Kokemuksia suunnitellusta sektiosta?

esikoisemme syntyi perätilan takia (kääntöyrityksen jälkeen) suunnitellulla sektiolla viikoilla 40+0.



Itse pelkäsin kaikken eniten etukäteen katetrin laittoa (siellä sairaalassa missä synnytin, katetri laitettiin ennen leikkaussaliin menoa, eikä niin kuin joissain sairaaloissa armeliaasti vasta leikkaussalissa puudutuksen jälkeen), mutta kun kerroin pelostani hoitajalle, hän oli ekstravarovainen, eikä katetrin laitto tuntunut oikein miltään. Paljon enemmän pisti tippakanyylin laitto käteen :) Osastolta lähdettäessä minulle laitettiin suoneen tippumaan jotain nestettä, joka oli sen verran viileää (kuulema jostain jääkaapista otettu), että aiheutti minulle kamalan horkan. Tietysti siihen vielä lisättynä jännitystärinä, vapisin leikkauspöydällä niin että hoitajat saivat tosissaan pitää minua kiinni että anestesialääkäri sai puudutuksen pistettyä oikeaan kohtaan! :D Leikkaussalihenkilökunta oli kaikki valtavan empaattisia ja ystävällisiä ja tunsin olevani hyvissä käsissä. Tunnelma oli rauhallinen ja rento. Mies sai olla koko toimituksen ajan mukana ja istuikin pääni vieressä omalla tuolillaan.



Koska lääkäri sai toimia kaikessa rauhassa, kesti leikkauksen aloittamisesta poikamme ulos nostamiseen noin 20 minuuttia. Sitä ennen minua välillä vähän kallistettiin ja mahaa heiluteltiin, mutta muuten en tiennyt mitään mitä näkösuojaksi laitetun kankaan takana tapahtui. Lapsivesi vaan loiskui kun sitä imuroitiin pois :) Miestä kiellettiin katsomassa kankaan taakse, koska isät kuulema pyörtyy helposti siinä vaiheessa. Leikkauksen jälkeen en saanut poikaa rinnalleni, koska hänet vietiin heti pestäväksi ja puettavaksi, mutta tuore isä kyllä sai sitten pidellä vauvaa siihen saakka kun minä pääsin osastolle. Ne oli tosi tärkeitä hetkiä isälle; tuntui että isän ja lapsen välinen sidos tuli silloin tosi vahvaksi heti alusta alkaen. Kokoon kursiminen kesti toiset 20 minuuttia, minkä jälkeen vietin vajaat kolme tuntia heräämössä lepäilemässä ja tarkkailtavana. Minulle tuli lääkeaineista taas joku horkka joka ei mennyt pois lämpöpeitollakaan, mutta sain siihen sitten jotain vahvaa kipulääkettä ja asia korjaantui.



Minut " pakotettiin" jalkeille ja vessaan vielä samana iltana, ja silloin olin kyllä niin kipeä, etten olisi muutaman metrin matkaa vessaan omin jaloin selvinnyt. Mies siis oli kyllä apuna ja tukena. Parit ekat päivät maha ja haava oli tosi kipeät, enkä voinut kuvitellakaan hoitavani vauvaa muutoin kuin makuuasennossa (silloinkin kyljen kääntäminen imettämistä varten tuotti tuskia), mutta sitten kun toipuminen lähti käyntiin, se tapahtui tosi nopeasti. Imettäminen käynnistyi ihan hyvin, ja jos sitä joku hidasti niin se, että poika vietti ekan yön lastenteholla tarkkailtavana verensokerin takia (ilmeisesti kylläkin ihan turhaan), eikä ollut harjoittelemassa imemistä.



Viikon päästä leikkauksesta olin jo koiran kanssa ulkona kävelylenkillä.



Minulle jäi siis leikkauksenjälkeisistä kivuista huolimatta ihan positiivinen kuva sektiosta, ja nyt toista odottaessani pelkään enemmän mahdollista alatiesynnytystä kuin uutta sektiota ;)



Punahukka

Tuo ylläoleva kertomus oli niin hyvä ettei ole paljon lisättävää. Katetri on munkin mielestä ällöttävin koko hommassa, mutta se on välttämätön. kyllähän sekin pelottaa, auttaako puudutus kunnolla, mutta tähän mennessä on auttanut:)



Ei muuta kuin onnea matkaan!

jos sektioon vielä joskus menen niin aioin ainakin pyytää että laitettaisiin vasta puudutuksen jälkeen. =) Vaikkei se tosin kirpaise kuin kerran. Spinaalin laitto ei tuntunut missään. Eikä myöskään tippa. Mutta myös mä tärisin jännityksestä leikkuripöydällä niin että spinaalin laitto oli vähän " työlästä" niinkuin anestesialääkäri sanoi!



Paranin myös nopeasti. Viikko sektion jälkeen luonnistui norm. kotityöt ja kahden viikon päästä leikkasin nurmikkoa ja tein kaikkea mitä ennenkin. Täytyy tosin kuunnella omaa kroppaansa ettei vallan itseään riko.



-sitruuna ja poika 1,5v. ja minttuvihtori rv 32+6-

Mulle tehtiin kiireellinen sektio, siis mitään hätää ei ollut. Eniten kanssa pelkäsin katetria eikä sekään ollut kamala. Ensimmäinen vessareissu leikkauksen jälkeen pelotti, turhaan.



Kaikki meni tosi hyvin ja parannuin nopeasti.

2 ensimmäistä kiireistä ja 2 suunniteltua. Ei mitään pelättävää. Itsestä aika paljon kiinni kuinka toipuu. Kannattaa nousta mahdollisimman pian ylös, sairaala kohtaisesti kyllä eroja koska saa nousta. Kotiutunut olen ylensä pian . Viimeksi 4.päivä leikkauksesta. Katetetrin laitto ei satu kun vaadit että käyttävät puudutetta, ja antavat puudutteen myös vaikuttaa.... Tärinää saattaa heräämössä olla, mutta siihenkin on lääkkeensä, vaadi niitä. Haava on kipeä muutaman viikon, särkylääkkeitä ei kannata jättää kaappiin, mutta kyllä se siitä.

Minulle yksi hoitaja sanoi viimeksi että unohti että olen sektoitu kun olin niin omatoiminen :))

No ehkä koulutuksellani on ollut vaikutus; olen sairaanhoitiaja.

Tsemppiä, kyllä kaikki menee hyvin.

että kotiuduin oltuani sairaalassa leikkauksen jälkeen kolme vrk eli aika nopeesti pääsin pois..

... ja jos joskus vielä lapsen saan niinn ehdottomasti sektio!!! jäi niin hyvät muistot.. ei kipua, katetri laitettiin vasta leikkauspöydällä,kun olin jo hyvissä puudutteissa, eli siitäkään en tuntenut mitään.. huonoa oloa eikä tärinöitä minulla ollut ollenkaan, naureskelin mieheni kanssa joka oli vieressäni koko leikkauksen ajan... ainoa mitä muistan vähän inhona, oli se että kasvoista vain valui hikiä, kai se oli vain jännitystä.. 3tuntia leikkauksesta olin jo osastolla perheeni kanssa =) samana iltana nousin ylös, se sattui,mutta seuraavana päivänä käveleskelin jo hipihiljaa sairaalan käytävällä :)) ja siitä se toipuminen lähti,nyt 2kk leikkauksen jälkeen on vain " maha reppu" muistona ja pieni arpi ja vähän jälki vuotoa.. ja aivan IHANA pikku tyttö!!!!



tzemppiä sulle, kaikki menee varmasti hyvin.



t,Jeo ja Jade 2kk

Hyvältä kuullosti teidän kaikkien kokemukset suunnitelluista sektioista!!!Mulla vauva perätilassa ja esikoinen kyseessä, joten en muuhun suostu ku leikkaukseen. Ärsyttää vaan, jos ne yrittää alkaa kääntää vauvaa, vaikka gyne sanoi vauvan istuvan jo aika tiukasti pikku lantiossa ja sen sieltä nostaminen olisi jopa vaarallista...Joten luultavasti ne ei edes ala käännösyritykselle. TOIVON!!!Ja kunhan vauva nyt ei luonnokkaasti punkea itseään raivotarjontaan, niin paljon mieluummin kävisin leikkauksen läpi.

Eli ensi viikolla äippäpolille ja katsotaan ku käy!Kai ne ei ihan 40 viikoille anna vauvan olla masussa, vaan leikkaavat aiemmin???Mua mietityttää, että käy vielä huonosti, jos antavat liian isoksi olla mahassa..olen kuullut pari pahaa kertomusta näistä..mut ne olikin kyllä parikymmentä vuotta vanhoja juttuja jne.. :) Toisaalta olen kuullut myös, että vauva saattaa itse kääntyä ihan tosi loppusalla oikein päin, toivottavasti mun kohdalla ei niin käy.....



Meeris 36+6

Käännösyritys on aina riski lapselle, eikä sitä tehdä (eikä siihen saa painostaa) jos äiti ei käännöstä halua.



T. Myös hyvin toipunut Pilttis ja 2 sektiolasta (2v7kk ja 10kk)

niin ensin kommentti käännösyrityksestä. Mullakin vauva pitkään istui masussa. Käännöstä yritettiin mutta ihan hentoisesti ja ihan hetken. Sitten heti totesivat että on turha yrittää enempää. Yritys ei siis harmittanut koska olivat tosi varovaisia. Se ei edes sattunut vaikka olin siitäkin pelotteluja kuullut.



minulla yksi negatiivinen juttu sektiosta kerrottavana. Mulla meni kaikki muuten tosi hyvin mutta leikkaava lääkäri osui leikkauksen alussa heti muutamaan verisuoneen ja menetin verta aika paljon 1,2litraa. Hemoglobiini laski 69 ja sain lisäverta. Olo meni tosi heikoksi. pari ekaa päivää meni lääkkeiden kanssa ihan horroksessa mutta kaikenkaikkiaan kaikki meni hyvin. Toivuin nopsaa ja pääsin kotiinkin jo 4. päivänä leikkauksesta. Mutta tämä kuitenkin muistutukseksi että leikkauksessa on riskejä vaikka ovatkin pieniä..



Masussa vielä vähän tunnottomuutta ja kosketusarkuutta vaikka leikkauksesta viisi viikkoa. Liikkua pystyn kuitenkin tosi hyvin ja teen jo aika pitkiä vaunulenkkejäkin. Nämä asiat vaan lisukkeena. Muuten yhdyn edellisiin kirjoittajiin ja olen sektion kannalla perätilan kanssa :)

ensimmäinen kiirrellinen ja toinen suunniteltu.



Molemmilla kerroilla itse operaatio sujui nopeasti ja isä oli oli mukana ja sai heti vauvan syliin ja pääsi pesemään ja pukemaan hänet. Sain vauvan heti rinnalle kun ompeleet oli paikoillaan:)



Katetrin laitto ei sattunut toisellakaan kerralla vaikka se laitettiin ihan ilman mitään puudutteita-ekalla kerralla olin jo epiduraalissa synnytyksen vuoksi, joten en tuntenut mitään kuitenkaan.



Eka kerran jälkeen olin jalkeilla samana päivänä ja aivan huippu kunnossa heti. Haavakipua ei ollut ja piti ihan muistuttaa itseään että ei rehki;)



Toisella kerralla olin aivan sairaan kipeä-itku pääsi että päädyin vessaan asti sairaalassa:( JA kuvittelin vain että oloni on kehno siksi että eka kerralla jotenkin vain olisin ollut erilailla onnesta sekaisin tms kun kykenin alusta asti kävelemään ja ottamaan sukulaiset vastaan päiväsalissa! ;D

Kotonakin sinnittelin kunnes en enää hengittämään pystynyt , saati että olisin voinut vaihtaa asentoa sängyssä tai mennä vessaan ulvomatta tuskasta!(ja söin koko ajan max määrän kipulääkettä joita en ikinä muutoin edes käytä, joten tepsivät kaksinverroin tehokkaammin muhun) ja soitin lääkärille ja oireet oli päivänselvät =haavatulehdus.

Eli haava oli ollut varmaan jo sairaalassa tulehtunut- se hiukan oli turvonnut, mutta het kohta leikkauksen jälkeen se on turvonnut muutenkin joten sairaalassa eivät ottaneet mun kipuja todesta.

(ja OK, tunnustan, en tosiaan osaa valittaa kipuja uskottavasti, enkä yleensä näytä kipeältä edes pää kainalossa) Mutta siis kannattaa uskoa omaa kropaa eikä kuvitella joutavia, jos haava sattuu se sattuu ja asialle voi tehdä jotain:) ei tarvitse kärsiä.

Antibiootti tepsi heti pöpöön ja pääsin jaloilleni ja nauttimaan arjesta .



Mutta siis sektioista joka tapauksessa hyvät kokemukset!