kokemuksia kätilöopistosta,

ystävättäreni synnytti Kätilöopistolla viikko sitten. Hän vannotti minulle että " ÄLÄ mene sinne synnyttämään" ! Kuten Sadutarkin, hän oli kokenut kätilöt töykeiksi ja kiireisiksi. Kaikenlaisista asioista oli saanut tapella (mm imetyksestä: hän halusi imettää, mutta kätilöt olivat tyrkyttämässä pojalle pulloa väittäen että hän ei saa rinnasta tarpeeksi maitoa, vaikka sitä tuli suihkuten) ja hän kuulosti hyvin väsyneeltä ja stressaantuneelta. Hänen siskonsa oli ollut Kättärillä synnyttämässä muutama vuosi sitten ja silloin asiat olivat olleet erinomaisesti, mutta nyt näyttää siltä että asiat ovat muuttuneet. En tiedä oliko sillä mitään tekemistä että kyseessä on ns. " sesonkilapsi" ja sairaalassa oli kiirettä, mutta kyllä silti kaikkien pitäisi saada kunnon hoitoa ja kohtelua näin tärkeänä hetkenä elämässä.

Mun kokemukset ovat vuodelta 02 ja 04 ja molemmat ovat tosi hyviä. Kätilöt ovat olleet mahtavia ja mulle on myös sattunut tosi kivat huonekaverit ja huoneessa meitä on ollut aina vain kaksi kerrallaan. Imetysasoissa olen saanut apua pyytämättäkin eikä mitään lisämaitoja ole tyrkytetty tms. Mulla ensimmäinen synntytys käynnistettiin ja siitä myös on mulla hyvät kokemukset. Mulla ei henkilökohtaisesti ole tiedossa yhtään huonoa kokemusta tuolta kättäriltä (siis kaveripiirissä) mutta kyllähän noita huonojakin varmaan mahtuu mukaan joka sairaalaan. Ei kannata myöskään heittäytyä sitten ihan avuttomaksi vaan jos kaipaa oikeasti jossakin asiassa apua niin sitä kannattaa sitten pyytää ja kysyä. Totta on että kiirettä pitää ihan varmasti tuolla kättärilläkin jos sattuu että monta synnyttäjää tulee samaan aikaan ovesta sisään.



Oon monesti ajatellut kun täällä keskustellaan paljon siitä että jossakin sairaalassa kätilöt ovat kiireisiä ja puudutuksia ei saa ajallaan kun anestesialääkäriä ei näy eikä kuulu...Kuvitelkaa olevanne vaikka vaatekaupan myyjiä ja ovesta paukkaa yht' äkkiä sisään bussilastillinen asiakkaita jotka kaikki haluavat itselleen juuri sopivat vaatteet pikkujouluihin ja kaikkilla on tietenkin ihan yhtä kiire!!! Ei oo helppoa palvella kaikkia tasapuolisesti, nopeasti ja hymy naamalla =))



Nyt ei muuta kun odottelemaan kättärille taas pääsyä!



t.kolomonen rv 41

Poikamme syntyi kättärillä 11/05 ja mulla ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa paikasta. Kätilöt olivat todella mukavia ja asiantuntevia, Yhtään kätilöä/lääkäriä ei tullut eteeni, jonka kanssa olisi tullut fiilis, että kemiat eivät olisi menneet yhteen. Enemmänkin oli sellainen olo, että hoidettiin kuin perheenjäsentä.



Heinäkuun alussa olisi revanssi tiedossa, tälläkerralla mennään tsekkaamaan haikaranpesä :) Viimeksikin päästiin perhehuoneeseen, joka oli todella hieno juttu! Kun kyselin kätilöltä silloin esikoisesta, että oliko perhehuoneita vapaana, niin sanoi, että ole huoleti hän järjestää meille sellaisen. Ihan kuin hotellissa olisi ollut :)



Minun kokemukseni on siis yltiöpositiivinen. Senkin olen kyllä huomannut, että moni asia täällä maailmassa on kiinni omasta suhtautumisesta ja asenteesta. Ihminen, jolla on aina jotain " hampaan kolossa" , näkee asiat eritavalla, kuin ihminen, joka asennoituu positiivisesti asioihin. Toki oikeasti huonoja kokemuksiakin on ihmisillä jokaisesta synnytyssairaalasta, en siis yritä väittää, että kättäri olisi joku paratiisi, jossa huonon kokemuksen saanut on jotenkin itse sen aiheuttanut.



Nyt lopetan tämän tarinoinnin :D Onnellista synnytystä, tapahtui se sitten missä tahansa :)





Noema

kiitos!



m.a.e.

Synnytin siellä 2005 ja sekä henkilökunta että ilmapiiri oli lämmintä ja osaavaa. Pojallamme oli vaikea alku ja myötätuntoa, ymmärrystä, tukea ja kaikkea muuta sai aivan mahtavasti kätilöiltä ja saikuilta ja lääkäreiltä!

Ja tilannekin oli ehkä jotenkin samantapainen. Vauva joutui teholle Lastenklinikalle, ja tilanne oli erittäin raskas, mutta Kättärin henkilökunta oli kyllä ihanaa. Jäi hyvät fiilikset kaikesta tuosta huolimatta, ja nyt olen kesällä uskaltautumassa sinne uudestaan!

Esikoinen syntyi Kättärillä 07/2003. Synnytys oli käynnistetty ja käynnistyksessä tapahtui useampia virheitä, jonka vuoksi kokemus oli helvetillinen. Kaiken kruunasi anestesiologi (joka edelleen työskentelee Kättärillä), joka ei sitten onnistunut epiduraalia saamaan oikeaan paikkaan, eikä viitsinyt yrittää uudelleen. Kätilö oli kiireinen, eikä ehtinyt käydä huoneessa juurikaan.

Olen käynyt synnytystä läpi Naikkarin pelkopolilla nyt tänä talvena, ja nuo käynnistyksessä sattuneet virheet eivät ole omaa keksintöäni. Pelkopolin kätilöä kertomukseni kauhistutti.

Nyt suuntaan Naistenklinikalle, ja yritän voittaa pelkoni ja synnyttää tämän alakautta. Synnytyspelkoa minulla ei ollut ennen esikoisen syntymää.



Synnytyksen jälkeen kokemus osastolla oli niin hyvä kuin se voi olla traumaattisen synnytyksen jälkeen. Siellä sain apua ja koin olevani hyvässä hoidossa. Jos synnytyksessä olisi ollut parempi anestesiologi, olisi muilla käynnistyksessä tapahtuneilla virheillä ollut vähemmän merkitystä.



Mom 40+6 (joten kohta mennään taas...)

Eli esikoisen syntyessä 2003 oli kokemus tosi mahtava ja kaikki kätilöt ja lääkärit jotka kohdalleni osuivat olivat tosi ihania.Olo oli tosiaan ihan kuin olisi hotellissa ollut.

Kun taas kuopuksen syntyessä 2006 kokemus oli ihan toisenlainen.

Jo lähtölupaa soittaessani oli kohtelu tosi tympeetä.

Kerroin supistusten kestäneen jo yli 8 tuntia ja olevan jo TODELLA kipeitä.Kätilö totesi tympeästi siihen,että jos nyt siltä tuntuu niin tule nyt sit näyttäytymään.

Perillä meidät otti onneksi vastaan ihana nuori kätilö joka totesi,että kohdunsuu auki jo 5 cm joten eipä täältä enää kotiin lähdetä.

Hän hoiti synnytyksen ja oli siis aivan mahtava tyyppi.

Kun kuopus oli syntynyt hänen vuoronsa päättyi ja tilalle tuli toinen vanhempi kätilö.Hyvin kiireinen ja tympeä.

Istukkaa synnyttäessä kysyin saisinko vielä ilokaasua kun teki kipeää(joutui vähän repimään,että irtosi) johon hän vaan totesi,ettei tämä niin kauaa kestä.Eikä kestänyt,mutta kun koko synnytys oli vedetty läpi vain ilokaasun avulla ei olisi kovin paljoa enään jaksanut.

Hän ei myöskään edes kysynyt haluaisiko isä kylvettää ja strategisista mitoistakin kysyttäessä vastasi,että saamme ne sitten paperilla kun lähdemme osastolle.Olisi ilmeisesti vienyt liikaa aikaa kertoa ne meille.

Osastolle päästyämme ei ollut perhehuonetta vapaana,sattui olemaan meinaan heinäkuun ruuhka meneillään.No se ei sinänsä haitannut sillä olimme suunnitelleet kotiutuvamme mahd. pian.

Kätilö tuli huoneeseen kertomaan,ettei hän ole teidän oma kätilö,mutta joku varmaan tulee kohta esittäytymään.Ja toivotti tervetulleeksi.

Eipä tullut kukaan esittäytymään meidän omaksi kätilöksi.

Seuraana päivänä pääsimme lääkärille kotiinlähtötarkastukseen jolloin lääkäri huomasi sivuäänen sydämestä.

Emme siis päässeet kotiin,mutta edelleenkään ei kukaan tullut esittäytymään.

Meillä ei siis koko aikana ollut omaa kätilöä,eikä meiltä kysytty ruoka-aineallergioista tms. oleellista.

Seuraavana päivänä sivuääntä ei onneksi enää kuulunut ja kaikki kokeiden tulokset olivat ok,saimme kotiinlähtöluvan.

Siihen mennessä ei yksikään kätilö ollut käynyt kysymässä tarvitsisimmeko apua jossakin tai olisiko meillä jotakin kysyttävää.

Ymmärrän kyllä kiireen,mutta olisin silti kaivannut edes jonkin verran huomioonottamista.Tiedä sitten ajattelivatko ettei toista kertaa asialla oleva tarvitse.

Seuraavan haluaisin kyllä synnyttää Tammisaaressa...harmi vaan kun niin kaukana.