Hipsu, aka Möhkökvantti syntyi 9.1.

Kyllä sitä jo odotettiinkin!



Sunnuntai-iltana tuli muutamia supistuksia, mutta menin sitten nukkumaan kuitenkin ennen puoltayötä. Yhden aikaan alkoi tuntua siltä ettei nukkumisesta tule mitään ja nousin ylös. Supistuksia tuli kolmen minuutin välein ja tultiin miehen kanssa siihen tulokseen että kannattaa varmaankin valmistella lähtöä. Siinä sitten heräteltiin ja puettiin esikoinen ja vaihdettiin itsellekin vähän lämpimämpää päälle. Esikoinen vietiin mummulaan (joka on n. 100 m:n päässä sairaalasta) ja me paineltiin sairaalaan.



Kello oli 2 kun aloitettiin ensimmäinen sydänääni- ja supistuskäyrä, jota seurattiin se puoli tuntia. Sitten kätilö teki sisätutkimuksen ja sanoi että paljon mitään ei vielä ollut kohdunsuulla tapahtunut. Se tuli pienenä yllätyksenä, sillä supistuksia oli kuitenkin ollut uudenvuodenaatosta lähtien joka päivä.



Pääsimme sitten salin puolelle ja saimme vähän omaa aikaa miehen kanssa. Huoneessa oli kaksi sänkyä, eli me sitten makoiltiin siinä vierekkäin. Mies siinä välillä nukkuikin vähän aikaa kun minä olin suihkussa.



Yön mittaan synnärille olikin sitten tullut enemmänkin synnyttäjiä, joten me saatiin olla melko paljon keskenämme. Se ei kuitenkaan haitannut mitään, sillä en ollut mitenkään kauhean kipeä ja eihän me ensimmästä kertaa oltu liikkeellä.. Radiota kuunneltiin, sillä salissa ei ollut cd-soitinta (ja minä olin varannut hyvää musiikkia mukaan..). Vähän pisti huvittamaan kun siinä supistusten keskellä soi R.E.M.:n " Everybody hurts" .. :D



Yhdeksältä kohdunsuun tilanne taisi olla 4 cm auki ja minä pääsin altaaseen kellumaan! Kyllä se olikin ihanaa! En sitten kuitenkaan jaksanut olla siellä kuin tunnin, sitten vesi alkoi tuntua liian kuumalta.



Seuraavaksi otin käyttöön ilokaasun, joka tällä kertaa jopa auttoi taittamaan supistusten kärjen pois. Viime kerralla siitä tuli vain huono olo. Ilokaasun avulla päästiin kuuteen senttiin, jonka jälkeen alettiin miettiä vähän järeämpiä aseita..



Kohdunkaulan puudutukseen sitten päädyttiin, mutta se ei sitten toiminutkaan oikealla puolella ollenkaan. Siinä sitten kärvistelin jonkin aikaa ja vaihdettiin huonettakin.



Huoneen vaihdon jälkeen kivut alkoivat tuntua entistä pahemmilta ja pyysinkin sitten spinaalipuudutusta. Anestesialääkärin saavuttua olin jo 8 cm auki (lääkärin mielestä puudutusta ei siinä vaiheessa enää olisi tarvinnut, mutta kätilö ja opiskelija yhteen ääneen vakuuttelivat että on se kyllä niin kipeänä..). Puudutteen saatuani olin kyllä seitsemännessä taivaassa!! Nauroin vain kaikelle, eikä supistuksia tuntunut ollenkaan. Mies seurasi huvittuneena vierestä kun muutos siihen kivuissa kärvistelevästä raukasta hihittelijään oli niin suuri.



Vähän ajan päästä minusta alkoi tuntua siltä että pitäisi päästä ponnistamaan. Kohdunsuulla oli vielä reunaa vähän jäljellä, mutta kätilö antoi luvan yrittää ponnistaa vähän jos pää tulisi reunan yli. Ja tulihan se. Kaksi kertaa harjoittelin ponnistusta ja kahdella seuraavalla ponnistuksella vauva olikin jo syntynyt!! 9-10/10:n pisteen pojan syntymäajaksi tuli 15.30.



Sitä tunnemyrskyä, jonka oman lapsen näkeminen ensimmäistä kertaa aiheuttaa, on vaikea kuvailla, mutta eiköhän teillä saman kokeneilla ole jonkinlainen aavistus asiasta.. :)



Poika on ollut tähän asti ainakin (koputetaan puuta) todella rauhallinen ja tyytyväinen tapaus. Tuossa se parhaillaankin nukkuu onnellisen isin mahan päällä. (saisi kyllä herätä, rinnat on taas täynnä maitoa..)



Laitetaan nyt vielä ne strategiset mitat:

pituus: 50 cm

paino: 4030 g



Niin, ja esikoinen nimesi vauvan Hipsuksi! :)



-Unusual & Hipsu, ensimmäisellä viikolla



P.S. Hurjasti onnitteluja muille synnyttäneille!!!