Suuri suru
Täällä sitä kotona istun, kyynelten virratessa valtoimenaan.
Perhettämme on taas kohdannut suuri suru, tämä on jo viides perättäinen keskenmeno. Aikaisemmat neljä raskautta ovat kestäneet rv 12, jolloin ensimmäisellä lääkärikäynnillä on todettu ettei sydänääniä löydy. Tutkimuksia on kovasti tehty, mutta mitään selitystä näille keskenmenoille ei ole löytynyt.
Uutenavuotena sain tietää että perheeseemme on tulossa iloinen yllätys iltatähti. Neuvolassa sain käydä aina silloin kun siltä tuntui ja pääsin myös keskussairaalan " listoille" .
Kaikki näytti menevän hyvin, pahoinvointia ja väsymystä lukuunottamatta. Kunnes nyt rv 16+2 neuvola ultrassa ei sydänääniä löytynyt. Sain lähetteen eteenpäin, jossa lääkäri totesi saman. Vauva oli kuollut viikoilla 14-15 ei vain ollut mitään merkkejä tapahtuneesta. Oli ns keskeytynyt keskenmeno.
Pääsin samantien osastolle, joskin se oli synnyttäneiden osasto, mikä ei kyllä ollut paras mahdollinen tässä tilanteessa. Sain kumminkin oman huoneen, jossa saimme olla mieheni kanssa rauhassa.
Sain lääkettä jotta synnytys saatiin käynnistettyä. Tunne oli aivan järkyttävä kun jouduin synnyttämään lapsen portatiiviin.
Pahimmista kivuista en onneksi joutunut kärsimään, paitsi niistä jotka ovat sydämessäni, mutta niihin ei mitkään kipulääkkeet auta.
Miten tästä eteenpäin? Tuntuu että olen aivan loppu näin monen keskenmeno kokemuksen jälkeen.
Onneksi minulla on ihana ja rakastava perhe, puoliso ja kaksi lasta 10 ja 9- vuotiaat.
On vain nyt varmaan haudattava haave iltatähdestä. Takana olevat kokemukset ovat liian rankkoja, joten uskallusta ei enää löydy.
Kommentit (2)
ja lämmin osanotto!
Tiedän, mitä käytte läpi. Itselläni takana 2 km, kohdunulkoinen (josta menetin toisen munatorven) ja käynnistetty synnytys rv 16 vaikean rakennepoikkeavuuden vuoksi (enkelimme ei koskaan olisi voinut elää kohdun ulkopuolella) ja sitten 2 vuotta lapsettomuutta tutkimuksineen ja hoitoineen. Tätä rankkaa aikaa meidän perheessä elettiin noin viiden vuoden ajan ja melkein jo ajauduimme eroon.
Iloisena yllätyksenä ja luomuraskautena tuolla alakerrassa kuitenkin tuhisee nyt 1v3kk tyttö. Toivoa siis kuitenkin on vaikka tuntuukin toivottomalta!! Itse olin jo luovuttanut koko ajatuksen, että meidän perheeseen ei sitten varmaan sitä lasta tule ollenkaan, kunne seräänä päivänä huomasin, että menkat ovat myöhässä jo viikon... Koko raskausaika elettiin enemmän tai vähemmän pelossa... varsinkin kun rv20 todettiin pehmennyt kohdunkaula ja tuli täydellistä vuodelepoa. Raskaus kuitenkin kesti rv38 ja terve tyttö syntyi.
Haluankin tällä viestillä kertoa, että joskus toivottomissakin tilanteissa onni voi osua kohdalle. Lämpimiä ajatuksia perheellenne!
hei, Mikisa
ja suurensuuri osanottoni suruusi.
Itselläni vähän samanlainen tilanne kuin sinulla eli koin juuri neljäviikkoa sitten keskenmenon ja kyseessä olisi ollut myös perheemme iltatähti.
Sinulla vielä tietysti raskaampaa kun on jo ollut monta keskenmenoa eikä syytä ole löydetty ja nyt vielä oli viikkojakin aika paljon.
Minulla on ollut myös ennemmin km -95vuonna ja siis nyt ja molemmilla kerroilla myös kyseessä keskeytyneet keskenmenot. Ensimmäinen viikolla9+ ja nyt 10+6 eikä kummallakaan kerralla ole ollut mitään vuotoja tai kipuja, ja nyt viimeksi olin jo käynyt kerran ultrassa (viikolla 6+6), jossa kaikki oli kunnossa.
Minulla on myös lapsia ennestään (onneksi), mutta silti suruni on myös suuri ja itse asiassa tuntuu vaan pahenevan koko ajan.
Mutta haluan toivottaa sinulle (ja miehellesi)voimia ja toivottavasti saisitte vielä sen iltatähden jos vain uskallatte jatkaa yrittämistä.