on ollut jostain syystä aurinkoisilla ilmoilla tosi tukala olo - varmaan tuosta pahoinvoinnista johtuen. Huvittaa vaan, kun esikoista odottaessani olin kesäaikaan paljon pidemmällä raskaana, mutta en ollut lämpimistä keleistä moksiskaan. Ehkä tällä toisella kerralla raskaus ylipäänsä " tuntuu" enemmän.



Minäkään en ole tainnut sen kummemmin esitellä itseäni. Olen 29-vuotias ja mies on 39 v. Ja meillä siis on 2 v 8 kk:n ikäinen reipas tyttö, joka on tällä hetkellä perhepäivähoidossa. Asutaan Tampereella. (_O/ Jogu!)



Jogu: Kirjoittelit ihan mielenkiintoisia tuosta työssäolosta versus kotona olosta. Mä opiskelin vielä kun esikoista odotettiin, mutta lähdin töihin kun tyttö oli puolivuotias ja mies jäi kotiin. Tuolloin töihinmeno oli mulle henkisesti tosi tärkeä juttu ja tuntui oikealta ratkaisulta. Samoin tärkeältä tuntui se, että mies sai jäädä lapsen kanssa kotiin. Enkä kyllä missään vaiheessa katunut tuota aikaista töissäkäväisyä, vaikka näin jälkeenpäin vähän ihmetyttää, miten oikein jaksoin, kun tyttö oli työt aloittaessani vielä pelkällä äidinmaidolla ja itse olin allergioiden vuoksi aika hurjalla imetysdieetillä. Mutta hienosti kaikki sujui. Palasin sitten puolen vuoden jälkeen vielä puoleksi vuodeksi kotiin ja likka lähti perhepäivähoitoon 1,5-vuotiaana. Itse teen töitä aika epävarmalla alalla, ja kun olen vielä hiljattain valmistunutkin, niin nuo lyhyetkin pyrähdykset työelämään ovat tuntuneet tärkeiltä. Kieltämättä ne ovat olleet tärkeitä myös oman (ammatti)identiteettini kannalta. Nyt kuitenkin ajattelen, että voisin tämän kakkosen kanssa olla vähän pidemmän yhtäjaksoisen ajan kotona. Käytännössä siis ainakin reilun vuoden tai niin pitkään kunnes töitä taas löytyy (ei vakituista työpaikkaa). Välillä aina mietin, miten erilaista olisi jäädä äitiyslomalle vakituisesta työsuhteesta, kun tietäisi, että on paikka johon voi palata. Mutta näköjään epävarmuuden kanssakin oppii elämään.:)



Jogu vielä: Hauskaa että teillä lapset rauhottuu kaikkein parhaiten vanhempien viereen. Me nimittäin viimeksi tänä aamuna saatiin todeta, että meidän tyttö ei sitten ole sellaista viereen rauhoittuvaa sorttia. Tyttö on nukkunut puolivuotiaasta yksinomaan omassa sängyssään ja viime joulukuusta asti omassa huoneessaan. Silloin tällöin haluaa tulla aamulla tai hyvin harvoin yöllä meidän viereen, mutta _kertaakaan_ ei ole siihen nukahtanut, vaan päinvastoin villiintyy tilanteesta ihan totaalisesti, vaikka olisi keskiyö. Oon monesti miettinyt, että olisi ihanaa, kun tyttö joskus nukahtaisi viereen. Mutta ei onnistu tuon elohiiren kanssa.;)



Olsku: Huomasin saman ilmiön juhannuksena, kun olimme mummolassa. Siellä maalla riitti koko ajan niin paljon puuhasteltavaa, että pahoinvointi loisti poissaolollaan. Mutta annas olla, kun palattiin kotiin, niin heti alkoi yökkäily!



Vuosimalli79: Pakko tunnustaa, että alavatsalle on ilmestynyt pieni kumpu. Nopeastipa tuo tällä kertaa tuli!:-o Ihmetyttää myös se, että esikoista odottaessani nukuin vaikka miten pitkään mahallani (huono tapa, tiedän, mutta tykkään siitä), mutta tällä kertaa se on jo nyt alkanut tuntua epämukavalta.



Anna-Liisa: Taitaapa tuo vuotelu olla aika yleistä. Mulla kanssa oli tiputtelua esikoista odottaessa just näillä viikoilla. Olin aika huolissani, kun takana oli yksi km, mutta niinpä vain kaikki kuitenkin sujui hyvin.



Äippyli: Just tuota mä ihailen kaikissa kotiäideissä ja sen henkisissä ihmisissä, että niiden mielestä kotona oleminen on ihanaa ja leppoisaa ja täynnä mukavaa touhua. Mäkin kyllä viihdyn esikon kanssa kotosalla, eikä tylsää ole ikinä, mutta jotenkin meinaan kotona ollessani nääntyä aina kaikkiin kotitöihin, kun en varsinaisesti ole mikään kodinhengetär.;) Vaikka lapsen kanssa on ihana olla kotona, niin se on myös mun mielestä tähän päivään mennessä ollut aina jotenkin raskaampaa kuin töissäolo. Ehkä tämä on paljolti kiinni työstäkin. Itselläni työnteko on pääsääntöisesti aika vapaata. Muistan hyvin, miten ihmeelliseltä tuntui mennä tytön syntymän jälkeen ekaa kertaa töihin, kun sai käydä rauhassa vessassa, syödä pitkiä lounaita, siemailla rauhassa teetä ja välillä ennätti oikeasti jopa _ajatella_ jotain omia asioita, jos töissä oli rauhallista. Silti toivon kovasti, että osaisin nyt toisella kerralla myös nauttia kotona olemisesta kaikessa rauhassa.:)



Tulipa pitkä kirjoitus tästäkin. Alan olla jo lomanodotustunnelmissa täällä, vaikka ensi viikko täytyisi vielä töitä tehdä. Nyt taidan yrittää tehdä päätöksen, varaanko ajan alkuraskauden ultraan vaiko en. Olen arponut asiaa jo varmaan viikon, enkä osaa päättää, mitä tekisin. Eipä se elävän tulokkaan näkeminen ultrassa mahdolliselta keskenmenolta suojele tai pelasta, mutta olisi silti mukava tietää, että tuolla mahassa joku kasvaa. Täytyy tuumailla asiaa.



Lumileopardi rv 7+2

Heissan vaan! Jospa sitä nyt jo uskaltaisi tänne jotain raapustaa...

Eli siis minä 23, mies 26 ja poika 1v 5 kk ja näillä näkymin toinen tulossa sitten helmikuussa, viikot nyt about 6+2.

Todella huono olo ollu viikon verran. Tänään oksensin ensimmäisen kerran. Ruokaa laittaissa tuli sen verran huono olo, ett vessanpyttyä piti käyä välillä morjestamassa=/ Toivosin, ett tässä raskaudessa ei ois yhtä pitkäkestosta tuo pahoinvointi kun viimeks, sillon melkeen säännöllisesti joka aamu oksensin viikolle 20 asti... Nyt on ollu koko ajan tosi huono olo, ei vaan aamusin. Oisko vinkkejä olon helpottamiseen? Miten joku inkiväärijuttu, kun oon semmosesta kuullu...?

Mä oon miettiny jo pääni puhki, ett tarvitaanko me kaksostenrattaat sitten helmikuussa. Esikoinen on sillon 2v 1kk. Kova se on kävelemään jo nyt mutta voi se talvella olla vähän hankalaa... Vai saiskohan sitä veettyä vaikka pulkassa? Ja jokohan kesällä pyöräilis? Ois varmaan yksinkertasinta kun opettelis kantamaan vauvaa vaikka liinassa... Miten muut, joilla noin parin vuoden ikäero, aikoo tilanteen ratkasta? Kun tuntuu, ett onko niillä tuplarattaillakaan sitten niin paljon käyttöö, ett kannattaako hankkia... Ja mikähän ois hyvä merkki?

Jeps, tässä kai tällä erää mieltä painavimmat asiat=) Ai, niin, onko viel muita, jotka ei oo neuvolaan soittanukaan? Mä aattelin joskus heinäkuulla soitella, viimekskin kävin ekaa kertaa vasta 8+5 viikoilla. Ja muutenkin tökkii täällä neuvolaan meno, kun pieni paikka ja sitten koko kylä tietää...=)=)



Mukavaa kesäkuun loppua kaikille!



Millamalla

Oksennusta ei ole onneksi tänään tullut, olo oli aamulla heikko ja ajattelin vielä jäädä kotiin. Huomenna pitää palata töihin. Kesälomaankin on vielä yli kuukausi, ja silloinkin vain 1 1/2 viikkoa, tylsää!



Mites kaikki on jo näin aikaisin käynyt ultrassa, yksityiselläkö? Munkin pitäisi varmaan käydä, jotta saisin mielenrauhan. Neuvola on ensi viikolla.



Ostin eilen niitä inkiväärikapseleita, joskos olisivat auttaneet..? Toivottavasti olo on edes näin hyvä huomenna.



Ai niin, kai minunkin pitää esittäytyä, itse 26v, puoliso 35v. ja esikoista odottelen. Puolisolla on ennestään kaksi lasta tosin, isoja (kohta 11 ja 13) jo, eivätkä asu meillä.



Onkos täällä ketään muita ekaa odottavia?

Tein eilen testin ja näytti plussaa... Hassua kun jätin ehkäisyn pois kuukausi sitten ja heti tärppäsi. Soitin jo tänään neuvolaan kun piti varata esikoiselle 2-vuotistarkastusta ja ilmoitin raskaudesta samalla. Vielä ei ole ollut juurikaan pahoinvointia, pientä etomista vaan. Nälkä on melkein koko ajan. Oon vielä vähän alkusokissa mutta eiköhän tää tästä. Ihanaa haaveilla taas vauvasta ja hypistellä vauvanvaatteita kaupassa!

esittelisin vielä itseni. Oon niin täpinöissä... :) Eli olen 26, mieheni on 30 ja esikoinen syntyi 7/05. Olen ollut kotiäitinä esikoisen syntymästä saakka. asumme Etelä-Suomessa.

Terveiset alennusmyynneistä! Siellä pyörähdin lasten kanssa ja taas tuli harjoiteltua pinnanvenytystä. Amarillossa yritin nauttia valkosipulikanastani, kun lapset juoksivat ja huusivat pitkin poikin. Huh! Mutta vaikka noi reissut ovatkin raskaita, on ihana pistää itseänsä ihmisen näköiseksi ja päästä vähän ihmisten ilmoille. Lapsillekin tarttui mukaan samaa kuosia olevat merkkijuhlapaidat (pinkki ja turkoosi). Muuten en sellaisia raski ostaa, mutta 40 prosentin alennus houkutteli. Hiukan jo hypistelin -50%:n vauvojen kesävaatteita, josko sieltä olisi löytynyt jotain sukupuoletonta ensi kesäksi vauvalle, mutta ehkä tässä kannattaa vaan olla ihan iisisti vielä, kun ei ole yhdessäkään ultrassa käyty ;-).



Kiitos [b]Lumi_Leopardi[/b] kommentteista ja kiva kuulla, että täällä on myös muita tamperelaisia. Mua aina huvittaa nää kirjoittelut tänne. Jos joku tuttu sattuu linjoille, on satavarma, että mut tunnistaa. No, nämä samat asiat puhun yleensä ääneen puistossakin, joten mitään suuria paljastuksia tuskin tulee ;-). Kirjoitit Lumi_Leopardi siitä, kuinka lyhyetkin käynnit töissä tekevät hyvää ja pitävät ammattitaitoa yllä. Tuo on kyllä totta! Muistan, kuinka edellinen 9 kuukauden käynti oli itsellenikin tärkeä - työt olivat täysin erilaisia kuin ennen ja opin paljon. Itselläni on tosin sen verran eri tilanne, että olen ennen lapsia ehtinyt tehdä jo alan töitä viitisen vuotta, joten lapset toivat hyvän hengähdystauonkin siihen kaikkeen. Eilen heitin miehelle hurjan laskelmani, että jos päättäisin jostain syystä olla tämän tulevan vauvan kanssa kolme vuotta kotona, esikoinenkin ehtisi käydä eka luokan syksyn niin, että äiti olisi kotona. Olisi se hurjan hieno juttu toki esikoiselle, mutta en edes uskalla ajatella, mitä se omalle uralleni tekisi, että olisi yhtämittaa yli viisi vuotta pois töistä. Toisaalta ajattelen niin, että työmaailmassakin tärkeintä on koulutuksen lisäksi oma motivaatio, nöyryys tekemäänsä työtä kohtaan ja ahkera/reipas työtä pelkäämätön asenne kaikkeen uuteen. Jotkut työpaikat jopa tekevät niinkin, että antavat äitiyslomalta palaavalle " pehmeän" laskun eli esim. puolen vuoden normaalista poikkeavan työn, jonka aikana ihminen pääsee rauhassa sisään taas alan sen hetken tilaan ja markkinoihin. Sen jälkeen palaa varsinaiseen työhönsä, kun on saanut rauhassa " päivittää" tietonsa. Tällä kaavalla yksi ystäväni marssii töihin syksyllä enkä voinut todeta muuta kuin että on aivan loistava tapa tukea työntekijää.



Lehvä kommentoi näistä pitkistä viesteistä. Mun piti vaan pikapikaa kirjoittaa jotain ja tässä sitä taas ollaan pitkän mailin lopussa :-|. Yrittäkäähän kestää! Nyt on mentävä pyyhkimään ton pikkusällin pylly.



t. Jogu (6+6)



P.s. Lumi_Leopardille vielä tuosta nukuttamisesta. Meillä lapset on siirretty 2-kuukautisina omiin huoneisiinsa, joten sen takia tuo viereen nukuttaminen taitaa tuntua sekä äidistä että lapsista erikoiselta luksukselta. Mitä tuohon rauhoittumiseen tulee, yksi rauhoittuu vielä ihan hyvin, mutta kieltämättä kaksi on jo haasteellisempi. Meillä pikkuneiti eilen kiipeili koko ajan isoveljensä päälle ja yritti raottaa toisen silmiä... Mutta tilanteen hallinta kävi kuitenkin itseltäni vaakatasosta, joka helpottaa selvästi tässä tilanteessa ;-).

Lääkärissä kuitenkin kävin, ja sain sairauslomaa + nyt sain peruttua huomisen työmatkan!

Olo on ollut parempi, ja yölläkin hipsin jääkaapille mehukeittoa juomaan! Oikeeta ruokaa ei kyllä kykene syömään, ja kahvia ei voi edes ajatella. Viimeisen kupposen join sunnuntaina, silloinkin vajaan, ja kuten joku muukin oli ihmetellyt, kuvittelin minäkin ensin että kaffe oli huonoa...

Lääkäriltä kysyin inkivääristä ja muista luontesituotteista, ja hän ei kyllä suositellut. Vaikka enpä ollut uskonutkaan että tuo niitä maasta taivaisiin kehuisin. Ainakaan mun ottama nux vomiva ei ainakaan oloa ole pahentanut, joten se riittää mulle ;-)



Ja kuten joku muukin mietin myös minä niitä kaksostenrattaita. Meillä ikäeroksi tulee 2v3kk, ja sitten meillä on isoveli 12 vuottaa (ollaan uusioperhe). Vaikka tuo nuorempi jaksaakin hyvin kävellä, niin ainakin " turvallisuussyistä" on hänet kyllä rattaisiin kahlittava. Toisaalta ajattelin, että ekat kuukaudet, eli talvi, pärjätään normi kuomurattailla + liinalla/seisomalaudalla, ja sitten keväämmällä ostaisin ehkä jotkut keveät kaksosten matkarattaat. Mitään jättituplamegavaunuja en kyllä ajatellut hankkivani. Toinen hankinta (paisi jos tulee pika ja saan shoppailla lastenvaatteita) tulee olemaan amazonas koala- kehto. Ja sitten täytyy ostaa turvakaukalo, koska edellinen on myyty. Muuten Varmaankin pärjätään nykyisillä kamoilla, ja pinnasänkykään ei ole enään käytössä.

Se jo sovittiin miehen kanssa, että varta vasten ei aleta tutosta tai vaipoista vieroittamaan, tai muutenkaan " vaatimaan" mitään ison tytön touhuja tuolta pikkuiselta vaan siksi että vauva tulee. Pieni on pieni vaikka pienempikin olisi olemassa. Toistaiseksi meillä on muutenkin pystytty hyvin hyödyntämään luontaisia herkistyskausia esim kun imetys loppui, kun maitopullottelu loppui, jne.



Tämmöisiä aatteita tänään sängynpohjalta!



t,

Sokeritoppa 6+0

Kolmas lapsi tulossa, kierukka poistettiin toukokuun lopulla ja 19. päivä tätä kuuta tein positiivisen raskaustestin. Menkkoja ei ehtinyt tulla, mulla on viimeks ollut menkat joskus joulukuussa 2005... Uskomaton olo, ihan pöllähtänyt. Aina välillä tulee mieleen, että mähän olen hitto vieköön raskaana =O Pahoinvointia, väsymystä ja kärttyisyyttä sekä alavatsakipuja ja turvotusta pissahädän lisäksi on täällä kärsitty. Töissä käynti on kauhean raskasta, työmatkaa kun on reilu 100 km suuntaansa... Onneks ens viikko on lomaa.



Niin, mä olen 32, mies 33 ja kaks " aiempaa" lasta 4-vuotias ja 2v8kk. Koira löytyy myös, se ressukka varmaan masentuu ihan kun taas tulee semmonen pikkunen käärö, joka haisee ihanalle kakalle mutta jota ei saa nuolla ;o)

mikähän kumma siinä on että sen jälkeen kun on saanut lapsen niin vaatteiden osto menee aina siihen että itselle ei löydä mutta lapselle vaikka kuinka paljon.

esimerkiksi tänään,lapselle ostin yli sadalla eurolla vaatteita mutta oma saldo oli nolla.

ja voi että niitä kaikkia 50cm vaatteita.oli ihan pakko hypistellä niitä semmonen typerä ilme naamalalla.ei varmaankaan jääny epäselväksi muille että onko raskaanavai ei....

töissä olo tuntuu kyllä kun suossa kävelis,aika menee NIIN hitaasti että.

olen siis päiväkodissa töissä ja suurin osa lapsista on jo lomalla enkä keksi enää mitään siivottavaakaan.onneksi ei ole enään kuin kolme päivää jäljellä.

olotilasta sen verran että yllätävan kivasti on menny tähän asti.

rinnat on painavat ja arat mutta muuten ihan ok.

makuaisti on herkistyny aika paljon.

huomasin sen tänään kun olin ravintolassa syömässä ja otan aina samaa ruokaa siinä ravintolassa niin olihan vahvan makusta.

meinaso koeli palaa ja en pystyny syömään kokonaan.

mies oli tyytyväinen kun sai syödä munkin ruoat....

kahvi maistuu mulle edelleen,ihme kyllä.

ei siis varsinaisesti tee sitä mieli mutta pystyn sitä juomaan.

esikoisen aikana en voinu sietää sitä.

mutta nyt täytyy mennä,esikoinen huutelee ilta pusua....



terveisin:tiitu ja masukki 5+6

Iltapuhteeksi vielä pikainen vastaus Millamallalle: Meillä esikoinen on tämän toisen syntyessä sitten 1 v ja 8 kk, nyt jo kävelee tosi reippaasti (aloitti tuossa 11 kk paremmalla puolen), joten jonkinverran varmasti omilla jaloilla. Lisäksi mulla on rengasliina (BB-Sling) ja kantoreppu (Yamo, ihan namu), tämä esikoinen ei ikinä malttanut pitkään liinaan itseään sidotuttaa, nopeaa sen olla pitää! Olen ajatellut, että joko kuopus vaunussa ja esikoinen kantorepussa, tai sitten hankin pitkän liinan ja kuopus kehtosidonnassa ja esikoinen rattaissa. Saa nähdä, tähän pikkukaksioon ei taida kaksostenrattaat sopia.. Pitää miettiä ja tutkailla vaihtoehtoja..





Nyt takaisin pakkaamaan, huomenna reissuun ja paaaaaljon vielä tavaroita levällään ja/tai hukassa.. *huoh*

eli uusi ollaan tässä porukassa. Kolmatta odotellaan viikoilla 7 + jotain. Alkuraskauden ultraan olen menossa perjantaina ja sitten meinasin varailla neuvola-aikaa.



Huono-olo on ollut nyt pari viikkoa, pyörryttää (pyörryin jopa!!) ja yököttää, oksentaa ei ole onneksi tarvinut. Kolmatta päivää nyt olen syönyt Multitabs inkivääriä ja se on kyllä ihme ja kumma auttanut huonoon oloon. Tänään olo oli jopa ihan " normaali" :) Kannattaa kyllä kokeilla! Väsymys ei ole vielä pahemmin vaivannut.



Kenellekään ei olla vielä vauvauutista kerrottu, mutta ehkä jo nyt tulevana viikonloppuna kuulevat. Tuntuu jo, että kaikki housut puristavat ja farkkuja ei voi enää pitää. Tuskin tuo masu niin kamalasti kuitenkaan on kasvanut...

Kiitos lumi_leobardi lohduttavista sanoista.Täytyy vaan toivoa et kaikki menee loppuun asti hyvin.

Ootteko muuten käyneet kelan sivuilla kattoon uutta äitiyspakkausta?

Se on tosi sievä.Meinaatteko muuten ottaa pakkausta?minä kyllä otan ku viisi vuotta viimeksi saanut sellaisen ja onhan siinä vaikka mitä tarpeellista.

Anna-Liisa masuasukki 7+6

Yritin eilen alottaa uutta pinoa, mutta tämä näköjään vielä pitenee. Kopioin juttuni tänne :)



Laitanpa oman esittelyni uudestaan, jonnekin sen laitoin, mutta siitä on jo aikaa.

Eli; minä 29v, mies hiukkasen enemmän. Helsingissä asutaan ja toinen lapsi tuloillaan. Esikoistyttö on 1v.10kk.



Näytti siltä että täällä olisi aika monta -05 esikoisen/edellisen saaneita? Siitähän tulee se klassinen n. kolmen vuoden ikäero. Kiva kuulla jatkossa kokemuksia kun on saman ikäisiä muksuja.



Oma olo on ollut viime päivät kamala. Etoo aamusta iltaan. Viimeksi en kärsinyt näin kovasta pahoinvoinnista tai sitten aika kultaa muistot. Tänään sain aamun alkamaan joten kuten paremmin kun söin ihan heti noustuani 2 voileipäkeksiä.

Se neuvo on melkein kaikissa pahoivoinnin hoito-ohjeissa ja olen tähän asti vähän nauranut sille. Se kuulostaa jotenkin niin hölmöltä: syö keksejä, olo paranee. Vaan niinhän tuo teki.



Kerroimme vauvasta minun vanhemmilleni juhannuksena koska voin niin pahoin. En olisi jaksanut esittää pirteää. Yksi kaveri tietää, muille kerron kun ultrassa on käyty.



Äitiyspakkauksesta oli puhetta. En ajatellut ottaa kun edellinen on vaan 2 vuotta vanha. En kyllä tykännyt saamani paketin väreistä mutta on siellä ihan kivojakin ja kaikki on vielä käyttökunnossa.

Meillä on muutenkin paljon vaatteita esikoisen jäliltä. Saimme tosi paljon kavereiden lasten vanhoja ja suurin osa on vielä hyviä.

Tietenkin jos nyt tulisi poika, pitäisi vähän päivittää värejä. Vaikka ei meillä ole paljoa pinkkiä tytölle puettu.



Ihanaa kun on viileämpää. Kuumuus pahensi vaan oloa.



Mukavaa aamua!



Auroora rv. n. 7

Täällä sitä taas aloitellaan aamua greippimehun voimalla ja vointi sen kuin huononee...



Jogu: Mulla on vähän sama linja kuin sulla, että kirjoittelen tänne vain semmoisia juttuja, joita nyt muutenkin pulisen kaikille. Ei haittaa, vaikka joku tunnistaa. Musta on vaan tosi kiva näin alkuvaiheessa puida näitä asioita jossain, kun ei oo vielä raskaudesta kuitenkaan kovin monelle ihmiselle kerrottu.



Liikkumisesta: Me tosiaan ajateltiin, että pärjättäisiin nykyisillä yhdistelmävaunuilla + seisomalaudalla. (Ikäeroa näille lapsukaisille tulisi näillä näkymin n. 3 v 3 kk.) Jonkin verran esikoinen toki jo käveleekin, mutta kun asutaan ja pyöritään aikalailla keskusta-alueella, niin tuntuu turvallisemmalta kytkeä esikko jotenkin kiinni karavaaniin.;) Mulla on myös pitkä BaBu-liina, jossa toivottavasti kakkonen viihtyy - ja lisäksi voisi varmaan hankkia jonkun kätevän pikaliinan.



Yhden ison muutoksen yritämme toteuttaa nyt hyvissä ajoin. Nimittäin likka on nukkunut tähän päivään saakka isossa pinnasängyssään (viihtyy hyvin eikä edes yritä kiivetä pois) ja nyt on aika siirtyä lastensänkyyn. Saa nähdä, minkälainen ruljanssi ja juoksentelu siitä alkaa, mutta jospa tuo ensi talveen mennessä olisi tottunut. Ollaan kyllä tähän mennessä päästy ihan superhelpolla, kun tyttö on tosiaan nukahtanut tuonne omaan karsinaansa itsekseen oikeastaan siitä lähtien, kun lakkasi nukahtamasta rinnalle tai pulloon.



Tuttia meillä ei ole ollut käytössä yli 1,5 vuoteen ja kuivaksiopettelukin on hyvässä vaiheessa (vaippa vain öisin ja joskus pidemmillä ulkoilureissuilla), joten mitään paniikkia ei ole " isoksi tytöksi oppimisen" kanssa. Ajattelen myös niin, että esikoinen taantuu varmasti monessa suhteessa väliaikaisesti, kun taloon tulee uusi vauva, joten jo opittujen taitojen kanssa voi tulla joka tapauksessa hankaluuksia.



Eniten mua huolestuttaa nukkumisasiat: meneekö kaikki yöt valvomiseksi koko perheellä, jos vauva valvoskelee, miten päiväunet, suostuuko esikoinen nukkumaan lainkaan, ehdinkö itse levätä ikinä...?! Tuo tyttömme on ollut niin älyttömän hyvä nukkumaan, että ollaan varmaan alkuun aika neuvottomia, jos kakkonen onkin valvoskelevaa ja mahakipuilevaa sorttia.



Silti musta on jotenkin niin ihana ajatus, että meistä on tulossa nelihenkinen perhe. Perhe toki olemme jo nyt, mutta musta tuntuu niin mukavalta ajatukselta, että sitten voi sanoa: " meidän lapset" . Itselläni on kaksi sisarusta, ja jotenkin ainakin alitajuisesti ajattelen, että kolme lasta olisi mukava määrä. No, kunhan nyt saadaan tämä kakkonen ensin ehjänä perille.:)



Lumileopardi rv 7+3

Eikä yhtään okseta! *koputtaa puuta*



Aamulla laitoin kellon soimaan 20 min tavallista aikaisemmin, ja unenpöpperössä tungin suuhuni kolme digestive-keksiä, lasin vettä ja muutaman salmiakin sekä inkiväärikapselin (olin siis jo illalla laittanut yöpöydälle, niin ei tarvinnut nousta). Sitten sain vielä torkkua ja nousta rauhassa, eikä tullut pahaa oloa!



En tiedä oliko sattumaa, vai tehosiko tämä, mutta suosittelen kokeilemaan!



Ensi viikolla neuvola + ultra (yksityisellä), jännittää! (nyt rv6 menossa)

Eksyin ensin väärään paikkaan, mutta löysin sitten tänne. :) Helmikuinen taidan minäkin olla.



Eilen otettiin seerumista hCG-testi, positiivinen oli. Tänään otettiin virtsasta hCG-testi tarkistuksena, se oli yhtälailla positiivinen. Joten jos itse testikitissä ei ole mitään vikaa, niin ihan olen raskaana. Itse uutisesta en vielä osaa sanoa onko se positiivinen vaiko ei... Ei siis ole suunniteltu raskaus, lähinnä oman huolimattomuuden tulos. Vielä pähkäillään poikaystävän kanssa (ihan miehen iässä, kylläkin) mitä tulevaisuus pitää sisällään, mutta olen itse tullut siihen tulokseen että keskeytys ei tule kyseeseen.



Elämäntilanne on mitä on, ei kovin sopiva lapselle. Olen vuodenvaihteessa palannut vajaan puolen vuoden mittaiselta sairaslomalta (masennus) töihin. Suhdekaan ei ole kovin vanha, mutta tuntuu nyt olevan vakaalla pohjalla.



Uh, en tiedä mitään. En tiedä mitä ajatella, en tiedä mitä tehdä, töissäkin taidan olla aika hyödytön tällä hetkellä kun en mitään muuta osaa ajatella. En edes tiedä mitä saa syödä, mitä ei saa syödä, ja mitä pitäisi ehdottomasti syödä. Alkoholi ja tupakointi on nyt itsestäänselvä asia, mutta muuten. Olen ihan ulalla.



Minusta -äiti? Meistä -perhe?? Apua!



Tuntuu kuukautiskipujen tyyppisiä tuntemuksia, onkohan se ihan normaalia? Mitään muunlaisia oireita ei sitten tunnukaan, pitäisikö niitä tuntua edes tässä vaiheessa vielä?



Niin, ja jos oikeassa olen niin tarkka hedelmöityspäivä on 9.6.2007.