Aijemmin synnyttäneet!
Koska teille tuli olo, että sen saattaisi tehdä uudelleen? Miehellä ollut jo kauan vauvakuume ja itseäni ajatuskin synnytyksestä vielä kolmen vuoden jälkeenkin puistattaa.
Synnytykseni oli käynnistetty, kivulias, suht nopea ja helppo.. Ei kiitos uudelleen.. joku muu sais tehdä sen mun puolesta ; )
Kommentit (15)
joten kakkonen sai alkunsa, kun esikko oli 11 kk:ta vanha. Kuumeilin uutta vauvaa pari kuukautta aikaisemmin ja pian tuo toinen ilmoittikin itsestään.
Synnytykseni oli tosin aikas helppo, kivunlievitys tuli kreivinaikaan ja auttoi täydellisesti, ainoa miinus oli epparin leikkaus, mutta senkin voisin kokea uudestaan ei se niin kamalaa ollut :)
Tuo positiivinen kokemus synnytyksestä varmasti auttoi asiaa.
OP, Käpy 36+2 ja " iivari" 1v7kk
p.s nyt on sellainenolo, ettei moneen vuoteen uusia raskauksia, kiitos!!
Mulla sujui synnytys hyvin eikä mitään traumoja tullut, joten olisin voinut synnyttää vaikka het seuraavana päivänä uudestaan. ;)
Esikoisen ollessa 6 kk iski pahanlaatuinen vauvakuume. Kuitenkin järki sanoi, että vuoden voisi synntyksestä toipua. Esikon ollessa 1 v alettii yrittämää toista, mikä ei sitten heti tärpännytkään. Nyt toinen tulossa ja ikäeroa muksuille tulee 2,5 v. :)
oli semmonen tunne, kun esikoinen oli vajaa 10 min ikäinen ja köllötti mun mahan päällä. Sanoinkin miehelle, että sulla on hullu akka, kun yhden sai ulos ja suunnittelee heti seuraavaa. Kakkonen syntyikin 1v1kk esikon jälkeen. :)
Minun synnytykset on olleet niin helppoja , että heti oon kummallakin kerralla sanonu miehelle ja kätilölle, että voisin pyöräyttää vielä toisen perään saman tien. Eli ainakin omalla kohdallani sanonta pitää paikkansa, että kivut unohtuu heti kun vauvan saa rinnalleen.
Mutta järki on sitten voittanut kuitenkin.. minusta synnytystä rankempaa on ne taaperon univaikeudet sun muut jutut, ja niitä en jaksaisi jos ois kaksi ihan pientä kukkujaa ja valvottajaa kotona ! Synnytys on kerralla pois alta hoidettu, mut valvomiset jatkuu ja jatkuu....
Bold:
Synnytys on kerralla pois alta hoidettu, mut valvomiset jatkuu ja jatkuu....
Itselläni on ollut kaksi tosi helppoa synnytystä, joia edelleen muistelen elämäni hienoimpina kokemuksina. Synnyttää haluaisin vielä vaikka kymmenen kertaa, mutta vauva-aikoja en jaksaisi. Nyt meille on kuitenkin kolmas tulossa, ikäeroa tullee 1v 7kk.
synnytyksen jälkeen mulle tuli kauhea vauvakuume:)
Synnytys oli ihan normaali ja hyvät muistot jäi...kiitos puudutuksen,jonka sain sopivaan aikaan:D ja ihan kohtuukestonenkin synnytys (8h) et ei jääny mitään pahaa makua siitä hommasta.kätilö mulle sanoi et sä taidat olla vuoden päästä uudestaan täälä ku meni niin hyvin synnytys,mut itse olin sitä mieltä et ei kiitos muutamaan vuoteen! joo et ei siinä sit menny kun 6kk ja alkoi haaveet uudesta vauvasta olla niin suuret et ei enään mietitty vaan toinen sai tulla kun tulee. toisesta kierrosta sitten tärppäskin:D
tässäpä nyt odotellaan ens kuussa olevaa laskettua aikaa ja lähestyvää synnytystä;)
niin ja juu tunne tällä hetkellä et EI ENÄÄ KOLMATTA PIENELLÄ IKÄEROLLA/RASKAANA OLEMISTA MONEEN VUOTEEN,EI KIITOS:)
(ehkä kuitenkin paras olla sanomatta mitään....;) )
Osittain fyysisesti, mutta enemmän henkisesti. Kuitenkin halusin toisen lapsen ja miestä suostuttelin kauan. Heti ekalla neuvolareissulla otin puheeksi edellisen synnytyksen ja sain pelkokätilölle lähetteen ja alkuraskauden painajaiset loppuivat kuin seinään. Nyt en enää mieti vain synnytystä vaan myös raskautta tai vauva-arkea. Minun kohdallani pelkokäynti ei jäänyt vain yhteen, vaikka yksikin helpotti paljon. En sitten tiedä, voiko pelkokätilön juttusille päästä käymään edellistä synnytystä läpi, vaikka ei olisikaan raskaana??
Nyt toinen raskaus on yli puolenvälin ja olen pystynyt olemaan paljon rauhallisimmin mielin kuin etukäteen kuvittelin. Suosittelen edellisen synnytyksen läpikäymistä sairaalan henkilökunnan kanssa!
Tulin vahingossa uudelleen raskaaksi ja lapsilla ikäero 2v 8kk.
Tämä " vahinko" on parasta mitä meille olisi voinut tapahtua, halusimme toki lisää lapsia, mutta hommaan heittäytyminen alkoi jännittää..
Raskaus ja synnytys olivat helppoja, mutta muu epävarmuus tuntui pelottavalta.. Mietittiin tyyliin, että voisiko toinenkin olla terve jne. Nyt eletään ihanaa vauva-arkea ja lapset nauttii silminnähden myös toisistaan.. :-)
Tyttö oli jotain 3kk kun iski uusi raskautumishalu, ei tärpännyt, jätettiin homma vähän jäähylle ja nyt 8kk ikäinen typy ja tärppäystä katsellaan.
että hyvin voisi ottaa uusiksi, oli helpompi synnytys kuin mihin olin varautunut.
mutta se oli sellainen heitto vielä silloin se. oikeasti vauvakuume alkoi pukata uudelleen about 1,5 vuotta synnytyksestä ja 2v. sen jälkeen toista aloitettiinkin yrittämään tosissaan.
freya + astronautti rv 11+5
jos sää ottaisit huolekses nämä raskausajat?!!
Synnytykset ihan ok kokemuksia, päivän (mulla siis alateitä olleet) nyt voi vaikka kirkua vauvan tähden. Mutta se 9kk...
Eka raskaus meni suht helposti -> olin heti valmis uuteen vauvaan, ja ikäeroa tulikin 1v3kk. Toinen raskaus ei ollutkaan enää ollenkaan " mukava" , joten asiaa piti kypsytellä pidempään. Lopulta halu saada VAUVA oli niin kova, että se vei voiton. Ikäeroa tulossa nyt 2v2kk. Seuraavaan taitaa tulla taas hiukka pidempi väli...
Esikoispojat (siis kaksoset) jo 7-v. ja tyttö 2-v. ja nyt pelkään kauhukseni tulevani raskaaksi. Synnytykset menivät niin hyvin kuin olla voivat, mutta...
Kauheaa, suoraan sanottuna. Mielestäni on itsekidutusta hankkiutua raskaaksi, kärsiä raskausaika, synnytys, vauva-aika ja pikkulapsiaika. Mitään niistä en kaipaa!!! IKINÄ!!!!
Raskaus oli raskasta. Synnytys oli tuskaa. Vauva-aika unettomuutta. Pikkulapsiaika käsittämätöntä tuhoaikaa!
Kuka tällaista kaipaa? Ja minäkin olen jo " voitonpuolella" heh heh!! (voiton- ja vahingoniloisena hekottelen vaan).
t. pöö
Ei mullakaan toista lasta estele niinkään synnytys vaan se karmea vauva-aika. Siis äitiysloma oli aivan karseeta... no ei nyt aivan karseeta, mutta tylsää (en viihdy kotona lapsen kanssa 24/7) ja raskasta (vauva huutaa, tunnen itseni riittämättömäksi ja en saa nukkua tarpeeksi).
Nyt 1v2kk poika alkaa olla aikasta makee tyyppi ja on ihanaa olla taas töissä (menin heti äitiysloman jälkeen). Raskaus ja synnytys eivät ole este toiselle lapselle, mutta en todellakaan tiedä, haluanko elää enää yhtään vauvavuotta.
Olen ajatellut, että ehkä sitten, kun poika on 3v, voisin ajatella hankkiutuvani uudelleen raskaaksi... jos se ei silloinkaan innosta, niin sitten meille ei ehkä tule kuin 1 lapsi. Mies on asiassa ihana -hän nyt muutenkin hoitaa lasta ja kotia vähintään sen 50%- ...sanoi, että on aina haaveillut kahdesta, mutta yksikin on täydellistä. Ei taida hänkään sitä vauvavuoden kaaosta kaivata :-)
Alussa vannoin ettei koskaan enää. Mutta ei mennyt vuottakaan kun jo halusin toisenkin lapsen. Eka synnytys oli tosi rankka. Ajattelin kuitenkin niin että raskaus kestää 9kk, lapsen saa itselleen koko loppuelämäksi. Yksi päivä menee synnytykseen joten kyllä sen verran olen valmis kärsimään. Kolmas syntyi sektiolla ja siitä jäi pahin kammo. Kuumeilen neljättä ja toivon koko sydämestä ettei tarvisi koskaan enää sektiota kokea.