@@@TAMMENterhojen tiistai@@@
Kommentit (43)
tänne ei eilistä kummempaa kuulu.
Paitsi että saatiin tietoja neuvolasta,verikokeet ja kaikki muut mitä nyt tutkittiin olivat aivan ihanne lukemissa.
Ainoastaan verenpain oli melko matala...
Ultra ajan sain myös neuvolan kautta ja se on vasta 20.6,joten ilkeen pitkä aika odotella kuukausi melkein vielä.
Mutta eipä se mitään auta valittaminen kun täälä ei ennen 11-12 viikkoa ultraan pääse...
Yksityiselle ei taas viitsi mennä kun on kamalan pitkät matkat.
Mutta tämmöistä tälle päivälle.
Onnea kaikille tammikuisille odottajille! Mulla onneksi muutama viikko jo nyt kesälomaa. Pahoinvointia on joka päivä ja väsymystä. 6+5 (kuukatisista 7+5) tänään vasta...en muista millään miten kauan tätä kesti ekasta, 9-10 viikolle ? Täytyy lähteä puuron keittoon. Kirjoitelkaa tuntemuksia!
Uutena pinoudun,kirjoitan esittelyn jossain vaiheessa :) Hetkisen varmaan kestää ennen ku toisensa oppii täällä tuntemaan,oon käyny teiän pinoja lueskelemassa ja tuntuu että tammikuisia on ihan hirmusesti :)
Mitä ultria teidän kunta järjestää? Mä en tiedä meiän nykytilannetta mutta viimeksi kun oon ollu raskaana niin täällä on ollu ainoastaan 10-12 viikon ultra missä käytännössä katotaan et mahassa on jotain,eli ei oo mitään rakenne tmv. ultria täällä.Tosin mä oon ollu " onnellisessa" asemassa sen suhteen että mun raskauksia on seurattu tarkemmin eli olen päässyt kuitenkin n. kerran kuussa äippäpolille ultraan.
Mietiskelin pitkään et liitynkö tänne,pelko keskenmenosta kuitenkin kummittelee takaraivossa,mutta yritän nauttia tästä alkuraskaudesta. Meillä pitkä yritys takana,toisen lapsen syntymästä asti ilman ehkäisyä (-01) ja varsinaista yritystä 2,5 vuotta takana ja tuloksena yksi km (vk8+) ja tämä raskaus. Tuntuu että nämä ensimmäiset viikot menee NIIN hitaasti. Tulis edes viikko kahdeksan niin pääsis neuvolaan :D Jotenkin tuntuis sitten konkreettisemmalta tämä touhu :)
T: Isa 5+1
Juuri kun olin juuri siitä huolinut, ettei mitään oireita ole, niin eilen illalla alkoi juilimaan mahaa. Ei mitenkään pahasti, mutta sellaisia menkkamaisia, varmaan kohdun kasvusta. (toivottavasti) Ja äsken töissä ensimmäinen kuppi teetä sai tosi huonon olon aikaiseksi.. kävin varalta veskin puolella, mutta onneks kaikki pysyi sisällä. Sit tuo olo helpottui lähes yhtä nopeasti kuin tulikin... olikohan tuo nyt aamupahoinvointia... saa nähdä.. Mukavaa tiistain alkua kaikille! =)
Uutena minäkin ekaa kertaa pinoudun. =) Neuvola on varattuna ens ti 30.5, ja sen jälkeen pitäisi varmaan ultraan varailla aikaa. Tässä raskaudessa jätän alkuvaiheen ultran väliin, ja odottelen kiltisti kunnallista rakenne-/niskaturvotusultraa viikoilla 12-13.
Omaan napaan ei oikeestaan ihmeempiä kuulu. Väsyttää välillä mukavasti (esikoinen hoitaa myös oman osuutensa, eilen noustiin 5.39..) ja koko ajan on nälkä, mutta muuten olo ihan jees.
Hirmuisesti tuntuu tammikuussa tulevan vauvoja, on tainnut kaikilla kevät laittaa hormonit hyrräämään! =) Meillä esikoista tehtiin pidemmän kaavan mukaan reilu 10 kk (tosin se taitaa olla ihan normaali aika, vaikka tuntuukin, että KAIKILLA kavereilla/tuttavilla napsahti parista kierrosta), ja nyt tätä tulokasta ei oikein ennätetty yrittääkään. Tjottailu periaatteella katsottiin yks kierto, ja seuraava näyttikin plussaa. Molemmat oli suhteellisen hölmistyneitä, tyyliin " siis meillekö vauva? Ai nyt jo??" , kun oltiin tietty varauduttu pidempään yritykseen.
Toivottavasti kaikki sujuisi mukavasti, ja mukelo pysyisi matkassa loppuun saakka... :-)
Huomenia vaan kaikille! Pinoudun nyt ekaa kertaa tammenterhojen merkeissä.. Viime viikolla liityin jo tammikuisten listalle. Tämä raskaus oli pienoinen ylläri mulle ja miehelleni. Oltiin jo hylätty ajatus kolmannesta, jota vielä syksyllä kovastikin toivottiin. Hetken olin silloin mukana nyt synnyttävissä Toukotoiveissa, mutta mun osalta se päättyi tuulimunaan 10/05.. Joulukuussa oli vissiin varhainen keskenmeno vko 5. Sen jälkeen ollaan pidetty taukoa, mutta en kuitenkaan ole saanut aikaiseksi mennä laitattamaan kierukkaa takaisin... Ja tässä ollaan!
Paha olo on ihan kamala; jatkuvaa kuvotusta. Rinnat kasvaneet ja alavatsaa jomottaa ja turvottaa. Aina kun sohvalle itsensä oikasee, heti nukahtaa. Suussa oli pitkään kipeä afta, edellisissä raskauksissa huuliherpes alun merkkinä. Ja nyt lisäksi inhottava iskias, kaiken kruununa!
Toivon todellakin et tämä raskaus nyt sitten kestäis loppuun asti. Ihan jo senkin takia ettei tarttis tätä karmeaa oloa kärsiä turhaan!!!
Ihanaa lukea teidän muiden oireista! Helpottaa etten ole yksin!
Viikon päästä ke menen yksityiselle alkuraskauden ultraan. Viikkoja pitäis silloin olla kasassa 7+4. Ekan ajan neuvolaan varaan vasta sen jälkeen...
Nyt tytön kanssa pelaamaan muistipeliä! Jaksamisia!
Hermione02 ja vk6+3
Honey, mullakin on varattu eka neuvola ensi tiistaille =)
Samalla on kuopuksen 1-v neuvola käynti, meillä oli täällä eilen synttärit =)
Tänään olen väsynyt, hermostuin koiralle joka ensin kusi lattialle ja sitten murisi pojalle joka yritti silittää...
Tänään huolestuttaa oma jaksaminen, mahassa kourii kun ajattelenkin ensi vuotta. Kyllä tässä äidillä on usein riittämättömyyden tunteet. Pahinta on se kun tuntuu ettei mitään saa enää tehtyä kunnolla, hutasen pahimmat lattialta ja pesen aina pyykkiä, tyhjään astioita. Oma aika on käsite mitä en enää tunne, enkä edes kaipaa sitä, enemmänkin kaipaisin tunnetta siitä että arki sujuu ja tilanne on hallinnassa, mutta suurimmaksi osaksi aikaa tuntuu siltä että on kaaos.
Huono omatunto vaivaa, erityisesti vanhimpia lapsia ajatellen, nämä pienet ottavat oman aikansa, mutta vanhemmat jäävät vähän jalkoihin, pakko myöntää.
Kun minulla nuorempana oli kaksi lasta, sain valittaa ja minua ymmärretiin. Nyt kun minulla on neljä lasta, en saa valittaa, ja jos valitan saan kuulla että sitä olisi kannattanut ajatella etukäteen jne. Koen että isoperheiset eivät saa valittaa koska ovat itse tilanteensa järjestäneet.
En ole aina valittamassa, enkä koe elämääni uhrauksena, olen vain usein väsynyt. Kuitenkin rakastan lapsiani enemmän kuin mitään muuta koko maailmassa, ja tunnen että olen löytänyt paikkani elämässä juuri täällä ja juuri tällälailla. Kuitenkin väsyn ja huolehdin. Mutta usein tunnen että kukaan ei ymmärrä. Minulla on vain yksi tosi hyvä ystävä, jota pyysin jo tämän uuden lapsen kummiksi, hän suostui ilolla ja onkin minun tuki ja turvani.
No niin, sainhan esiin positiivisia puolia elämästäni =)
Olen päättänyt ottaa kodinhoitajan avuksi vähän ennen ja jälkeen vauvan syntymän. Meidän ihanassa kunnassa on tähän mahdollisuus, maksaa euron tunnissa =) Meillä kävi myös kuopuksen syntymän jälkeen kodinhoitaja kuukauden ajan.
Sadepäivä aina madaltaa mielen, mistähän se johtuu? Huomenna on uusi päivä ja uudet mahdollisuudet.
luin ensin eiliset tekstit- kun en itse paassyt pinoutumaan, internetti ei toiminut koko paivana!
Ma sitten kavin kanssa yksityisella viime perjantaina; pienen pieni alkio siella kellui sitten. Viikkoja oli ' vaan' 4+5 muistaakseni, joten 5+2 tanaan. Mulla kans oli pelko takaraivossa; maaliskuussa oli tuulimuna, joka havaittiin aikasin ja tippui itse pois (teroilla kuukautiset)ilman kaavintoja.. Ja kovia vatsakipuja, siita tuo ' paniikki' laakarillakaynti.
Oireita ei ole yhtaan! Noh, ehka hiukan huimausta?! Mahakivut loppu, samoin rinnat ei enaa ole yhtaan arat.. jotenkin tuntuis varmemmalta jos yokkailis aamut? Mutta ei mulla edellisistakaan ollu mitaan oireita, etta se siita!
DreanOnelle viela, etta kylla nuo sun tuhrut tais tulla rasituksesta! Ettekos te muuttaneet just? Kylla tuo kroppa heti ilmoittaa kun ollaan rajan yli menty ja sangyn pohjalle on paastava!
Ma myos olen ottanu iisisti, mennyt nukkumaan kun nukuttaa; hiukan tuo jalkipolvi mua kattelee, mutten viela ole kertonut kenellekaan uutista! Viela liian aikasta minusta.
10-14 pv paasta olis uus' laakari, sen jalkeen sitten omille vanhemmille ja muksuille ilmoittelen, taallaolevat saavat ite arvata kun nakyy... mulla kun tuo maha turpoaa jo nain ekasta kuukaudesta ja kun justiinsa oon paassy entisiin mittohini varmasti epilykset heraavat?!
Talla kertaa PAATIN ettei kiloja tulis hirveesti, mutta saas nahda...
etta samoilla linjoilla ollaan; myos mulla on nelja ennestaan ja yksin heidat hoitelen vaikka anoppi asuu vieressa; ja tuttua myos ettei valittaa saa!!!
Jopa mies silloin talloin ihmettelee, etta mika sun ollessa kotosalla; ihan kuin taa ei tyota oliskaan! Ja meillakin on nuo lasten ikaerotkin jo ' huolena' on teiniongelmat(14-v) ja sitten nuorimmaisen(3-v) rasittavat puuskat! Mutta kaikesta huolimatta viela viidennen haluan, ja toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti!
-tsemppia kaikille, levinia69-
Levinia: Meillä on muutto edessä vasta tämän viikon lauantaina, mutta kyllä täällä olen pakkaillut ja kovasti muuttojuttuja järjestellyt. Voipi olla että pienoinen stressi vaikuttaa tuhruilun merkeissä. Mutta kaikki hyvin taasen ja tunne on voimakas siitä että sisällä pysytään tällä kertaa!
Nenn: Pakko kommentoida sinulle vaikka minulla ei ole käsitystäkään siitä mitä " suurperheen" pyörittäminen on. Olet varmastikin oikeassa siinä, että useampia lapsia omaavat äidit eivät saa valittaa. Yhden tai kaksi lasta omaavat saavat, koska eihän " ole voinut tietää" millaista lasten kanssa eläminen on. Tärkeintähän on kuitenkin se, mitä ITSE ajattelet ja mitä tunnet. Kuten sanoitkin, tunnet olosi juuri niin oikeaksi tällä hetkellä ja koet että olet löytänyt paikkasi. Eihän kukaan voi ottaa sitä tunnetta sinulta pois eikä kukaan voi sanoa että sinun olisi pitänyt tehdä jotain toisin. Jos itsekin ajattelit epäonnistuneesi tai tehneesi vääriä ratkaisuja, tilanne olisi mielestäni eri. Silloin tilanne olisi vakavampi, mikäli äiti itsekin kokisi elävänsä " väärässä elämässä" .
Olen itse sitä mieltä, että lapset itse vaistoavat vanhempien rakkauden ja turvallisuuden tunteen, vaikka aikaa ei aina hirveästi kaikille olisikaan. Vaikka äidin aika menisikin pikkuisten ja tulevan vaavin kanssa, isommat lapset kyllä varmasti tietävät olevansa rakastettuja. Minun näkökulmani on, että lapsilla on aina kotona hyvä olla, jos he eivät joudu pelkäämään, olemaan paljon yksin tai heidän ei anneta toteuttaa itseään ikäänsä sopivalla tavalla. Toivon että pystyt nauttimaan tulevasta vauvasta etkä yritäkään olla ihmeäiti, joka ei ikinä saa väsyä!
[color=crimson]Täälläkin kovasti väsyttää tuo matalapaine ja sateinen keli, vaikka vettä ei ole vielä tullut kuin muutama ripsaus. Aivan kuin olisi ukkosta ilmassa. Ekaa kertaa aamulla tunsin olevani oikeasti raskaana. Tähän asti aamulla herätessä olo on ollut kuin normaalitilassa. Nyt heti sängystä noustessa tuntui raskas ja painava olo (kohtu?) alavatsassa, ei epäilystäkään. Tuntuu kuin ei saisi enää vedettyä mahaa sisään, kun se on niin pingottunut. Päivällä vähän myös närästi ja etoi, mutta syömällä ja vettä juomalla meni ohi.
[b]Nenn[/b], mietiskelysi kuulostaa erittäin kypsältä ja viisaalta, juuri siltä että elämäsi on juuri niillä raiteilla kuin olet sen halunnutkin olevan. Totta kai neljän lapsen äiti väsyy ja tuntee riittämättömyyttä, sellainen joka sen kiistää, valehtelee varmasti. Minulla on kolme sisarusta ja olen siis sen " omin silmin" nähnyt (olen siis vanhin). Ihan oikeutettu olet valittamaankin ja olemaan väsynyt, se on ihan inhimillistä ja ei tarkoita sitä että jotenkin katuisi tekemisiään. Jaksuja ja energiaa sinnepäin!!
Aika monella on lämmin ruoka alkanut etomaan ja makea maistumaan. Mulla on käynyt ihan toisinpäin! Minä, entinen sokerihiiri joka elin pelkällä pullalla ja karkilla, en voi ajatellakaan mitään makeaa, tulee tosi huono olo! On oikein himo rehelliseen kotiruokaan, eilenkin söin kolme lämmintä ateriaa. Välipalana maistuu raikkaat hedelmät, mm. vesimeloni on tosi pop ja päärynät sekä viinirypäleet. Tällä hetkellä en voisi kuvitellakaan pahempaa kuin suklaa tai pulla, yöks. Mutta varmaan sekin hetki vielä koittaa.... ☺
Vielä tasan viikko papakokeeseen ja tasan 2 viikkoa ultraan....
Toivottavasti aika lentää.....onneksi on tuo pitkä viikonloppu välissä (pe vapaapäivä, kiva!)
terkuin[/color] [color=darkorange][size=4]✿[/color] [color=crimson][size=1][b]Sinda rv 5+2[/b][/color]
Kiitokset Levinialle, dreamonelle ja sindalle rohkaisusta. Tuli ihan kyyneleet silmiin kun huomasin että joku oli lukenut-ja ymmärtänyt!
Kiva kuulla että sinä sinda olet isosta perheestä ja tiedät siksi mitä se on ja että sinulla levinia on myös näitä teini ja uhmaikäisiä onggelma-vastakohtia. Teinit kukkuvat 22-23 ja pienet heräävät 7-8 aikoihin, koskaan ei kyllä pääse tuntemaan itseään yksinäiseksi.
Nyt varasin tukholman miniristeilyn, viikkoa ennen juhannusta, mennään miehen ja kahden vanhimman lapsen kanssa, pienet jäävät anopin luo (kerrankin) hoitoon. Saavat vanhemmat lapset tarvitsemaansa huomiota ja vähän kiitosta rankan lukuvuoden jälkeen. 9 vuotiaalla on dysfasia ja aspergerin syndrooma, eli hän joutuu kovasti tsempaamaan koulunkäynnin takia.
Olin ulkona hetki sitten kävelyllä kahden juniorin kanssa ja oi kuinka ihanan raikas sää, tuli heti parempi mieli. Huomenna tulee kaveri kylään lastensa kanssa, pitäisi siivota, mutta sitä minä sitten inhoan (ja sen kyllä huomaa). Pitäisi soittaa siivooja paikalle. Tunnin päästä lähden hammaslääkäriin, hyi kamlaaaaaa...
Raskausoireita on vähäsen, juuri se kuuluisa pahoinvointi, mutta vain jos tulee nälkä, no kuitenkin aika usein =). Onko kellään muulla oireena kova " pyörrytys" tuntuu että koko ajan heikottaa ja silmissä mustenee, tosi epämiellyttävääää. Ja tää väsmys, hyi kamalaa...
Edellisessä raskaudessa sain munuaistulehduksen, sitä pelkään nytkin, koska en tuntenut että olin saanut virtsatientulehduksen joka sitten nousi munuaisiin. Mutta kova kuume ja kovat alaselkäkivut paljastivat sairauden, sairaala reissu siitä sitten tuli. Valitettavasti munuaistulehdus voi käyynistää synnytyksen, onneksi viimeeksi sairastuin vasta rv. 38 joten se ei enään olisi ollut vaarallista, kuitenkaan synnytys ei käynnistynyt silloin, vasta rv. 40+5 kun sain oksennustaudin. Sitäkin sietää varoa loppumetreillä.
Nyt pakko ruveta tekemään jotain.
kiitos tsemppauksesta ja vointeja kaikille tammimammoille!
Tosi kiva, kun uusia tammikuisia tulee koko ajan. Tervetuloa!
Minulla tänään rv 7+6 ja ensimmäinen neuvola perjantaina. Mieskin aikoi tulla mukaan, kun neuvolantäti hänetkin kutsui, jos vaan voi olla töistä pois hetken aamupäivällä.
Täällä kyseltiin, että joko ihmiset tietää raskaudestani. Meillä minä olen myös ollut se hölösuu, eli minun vanhemmat sekä parhaimmat ystäväni tietävät. Miehen puolelta ei tiedä vielä kukaan. Hieman minua jännittää miehen vanhempien suhtautuminen, sillä emme ole naimisissa, ja miehen äiti varsinkin on tietyissä asioissa aika vanhanaikainen. Emmehän ole miehen kanssa olleet yhdessäkään kuin vasta 2 vuotta.
Me ei tosissaan yritetty tätä vauvaa vielä ollenkaan. Jätin pillerit yhteisestä päätöksestä pois helmi-maaliskuun vaihteessa, maaliskuun alussa tuli menkat ja sen jälkeen niitä ei ole kuulunutkaan... Ehkäisyä lopettaessamme mietimme, että saapi vauva tulla jos on tullakseen, mutta ei aleta ottamaan paineita ja sitä tekemällä tekemään. Ja aikamoinen yllätyshän se oli, että samantien napsahti :)
Huomaan, että ajoittain minullekin tulee ahdistus siitä, kuinka selviämme, jaksamme ja pärjäämme vauvan kanssa, vaikka vasta ensimmäistämme odotan. Myös taloudellinen tilanne huolestuttaa, sillä olemme vuosi sitten ottaneet mojovan asuntolainan. Miten sitä pärjää rahallisesti, kun minä olen äitiyslomalla? Myös mietin, että katuukohan mies päätöstämme jättää pillerit pois. Olihan se varmasti yhteinen päätös, etten sitä vain itsekseni päättänyt??? Olen iloinen vauvastamme, mutta myös välillä käy mielessä, että olisi ehkä ollut kiva kokea vielä kaikkea kahdestaan miehen kanssa... matkailua yms. Onko tämä mietiskely ja pohdinta ihan normaalia vai olenko sekoamassa? Voiko raskaudesta samalla aikaa iloita ja ahdistua? Taidan olla ihan " pimee" :)
Mies on ihana, silittelee mun mahaa, katselee pienen pieniä vauvan tennareita kaupassa sekä jaksaa huolehtia siitä, kuinka voin. Viikonloppuaamuisin saan tuoremehua sänkyyn, ettei ehdi tulla paha olo :)
Raskausoireet ovat taas palanneet; tänä aamuna piti oksentaa. Nukkua voisin vaikka koko ajan. Näyttävät nämä oireet ja niiden määrä vaihtelevan päivittäin.
Sateista tiistain jatkoa kaikille ja aurinkoisempaa keskiviikkoa!
-Sulina ja " papu" rv7+6
Niin siinä on päässyt käymään, että päivittäin käyn lukemassa jutut, mutta pinoutuminen jää aina tekemättä. Mutta olen kyllä jo saanut paljon " virtuaalitukea" , joten kiitos siitä!
ON: Joka päivä etoo ja väsyttää. Etova olo alkaa aamusta ja jatkuu likipitäen koko päivän. Onneksi ei ole tarvinnut oksentaa... Syöminen auttaa, mutta jos liiaksi ahnehtii, niin paha olo seuraa. Väsymykseen on auttanu päivittäiset päikyt, joilla nytkin pitäisi olla... Nukun siis samaan aikaan esikoisen kanssa.
Raskautumisesta: meillä esikoista tehtiin vuosi ja nyt tämä pikkukakkonen ilmoitti tulostaan kahden kierron yrityksen jälkeen. Niin se vaihtelee...
Jaksamisesta: olen kyllä samoja ajatellu, että mitenköhän jaksaa ensi vuonna, vaikkakin meille on " vasta" toinen lapsi tulossa. Ikäeroa on tulossa 1v10kk. Nyt jo pähkäilen, tarvittaanko tuplarattaat tms. Siis pikkasen on ajatukset karannu... Ja miten sit jaksaa ja pystyy/ehtii kahden kanssa, kun miehen isyysloma loppuu???
MUTTA: On niin ihanaa olla taas raskaana!
Mukavaa päivää kaikille (sateesta riippumatta)!
Noopu " jo" rv (8+0)
Omaa napaa sen verran että vihlonnat ovat tulleet takaisin, hyvä niin, niin tietää, että oikeasti on raskaana, ilman oireita on jotenkin hukassa.
On kiva lukea näitä viestejä, meitä Tammenterhoja taitaa olla monen sorttisia, esikoistaan odottavia ja useamman lapsen äitejä. Samat tuntemukset ja ajatukset ne taitavat olla silti meillä kaikilla. tuleva pelottaa, ja silti olemme onnesta sykkyrällä =). Jaksamisia kaikille ja tervetuloa uusille, vielä mahtuu tammikuulle!
Kävin juuri ostamassa isommat rintsikat, kun vanhat alkoivat jo " pettää" tuen suhteen.. Olen kyllä turvonnut tai lihonnut aika paljon jo nyt, liekö perinnöllistä?! Äitini lihoi noin 25 kiloa esikoista odottaessaan.. :(
Täällä ei edelleenkään pahoinvointia, mutta väsyttää koko ajan, ja rinnat ja nännit ovat arat. Näihin oireisiin on luotettava, kun ei muita ole. Mutta mielummin olen oksentamatta kuin oksennan, tietysti :)
Onko teistä kukaan kuullut, että 9. viikko olisi jotenkin erityisen riskialtis keskenmenon kannalta? Yhdellä keskustelupalstalla oli pitkät pätkät tuosta, syyksi veikattiin sitä, että sillä viikolla kehittyvät monet tärkeät elimet. Itse olen 9. viikolla, ja taka-alalla pysyneet pelot nousivat taas pintaan tuon takia..
Kandi 8+3
Tänään on täällä Turussakin sateinen ja ankea ilma :(..Kaksostenrattaat olivat unohtuneet yöksi ulos, ja nyt ovat päivän kuivaneet tossa sisällä. Samaten kesäkalustesarja ja pehmusteet ovat likomärät, nyt tosin katoksen alla..
Tänne ei ihmeempää kuulu :). Sisäpäivä on siis ollut ja lapset on ylivilkkaita ilman ulos pääsyä.
Iltapäivällä olisi kauppakeskukseen meno, lauantaisia miehen siskon lapsen ristiäisiä varten tarvis etsiä vaatetta itselle ja pojalle. Tytölle ja miehelle on jo ostettu :).
Onko muilla muuten mielialanvaihteluita? Mulla on ihan hirveästi, ja alkaa itkettää ihan pienet ja " älyttömätkin" jutut. Eka neuvola olis 9.6, samalla on pojan 1- vuotias neuvola hiukan etukäteen.
-Vilivet
Täällä porskuttelen menossa on 5+6. Oireita ei, ole muuta kun tuo krooninen väsymys. En nyt kanna aiheesta huolta, kun ensimmäiset oiremerkinnät edellisessä raskaudessa alkoi noin viikon päästä ja niitä sitten kesti ja kesti ja kesti.
Tilasin utran itselleni yksityiseltä parin viikon päähän, aluksi ajattelin että en tilaa ollenkaan mutta uteliaisuus vei voiton. Neuvola aikaa en ole vielä tilannut, ehtiihän sinne soitella vähän myöhemminkin.
Minä en ole kertonut vielä kenellekkään odottavani. Meidän lähipiirissä kun on toinen joka odottaa ensimmäistä vauvaansa, niin ajateltiin, että saapi hän nauttia nyt kaikesta huomiosta kaikessa rauhassa. Minä pärjään vähemmälläkin huomiolla. Todennäköisesti kärähdän aiheesta sitten kun kahvi ei enää millään muotoa laske, aika näyttää.
Jaapa, taidan mennä tästä esikoisen viereen nukkumaan päivätirsat, huomenna kun on taas työpäivä eikä päikkäreiden kaltaisista huveista ole tietoakaan.
Voikaa hyvin!
T: Äititobe
Nytpäs annoin teille väärää tietoa. Pillereiden poisjättämisen jälkeen tuli tietty menkat, sit oli yksi normaali, mut lyhyt kierto välissä (eli myös toiset menkat maaliskuun lopussa) ja sitten napsahti :)
Näin ne laskut menee jo sekaisin...
Sulina
Tiistaipäivää vaan kaikille tammikuisille! Tämä tyttö oli hereillä jo kuudelta aamulla, alkaa menemään mahdottomaksi tämä heräily :) Tietäisittepä kuinka arkiaamuisinkin nukun kahdeksaan-yhdeksään asti peppu homeessa! Huh huh, outoa on!
Kiitos ensinnäkin kaikille jotka kertoivat omaa tarinaansa noiden tuhrujen suhteen, helpotti kyllä! Toivottavasti itselle ei niitä enää tule, eikä Ompulle tai kellekään muulle pinoutuneelle.
Muutama uusikin oli taas tullut, kuinka mukavaa! Täällä palstalla ei kyllä uskoisi että syntyvyys on Suomessa laskussa, niin monta odottavaa täältä löytyy. Mutta ehkä täällä kuitenkin vääristyy tämä todellinen tilanne kansakuntamme jatkuvuudesta, kyllä me oikeasti lisää lapsia tarvitaan. Mies sanoi eilen illalla, että ensi kesänä sitten uusi vaavi jo yrityksessä. Toppuuttelin häntä ja sanoin että kunhan nyt ensin saadaan tämä ekakin kunnialla ulos!
Eilisessä pinossa kyseltiin joko lähipiiri jo tietää uutisesta. Meillä tietää jo aika hyvin, oman perheeni ja lähimmät ystäväni. Miehen puolelta ei tiedä vielä kukaan eikä miehen ystävät. Itse olen enemmän hölpöttelijä enkä ole voinut peittää innostustani asian suhteen. Lähipiiri tietää keskenmenostani, joten he ymmärtävät kyllä realistisen tilanteen. Että mitä tahansa voi sattua.
Eilen kyseltiin myös sitä onko tammikuisissa muita pitkän linjan yrittäjiä. Minut voi tavallaan lukea sellaiseksi, koska olen ex-mieheni kanssa muutama vuosi sitten yritellyt vauvaa vuoden verran, käynyt tutkimuksissa ja saanut hoitoja. Silloin tulin raskaaksi, mutta siinä kävikin sitten ikävästi. Nyt tämän uuden avomieheni kanssa yritystä oli kolmisen kuukautta kun vaavi ilmoitteli tulostaan. Hieman pelotti ryhtyä suhteeseen tämän nykyisen mieheni kanssa, koska vaikeuksia oli ollut ja tuntui hieman epäreilulta antaa toiselle toivetta perheen perustamisesta. Mutta rehellinen olin alusta alkaen ja sanoin, että minun kanssa se ei välttämättä olekaan helppoa. Eli pieni ihmehän tämä on! Mutta jotenkin vain uskon siihen, että tämä on se ihmissuhde johon minun kuuluu nämä asiat tehdä ja se, että tämä näin helposti kävi, kertoo siitä että jonkinlaista johdatusta tämä on. En voisi olla onnellisempi!
Tulipas pitkää tilitystä, huh! Toivottavasti en pitkästyttänyt teitä ;)
Onnellinen haaveilija DreamOne