arasta aiheesta..

Luultavasti kaikki sujuu hienosti, niinkuin suurimmalla osalla sujuu. Mä repesin kans jonkun matkaa sisällepäin ja ulkosynnyttimet meni kans uuteen uskoon.. Mut ainoat ongelmat on ollu siinä etten enää pidä itteäni " nättinä" . Esim. suuseksi aluks vähän ujostutti, koska itse koin olevani muhkurainen, silvottu ja ruma. Mut se meni ohi kun sain mieheltä hyvää palautetta ja kai se oli vaan jotain muuttumisen kriisiä, kun nykyään oon ihan sinut alapääni kanssa. :) Ei oo valituksia kuulunu!

Lähes kaikille vastaajilla tuntuu olevan seksielämä ennallaan tai jopa parantunut ja hyvä niin! Haluaisin kuitenkin vielä korostaa, että kannattaa antaa itselleen aikaa palautumiseen. Minä olin ensimmäisen synnytyksen jälkeen aivan paniikissa, kun eka kerta noin kuukauden kuluttua oli suoraan sanottuna aivan surkea. Alapää oli yhtä aikaa arka ja tunnoton, eikä aikaisemmin vahvoista lantionpohjan lihaksista ollut tietoakaan. Enkä edes ollut revennyt pahasti. Pelkäsin tosissani, että saan heittää hyvästit ennen niin loistavalle seksielämällemme. Huoli oli kuitenkin turha, kuukausien kuluessa tilanne vähitellen parantui, ja sen jälkeen kun lopetin imetyksen 10 kk synnytyksestä, tunsin olevani entistä ehompi! Kaikki kunnia imetykselle, se on tärkeää ja ihanaa ja palkitsevaa ja seuraavaa imetän toivottavasti vähän pitempäänkin, mutta seksihaluille ja limakalvoille se oli myrkkyä.

Itseäni huolestutti esikoista odottaessa kovastikin ja lueskelin juttuja täältä myös. Mutta noin kaiken kaikkiaan huoli on varmaankin turha. Itselläni kyllä kesti paljon kauemmin palautumiset kuin muilla keskimäärin tällä palstalla, mutta se johtui hormonieni heittelystä. Eli meilläkin olisi muuten sujunut hyvin mutta minun limakalvoni eivät palautuneet millään vasta kuin sitten kun lopetin imetyksen, ja lapsi oli jolähes vuoden silloin. Eli me valitettavasti kärsimme vuoden huonosta seksistä. Kävin monellä lääkärillä ja sain erilaisia hormonikapseleita ja voiteita ym lääkkeitä joita vaihdevuodeikäiset naiset normaalisti saavat - eivät vaan auttaneet. Mutta heti kun imetys loppui alkoi seksielämä taas maistua. Nyt mietinkin että kun alan taas imettämään että ehkä en ihan vuotta sentään imetä. Toisaalta tuntuu itsekkäältä seksin takia lopettaa imetys aiemmin, mutta mutta....



Näinkin siis saattaa käydä joskus, mutta ilmeisesti harvoin koska en ole kuullut muilta vastaavasta.



Minullekin tuli muuten repeytymiä, mutta ne eivät haitanneet muutaman kuukauden kuluttua enää lainkaan vaan olivat jo parantuneet, ainoastaan saharan kuivuus.

Minuakin jännitti ja kyllähän se ekat kerrat oli erilaista. Mutta ostin smart ballsit joilla aloitin lantiopohjan lihasten treenauksen parin kuukauden päästä synnytyksestä. Ja jo parissa viikossa oli alapään lihaksisto jopa paremassa kunnossa kuin ennen synnytystä ja kyllä on seksi maistunut molemille ihan yhtä hyvin kuin ennen synnytystä. Jotenka kyllä sitä halutessa palautuu nopeastikin. Voi toki treenata ilman kuuliakin, mutta minulle oli helpompaa kuulien kanssa. Kunhan muistat että tuo pari kuukautta on hyvä odottaa ennenkuin kuulia käyttää. Itse voi lantiopohjan lihaksia alkaa treenamaan heti synnytyksen jäklkeen.

Minulla on takana 3 synnytystä. Tämä viimeisin oli melkein 5kg kooltaan ja aiheutti minulle, pienelle ja hennolle ihmiselle, hieman laskeumaa lantionpohjanlihaksiin. Lihasjumppaa olen kyllä kovasti tehnyt, mutta laskeumaa vähän edelleen.. Mutta sitten itse asiaan.. Minulla seksistä on tullut aivan mielettömän nautittavaa juuri tämän viimeisimmän synnytyksen jälkeen laskeumasta huolimatta. Nautinto on tosi suuri.. ;) Jotenka äläpä ole huolissasi. Toisekseen, myös korvien välillä on merkitystä!!! Suurempi kuin monet osaa ajatella..

Minulla on tunto ehkä hiukan huonompi tuolla alapäässä kuin ennen synnytyksiä, mutta siltikin seksi on paljon parempaa johtuen ehkä siitä kun mies on ollut mukana synnytyksessä ja luottamus siinä tilanteessa on aikamoista. =) lantionpohjalihasten treenaus todella kannattaa, ja onnistuu myös ilman kuulia mainiosti kuin myös yhdynnän aikana. =)

Tosin minulla ei ollut muuta kuin nirhauma sisäpuolella ja hieman revennyt häpyhuuli.



Minulla on (vasta) yksi lapsi joka on 8,5 kk ikäinen.



Nyt kun kuukautiset alkoivat kunnolla imetyksen loppumisen jälkeen (=hormonit normalisoituneet), tuntuu ihan samalta kuin ennen.



Tai siis on seksissä enemmän hohtoa kuin ennen kun sillä tavalla saimme meidän ihanan, pienen, rakkaan kultalapsemme. Mutta noin teknisellä puolella siis ihan sama kuin ennen.

Mulle tuli vain aika pieni nirhauma eli 5 tikkiä laitettin kuulemma. Se parani suht nopeesti, tietysti alussa seksi jopa sattuikin, varmasti emättimen sisälläkin oli kuitenkin jotain pientä käynyt. Mutta liukuvoide on hyvää tavaraa. Mutta kunhan paikat parani kunnolla niin täytyy sanoa että niin parani seksikin. En ennen saanut läheskään näin helposti kuin nyt!

Nyt toista viimeisillään odottaessa en voi kyllä seksiä kehua, mutta luulisin että sitten kun paikat taas on kunnossa ja omat hormoni joskus myös toimii niin asiaan on parannusta luvassa.

Mä pelkäsin ihan samaa asiaa ennen synnytystä! Mutta sillon sain itseni uskomaan, että pelkään ihan turhaan... No vähän toisin kävi! Mulla nyt synnytyksestä 7½ kuukautta eikä seksi vieläkään suju ongelmitta!! Mulla kun toi alapää repes oikeen kunnolla synnytyksessä.. sekä paraneminen ei mennyt ihan nappii. Mulla kaikki tikit petti ja alapää oli yhtä avohaava!! Sen seurauksena mulla on tosi paljon arpikudosta, mikä ei jousta sekä on hieman kipeetä!!

Meillä meni kauan aikaa ennen kun edes uskallettiin kokeilla taas seksiä! Kyllä pikku hiljaa on parannusta tapahtunut. Se vaan sattuu ihan hullun lailla kun mies laittaa " pilinsä" sisään!! Ja voin sanoo ettei sattuminen johdu limakalvojen kuivuudesta!!

Tällee jälkeen päin voin vaan sanoa, että kaipaan entistä alapäätäni, kun seksistä on puhe!! Heh, mikä ilmaus!! :)

etteti aina käy noin huonosti jos repeää pahasti..

Itse sain IV.asteen repeytymät ja siis molemmat sulkijat poikki ym.muuta repeytymää..

Kahdeksan viikon päästä synnytyksestä seksiä uskallettin koittaa ja ihan hienosti sujui ja sujuu vieläkin ;)

Eikä tuntunut kipua tms. kiristi hieman ensimmäisellä kerralla.

Itse nautin myöskin paljon enemmän kuin ennen synnytystä!



Että kyllä se onnistuu vielä synnytksen jälkeenkin, älä huoli ;)

Ja tuskin nyt kuulut siihen pieneen sakkiin(n0,5%) joka saa pahoja repeytymiä ja vaikka niin kävisi niin älä heitä kirvestä kaivoon. ;)



Tsemiä synnytykseen!

edes huolissani. En edes heti synnytyksen jälkeen. Synnytykseni oli pitkä ja lapsemme iso, mutta selvisin pintapuolisilla nirhaumilla ja klitoriksen osittaisella repeytymisellä. Haavat paranivat normaalitahtia ja tikit sulivat juuri ja juuri jälkitarkastukseen mennessä. Vielä silloin ajattelin kaiken olevan ihan niinkuin pitääkin.



Sitten aloin huomata, että yhdyntä sattuu hirmuisesti. Aluksi seksi onnistui niukin naukin. Yhdynnän aloittaminen oli tuskaista. Hiersi kuin olisi survonut karkeaa hiomapaperia sisään, vaikka olinkin kohtuukostea ja liukkariakin käytettiin. Myöhemmin aloin jännittää sattumista niin, että yhdyntä ei enää onnistunut ollenkaan. Minua sattui ihan karseasti heti, kun miehen poppe edes hipaisikin alapäätäni. Tilanne oli vaikea, kaikinpuolin. Parisuhteemme oli kuitenkin niin vahva ja elämä muuten niin onnellista, että ajattelin ajan parantavan tilanteen.



Kun sitten aikakaan ei auttanut, hakeuduin lääkäriin. Terveyskeskuslääkäri epäili minulla olevan arpikudosta, joka kinnaisi. Hän ei tiennyt asiasta enempää, joten lähetti minut jatkotutkimuksiin. Onnekseni jatkotutkimuksissa kohdalleni sattui osaava lääkäri. Hyvin pian sisätutkimuksen alettua sain diagnoosin. Minulla todettiin vestibuliitti vulvodynia, krooninen kiputila.



Samaan aikaan tuntui ihan hirveältä ja helpottavalta. Ajattelin, etten enää koskaan tulisi nauttimaan seksistä. Toisaalta tuntui hyvältä tajuta se, ettei ongelmani ollut kiinni psyykkeestä, vaan minulla todella oli fyysinen " sairaus" . Lääkäri kertoi, että vulvodynian syytä ei tunneta, eikä oikein satavarmaa parannuskeinoakaan, mutta että monia kokeilemisen arvoisia juttuja on.



En halunnut käyttää paikallispuudutteita tai syödä vaihdevuosioireisiin suunnattua lääkitystä, mutta minulla kävi onni ja pääsin nopeasti ongelmaan perehtyneelle fysioterapeutille. Kävin joitakin kuukausia hänen luonaan lantionpohjajumpassa ja saamassa sähköhoitoa. Samaan aikaan jumppasin myös kotona säännöllisesti ja annoin itselleni kausittain myös sähköhoitoja.



Fysioterapian avulla tilanne alkoi nopeasti helpottua. Kivut lievenivät ja uskalsin taas kokeilla yhdyntää. Lopulta kivut olivat poissa kokonaan. Meni kuukausia, jolloin vielä jännitin, josko sittenkin kivut palaisivat, mutta nyt, kaksi vuotta synnytyksestä, alan olla ihan " entiselläni" . Elämä hymyilee ja koetut kivut ovat sulava osa elettyä elämääni.



Jos minulla kävisi niin huono tuuri, että vulvodynia alkaisi taas seuraavan raskauden, synnytyksen tai muun takia nostamaan päätänsä, tietäisin onneksi heti, mistä on kyse ja hakeutuisin nopeasti asianmukaiseen hoitoon. En enää koskaan odottaisi kipujen kanssa kuukausia.



Sitä samaa suosittelen muillekin. Jos kivut eivät ala helpottamaan, kannattaa heti hakeutua tarkempiin tutkimuksiin ja vaatia, että pääsee lääkärille, jolla on riittävä alan tuntemus. Vulvodynian mahdollisuus kannattaa ilman muuta kartoittaa. Samaan aikaan kannattaa yrittää mahdollisimman nopeasti päästä asiantuntevalle fysioterapeutille ohjaukseen. Kotihoitona lantionpohjalihasten jumppa tekee hyvää kaikille.



Se, että paikat jäisivät synnytyksen jälkeen huonoon kuntoon pidemmäksi aikaa, on harvinaista. On kuitenkin ihan järkevää etukäteen kartoittaa tilannetta ja miettiä kumppaninkin kanssa, miten eri tilanteissa sitten toimittaisiin. Jos käy hyvä tuuri, paikat ovat pian hyvässä kunnossa ja voi vain iloita siitä, että niin hyvin kävi. Ja jos paikat eivät kestä " normaalia käyttöä" , ei ainakaan tarvitse jäädä " tuleen makaamaan" , vaan tietää, miten kannattaa siitä edetä.



Asiaa on turha _pelätä_ etukäteen.



mietiskelee Tituliini, joka nyt on itseasiassa ihan iloinen siitä, että on kokenut tämän kaiken. Tämä on lisännyt paljon sekä uskoa parisuhteen vankkuuteen että tietämystä oman kropan toiminnasta. Jossakin vaiheessa vulvodynian ansioista omat lantionpohjalihaksetkin olivat treenin jäljiltä ihan huippukuntoiset. :D

Minäkin uskon vakaasti tuohon, että osalla naisista pitkä imetys johtaa siihen, että limakalvot kuivuvat sellaiseen kuntoon, ettei yhdyntä onnistu. Omalla kohdallanikin uskoin siihen aika pitkälti. Kun sitten aloin kuitenkin taas kostua hyvin ja kivut silti pysyivät, huomasin, ettei asia ollut minun kohdallani niin simppeli.



Osaltaan vulvodynian syyt _voivat_ kuitenkin olla hormonaalisia ja tällöin pitkä imetys yhdistettynä pitkään e-pillereiden nauttimishistoriaan saattaa osaltaan aiheuttaa ongelmia. Mutta kuten sanottu, vulvodynia on vieläkin vähän mysteeri näiltä osin.



Kaiken kokeneena olen kuitenkin juuri nyt siinä tunteessa, että vuoden voi olla ilman seksiä, _jos_ tietää, että se on sitten se vuosi. " Minkä" tahansa kestää, jos _tietää_ sen rajallisuuden. Pahinta seksittömyydessä on minusta se, jos sen aiheuttaa joku ongelma, jota ei saa mitenkään hallittua eikä rajattua.



Sitä en kiistä, etteikö vuosikin olisi pitkä aika. Elämän mittaisessa juoksussa kuitenkin onneksi vain lyhyt hetki.



Tituli

Nyt kun synnytyksestä on noin reilu vuosi ja en käytä minkääläistä ehkäisyä niin nyt on alkanut seksi maistumaan.Ei oikeastaan ennen sitä.Ekaksi kesti aikansa että keho toipuu synnytyksestä ja sitten imetys häiritsi ainakin minua.Nyt tuntuu että keho on normaalisoitunut.Ei ole mitään hormoonien heittelyä vaan olen oma itseni.

Mulla siis noi vaikuttu seksuaaliseen halukkuuten tosi paljon.Mitä sitten alapäähän tulee niin asennot on muuttunut.Mikä ennen tuntui hyvältä ei enään tunnukkaan vaan ihan uudet asennot on käytössä ja ne tuntuu hyvältä.

Kilttinä tyttönä aloitin lantionpohjan lihasten jumpan heti synnytyksen jälkeen. Siis heti samana iltana. Kyllä sitä muutaman kerran vessassa käydessä mietti, että tällaistako tämä on loppuelämän, mutta eipä ollut.



Paraneminen vie aina aikansa, mutta mulla ei ainakaan halut kärsineet. Itse asiassa seksi tuntuu paremmalta, kokonaisvaltaisemmalta, ja tuntoherkkyys on ihan eri luokkaa kuin ennen raskautta.

Mä en edes miettinyt ennen synnytystä juurikaan koko asiaa. Synnytyksen jälkeen oltiin ekan kerran yhdynnässä noin kolmen viikon päästä. Kyllä se silloin sattui, mutta oltiin tosi varovaisia. Joskus puolen vuoden päästä oli täysin ennallaan paikat niin, että ei tuntunut rajussakaan yhdynnässä kipua ollenkaan.



Ja sen mä vaan sanon, että tuntuma parani huomattavasti! En tiedä olisko paikat ikäänkuin " auenneet" jotenkin pysyvästi hieman, mutta olen nyt synnytyksen jälkeen tullut tietoiseksi, että todellakin on olemassa g-piste. Nimenomaan emättimen kautta koen nykyään enemmän nautintoa kuin koskaan ennen. Aiemmin luulin, että vain klitorisorgasmi on olemassa ja g-pisteorgasmi huuhaata, mutta en enää :)

Ihmetyttää kun monessa paikassa väitetään, että imetys poistaa seksihalut. Ei mulla ainakaan! Heti synnytyksen jälkeen näin monena yönä hillittömiä seksiunia ja olisi haluttanut päästä heti hommiin.. Kaksi viikkoa jaksettiin kituutella. Kyllä se aluksi vähän sattui (vaikka mulle ei tullut mitään repeämiä eikä tikkejä laitettu), mutta kivut hävisivät pian. Ja liukkari on hyvää kamaa! Muistan, että vauvan ollessa 3kk, kun vielä täysimetin, mulla oli tosi kovat seksihalut (suuremmat kuin nyt kun olen raskaana ;) ja seksi tuntui todella hyvältä. Voi johtua osaksi siitäkin, että käytimme kondomia ja sehän tuo mukavasti pientä kitkaa samalla kun pidentää miehen suoritusaikaa.. ;)