Vauvan suuri koko?

Etsi ihmeessä mukaan neuvolaan myös tuo Odotus-lehti numero 4/2007, siinä on oikeasti tosi hyvä artikkeli isoista vauvoista.

Tässä mun tarinaa esikon ajoilta.

Rv 33+ vauvan koko arvio 3kg, Sf mitta 33.

Rv 39 vauvan koko arvio oli vielä 4.2kg. Vauva syntyi 40+5 ja painoi 4975g.



Tämä sen takia, että ultran mukaan tehtävä koko arvio voi heittää TODELLA paljon. Ei kannata luottaa ihan sumeesti siihen, mitä ultra sanoo. Mä neuvoisin kuuntelemaan kätilöä jos hänellä on monen vuoden kokemus, niin osaa käsikopelolla sanoa tarkemmin(tää on vaan mun mielipide).



Kyllä ne sua siellä polilla seuraa, et sä mitään 5 kiloista jättiä joudu synnyttämään alateitse vai mitä sä vauvan koossa pelkäät. Isoa vauvaa on kokemuksen mukaan helppo ja kiva hoitaa, ei mee rikki;)



Annu

Mulla oli esikoisen kanssa kokoarvio rv 36 3,5 kg (tämä neuvolalääkärin ja kätilön arvio) ja kun raskaus oli venynyt jo viikon yli lasketun, olin aika paniikissa vauvan koon suhteen. Lopulta yliaikaiskontrollissa Jorvin äp:llä rv 41+3 kokenut lääkäri ultrasi ja sanoi, että hyvä on, jos edes kolmeen kiloon yltää. Oli sitten syntyessään 2 vrk myöhemmin 2860 g...



Tuo sf-mitta on yläkäyrällä, mutta kuulemma mm. vauvan asento vaikuttaa mittaan. Painonnoususi +11 kg ei ole mitenkään normaalista poikkeava - itse odottelen toista lasta samoilla viikoilla ja yhtä lailla +11 kg lähtöpainoon. Ja lähtöpainoni oli 58 kg ja BMI aika alarajoilla tämän mittaiselle naisimmeiselle.



Winku ja Veera, rv 31+4

Mulla oli esikoinen 4850g/57cm. Viikolla 36 katilo kokeili kasikopelolla etta iso vauva tulossa (ultrattu ei missaan vaiheessa), mutta viikoilla 38 muuttikin sitten mielensa ja sanoi etta vetta on paljon, eika vauva ole iso. Paastivat sitten yli 41+3, jolloin kaynnistettiin. Muuten meni hyvin, mutta ponnistin 1,5h enka saanut vauvaa ulos ja sydanaanet romahtivat yht' aakkia. Vauva piti saada pian ulos ja piti tehda tosi iso eppari ja repesin viela tosi pahasti, josta jouduin parin kuukauden paasta korjausleikkaukseen. Vauvalle ei onneksi kaynyt mitaan.



Nyt on menossa toinen raskaus ja olen paassyt eritysseurantaan. Viikolla 32 vauvan kooksi arvioitiin ultrassa 2kg ja viikolla 36 3,6kg. Myos sf-mitta huitelee omia kayriaan. Vaadin ja sain sektioajan viikolle 39+1, jos sita ennen lahtee tulemaan itsestaan, saatan yrittaa alakautta.



Itse en uskalla enaa toista isoa vauvaa synnyttaa alakautta, sen verran olen sen riskeihin nyt perehtynyt. Enka myoskaan halua etta alapaa on toisen kerran taysin riekaleina (ei ole kiva juosta pieni vauva kainalossa itkemassa laakareille, etta tehkaa nyt talle jotain), tai viela pahempaa etta vauvalle kavisi jotain. Niin kuin edelliset kirjoittajat mainitsivat, niin toki kokoarvio voi menna pieleenkin. Omalla historiallani kuitenkin uskon kylla, etta sielta on todellakin tulossa toinen iso vauva, enka aio ottaa riskeja.

Terve!



Mepäs olemme melkein samassa tilanteessa. Meidän vauvan kokoarvio oli viikolla 32+1 2,4kg. Vauvan suuri koko selvisi muista syistä tehdyn ultrauksen vuoksi jo aiemmin ja nyt sitä on seurailtu. Olen myöskin päässyt kaksi kertaa sokerirasitukseen, mistä ei ole löydetty syytä vauvan suureen kokoon. Isän perimällä ei pitäisi olla suuremmin merkitystä, mutta meillä lapsen isä on ollut syntyessään iso (joten hänen syytäänhän tämä on :D). Mitään muita syitä suureen kokoon ei tällä hetkellä etsitä, lääkärit ovat vain tyytyväisiä ettei ole sokerivauvaa tulossa.



15% heitto ultralla tehdyssä kokoarviossa on normaalia eli kokoarvio voi heittää alas- sekä ylöspäin, sitä suuremmat heitot ovat jo ihan selkeitä virheitä, myös eri mittaajat saavat hieman erilaisia mittoja. Esim. jos sikiö on kovin pitkä saattaa painoarviosta tulla helposti liian korkea.



Itse kuitenkin uskon painoarvion olevan oikeassa, koska eri ultraajien tekemänä (6 kertaa ultraamalla arvioitu painoa) on vauvan kasvu ollut kokoajan samalla omalla käyrällään.



Nyt minulla on sitten painoarvio ja synnytystapa-arvio viikolla 38+0. Jos koko vaikuttaa liian suurelta lantiooni nähden ovat vaihtoehtoja kuulemma ensisijaisesti käynnistys heti viikon 38 alussa tai sitten myöhemmillä viikoilla leikkaus.



Eräs lääkäri minua lohdutti, ettei se vauva laskeudu jos ei se ulos mahdu, mutta tottakai repeämiset ym. pelottaa. Alakautta haluaisin kuitenkin synnyttää jos se vain on turvallista. Tällä hetkellä ei kuitenkaan auta kuin odottaa, parastahan olisi jos vauva päättäisi tulla omin avuin ulos esim. viikolla 37+5, tästä se ei kyllä ole mitään merkkejä vielä antanut. Nyt viikkoja 36+1 ja vauva ei ole lähelläkään esim. kiinnittymistä.



Anoppi ison lapsen saaneena kylläkin lohdutti, että isoa vauvaa on paljon helpompi hoitaa kuin ihan pikkuruista eli positiivisin mielin eteenpäin!



Olemme ap:n kanssa niin samassa tilanteessa, että olisi mukava kuulla myös jatkossa miten tilanne teillä etenee!

... ja toki se mahdollisuus on vieläkin olemassa, kun nyt eletään rv:llä 40+2.



Älä [b]Windnature[/b] missään nimessä panikoi, ihan normaali vauva sieltä on varmasti tulossa. Hyvä, kun asia on selvinnyt jo tuossa vaiheessa, niin osaavat seurata vauvan kokoa ylimääräisissä ultrissa ja tosiaan sitten käynnistävät, jos näkevät sen tarpeelliseksi.



Mulla SF-mitta on ollut ihan normaalivaihteluvälillä, joten neuvolan kautta en mitään kokoarviolähetettä saanut. Kävin kuitenkin yksityisellä viikolla 30+6 ihan vaan tarkistamassa, mikä on vauvan vointi ja toki kokoakin, kun kuitenkin on taipumusta saada keskimääräistä isompia vauvoja (edelliset 55cm/4260g ja 53cm/4020g) => aiemmista olen saanut lähetteen kaupungin kokoarvioon. Kokoarvio tehtiin nyt tuolla yksityisellä ja sen tuloksen seurauksena asiaa ruvettiin seuraamaan. Kokoarviot ovat olleet seuraavat:



30+6 2200 g

35+1 3260 g

37+2 3740 g

40+0 4000 g



Eli noi kolme ekaa antoivat merkkejä siitä, että vauva olisi n. 4500-4600 g LA:na. Kuitenkin viimeisin käynti nyt keskiviikkona " vesitti" tämän käyrän eli vauvan pitäisi olla ihan sopivan kokoinen minun kokoiselleni (olen 180 cm) naiselle. Toki hiukan asia mietitytti, että jos meneekin pieleen (toinen lapseni käynnistettiin LA:na, kun hänen painoksi arvioitiin 4600 g => oli kuitenkin vain tuon 4020 g), mutta ei tässä kai hätää ole. Pari kätilöä on tehnyt kokoarviota mahan päältä eivätkä ole pitäneet vauvaa mitenkään mahdottoman suurena. Tosin koska olen pitkä, vauva saattaa " upota" kroppaani niin, että arvion tekeminen käsikopelolla on hankalaa. Lisäksi SF-mitta kuulemma on suhteessa pienempi pidemmillä naisilla.



Sokerirasitukseen minäkin jouduin tuon ekan kokoarvion jälkeen, vaikka mitään muita syitä sen tekemiseen ei ollut. Tuloksena todella hyvät arvot, joten sokerivauva ei ainakaan ole kyseessä. Kuten joku mainitsikin, pitkäraajaiset lapset saattavat antaa hiukan isomman painoarvion, kun ovatkaan. Näin meillä kävi luultavasti tuon kakkosen kanssa ja toivottavasti sama tilanne on myös tämän kolmosen kanssa. No, viikon sisällä tilanne selviää, sillä seuraava arvio on ensi ke (41+0) ja silloin olen päättänyt vaatia käynnistystä, oli heidän arvionsa millainen tahansa.



Tsemppiä sulle! Jos muistan/ehdin, mä voin tulla kanssa heittämään vauvan mitat tänne sitten kun vaan saan sen ponnistettua pihalle ;-).



t. Jogu (40+2)

Piti viela tuon Jogun viestin luettuani lisata, etta olen kuullut ihan samaa, etta pitkilla naisilla isokin vauva saattaa " piiloutua" kroppaan eri tavalla kuin lyhyemmilla ja siksi kasikopelolla tehty kokoarvio menee usein pieleen. Itse olen myos todella pitka (183 cm) ja ehka juuri taman takia esikoisen kasikopelolla tehty koko arvio meni pieleen.



Hieman eri mielta puolestaan siita, etta joku vastaajista kirjoitti laakarin sanoneen ettei vauva laskeudu ja kiinnity. jos ei mahdu tulemaan. Meilla esikoinen oli todella tukevasti kiinnittynyt ja laskeutunut ja niin - mahtuihan han tulemaan, mutta seuraukset eivat olleet kovinkaan mukavat.



Bluemountain rv 36+5

Hyvä tietää tuosta sinun kokemuksestasi, täytyy synnytystapa-arviossa ottaa esiin tämä repeämisasia eli kuinka pahasti sitä voikaan revetä vaikka luut ovatkin sen kokoiset, että pitäisi ulos mahtua?

Joo sekin pelottaa vähän että kun mitä oon kuullut niin sanovat että tänä päivänä yritetään viimeiseen asti alatiesynnytystä ja sitten kun siitä ei tulekaan mitään niin sitten tehdään hätäsektioita vaikka äiti olisi halunnut alunperin suunnitellun sektion... Täytyy vaan toivoa tosiaan että seuraavat vakavissaan, olen aika pienikokoinen nainen (160cm) eikä lantioni omasta mielestäni vaikuta mitenkään äärimmäisen tilavalta niin hieman on tullut kauhukuvia synnytyssalista... =)

No niinpä tuntuukin olevan melkein sama tilanne! =) Meilläkin isän puolen suku on sen verran isokokoista että siitä tämäkin varmaan johtuu, se vaan kun itse olen melkoisen pienikokoinen niin hirvittää hieman... Olisi kyllä kiva kuulla miten sulla synnytys meni ja muuta, on minulla sukulaisia joilla on paljon lapsia mutta kaikki ovat järjestään kauhistelleet vauvan suurta kokoa kun ei kenelläkään heistä ollut ollenkaan mitään vastaavaa niin kiva kuulla etten ole vallan yksin! =)

Okei eli eka vastaus oli sulle annu777 ja jälkimmäinen haltiakummille. =)

Yritän löytää tämän keskustelun vielä uudestaan, sitten kun kuun lopussa on painoarvio tehty!

Ollaan Wildnaturen kanssa siinäkin melko samassa tilanteessa, että minäkin olen pieni, alle 155cm.

En halua mitenkaan pelotella talla asialla, mutta osuipa itsellani vaan silmaan asiaa aikaisemmin tutkiessani tallainen artikkeli tasta vauvojen suuresta koosta. Artikkeli on julaksitu taalla Englannissa ja siina on paljon hyvaa asiaa, mutta myos vahan kauhutarinaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, etta tallainen on todella harvinaista, eika kannata panikoitua.





http://www.independent.co.uk/life-style/health-and-wellbeing/health-new…

Ohhoh, aika paha juttu... Mutta niinhän se tosiaan on että siitä uutisoidaan mikä on harvinaista.. Mutta näinkin voi käydä. Onneksi mulle on sentään jo ehdotettu käynnistystä ja viime neuvolakäynnillä totesivat että jos tätä tahtia kasvaa niin ensisynnyttäjän vielä ollessa kyseessä niin ei missään nimessä tavallista synnytystä tiedossa, että tosiaan joko käynnistys tai leikkaus. Vaan jännää kyllä silti ihan kamalasti, että jos aikasemmin jännitti ihan normaalikin synnytys niin saatika nyt kun tiedossa on mahdollisesti vielä jotain erikoista... Huhhuh.

Ensimmäinen tyttö painoi 4230g, syntyi viikolla 41+4, ponnistusvaihe oli todella hankala. Jonka seurauksena mun repeämät ommeltiin leikkaussalissa nukutuksessa. Mies vahingossa näki tuon repeämän ja sanoi sen muistuttaneen palkeenkiltä.. Myös tytölle ilmestyi kuukauden ikäisenä, kun alkoi kannatella kunnolla päätään lihasrepeämä kaulalta. Jota tutkittiin ihan hirveesti ja onneksi siis parantui vuoden sisällä venyttyttelyllä ym. Pää taisi jäädä toiselta puolelta vähän lättään... Kirurgi oli sitä mieltä että olisi synnytysvaurio.

Toisen kohdalla menin synytystapa arvioon. Käynnistettiin laskettuna päivänä ison koon perusteella. Ja olikin 4330g. Tällä kertaa tuli kuitenkin parilla ponnistuksella ja muistaakseni muutama tikki vaan laitettiin.

Nyt odotan kolmatta (viikkoja 33) ja pyysin itse päästä taas arvioon, kun olemme muttaneet uudelle paikkakunnalle. Mutta kyllä musta tuntuu että sieltä taas iso tulee...

sai ajattelemaa, mutta onneksi me olemme tarkassa seurannassa ja toivottavasti kokoarviot ei heitä niin paljon, että Suomessa tuollaista artikkelin 5,4 kiloista lasta laitettaisiin alakautta synnyttämään. Odotus lehdessä (numero 4/2007) käsiteltiin isoja vauvoja ja kerrottiin myös, että jos vauvan painoarvio on 4,5kg aletaan sektiota suunnittelemaan automaattisesti, koska arvion virhemarginaalin mukaan vauva saattaa olla yli 5kg.



Selviytysmiskeinona pyrin itselukemaan asiasta mahdollisimman paljon, jotta sitten osaan synnytystapa-arvion tekijältä kysellä ja kyseenalaistaa. Aion tehdä ihan muistilistan kysyttävistä asioista, jotten sitten kun tilanne on päällä unohda tärkeimpiä kysymyksiä!

Viikolla 34+6 painoarvio oli 3350g ja syntymäpainoksi heitettiin n. 4,5 kg. Poika syntyi viikolla 40+0 ja painoi 5470 g ja järkytys oli valtava ja vauvalla todettiin synnytyksestä johtuva hermopunosvaurio vas. kädessä joka kyllä on nyt parantunut. Eli kyllä sitä heittoa tapahtuu. Ihmettelen vaan miten tämmöinen on nykyaikana mahdollista, lähinnä oma neuvolalääkäri syytti mua, kun en ole huomannut, että iso lapsi tulossa. Tukalat oli oltavat raskausaikana juu, mutta jos ammatti-ihmisetkään ei mitään huomaa niin kuinka se kaikki voidaan äidin harteille kaataa?!?



Nyt odotan kolmatta lasta ihan alkumetreillä ja päässä vaan pyörii tuo edellinen synnytys ja nyt menen yksityiselle varmistamaan useampaan otteeseen, ettei vastaava toistu.



Eli jos yhtään huolestuttaa niin neuvoisin menemään sitten vaikka yksityiselle ultraan tarkistamaan tilanne! Ei ne rahat hukkaan mene, saapi ainakin itselleen sielunrauhan ja pystyy keskittymään ihan muihin asioihin.

Oli tytöarviot ihan normaaleja (rv 27+3 1,15kg ja rv 31+4 1,8kg) ja synnytystapa-arviossakaan ei mitenkään valtavalta vaikuttanut (36+4 3,15kg). Onneksi sitten menin polille rv 40+2 ihan muista syistä ja lääkäripä saikin paino-arvioksi 4,4-4,5kg.. Ei kyllä puhuttukkaan mistään mittauksista eikä sektioista,vaan käynnistys seuraavana aamuna.

Synnytys oli todella vaikea ja tyttö painoi siis 4,53kg. Repesin ulkoa ja sisältä (emätin,kohdunkaula..) aika pahasti ja leikkauksessa paikkailtiin. Teholla vietin ekan yön ja vuosin yht. 2,2litraa.

En tiedä kasvaako minulla lapset siis vasta tuossa lopussa kamalaa vauhtia vai mikä selittää nuo " normaalit" painoarviot.



Sitä tässä vaan siis tarkoitan että vaikka minultakin lantion ym perusteella vauva mahtui " hyvin" tulemaan.. niin silti se ei estä tuota repeämistä..



Minulla nyt rv 30 ja kyllä on kovasti mielessä pyörinyt tuo kamala kokemus. Just viime viikolla arviossa kävin yksityisellä,ja normaali oli. (29+3 1,5kg) Mutta samaa luokkaa kuin tytöllä tässä vaiheessa. Eli aika varma olen että saman kokoinen ainakin tulossa.

Ens viikolla olen menossa pelkopolille ja synnytystapa-arvioon rv 36-37. Ja tuolla meinaan vaatia että käynnistävät kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. En suostu yli 4 kiloista synnyttämään.



Viva rv 29+6

Melkosia on kokemuksia kyllä, apua... Kyllä tässä pikkuhiljaa alkaa ajatus itää että jos sektion saisi niin se olisi paras... Varsinkin kun on todellakin eka lapsi niin en haluaisi mitään painajaismaisia kokemuksia mistään hinnasta. Hitsi vie täytyy ihan vakavissaan alkaa terveydenhoitajan kanssa puhua asiasta.