¤¤¤ Marrasmasujen viikonloppu¤¤¤

[b]Tulpalle[/b] onnittelut liikeiden tuntemisesta :-) Olen itsekin niin malttamaton tuon asian suhteen, mutta ensisynnyttäjänä on vain asennoiduttava siihen, että liikkeitä alkaa tuntua sitten viikon 20 tietämillä. Huoh, niin kauan vielä!



Minulla tuo energisyys on vallan hukassa, satoi tai paistoi. Olen kyllä töissä tehokas ja eilenkin tein taas työpaikalla tosi pitkän päivän (11 tuntia). Olen ammatiltani ope, joten kaikenlaista suunnittelu- ja kokeenkorjaustyötä tulee pitkin vuotta raahattua kotiin. Näin kesän korvalla kuitenkin huomaan aina lähes asuvani koululla. Mutta kotona olen täysin saamaton, en jaksaisi kuin roikkua koneella. Olohuoneessa on jättimäinen pyykkyvuori odottamassa silittämistä - ja tätä menoa se odottaa siinä vielä ensi syksynäkin.



[b]Omaan napavärkkiin[/b] kuuluu jo pienoista kasvua. Itse huomaan todella selvästi masun kasvaneen ja muuttuneen aikaisempaa kovemmaksi, vaikka sen vielä piilotettua saisikin. Kai. En kuitenkaan halua sen kummemmin piilotella ihastuttavaa uutistamme :-) Ja vauvasta olemme kertoneet kahden viime viikon aikana sen verran laajalle joukolle, että onnitteluja on alkanut sadella jo vaikka mistä. Varsin tehokkaita nuo pikkulinnut ;-)



Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!



RvaRuljanssi ja Nuu 13+4

Moi!



Täällä sataa vettä jo ties kuinka monetta päivää putkeen. Luonto kyllä tykkää. Itselläni taas tiivis viikonloppu töitä, joten sade ei sinänsä haittaa.



Tämä viesti keskittyy nyt omaan napaan. Olen ollut ahdistunut ja huolissani tilanteestani. Jouduin alkuviikolla sokerirasitustesteihin ja ikävä kyllä sokeriarvot ovat koholla. En meinaa uskoa sitä. Olen pikemminkin ali- kuin ylipainoinen, en syö mitään makeaa ja muutenkin ruokavalioni on terveellinen. Eli ruoka ei siihen näköjään minun kohdalla vaikuta. Joudun nyt ottamaan ensi viikosta alkaen veriarvoja viisi kertaa päivässä! Argh. Toinen ja suurempi huoleni liittyy supistuksiin, joita minulla on ollut ihan alusta lähtien. Siis kivuliaita supistuksia. Ultrassa todettiin, että minulla on sydämenmuotoinen kohtu, joka lisää supistuksia, ennenaikaisen synnyttämisen riskiä ja kohdunsuun aukeamista tästä johtuen. Töissä minulla olisi alkamassa viikon kuluttua yhdeksän päivän leiri, jossa joutuisin olemaan 24 tuntia vastuussa yli 30 15-vuotiaasta toisen työntekijän kanssa. Kyseessä siis todella raskas homma. Juttelin neuvolan kaa ja olivat sitä mieltä, että en missään nimessä voi lähteä leirille. Nyt maanantaina olisi sitten lääkärinaika, jossa saan saikkua. Ahdistukseni liittyy myös työhöni. Vaikka tiedän, etten voi lähteä leirille, koen syyllisyyttä, kun jätän muut pulaan. Meillä tosi vaikea saada sijaista etenkin näin lyhyellä varoitusajalla. Kiltti, ahkera ja velvollisuudentuntoinen työntekijä on siis ahdistunut.



Olipa tuo pitkä selostus. Mielelläni kuulisin kommentteja tilanteestani. Onko täällä muita diabetesäitejä? Miten pärjänneet asian kanssa? Entä onko kellään kokemusta tuollaisesta sydämenmuotoisesta kohdusta?



Carmine + Kuutti rv 16+4

rvaRuljanssi: Minäkin odotan esikoista ja siksi ihmettelen että miten voin tuntea jo nyt pieniä liikkeitä joskus. Olen pieni kokoinen eli n. 153 cm pitkä ja normaalipainoinen. Maha on kasvanut ja luulen että olen tosi iso mahan kohdalta loppu vaiheessa, jos asukas on n. 1/3 osa minun pituudesta. Toivottavasti ei ole :)

carmine1011: Mulla oli kuopusta oottaessa 1h paastoarvo koholla eli sain sellasen ohjeen minkä mukaan tulee syödä. Makee tuli jättää minimiin jne. Nyt mulle ei makee oo maistunukaan ja jos syön esim. tyhjään mahaan makeeta tulee ihan huono olo. Joudun varmaan taas sokerirasitukseen vaikka oon myös normaalipainonen. Esikoista oottaessa jouduin ku arveltiin et on tulossa iso vauva, samoin sit kuopusta oottaessa. Esikoinen oli 3060g ja kuopus 2570g eli eipä isoja ollukaan. Masu oli vaan mahtava ja on jo nyt ;)



Nyt otat rennosti ja et stressaa sillä ettet pääsekään leirille. Sun ja vauvan hyvinvointi menee kyllä nyt töiden edelle! Uskon et tuntuu ikävältä ku ei voikaan tehdä työtään hyvin ja joutuu tavallaan jättämään muut pulaan mut kyllä ne pärjää usko pois. Keskity nyt vaan omaan oloon ja koita pitää ittestäs mahollisimman hyvää huolta!



Mulla todettiin kuopuksen sektiossa et kohdussa on vähän niin ku väliseinä. Se vaikeuttaa kuulemma vauvan asettumista synnytyskanavaan eli sen takia esikoinen tuli otsatarjonnassa ja jouduttiin auttamaan ulos imukupilla. Kuopus taas ei halunnu kääntyä vaan istu kohdussa loppuun asti ja siks suunniteltu sektio. Mulla on masu kovettunu (ei kylläkään kivuliaasti) tosi alusta asti. Varsinki rasituksen jälkeen.



Nyt pukemaan et päästään kylään...



Tarald ja tiitiäinen tänään tasan 15+0

...pitkästä aikaa! Tultiin kavereille kylään ja täällä pääsi netin ääreenkin. :) Piti tarkistaa sähköpostit (157 roskapostia, 3 oikeeta) ja tulla lukemaan teidänkin juttuja. Ois muuten kiva jos aina uuden pinon alkuun laitettaisiin linkki edellisen päivän pinoon, niitä pitkin olisi sitten helppo seurata ketjua taaksepäin, jos ei ihan joka päivä pääse juttuja lukemaan. Monissa pinoissa noin tehdäänkin, oon huomannut.



Carmine1011: Miten sulla nyt jo oli se sokerirasitus? Mullekin neuvolantäti puhui siitä (koska oon ylipainoinen), mutta sanoi että se on joskus viikolla 25 eli vasta loppukesästä. Vai onko tuossakin sit erilaisia käytäntöjä eri paikkakunnilla? Miten teillä muilla?



Meillä siis on kesätyöt alkaneet, ja ihan hyvin on mennyt ainakin vielä. Työ on fyysisesti rankkaa, paljon nostelua (ei kuitenkaan hoitotyötä vaan varastosellaista) ja oon yrittänyt ottaa rennosti enkä rehkiä liikaa. Mitään supisteluja en oo kyllä huomannut, onneksi. Meillä on sikäli hyvä, että tehokkaalla työskentelyllä voi lisätä palkkaansa, mutta jos ei jaksa/halua rehkiä, ei kukaan kuitenkaan tuu valittamaan. Ollaan miehen kans samassa työpaikassa, mikä on erinomaisen mukavaa. :) On seuraa tauoilla ja ruokatunnilla.



Tulpalle onnittelut liikkeiden tuntemisesta! Mä ite oottelen että ne alkais tuntua, mutta epäilen ettei tunnu mitään vielä pitkään aikaan. Välillä on ihan hirveä ikävä vauvaa (hassua mun mielestä), haluais saada sen syliin jo äkkiä. Oon nähny hirmu vilkkaita unia joissa on aina jotain lapsia tai vauvoja joita mun pitää hoitaa. Enimmäkseen ihan kivoja unia kuitenkin. :)



Maha on pikkuisen kasvanut, ja tällä kertaa ihan vauvamaha koska turvotus on selvästi vähentynyt. Aamuisin sängyssä makoillessa tuntuu selvästi kova kohta alavatsalla, luulisin sitä kohduksi. Päivän mittaan se sitten lakkaa tuntumasta. Mutta joka tapauksessa kiva aamuisin silitellä vauvelia masun läpi. :) Me ei olla vieläkään keksitty mitään erityistä työnimeä masukille, se on milloin vauveli, milloin beibe ja milloin mitäkin muuta.



Tämmöistä tänne. En nyt muista taas pitikö kommentoida jotain muuta, pää on käynyt harvaksi. No joka tapauksessa hyvää jatkoa kaikille marrasmasuille! Palataan taas kunhan päästään uuteen asuntoon. (Me siis asutaan tää kuu loppuun asuntoautossa ennen kuin päästään muuttamaan oikeeseen taloon.)



-Ama-riia rv 15+1

Taalla siis edelleen roikutaan, vaikken ole vahaan aikaan taas kirjoittanutkaan... Hyi, hyi. Joskus olen kylla kaynyt lueskelemassa ja kurkkaamassa mita muille marrasmasuille kuuluu :)



Ensikin Carminelle tsemppia! Nyt kannattaa oikeasti unohtaa se velvollisuudentunne ja reippaasti antaa itselleen lupa ottaa rauhallisesti. Nuo leirit ovat tosi rankkaa tyota! Leirilaisten suunnitelmat siis voivat hieman muuttuvat, mutta he parjaavat ihan varmasti :) Nain pienemmassa mittakaavassa verrattuna, menin itse huonokuntoisena toihin tiistaina. Olen opettaja museossa ja meinasin kesken tunnin pyortya oppilaiden eteen. Aamusta asti olin epaillyt tyokuntoani, mutta tunnollinen kun on, niin tuli silti mentya. Lahdinpas sitten kesken paivan kotiin ja makasin taysin toimeettomana loppupaivan sohvalla. Olisi vaan kannattanut jaada aamulla kotiin.



Liikkeista on myos ollut puhetta. Eipas ole tuntunut, ei. Aina valilla sita miettii, etta onko masussa ketaan, mutta enpas ole saanut todisteita toiseenkaan suuntaan :) Esikoisesta ensimmaiset liikkeet tuntuivat viikolla 16.



Omaan napaan ei siis kuulu ihmeita. Masua alkaa olla ja mammahousut ovat olleet kaytossa jo pari viikkoa. Kai taman masun saisi viela sullottua hieman isompiin tavallisiin housuihin, mutten viitsi enaa karvistella sen asian kanssa, masu saa siis nakya jos on nakyakseen. Suurin osa tutuista tasta odotuksesta jo tietaankin. Tuntematon tati kysaisi viikko sitten jo, etta onko tytto vai poika tulossa. Taitaa siis masu nakya niille jotka sita osaavat etsia.



Siitapas tulikin mieleen, kuinka moni aikoo udella etukateen vauvan sukupuolta? Esikoisen kanssa emme halunneet tietaa, pikkukakkosen sukupuolen kysymme rakennusultrassa :) Helpompi suunnitella ja valmistella esikoistakin veljen tai siskon tuloon.



No jaa, taidan lahtea kahvin (!!!) keittoon, ensimmaista kertaa raskauden alettua. Tanaan voisi pieni kuppi maistuakin :)



Hyvia vointeja mammoille!



Skusku 14+6

Hei, lueskelen aina välillä marraskuisia, vaikka olen joulukuisissa (ihan vaan unelmoidakseni teidän viikoista, kun pahoinvoinnit ym. ovat tod.näk. takanapäin... :-).



Minäkin olen hoikka, en syö makeaa tai rasvaista jne., ja silti toisessa raskaudessani jouduin sokerirasitukseen. Neuvola oli ihan aamusta ja olin edellisenä iltana syönyt vain pari hedelmää, joten tulin vahingossa paastonneeksi 12 h, kun aamupala jäi väliin myös. Pissanäytteessä oli sitten hieman sokeria, joten jouduin sokerirasitukseen. Rasituksessa ilmeni, että paastoarvoni oli hieman koholla. Sain mittarit kotiin ja osoittautui, että kärsin ennemminkin alhaisesta verensokerista, jopa 1.4 oli yksi mittausarvo!



Sama toistui seuraavassa raskaudessa (automaattisesti sokerirasitus, jos ed. rask. on ollut). Kysyin asiasta - oudoista arvoistani - keskussairaalan naistentaut. ja synn. ylilääkäriltä, joka totesi, että joo, ei ole mitään raskausdiabetestä minulla vaan ihan eri ilmiö. Että minun elimistöni ei kestä pitkää paastoa ja siksi se alkaa tuottaa sokeria vereen/pissaan paaston vaikutuksesta. Silti olen joutunut hyväksymään, että kaikissa papereissani lukee diabetesäiti... (Ja vauvojeni sokereita on mitattu syntymän jälkeen ottamalla kantapäästä verinäyte.)



Vinkkinä voin sanoa, että ota kaikki irti sokerimittauksistasi, on ihan mielenkiintoista seurata, miten elimistö reagoi nälkään ja syömiseen. Tsemppiä!



t. neljättä odottava Kisukatti rv 11+4



Ps. Jos ja kun vastasyntyneeltäsi mitataan verensokeria, vaadi, että kantapää lämmitetään lämminvesipussilla ennen verinäytteen ottamista. Silloin mukaan ei tule lihasnestettä eikä arvosta tule sen takia matala. Lämmityksellä tosiaan on merkitystä, mutta osa mittaajista ei tosiaankaan tunnu sitä tietävän!