Helmikuiset uuteen viikkoon!
Ajattelin aloittaa uuden pinon, kun tuo juhannus nyt meni!
Mökkireissu sujui hyvin, tosin vähän väsyttää sen jäljiltä, kun porukkaa oli paljon ja kaikilla aika eri rytmit päivässä. Ennen juhannusta kerroin kuinka hyvä olo on, no...kyllähän se paha olo alkaa nostaa päätään pikkuhiljaa...varsinkin herätessä aamulla etoo pahasti, vaikka samanaikaisesti haaveilen suolaisista ranskalaisista ja hampurilaisista yms. On se ristiriitaista! Saa täälläkin nähdä, miten käy painolle, kun koko ajan pitäisi syödä... kahvi tippuu vieläkin...
Kiva, että täältä löytyy muitakin työssäkäyviä äitejä...minä arvostan molempia sekä kotiäitejä että työssäkäyviä. Itselleni tämä työssäolo on henkireikä. Muutama ystäväni on sanonut, että he eivät jaksaisi aamuisin sitä kodistalähtörumbaa, vaan on ihana heräillä rauhassa yms. Onhan se totta, mutta meillä on sen verran selkeät rytmit aamussa, että toistaiseksi en ole tuntenut aamuja raskaaksi. Enemmän minua ahdistaisi, jos edessä oleva päivä ja viikko olisi vain kotonaoloa. Kaikki tekee niin kuin itselleen parhaiten sopii. Saa sitten nähdä, kun toinen vauva syntyy, että mitä sitä vilkkaalle esikoiselle keksii. Varmaan täytyy jonnekin kerhoon lähteä, että saa energiansa purettua.
Muille kertomisesta mainitsen vielä sen, että ekassa raskaudessa kerroimme lähimmille jo ennen np-ultraa, mutta töissä ja muille tutuille vasta ultran jälkeen. Nyt siis kerroimme myös lähimmille jo, mutta kavereille ja täällä töissä saavat varmaan sitten itse huomata.
On se niin ihanaa ajatella kahta lasta, vaikka kieltämättä välillä hirvittää oma jaksaminen, kun jo yhden vauvan kanssa olin aivan äärirajoilla. No, meillä oli kyllä keskimääräistä vaativampi vauva, mutta toisaalta pitää ajatella, että siitä kun selvisi, niin kyllä sitä jaksamista on olemassa silloin, kun sitä todella tarvitaan. Ja onneksi on ihanat läheiset, jotka auttavat aina tarvittaessa.
Hyvää viikon alkua kaikille
lehvä
Kommentit (54)
" LASKETTU AIKASI ON
lauantai 1. maaliskuuta 2008
Tänään on 27.6.2007.
Nyt Sinulla on meneillään 5. raskausviikko.
248 päivän kuluttua raskautesi on kestänyt 40 viikkoa, mutta vauvasi syntymään on juuri niin monta päivää kuin hän vielä kehittymiseensä tarvitsee. "
Kävin, kuten huomaatte, vauvalaskurissa. La olisikin sitten 1.3.2008, eikä helmikuussa kuten itse laskeskelin.
Tervehdys kaikille tasapuolisesti! Joitakin tuttuja nimiä täällä pinossa näkyi olevankin tämän pitkän yrityksen ajalta. *heiluttaa, jos joku tunnistaa* Muutamaan kuukauteen en ole kk-pinoissa enää jaksanut pyöriä kun olin jo luopunut toivosta että meille vielä tämä yksi suotaisiin...
Esittelyä hieman: nelosta odotetaan ihan alkumetreillä ja taustalla puolitoista vuotta yritystä. Viime syksynä tosin oli jo tärppi mutta tuo meni kesken rv9+ (todettiin vasta np-ultrassa). Nyt siis varovaisin mielin katse kohti helmikuuta! La olisi V-L:n laskurin mukaan 19.2. Minä olen 31 ja mies 34, lapset syntyneet -97, -98 ja -02. K-HKS olisi tuleva synnytyssairaala.
Rimpe rv 6+?
kun paistoin valmiita pakastepullia, heh. Ei vieläkään pahoinvointia. Odotan milloin se alkaa oikein kunnolla. Esikoista odottaessa oksensin joka maanantai.Minua kans pelottaa tuo väsymys ja valvominen sitten kun kakkonen syntyy. Esikoinen oli koliikkitapaus ja uuvutti minut todella. Toivottavasti kakkonen on hiukan helpompi.
Esikoinen (kohta 2v) nukkuu vielä pinnasängyssä, pitänee yrittää totuttaa lastensänkyyn. Häpeillen myönnän myös että eiliseen saakka on ollut unitutti käytössä. Viime yö meni ekan kerran ilman tuttia eikä yhtään itkenyt tutin perään! *huh* toivottavasti siitä päästiin noin helpolla. Ja vaipoissakin vielä ollaan kun ei potalle millään suostu. Paljon on opittavaa ennen kakkosen syntymistä.
Onko muilla salmiakin himoa? Mulla on koko ajan salmiakki mielessä ja vesi kielessä. Huono juttu vaan kun se nostaa verenpainetta. Aamulla tekee mieli kaurapuuroa, leipä ei mene alas. Ja kokis, aah ihanaa.
cry-baby ja masuasukki 5+jotain (varmaan)
Nyt on lakanut taas väsymys vaivaamaan, ennen juhannusta olin todella virkeänä, mutta kun juhannuksen olin töissä ja siellä kiirettä niin nyt voisin nukkua läpi vuorokauden.Tänään olisi tarkoitus lähteä miehen kanssa leffaan ja syömään, saapi nähdä nukahdanko leffaan.Välillä harmittaa kun saadaan esikoinen nukkumaan niin ei jaksa enää mitään vaan täytyisi päästä nukkumaan.Onneksi on tämän viikon jälkeen viikko töitä ja sitten pieni kesäloma.
Itse aloitin työt kun neiti oli vuoden ikäinen, tein vuoden ajan keikkaa, kun mies oli vapaalla taikka niin että oltiin erivuoroissa ja vaihdettiin sitten vaunujen työntäjää työpaikan pihassa.Kyllä täytyy sanoa että se oli tavallaan aika raskasta, vaikka oli kivaa kun ei tarvinnut laittaa neitiä tarhaan.Nyt helmikuussa menin osa aikaista tekemään ja neiti meni tarhaan.Syksystä alan tekemään sitten täyttä niin kauan kuin jään äitiyslomalle, näin saan paremmat rahat äityslomalle.Olisin niin mieluusti ollut esikoisen kanssa vaikka se kolme vuotta kotona, mutta rahallisesti ei ollut mitenkään mahdollista.
Ensi viikolla olisi ensimmäinen neuvola sekä ultra. Kiva nähdä onko vatsassa elämää vaikka oireita kyllä on ihan tarpeeksi, vaikka vielä olen päässyt helpommalla kuin esikoisesta. Nyt saan syötyä kaikkea, esikoisesta en juuri mitään. Farkkuja en juuri halua pitää kun ne tuntuvat niin ahdistavilta ja tiukilta.Ja rinnat ovat jo niin kasvanut että täytyy kohta mennä ostamaan uudet liivit, tämä on kanssa aivan erinlaista kuin esikoisesta, silloin rinnat kasvoivat vasta lähempänä rv 30.
Nyt täytyy lähtemään nukuttamaan neitä alkaa sen verran kiukkuamaan.taidan itsekin ottaa tirsat=)))
Nelli, rv 7
Voisin minäkin uskaltautua kirjoittamaan tänne. Elikkä siis ensin esittelyt. Meidän perhe: Minä 24 mies 29 tyttö sunnuntaina 2 ja sit masuasukki 6+jotakin.
Täällä on aikasta paljon porukkaa ja niinkun joku jo mainitsikin niin noita esikoita oli syntyny paljo 05. Eli minäkin liityn tähän kolmen vuoden ikäero porukkaan.
Ite olen ollut kotona tytön kanssa ja meinaan ollakin ja jatkaa sitten vaan suoraan äitiyslomalle. Meillä on kanssa paljon tarvikkeita tallella ja hyvissä voimissa eli hankintoja ei tarvitse tehdä.
Meidänkin tyttö nukkuu vielä pinnasängyssä ja nyt vasta havahduttiin todella että täytyis varmaan hankkia sille isompi sänky. On vaan niin hyvä nukkumaan että jää aina unille vietäessä sinne vähä juttelemaan ja nukahtaa omia aikojaan. Voi meinaan olla aika taistelu sitten kun hokaa että pääsee sängystä ite poiskin.
Mulla vähän vaan pahoinvointia mutta se on jatkuvaa sorttia, eli koko päivän on semmonen pieni kuvotus päällä. Rinnat on taas kasvannu jo, ja jos vanhat merkit paikkansa pitää jatkavat tasaista kasvua koko raskauden ajan. ei kiva.
Hyvää sadepäivää kaikille!
Nulmu
Aikaisempi kirjoittaja puhui rintavarustuksesta, ja nyt vasta havahduin omassani tapahtuneeseen muutokseen. Tuntuu nimittäin ihan kuin olisin käyn silikonit hankkimassa. Ei niinkään kasvun suhteen, vaan tunnun. Koko etumusta on kivikova, ja mahallaan nukkumisesta voi vaan haaveilla, ovat nimittäin aika kipiätkin. Toivottavasti eivät tästä paljoa kasva, on nimittäin kuppikoko jo nyt D75...:-O
Huomenna sitten neuvola, kuinkas moni täällä on jo käynyt, ihan unohdin? Onko meissä tammimasuissa ketään hieman tai enemmänkin ylipainoisia? Miten ollaan asiaan suhtauduttu neuvolassa? Meinaan kun itsellä syömishäiriö nuoruudessa takana, ja nyt BMI 27, enkä millään haluaisi kuunnella asiasta kommenttia...:/ Meinaan että eipä ollut raskautumisessakaan ongelmia, vaavi ilmoitteli nimittäin tulostaan ehkäisystä huolimatta. Kuitenkin oikein tervetullut kaveri, yritys piti aloittaa vasta syksyllä mutta eipä näitä asioita aina voi ennustaa...
Paha olo ja väsy senkun jatkuvat, ei ole ykä lentänyt kun kerran vaan, mutta silti koko ajan sellainen " pala kurkussa/krapula" olo on päällä. Eikä sitä lämmintä ruokaa mene edelleenkään alas.
Maanantaina sitten ultra keskussairaalassa, kun niinkuin aiemmin kerroin, munasoluja oli valmistunut viisi, niin maanataina sitten kuulee tarkemmin että kuinka monta salamatkustajaa siellä oikein luuraa. Aiemmassa ultrassahan näkyi yksi mutta haluavat vielä asiasta varmistua. Hirvittää vaan tuo HCG arvo, joka siis oli viime viikolla yli 7000, ja viikkoja nyt vasta 7+0... Onko kukaan käynyt seerumitesteissä, ja jos on, niin millaisia arvoja olette saaneet? Nyt pyykit huutelee koneessa ripustamista, pitää mennä...
Tähän kirjoitteluun jää taas koukkuun - aivan kuten aiemmissakin raskauksissa. Tällä kertaa en tosin ehtinyt olla kuumeilupuolella ollenkaan, mutta nyt siis viestejä senkin edestä ;-).
Kovasti oli toista odottavat huolissaan omasta jaksamisesta kahden kanssa. Nyt alkuraskauden väsymyksen keskellä on varmaan huono hetki miettiä sitä, sillä synnytyksen jälkeen on ainakin toivottavasti enemmän " voimissaan" . Meillä tuo kuopus oli aika lailla vatsakipuinen iltaisin ja pari kuukautta meni hyssytellessä sitä pitkin kämppää. Ruokaakin laitoin monta viikkoa yhdellä kädellä kuopuksen ollessa toisessa... Silti väittäisin, että jaksoin jollain tapaa paremmin kuin esikoisen kanssa, vaikka oli sitten vielä taapero mukana jaloissa. Kaikkeen nimittäin tottuu. Toisen lapsen kanssa ote arkeen on paljon rennompi, lastenhoito menee enemmän rutiinilla ja itse ainakin annoin itselleni välillä luvan vaan olla kotosalla ja ottaa lunkisti - en keksinyt ylimääräisiä menoja, kuten esikoisen vauva-aikaan. Toki on aivan turha sanoa, etteikö aika olisi ollut raskasta, mutta kyllä siitä selviää - trust me!
[b]Lumi_Leopardi[/b] heitti ilmaan tuon " meidän perhe" -kommentin. Muistan, kun toinen syntyi, mies otti saman asian esille. Ensimmäistä kertaa olimme mielestämme " kunnon perhe" eli molemmilla oli vastuuta. Se on aivan selvä asia, että toinen lapsi mullistaa toki äidin elämää, mutta ensisijaisesti esikoisen ja isän elämää. Tämä on tullut esille erityisesti isien kommenteissa lähipiireissä. Isä joutuu osallistumaan väkisinkin. Aiemmin monesti riitti, että lähti esim. kylään lähtiessä " autoa lämmittämään" . Toisen lapsen olemassaolo tuo iskällekin toppahaalarin ym. pukemista, istuimeen kiinnittämistä ym. Iso muutos kaiken kaikkiaan ja niin tervetullut ;-)!
(.): Kahdeksas viikko aluillaan, huomaa olon huononemisestakin. Aamu alkoi tänään aika heikosti. Olen ollut aina kova tyttö pyörtyilemään ja niinpä istuin shampoot päässä suihkukopin lattialla hengittelemässä syvään, kun lapset heräsivät ja kipittävät aamupisulle peräkanaa. Siellä ne lasin takana ihmettelivät, mikä äidillä on. Mun täytyy kanssa ottaa se suolakeksitapa käytäntöön - harrastin sitä esikoisen odotusaikana. Tripin kyllä jo eilen nostin yöpöydälle odottamaan, mutta se ei selvästikään riittänyt. Lisäksi ostin eilen niitä inkivääri-Multitabseja. Saa nähdä, onko niistä mihinkään.
Enää vajaa viikko alkuraskauden ultraan - voi kun kaikki olisikin hyvin! Anoppi soitti tänään ja lupasi hoitaa lapsia, joten mies pääsee mukaan. Ei ole mies aiemmissa raskauksissa ollutkaan tuossa ultrassa mukana, mutta nyt ajattelin, että ei olisi hassumpi, kun tähän odotukseen ehditään muutenkin niin vähän rauhassa kaksin keskittyä.
t. Jogu (7+0)
Eli eilen vasta testasin haalean plussan, vaikka menkkojen perusteella olisin jo vkolla 6+1, eli laskettu aika olis 19.2... ihmettelin kun menkkoja ei vaan kuulu vaikka mulla aika heittelevä toi kierto onkin ja tuli niitä testejäkin tehtyä. Ja eilen tosiaan vasta haaleaa plussaa parista testistä, eli kai se on uskottava että raskaana ollaan!
Saapa nähdä että meneekö ekassa ultrassa LA paljon eteenpäin, varasin ajan parin vkon päähän yksityiselle. Onko muuten muita jotka plussanneet vasta näin " pitkällä" ?
Huonoa oloa ja oksentamista odotellessa, hih hih, esikoisesta joka nyt 5v halailin pönttöä oikein urakalla...
Ninnutar 6+1 (kai)
ja tietty olis ihan fiksua edes jotain itsestään kertoo, eli minä ens vkolla 27v, ukko 30v ja poitsu 5 ja puoli...
Ninnutar
Hei vaan.
La näyttäisi ajoittuvan helmikuun lopulle, joten änkeän tänne ainakin taustailemaan ja kummistelemaan teidän kaikkien muiden kuulumisia...
Ikää itselläni on 28 ja mies täyttää kohta 32. Esikoinen täytti juhnanuksen alla 9kk eli tenaville olis tulossa ikäeroa 1,5v... :D
Kakkonen on ollut tervetullut jo alkuvuodesta saakka (ykköstä yritettiin 4v) ja nyt kun sain haalean plussan reilu viikko takaperin olin haljeta riemusta...
Vielä ei ole ollut aika jakaa asiaa monenkaan ihmisen kanssa, mutta onnentunne on pakahduttava, joten nojaudun teihin, siskot.
Toive siitä, että kaikki menisi hyvin on voimakas. Sisko synnytti keväällä rv23+4 poikalapsen, joten kovin tuoreessa muistissa on se, ettei aina kaikki onnistu toivotulla tavalla... Sisko oli kuitenkin mieheni jälkeen ensimmäinen, jolle kerroin uutiseni... Tai itse asiassa istuimme tämän keväällä syntyneen vauvan keskoskaapin äärellä ja kerroin vauvalle uutisen uudesta serkusta...
Noh, mutta. Taidan kömpiä hiljalleen ykkösen ja miehen keskelle näkemään kauniita unia... Toiseen päivään taas!
Luuk@
Täällä oli puhetta toisen lapsen kanssa jaksamisesta. Olen samaa mieltä Jogun kanssa siitä, että vielä ei ehkä kannata asiaa surra. Tietty, jos se mieltä painaa, ei sille mitään voi. Itse kävin kovan koulun esikoisen kanssa ja nyt tuntuu siltä, että voiko sitä enää olla sitä väsyneempi. Väsymyksen aiheutti liian vähä uni, mutta myös riittämättömyyden tunteet itkevän vauvan kanssa ja suuri vastuu ja pelko, että onko kaikki hyvin, kun vauva vain itkee ja on tyytymätön. Esikoisen ensimmäisestä vuodesta, kun selvisin, niin olen varmasti vahvempi kohtaamaan tulevaa...tottakai sitä on aina äidillä suuri huoli joka asiasta, täytyy vaan yrittää pitää se jonkilaisessa järkevässä mittakaavassa. Minulla on paljon ystäviä, joiden toisessa raskaudessa on ollut jotakin ongelmaa...kaikelle on löytynyt loppujen lopuksi syyt, mutta se vähän pelottaa tässä raskaudessa. Vaikka eihän se minuun pitäisi vaikuttaa, miten toisten raskaudet ovat sujuneet, no ehkä henkisesti.
Meillä meni esikoinen hoitoon jo alle vuoden ikäisenä ja täytyy vähän ihmetellä, miksi sitä päiväkotia aina kauhistellaan... Meillä on kaikki asiat sujuneet hyvin ja on ollut aivan mahtavat asialleen vannoutuneet hoitajat. Kyllähän sitä talven mittaan oli flunssia, mutta niistäkin selvittiin. Olen tosin osa-aikaisesti töissä ja näin ollen pojalle tulee lyhyemmät päivät ja lyhyempi viikko, että se varmasti helpottaa olemista kaikin puolin. Meillä poika on päiväkodissa kuulemma kuin kotonaan ja nauttii vilskeestä. Vähän aremmalle lapselle päiväkoti voi tosin olla painajainen. Ymmärrän sen.
Jaahas omasta olosta vielä, että kahvin juonti on nyt sitten lopullisesti ohi! Tee maistuu aamuleivän kanssa. Minulla on myös monen kuvailemaa heikotusta juuri sängystä noustessa, se onneksi menee ohi, kun syö jotakin. Väsymystäkin on jonkin verran, mutta muistaen viime vuoden väsymykset, tämä ei oikein tunnut missään. Illalla saa hyvin unenepäästä kiinni ja se on pääasia. Päikkäreitä ei ole voinut ottaa, mutta olen selvinnyt ilmankin. Nyt, kun sanoin näin, niin hirveä väsymys tietty iskee... Minulle taas maistuu kaikki ruuat hirveän hyvin. Esikoisen jälkeen imetysaikana painoni tippui aika reilusti ja nyt olen ottanut sitä sitten takaisin. Innolla odotan lounasaikaa, että saan taas syödä! Jaahas päätän tämän romaanin nyt tähän ja toivotan kaikille hyvää torstai päivä jatkoa.
Vielä kysyisin mielipidettä, että pitäisikö kirjoittajien lisääntyessä alkaa tehdä päiväpinoja, niin ne eivät venyisi hirveän pitkiksi? Kertokaa mielipiteenne!
lehvä 6+
Eli testin tein toissapäivänä ja hailakan plussan antoi. Viikoista en osaa sanoa yhtään mitään kun mulla tuo kierto heittelee miten sattuu joten myöhemmin selviää sitten. Eli meidän perheestä vähän: Minä 26v, mies 27v ja tytöt syntyneet: -00 ja 06 ja sitten sellainen karvainen kaveri kuuluu myös meidän perheeseen.
Tällä hetkellä olen töissä käyvä mutta huomenna jään kesälomalle ja siitä jatkan sitten hoitovapaalla äitiyslomaan asti. Töissä kerkesin olla puoli vuotta tämän toisen syntymän jälkeen vaan koko ajan olen miettinyt alanvaihdosta ja voi olla, että se on sitten myöhemmin edessä.
Pahoinvointi vaivaa enempi ja vähempi. Nyt on olo ihan hyvä mutta kahvia en pysty juomaan enää. Hajukin etoo.. yök.
Tuplarattaista on ollut puhe ja itsellä olisi tarkoitus hommata ihan kunnon rattaat. Tykkään paljon lenkkeillä jo koirankin takia ja näinhän se sitten onnistuu jatkossakin kun pienemmät saa kyytiin ja isompihan kävelee jos mukaan haluaa. Merkistä ja ylipäätään minkälaiset rattaat laitetaan en vielä osaa sanoa mitään.. Eipä tässä vielä uskalla kauheasti mitään mietiskelläkkään kun niin alussa tuo raskaus on.
Täällä on myös mietityttänyt tuo jaksaminen sitten kolmannen syntyessä vaan se nyt on varmaan ihan normaalia ja toisaalta minun kohdalla ihana kun tuo kolmas tulee huomattavasti pienemmällä ikäerolla kuin tuli tuo kakkonen ekaan nähden. Että näinkin päin näkee tuon ikäeron siis. Mutta en nyt muista millään mistä kaikesta muusta oli puhetta.. no, siitä että minä en ole vielä edes neuvola aikaa soitellut. Jospa sitä tänään sitten saisi senkin hoidettua ja näin ollen ei ole mitään tietoa ultrista ym. Mutta selviääpä ne sitten myöhemmin.
Tämä tällä erää.
Terkuin: Toukotar
Joo melkein vois alottaa niitä päiväpinoja niinkuin Lehvä ehdotteli, olis sit muka helpompaa :o)
Meikäläinen nukkui ihan kauheen huonosti viime yönä, heräilin jatkuvasti ja kävin tarkisteleen mm et onko sauna jäänyt päälle keskellä yötä...
Sit mulla nippailee ja vihmoo alavatsaa, varsinkin tuolta oikeelta puolelta, mitäs ihmettä tää nyt on kun en ekasta muista, on kyllä niin kauankin...
Muuten ihan hyvä olo viä, ei okseta eikä mittään, kahvikin maistuu.
Niin ja hyvät päivänjatkot kaikille! (kohta muuten ukko hermostuu kun oon aina tässä koneella, hahahahaaaa)
Ninnutar 6+2?
Huomenta kaikille!
Lumileopardi kirjotteli juuri samoista huolenaiheista kuin mitä itse olen täällä pohdiskellut... Eli miten sitä tulee jaksamaan jos yöt menee valvoessa (meilläkin esikoinen ollut ylihelppo tapaus) ja päivisin ei saa lapsia samaan aikaan unille jolloin ei itse ehdi levät ollenkaan? Eilen illalla jotenkin alkoi tämä vatvominen. Taitaa olla nämä hormoonit vaan jotka tuo kaikenlaisia fiiliksiä pintaan. Mua harmittaa nytkin kun olen normaalisti hyvin energinen ja toimelias ihminen ja nyt tuntuu pyykin pesukin ylivoimaiselta. Odotan vaan että saan esikon unille ja pääsen itsekin nukkumaan. Mutta toivon ja luotan että alkuraskauden väsymys menee pian ohi ja olisin taas oma itseni.
Viikonloppuna pitäisi juhlia synttäreitä (miehen ja mun), mutta koko ajatus ei viehätä... Täytyy kai tyytyä yksinkertaiseen karjalanpiirakka-kakku-menuun! Jos kellään sattuu olemaan jotain helppoa ja yksinkertaista leivottavaa tiedossa niin jakakaa resepti mullle!=)
Lähinnä se on tuo väsymys joka pelottaa tämän toisen lapsen myötä. Mutta luotan kuitenkin siihen että imetys ja kaikki muu hoituu omalla painollaan kuten esikoisenkin kanssa. Kertokaa muutkin peloistanne toisen tai kolmannen jne. lapsen kohdalla! Nyt täytyy mennä laittamaan pikkuneiti aamupäikkiksille!