kehitysvammaisen lapsen pois anto?

Ymmärrän sun päätöstä antaa lapsi pois.



Seuraava teksti on pelastakaa lapset -sivuilta.



" Vanhemmilla on oikeus päättää lapsensa luovuttamisesta adoptoitavaksi. Äidillä on synnytyksen jälkeen kahdeksan viikon harkinta-aika, ennen kuin hän voi allekirjoittaa suostumuksensa adoptioon. Myös isän suostumus tarvitaan, jos lapsi on syntynyt avioliitossa tai isyys on vahvistettu. Harkinta-aikana lasta voidaan hoitaa lastenkodissa tai perheessä."



Siellä on lisää tekstiä.







Ajattelin vielä sanoa että jos kuitenkin lapsen päätät pitää, niin minuun saa ottaa yhteyttä, on asiaa tai ei. Ja saa sitä yhteyttä ottaa vaikka päätöksesi olisikin antaa lapsi pois. Nää on vaikeita asioita :(



Jos päätät lapsesi pitää niin hän tulee muuttamaan elämäsi. Hän antaa sulle rajattomasti iloa ja rakkautta ja (niinkuin itsekin tiedät) vie sulta paljon voimia. Se on tosiasia mitä ei kannata yrittää kiertää.

Sitä että kuinka raskasta tulee olemaan, ei voi tietää. Se riippuu täysin lapsen vamman vaikeudesta, lapsen luonteesta ja omasta suhtautumisesta asiaan. Nykyään tosin tukea saa ihan hyvin, ja yksinhuoltajana varmaan vielä helpommin.



Meillä on siis 2v3kk ikäinen down-poika. Meidän kotisivuilta voi lukea meidän tarinaa

http://www.koti.mbnet.fi/jalot



jos haluat kirjoittaa niin osoite on

raisaj @mbnet.fi (ilman välilyöntiä)

Minun oli pakko vastaa tähän koska sinun tilanne on kyllä rankka. Odotan itse kolmatta lasta ja mulla on mies.

En pärjäisi ilman!!!!



Nyt on niin että voisin yrittää saada sinut ajattelemaan toisella tavalla. Downs syndroma lapsi on kyllä myös ihana, ne jotka itse olen tavannut jotka ovat olleet aikuisia ovat todella ystävällisiä ja mukavia. Ei hulluja eikä tyhmiä.



Jos saisit lapsesi pois niin lapsi ei voi saada parempi äiti kuin sinä ja voi olla että elämäsi olisi tuhoutunut sen jälkeen.



On muita äitejä jolla on downs syndroma lapsi ja jos saitit niistä uusia ystävia? Ja muutenkin uusia ystäviä jotka tukevat ja auttavat, Jos haluat kirjoittaa mulle niin kirjoita, olen tässä!



oa@granqvist.fi

Ota ihmeessä yhteyttä muiden down syndrooma lasten vanhempiin!

Itselläni serkku jolla down syndrooma.

Vaikkakin olet yksin nyt, älä missään nimessä tee äkkinäisiä päätöksiä tulevan vauvan suhteen.



Tsemppiä ja voimia Sinulle!

minulla on myös suvussa down-lapsi,ihana aurinkoinen poika,mutta tietysti työlästähän häntä on hoitaa.

lapsi on kuitenkin sinun,ja luulen että kun saat hänet syliisi et halua hänestä luopua.varmasti hän on ihana,rakastettava,ja kaikkea mitä oma lapsi on..ja hän odottaa vain äidin rakkautta.

lahja se on vammainenkin lapsi.



minäkin kehotan sinua ottamaan yhteyttä muihin down-perheisiin ja mahdollisuuksien mukaan vaikka tapaamaankin näitä down-lapsia.

onko sinulla ystäviä tai /ja sukulaisia tukena?voisitko puhua neuvolassa ajatuksiasi?sitä kauttakin voit saada apua ja tukea.



päätös on kuitenkin sinun,ja sen päätöksen kanssa elät loppuelämäsi.

kuuntele sydäntäsi.

toivon sinulle voimia ja kaikkea hyvää!!



-nasuli

Tahtoisitko antaa vauvan adoptioon? Sijaisperheeseen? Laitokseen? Sullahan on paljon mahdollisuuksia, joista varmasti kannattaisi ottaa selvää ajoissa. Haluaisitko siis antaa kokonaan vauvan pois, toiselle perheelle? Vai pelottaako sua lähinnä hoitovastuu? Nykyäänhän on mahdollista saada tosi hyvin vammainen lapsi osittain hoitoon, että vaihtoehdot eivät ole joko elinikäinen kotihoito tai laitoshoito.

Sinä varmaan ajattelet antaa lapsen ihan adoptoitavaksi? Kyllähän se varmasti tosi rankka päätös on, mutta olen ihan varma, että Suomesta löytyy lapsellesi hyvät vanhemmat. Sosiaaliviranomaiset/ neuvola osaa ohjata sinua asiassa eteenpäin, vaikka se ei varmasti mikään jokapäiväinen asia heillekään ole...



Ymmärrän kyllä kantasi asiaan melko hyvin, koska kehitysvammaisen lapsen vanhemmuus on rankka asia, vaikka vanhempia olisi kaksi, saati sitten kun tilanteessa on yksin. Down-lapsilla kun ovat yleisiä sydänviat (liekö lapsellasi todettu, se kun on mahdollista nähdä nyt jo?), ja he ovat hyvin alttiita pieninä hengitystieinfektioille ja korvatulehduksille, lieneekö rakenteellisista syistä? Itse pienten lasten äitinä tietää, että on tosi rankkaa, kun lapset sairastavat ja jos pikkuinen on suoranaisessa kierteessä koko ajan ja vastaat koko rumbasta yksin, voi väsyminen olla totaalista.



Mutta asiassa on muitakin puolia. Kunta on valmis auttamaan tällaisen lapsen hoidossa, jos päätät pitää lapsen itse. Voit saada esim. sijaisperheen lapsellesi, jossa hän viettää sovitun määrän päiviä / viikon kuukaudessa. Vanhempani tarjoutuivat aikanaan olemaan sijaisvanhempina vaikeavammaiselle lapselle, kunta olisi heille maksanut palkkaa, mutta vammaisen lapsen äiti hoiti lapsensa enimmäkseen itse (hampaat irvessä), eli vanhempani eivät montaa kertaa tähän tehtävään kuitenkaan päässeet. Mutta tiedän tuollaisen järjestelyn olevan mahdollista. Näin saisit sinäkin hengähdys/nukkumistaukoa ja jaksaisit taas pyörittää arkea lapsesi kanssa uusin voimin.



Kyllähän tällainen lapsi tarjoaa vanhemmilleen myös loistavan kasvun mahdollisuuden, mutta ymmärrän senkin ettei sua tällä hetkellä ehkä tuollaiset luritukset kiinnosta:) Ainahan se on ensiksi pettymys jos odotettu lapsi osoittautuukin " epätäydelliseksi" (kukapa meistä täydellinen...). Suruaika kestää aikansa.



Mutta totta on myös se, ettei kehitysvammaisen lapsen vanhemmuus lopu koskaan (ei tietenkään terveenkään, mutta he kasvavat vastuullisiksi aikuisiksi ja voit höllätä otettasi ennen pitkää...), eli huolta ja murhetta voi riittää pitkälle aikuisikään; miten lapseni pärjää kovassa maailmassa, löytyykö sopivaa asumismuotoa, työtä, koulutusta. Siis lapsen kodista irtautuminen ei välttämättä käy kovin kivuttomasti, mutta toki voi mennä loistavastikin:)



En jaarittele nyt enempää, mutta voit kysäistä palstalla lisää, voin vastata, jos jotain jäit kaipaamaan. Olen itse alan ihmisiä ja vammaisen omainen, kuten saatoit vastauksestani jo varmaan päätelläkin:)



Mutta jakselehan odotuksessasi. Voimia päätökseesi, mikä se sitten onkaan.