@@@TAMMENterhojen tiistai@@@

Onko tänne esittelypino erikseen vai voinko " ilmoittautua" mukaan tässä näin?



Olen siis 26-vuotias ja mieheni pian 30v. Esikoinen, tyttö, syntyi 30.1.2005 ja nyt on sitten toisen laskettuaika 30.1.2007. Hauska yhteensattuma. Sunnuntaina plussasin, enkä voinut uskoa todeksi, kun tärppäsi heti ekasta kierrosta. Ekaa yritettiin yli vuosi. NO nyt sitten ilmeisesti rv 5+0. Oireita ei pahemmin ole, hieman alavatsaa on juilinut aivan kuin menkkojen alussa, mutta niin se oli ekankin kanssa. Ruokahalukin tuntuu olevan mahtava! Muita oireita ei ole vielä näkynyt, toivottavasti ei tulekaan.



Neuvolaan en ole soittanut vielä ja mietinkin milloin ajan varaisin, tai milloin olisi sopiva aika, kun en ole kotipaikkakunnalla koko kesäkuussa ja oma neuvola kiinni heinäkuun. NO täytyypi kai soitella ja käydä sitten jollakin vieraalla terkkatätillä.



Kiva saada vertaistukea teiltä muilta odotuksen aikana.

eli kyselin jo aiemmin että uskallanko luottaa testin (tai siis kolmen) tulokseen kun aloitin hieman ennakkoon testaamaan ja tuloksena oli kolme haalea viiva joista 1 varmasti ilmesty sallitun ajan sisällä, yhdestä en oo varma milloin viiva tuli kun en seurannu testiä ekan 3min jälkeen ja kävin tunnin päästä vasta kattomas uudestaan. kolmanteen viiva ilmestyi vasta yön aikana kun tein testin illlalla. mutta siis kolme haaleaa viivaa olen testeistä löytäny ja laskurin mukaan LA olis 30.01.07 eli ihan vihoviimeisiä tammikuisia varmaan;).



kolmattani siis odotan , aiemmat muksut tyttö 07/02 ja poika 10/04 eli suurinpiirtein samalla ikäerolla ois kaikki muksut kun päästään maaliviivalle. oireita tästä uudesta ei vielä hirveästi, oo, tosin käteen kun kokeilee niin alavatta on aika selkeesti kupera ja pissattaa ihan koko ajan, puolen tunnin välein juoksen vessassa. pahaa oloa ei oikeestaan oo kuin ihan sillon tällön heti syömisen jälkeen ja väsymystä on jonkin verran, tosin kodinhoito ja kahden aika vilkkaan muksun kaitseminen vie kyllä mehut ilman raskauttakin.:).



vauva on tosi toivottu vaikka meillä onkin 25% riski periytyvälle sairaudelle, mutta siihen on onneks nykyään hyvä hoito joten sekään ei mua pahemmin pelota. jotenkin on kyl kuitenkin vaikee sydämellä täysin luottaa että siellä masussa joku asustelee kun otin sen varaslähdön testaamiseen. aion vielä oman mielenrauhan takia tehdä yhden testin parin päivän pääsä että siinä varmasti näkyy se kunnon viiva. nyt aion vaan kuulostella tätä menoa ja palstailla ahkeraan;)

siis viikot tietenkin vasta 4+0...

Täällä tosi noviisi mukana, eli eilen tein testin ja plussaa tuli! Ensimmäisestä tulokkaasta on kyse, joten jännittää vähän miten tässä mennään, mutta iloisia ollaan!!!Kuudennella viikolla olen ja olo on ihan jees.

Miten nuo esittelyt, missä voi tehdä/nähdä muiden?

Ketju nimeltään " Tammikuisten esittelyt ja L.A.t" löytyy, josta ne esittelyt löydät ja sinne vaan omaa esittelyä mukaan.



Tervetuloa joukkoon kasvavaan!



Sulina

Olipas viestejä ilmestyny aamun jälkeen monta sivua:)Kivaa että on aktiivista porukkaa.



Muakin aika paljon huolestuttaa toi taloudellinen pärjääminen.Mies valmistu tänä keväänä ja ei löytänyt oman alan töitä, mutta sai aivan todella hyvä palkkasen määräaikasen työn toiselta alalta syyskuun loppuun saakka.Luulen että me porskutetaan niillä rahoilla ja mun opintotuella kevyesti ensi kesään asti kun ollaan niin pienellä budjetilla pärjätty tähänki saakka.Mies on suunnitellu ryhtyvänsä yrittäjäksi ja siitähän ei niin hirveesti pääse rikastumaan..:)Ja mulla yliopistoa vasta yksi vuosi takana ja monta edessä:)No, otetaan elämä vastaan sellasena kun se tulee.



Mulla on pienoinen ongelma noitten periytyvyysasioiden suhteen. Miehen siskolla on sellanen kait aika harvinainen sairaus, tai en tiiä onko se sairaus, ehkä joku poikkeama, mutta hän kuitenkin on vakavasti sairas, heti vauvana monta vaativaa leikkausta ja lääkkeitä loppuelämän ja ym. (en nyt viiti täällä yksityiskohtia kertoa jos joku vaikka hänet tunnistaa..)Jokatapauksessa mua nyt kiinnostas tietää onko se periytyvää laatua, mutta tuntuu etten mitenkään voi kysyä sellaista mieheltä enkä anopilta!Se tuntuu niin jotenkin inhottavalta, ihan kuin jotenkin en itse haluaisi lasta, jolla on tämä sairaus (no en tietenkään haluaisikaan, vaan tietysti toivomme tervettä lasta, mutta sairauden kanssa voi kuitenkin elää, vaikka se hankalaa onkin..). Siksi tuntuu että kysymykselläni vaan loukkaisin kaikkia osapuolia. Ja tätä poikkeavuutta tai sairautta, kumpi se nyt onkin niin ei huomattu ultrassa, vaan se tuli ymmärtääkseni täytenä yllätyksenä (tosin jostain syystä tehtiin keisarinleikkaus jo ennen viikkoa 30, en kaikkia yksityiskohtia tiedä kun eivät mielellään asiasta puhu), joten en tiedä mitä tiedosta hyötyisin, jos kuulisin sen olevan periytyvää, jos ei sitä kerta voitu/voida huomata. Se tosin oli 70-l lopulla, joten en tiedä tutkimuksen tasosta/laadusta silloin. Neuvolassa varmasti kysyvät periytyvistä sairauksista, joten kaipa mun pitäs rohkaistua ja kysyä mieheltä tietääkö se, onko se periytyvää..on jotenkin vaikea tilanne, kun pelkään loukkaavani kysymyksellä koko perhettä.



huh, olipa kerrassaan omanapaista:)Mutta helpottaa kyllä kirjottaa kaikista asioista niin ne jäsentyy omassa päässäkin ihan eritavalla.Nyt pitää mennä syömään, kauhea nälkä:)

kaikille tammikuisille, meitähän on jo paljon!!

Nyt en jouda ihmeitä kirjoittelemaan, mutta pakko on

kysäistä..

Vaihteleeko teillä oireet kuin paljon päivittäin? Eilen oli

rinnat selkeesti arat, mutta tänään ei juuri ollenkaan. Arvatkaa

vaan olenko jo ihan varma keskenmenosta?! Uskon tasan niin paljon

tähän raskauteen kun on oireita eli kun niitä ei ole paljoa niin aika

epätoivoinen olo iskee:(

Voi jestas miten odotan sitä ultraa ja miten aika voi mennä näin hitaasti?!!

Kurkkaan varovasti tänne teidän puolelle ;) Onhan tämä siis tammikuisten -07 pino?! Saanko tulla mukaan? :)



Meille äitienpäivänä ilmoitteli viides lapsi tulostaan, ja laskettu aika on kai joskus tammikuussa... :) En tarkkaan tiedä, kun kierto ollut mitä ollut sitten viimeisen synnytyksen. Kuopus syntyi siis syyskuussa -05 ja ehti yhdet menkat nyt maaliskuussa tulla.



Meillä esikoinen täytti maaliskuussa 5v, toinen nyt sunnuntaina 4v ja kolmas on 2½-vuotias. Tohinata ja vilinää riittää, lapset on kenen tahansa suusta todettu " villeiksi ja kerkeäviksi" , joten minun ei tarvitse pähkäillä millä saisin ajan kulumaan! ;)



Pahoinvointi on taas mitä on... Oksentamista, etovaa oloa ja jatkuvaa huonovointisuutta. Onneksi tällä kertaa (ainakaan vielä!) ei ole tarvinut ihan kaikkea oksentaa, mitä suuhuni laitan. Kuopusta vielä imetän edelleen, ja se tekee huonon olon. Jokaisen imetyskerran jälkeen oksennan, tai jos hyvin menee, olen vain TOSI huonovointinen. Joten seuraava projekti olisi imetyksen lopettaminen... Taitaakin olla äidille raskaampi urakka kuin lapselle, henkisestikin! :´( No, kyllä tämä tästä taas!!! :)



Joten tästä sitä sitten matkustetaan taas neuvolan ja kodin väliä! ;) Onnea ja tarrasukkia reppukaupalla kaikille meille! :)



Nasu

Eli kävin sielläkin sitten ilmoittautumassa...



Nasu

Tervetuloa vain NASU ja kaikki muutkin tänään pinoutuneet! Tässähän tuntee olonsa jo ihan vanhaksi konkariksi kun kohta viikon on täällä tammikuisissa ja pyörinyt :)



Soittelin tänään neuvola-aikaa ja olisin saanut jo heti ensi viikon maanantaille, mutta en työmatkan vuoksi pääse. Näin nopeasti terveydenhoitaja minut sinne olisi halunnut, koska alkoi hieman epäilemään raskauteni kestoa. Minulla oli nimittäin huhtikuun kuukautiset aika sekavat ja oudot ja koin hieman huonovointisuutta jo toukokuun alussa. Mikäli olisin nyt viikoilla 4+6, se tarkottaisi että pahoinvointi olisi alkanut noin 4 päivää hedelmöittymisen jälkeen. Tämä lienee melko mahdotonta?! Kesäkuun puolelle sain sitten neuvola-ajan, jossa pohdimme lisää tätä tilannetta ja voisin mahdollisesti päästä ultraan jo piakkoin tämän epäselvyyden vuoksi. Kyllä kuulkaa jännittää että minkä ikäinen vaaveli siellä masussa onkaan! :)

täällä on päivä vierähtänyt. ilmeisesti mulla on viikkoja 7+ jotain, ehkä kohta 8- kun alkuraskauden ultrassa lääkärini kertoi että sikiö on isomman kokoinen kuin laskennallisesti, eli hedelmöityksen on pitänyt tapahtua jo muutamia päiviä aiemmin. no anyways, odotan toista lastamme.



onko kellään kokemusta siitä kansan sanonnasta, että tyttövauvan kanssa on pahempi huono-olo kuin pojan ? eräs ystäväni kertoi minulle tällaista. Mulla on huonovointisuus astettain pahentunut, nyt se on siinä pisteessä, että aamupäivät menee vielä ok kun syön kunnolla, samoin lounaalla (vaikkakin ihan hirveät roskaruoat ja varsinkin perunat on suurta huutoa..)..mutta siinä klo 15 maissa se kauheus alkaa. huono olo ja väsymys. jo kolmena päivänä olen oksentanut siinä 18-19 maissa- sen jälkeen onneksi hieman helpottaa. hohoijaa, toivottavasti tämä loppuisi pian. Olemme kesällä menossa Italiaan aika pitkäksi aikaa, eikä tiedä hyvää jos ei pahoinvointi sitä ennen lopu- olen huomannut että lämpimässä pahoinvointi on vielä pahempaa-- no turha murehtia etukäteen !



mukavaa keskiviikon odotusta kaikille !

Mä taidan olla aina näitä viimosia päivän kommentoijia, kun tuntuu ettei aiemmin koskaan ehdi! Hauska juttu muuten, kun olen käynyt lievää ylipainoisuuttani tässä kevään aikana pudottamassa Painonvartijoissa ja tänään sitten juttelin sen ohjaajan kanssa, niin hän passitti mut lomalaitumille aktiivisesta pudotuksesta. Eipä se mitään raskaus on tärkeintä pitkän yrityksen jälkeen ja mittoihinikin olen suht. tyytyväinen. Saas koska on tullut kadotetut 5kg takaisin!! ;-) Ajattelin jatkaa kuitenkin terveellisellä ruokavaliolla, vaikkakin pisteet tauolle jäivätkin! Palaamisiin...

Kovasti on tammikuussa syntymässä lapsia, jos tämän palstan mukaan laskee. No sehän on vain hyvä juttu se.



Joku kyseli että vahteleeko oireet päivittäin, niin kyllä mulla ainakin. Viime viikolla voin todella pahoin ja oksensin monta kertaa päivässä. Viikonloppuna sitten ei ollut kuin lievää kuvotusta, mutta tänään sitten taas palasi tuo inhottava oksentaminen. Esikoista odottaessa en voinut ollenkaan näin huonosti. Silloin lievä pahoinvointi kesti kyllä koko raskauden ajan, joten jos nyt olis toivoa että tää vaikka loppus joskus.

Rinnat ei oo ollu ollenkaan kipeenä, kun taas esikoisesta ne kipeyty jo ennen plussaa. No ei kai näitä raskauksia voi koskaan verrata toisiinsa.



Tänään kävimme alkuraskauden ultrassa ja siellähän se möllötteli 1,5cm kokonen heppu. Sydän sykki vimmatusti. Mulla oli todella vaha tunne että kyseessä on tuulimuna. En tiiä mihin tuo tunne perustu, mutta oli kumminkin. Itkuhan siinä sitten tuli kun lääkäri sanoi että kohdussa joku kasvaa. Nyt sitä oikeestaan uskaltaa vasta iloita kunnolla tästä raskudesta. Ymmärrän kyllä hyvin niitäkin jota menevät vain kunnallisiin ultriin. Itse kävi mielenrauhani vuoksi alkuraskauden ultrassa ja ennen esikoista takana on myös yksi km.



Mitenkäs teillä muilla on tuon mahan kasvun kanssa. Vieläkö mahtuu vaivatta vanhat housut jalkaan, vai kiristääkö jo? Mulla aina iltapäivästä varsinkin farkuissa tuntuu että sai olla numeroa isommat. Mammahousuihin en kyllä halua vielä siirtyä. Muutaman viikon ajattelin vielä kärvistellä.



kakkuriliisa rv 8+0

Toivottavasti joukkoon vielä mahtuu...



Olen 26v, pääkaupunkiseudulla asusteleva ensikon odottaja. Mies 25.



Tein tänään plussatestin ja vähän on vielä varovainen mieli. Takana km 10/05, joten opittu on, että lapsia ei niin vaan tehdä, vaan ne saadaan suurena lahjana. Toivottavasti kaikki menee tällä kertaa hyvin.



Lieviä oireitakin on ollut, rintojen arkuutta ja etovaa oloa. Toivottavasti vahvat oireet ilmaantuisivat nopeasti, että saisi odotella rauhallisin mielin. Aion kyllä mennä varhaisraskauden ultraan tarkistuttamaan asian muutaman viikon päästä.

Pikaiseen kirjottelen kun pitää mennä nukkumaan, siis aivan kamala väsymys on iskenyt!! No esikosta oli näin myös, ei syytä huoleen siis..



Täällä on maha ihan pallo jo, tuntuu että turvottaa niin pirusti ja tiukat housut ahdistaa. Lunttasin päiväkirjasta että edellisen kanssa olin siirtynyt mammahousuihin rv 10+2 ja nyt sitten päätin että vähintään siihen asti yritän sinnitellä nytkin:-P Niihin kerkee nimittäis jo kyllästymään sataan kertaan sitten loppuraskaudesta!



Tissit oli arat ekaa kertaa tänään, olinkin jo vähän odotellut koska alkaa aristamaan. Olo on muuten tosi hutera, äklöttää (ei okseta vaan kuvottaa), huimaa ja paleltaa koko ajan. Olin tänään tytön kanssa kaverilla kylässä ja meinasin nukahtaa sohvalle siellä... neljän 11-kuisen huutaessa ja meuhkatessa ihan vieressä! Mahaa särkee ja selkää vihloo, ihan kun olisin jo vaikka millä kuulla menossa tässä... *valivali* Tunnen oikein kun verimäärä lisääntyy ja sydän alkaa hakkaamaan raskaammin.. Hohhoh..:-P



Ärsyttää kun ei ole selvyyttä raskausviikoista (menkkojen mukaan jo 8+ mutta koska on PCO niin ei taida pitää paikkaansa, testi oli plussa vasta 13. tätä kuuta..) ja sen selvyyden antava ultra on niin kaukana vielä (ens vk:n pe)...! argh..



Että tällästä..

Tarrasukkia kaikille toivoen, Lounis

Alkuun [b]beijaflor[/b]:

Meillä ainakin neuvolasta sai ekalla tai tokalla käynnillä paperit joihin just piti täyttää vastaus noihin periytyviin sairauksiin lähisuvussa,joten kysyt vaan reippaasti asiasta mieheltäs,koska neuvola niin pyytää...



voin vaan kuvitella miltä tuntuu pyörittää päässään kaiken muun alkuraskauden huolen lisäksi vielä tuota murhetta..



[b]nennille[/b] myös voimia arjen pyöritykseen !



täällä on taas päivä mennyt pirun huonolla hapella,öklötää,öklöttää ja öklöttää! kaakelikaupassa tuli niin huono olo että ajattelin tajun lähtevän...kivaa



No joo,nyt tv:n ääreen..



Maria 6+1



PS: tervetuloa taas uusille!

Sateista iltaa.



Kävin eilen ultrassa eikä masussa näkynyt mitään mitä olisi pitänyt näkyä. Ikävää, mutta totta. Koska meillä on aiempiakin ikäviä kokemuksia, en ole yllättynyt. En oikeastaan uskaltanut kunnolla odottaa edes vielä mitään, vaikka aina sitä toivoo.



Nyt sitten vain odotellaan. Lääkärikään ei osannut sanoa, mitä ultrassa näkyi. Ensi maanantaina katsotaan vielä uudelleen, ellei vuoto ole alkanut sitä ennen. En kuitenkaan jaksa uskoa, että mitään toivoa enää on. Näin tällä kertaa. Kuulostaa ehkä kamalalta, mutta näihin menetyksiin jollakin karmealla tavalla tottuu, vaikka aina se pahalta tuntuu. Kaipa sitä kehittää itselleen tavan selviytyä. Toivotaan vain, että vielä joskus saadaan tytölle pikkusisko tai -veli kaveriksi.



Oikein lämmintä ja aurinkoista odotuskesää kaikille tammikuisille! :)



Pirre

Pirre: Ihan itku pääsi kun luin kirjoituksesi. Olen todella pahoillani!

Viime pe tein raskaustestin joka näytti iloisesti plussaa. Esikoinen on syntynyt 5.1.2005 ja tämän pikkuruisen LA on 28.1. Esikoisen LA oli muuten 28.12. ja yli meni sitten toisen vuoden puolelle. Eli olen onnellinen ilmoittaessani että aion sitten lisätä tätä tammikuisten ruuhkaa omalta osaltani :)

Mulla kans tänään ollut ultra näytti pienen sykkeettömän alkion. Rv 6+6 menossa, joten olis pitänyt jo näkyä.

Mulla oli eilen vähän vuotoa, kun juoksin lentokoneeseen josta meinasin myöhästyä. Ihan vähän punaista, joka illalla muuttui ensin ruskeaksi sitten loppui kokonaan. Itkeskelin jo eilen peloissani ja tämän aamuinen ultra pelotti ihan hirveästi. Pahimmat pelot vahvistuikin, sykettä ei löytynyt.

Nyt odotellaan, perjantaina uus aika, jossa tarkistetaan syke ja aloitetaan lääkehoito jotta vuoto alkais.

Mulla aiemmin yks keskenmeno 2v sitten, sen jälkeen aktiivista yritystä koko ajan ilman raskautta. Nyt sitten tämä hoitotauolla IVF-hoidosta, mutta tuloksena taas samanlainen pettymys.

Ihan tyhjä olo.