Luvatun sektion peruminen?
Hei. Kysyisin onko kenelläkään käynyt niin, että sektio on aiemman synnytyksen jälkeen luvattu, mutta kun toinen synnytys on ollut lähellä, onkin lupaus peruttu?
Itse synnytin ainokaiseni 5 vuotta sitten ja sain pitkän synnytyksen ja imukupin seurauksena (tai mikä sen nyt sitten lopulta aiheuttikaan) III ja IV:n asteen repeämät, jotka korjattiin nukutuksessa. Synnytyksen jälkeen sekä kätilö että vastaava lääkäri sanoivat, että seuraavat sitten leikataan, ettei tarvitse pelätä tulevia synnytyksiä.
Nyt odota toista ja neuvolalääkäri ohjasi minut Tyksiin käymään läpi edellisen synnytykseni, jotta voisin synnyttää alakautta. En sinänsä pelkää alatiesynnytystä vaan tulevia jälkiseurauksia. Siksi olen koko ajan ajatellut vain sektiota. Tämä keskustelu on ensi viikolla ja vaikka olen parantunut hyvin, niin haluaisin sektion. Voivatko lääkärit siis " pakottaa" alatiesynnytykseen? Minkälaisia kokemuksia teillä on? Olen lukenut sulkijalihaksen korjausleikkauksista ja on todella kurjaa, että jotkut synnyttäjistä eivät ole parantuneet toivotulla. Riittääkö tämä pelko repeämän uusiutumisesta sektioon? Kun olen kerran parantunut hyvin, niin pelkään, ettei toinen kerta kävisi niin onnellisesti.
Onko jollain asiasta tietoa/kokemusta?
T: Rila rv 32
Kommentit (16)
Itselläni hyvin samankaltainen tilanne ensimmäisessä synnytyksessä kuin sinulla (tosin menetin lisäksi todella paljon verta, en tiedä miten sinulla) ja toisen synnytyksen sain sektiona ilman mitään spekulointia. Kävin synnytystapa-arviossa rv 30 ja lääkäri kysyi mielipidettäni ja sanoi olevansa samaa mieltä kanssani, että sektio on turvallisempi. Olin varautunut kauheaan tappeluun, koska samoista syistä kuin sinä, en halunnut lähteä riskeeraamaan omaa terveyttäni. Olin helpottunut, että tilanne meni niin helposti. Toivottavasti menee sinullakin :)
On myös niitä neuvolalääkäreitä, joilla ei ole tietämystä suurien vaurioiden jälkeisistä synnytyksistä. Hyvä kun ohjasi eteenpäin.
Jos sinulle on ekan synnytyksen yhteydessä merkitty papereihin, että jatkossa sektio, eipä siinä kovin miettimistä ole. Sektiota suositellaan sinulle ensisijaisena vaihtoehtona. Jos ny jostain kumman syystä eivät suosittele, pidä pääsi :)
Terveisin kahdesti IV-repeämän vuoksi sektioitu eikä pienintäkään epäröintiä lääkäreiden puolesta
mukana pysynyt lääkäri, niin ketään ei pakoteta alatiesynnytykseen. Pakottaminen on vanhanaikaista ja väärin. Näin minulle on sanonut moni gynekologi. Tietysti pitää käydä läpi pelkopolin keskustelut tai sinun tapauksessasi varmaan keskustelut äitiyspolin lääkärin kanssa. Jos kieltäytyy syystä tai toisesta alatietynnytyksestä, ei se voi toteutua, koska synnytyksessä tarvitaan äidin aktiivista osallistumista. Jos ei osaa asennoitua alatiesynnytykseen, niin siitä voi tulla vaikea ja se päättyy kuitenkin sektioon.
Toivotaan, että sinulle osuu hyvä lääkäri. Luulisin, että suurin osa on niitä nykyään.
Keskustelimme asiasta ja kävimme edellistä synnytystä läpi. Vauva oli pieni (3365g) ja lantio iso, mutta silti tarvittiin imukuppi ja vauvankin solisluu murtui. Mittojen mukaan pieni vauva mahtuukin tulemaan, mutta sisätarkastuksen yhteydessä lääkäri totesi, että kudos on jotenkin jäykkää, että sektio on turvallisempi minun ja vauvan kannalta. Hyvä, että tilanne on nyt tarkastettu ja päätetty.
Jos vauva kuitenkin syntyy ennen viikko 37 (jolloin sektiopäivä päätetään), niin synnytys tapahtuu alakautta, koska vauva olisi vielä tarpeeksi pieni. Muuten tehdään suunniteltu sektio.
Päätös tapahtui helposti. Ei tarvinnut paljon perustella omaa kantaansa, kun lääkärin kanta asiaan oli sama. Vähän pelottaa se, että viimeksi kohtu ei supistunut ja mikäli taas on sama juttu, niin se on vakavampi tilanne leikkauksen kuin alatiesynnytyksen yhteydessä. Äärimmäinen tapaus on tietysti se, että kohtu joudutaan poistamaan, mutta sitä ei varmaan kannata vielä pelätä. Hyvä kuitenkin tiedostaa riskit.
Terveisin huojentunut Rila
Kiitos kaikille vastaajille. Toivottavasti muilla vastaavassa tilanteessa oleville käy myös hyvin ja oikea ja turvallisin synnytystapa valitaan.
itselläni oli myös synnytystapa-arvio jo viikolla 33 tai 34 (en muista enää varmasti) ja lääkärin kanssa päästiin yhteisymmärrykseen sektiosta. Kaiken piti olla selvää ja minun piti tulla enää viikolla 36 sopimaan sektioajasta.
Yllätys olikin melkoinen, kun mennessäni tähän tapaamiseen olikin eri lääkäri, joka oli sillä kannalla ettei mitään sektiota tehdä. Itkua vääntäen sitten taistelin asiasta ja lääkäri erittäin vastahakoisesti antoi sektioajan viikolle 39+6. Totesi, että jos lähtee spontaanisti syntymään ennen sitä, niin sitten saa syntyä normaalisti, ellei päivystävä synnytyslääkäri suostu leikkaamaan suosiolla. Onneksi vauva päätti malttaa loppuun asti, mutta aika p**** maku tuosta jäi.
Ja taustalla edellisestä synnytyksestä IV asteen repeämä, tosin hyvin parantunut.
Eli pidä taistelutahto päällä vielä tuohon lopulliseen sektioajan sopimispäivään asti...
Sympatiani on sinun puolellasi, muista hyvin sen tunteen kun toinen lääkäri kohtelee todella tylysti ja peruu ensimmäisen kanssa sovitut asiat. Itkun kanssa menin vielä lääkäristä päästyänikin sairaalan labrassa käymään, labrahoitaja varmaankin luuli että jotain kauheaa on tapahtunut vauvalle kun näytin siltä. Joku roti lääkärien päätäntävaltaan pitäisi saada, eikö Suomessa ollenkaan ajatella heidän astuvan kollegojen varpaille kun peruvat toisen kanssa tehtyjä suunnitelmia?
Sinä sait vielä pelätä loppuun saakka tuota synnytyksen käynnistymistä itsestään, on todella lapsellista lääkäriltä alkaa pelotella potilasta seuraavan lääkärin " hirmuvallalla" . Ihan kuin pieni lapsi joka polkee jalkaansa kun kaikki eivät toimikaan hänen tahtonsa mukaan. Itse sain ihan kettuiluna papereihin sektion syyksi synnytyspelon (tämän luin papereista vasta vauvan synnyttyä), kun en suostunut käynnistykseen yhden sektion jälkeen. Ja jälkeenpäin olen kuullut kuinka osa tämän lääkärin kollegoista samasta sairaalasta on sitä mieltä että sektion jälkeen ei mielellään käynnistetä. Toivottavasti hän menee heillekin polkemaan jalkaa kun kehtaavat olla eri mieltä kuin hän. Mutta avuttomalle potilaallehan v*****lu on paljon helpompaa...
minä olen synnytyspelkoinen, enkä ikimaailmassa synnyttäisi alakautta!
pidin kuitenkin pelkoni omana tietonani viikoille 37 asti, kunnes äitipolilla sanoin etten uskalla synnyttää normaalisti, vaan haluan sektion.
lääkäri ei ollut puolellani yhtään vaan sanoi tylysti etteiän kukaan ole pakottanut sinua raskaaksi? arvatkaapa vaan tuntuiki pahalle,kun olimme yrittänyt kuitenki vauvaa pian 5-vuotta, ja nyt kun olin onnellisesti raskauden loppupuolella niin, sitten aletaan naama nurinpäin valittamaan herkälle odottajalle... sanoin että tiedän ihan varmasti että on iso vauva tulossa, niin lääkäri sanoi että tehdäänpäs kokoarvio.. joo-o kyllä se matuu syntymään, se on n.4kg mutta päätä en saa mitattua kun se on laskeutunut jo niin alas...
mä säikähdin ja pyysin saada sektio aikaa, niin lääkäri sanoi: tule huomenna osastolle,niin käynnistetään synnytys, taas sanoin etten halua käynnistystä vaan sektion.. niin lääkäri sanoi sitten että tule sitten viikonpäästä uudelleen niin katsotaan aikaa, oli tosi kauan ensin vänkyttänyt vastaan ja saanut minulle todella pahanmielen, itkin kans,niin silloin antoi sektio päätöksen.
menin itkuisena kansliaan kätilölle sanomaan että en saanut vielä aikaa,pitää odottaa viikko, niin kätilö sanoi että höpsis, me katsotaan samantien minkä haluatte lapsenne syntymäpäiväksi, ei todellakaan ole pakko synnyttää alakautta jos pelkää, sanoi kätilö!
kiitokset tälle ihanalle kätilölle joka sai mieleni rauhoittumaan. lapsemme syntyi siis sektiolla vk 39+3 ja oli 4,5kg 50.5cm
niin lyhyt ja pullee...
toinen vauva jos joskus sattuu tulemaan niin ehdottomasti sektio!!!!
mutta oli vaikea saada edes se yksi ihana oma lapsi,niin olen kiitollinen,vaikkei enenpää ikinä tulisikaan.
mutta viha jäi tätä äitiyspolin lääkäriä kotaan ikuinen.
terveiset vain ouluun oyssiin!
jeo
Uskaltaakohan sitä haaveillakaan toisesta lapsesta sitten?
Minulle antoi neuvolan terveydenhoitaja ymmärtää, että Oysissa yleensä tehdään sektio, jos ekakin ollut sektio. Onkohan tämä väärää tietoa?
Minulla tosin ei kyse pelkosektiosta, jos sillä on asiaan merkitystä.
niin näkee läkärikin että olet päättänyt jo asian itse.
mut enmä kyl usko et ne peruu,jos on luvattu. lääkäri vaitoon samantien jos joku alkaa kitajamaan muuta. jos sektio on luvattu,niin se on luvattu,ja kun kenenkään ei ole pakko synnyttää alateitse jos ei pysty.
KETÄÄN EI PAKOTETA!!!!!!!!!!!!!!
JEO
Ensimmäisessä raskaudessani odotin perätilassa olevia kaksosia. OYS:issa eräs mieslääkäri ehdotti, että jos toinen edes saataisiin käännettyä niin synnyttäisin sitten ensin yhden alakautta ja toisen (sen perätilassa olevan) sektiolla. Kieltäydyin " kunniasta" , lapset pysyivät perätilassa ja syntyivät molemmat sektiolla.
Toisessa raskaudessani yhdestä sektiosta huolimatta äitipolin mielipide oli alatiesynnytys. Ensimmäisen raskauden jälkeen olin kuitenkin ehtinyt saada erään sairauden riesakseni, joka tällä kertaa esti alatiesynnytyksen. Kuitenkin, vaikka minulla oli paperit tältä toiselta polilta etten saa synnyttää alateitse äitipoli yritti vähätellä lausuntoa. Sairaus, jota he eivät varmasti tunne koska alan erikoislääkäritkin olivat hakusessa, ei nyt kuulemma ollut mikään este. Pidin pääni ja sektiosta sovittiin.
Nyt kolmatta kertaa raskaana ja menossa äitipolille synnytystapa-arvioon...jännityksellä odotan mitä ehdottavat tällä kertaa ;)
Ronjoon tarina aivan kuin minun. Edellisestä raskaudesta siis sairaus joka estää synnytyksen, mutta täysin erikoislääkärin alaa jota ei sitten oltu yritetty edes tavoittaa synnäriltä. Pidin pääni ja sain pitää sektioajan, mutta sen sijaan että leikkauksen syyksi olisi pistetty se krooninen sairauteni ylilääkäri kirjasi synnytyspelon. Onhan mulla ahdaslantiokin joka johti viimeksi hätäsektioon, mutta ylilääkäri kuittasi että on vaan " vähän" ahdas ja ihanhyvin VOISI koittaa alakautta. Mutta jätin kunnialla väliin.
Pitäkää siis siskot päänne!
Ikävä kyllä minullakin on samansuuntaisia kokemuksia joidenkin lääkärien sektiovastaisuudesta. On vain pidettävä itse päänsä, tuntuu, että minun tapauksessani lääkäri ei edes halunnut perehtyä tapaukseeni tai pohtia vaihtoehtoja, yrittti vain väkisin alatiesynnytystä.
Itselläni syynä sektioon oli vauvan jalkatarjonta, vauvaa yritettiin kääntää, muttei onnistunut. Lääkäri yritti väkisin " kaupata" alatiesynnytystä tai toista käännösyritystä, mutta onneksi riittävän pontevasti kieltäydyin ja halusin sektiopäivän. Vähättelyä ja ivaamista sain kokea yhdellä kerralla, toisella kerralla mies oli mukana ja silloin lekuri pysyi asiallisena.
Onneksi pidin pääni, sillä leikkaava lääkäri ultratessaan sektioaamuna totesi, ettei tämä vauva olisi alateitse tullut millään, jalat kun oli tulossa ekana. Olin lukenut aiheesta paljon, ja ihmettelin kovasti miksi alatiesynnytystä edes ajateltiin vaihtoehtona, kun tuo vauvan asento ei yksinkertaisesti avaa synnytyskanavaa, eli synnytys alateitse on mahdoton. Mutta lääkäriltä en saanut mitään faktaa tai perusteluja missään vaiheessa.
Papereihin tuli merkintä sektio vauvan perätilan ja synnytyspelon vuoksi. Ihan sama mitä merkintöjä on, kunhan vauva syntyi terveenä!
Samassa sairaalassa eri lääkärit saattavat viikon välein antaa täysin erilaisia mielipiteitä synnytystavasta. Ja yksi loukkaantuu kun potilas kertoo mitä toinen lääkäri on sanonut, ja että luottaa tämän toisen mielipiteeseen. Potilaan pitäisi vain olla aina täysillä mukana jokaisen hoitavan lääkärin suunnitelmissa, vaikka edellinen olisi ollut aivan toista mieltä alatiesynnytyksen riskeistä.
Vaikea siinä on tietää kuka on oikeassa, joten itse kannattaa vain pitää päänsä ja vaatia sektiota, jos kerran ensimmäinen lääkäri on sitä mieltä ollut ja itsestäkin tuntuu että se on turvallisin tapa synnyttää vauva. Itse jouduin kyllä nöyryytyksen kohteeksi, sain haukut niskaani ja sektion syyksi merkittiin synnytyspelko. Mutta alatiesynnytykseen ei pakotettu, vaikka lääkäri nokkiinsa ottikin kun kehtasin olla (yhdessä toisen lääkärin kanssa) eri mieltä kuin hän.
Tsemppiä, älä anna periksi!
Itsellä siis pitäisi kanssa tulla sektio sovitusti. Syitä on monia mutta silti mieltä vaivaa että jos sitä ei saisikaan... Synntytspelkoa mulla ei varsinaisesti ole mutta vetoan vaikka siihenkin jos tarvis vaatii! Puhuin jo miehen mukaan sinne synnytysarvioon peesaamaan mua jos joku lääkäri heittäytyy kuitenkin poikkiteloin. Tosin ei kukaan vielä tähän mennessä ole vastaan sanonut kun olen kertonut syyt sektion haluamiselle, mutta asia vaivaa silti.
Tsemppiä, pidetään päämme!
Keskustelu on ensi viikolla. En tiedä, onko se jo samalla synnytystapa-arvio, kun on viikot silloin vasta 33+4. Tulen kertomaan, mitä keskustelussa sanottiin. Onneksi mieheni tulee mukaan ja osaa ehkä antaa ulkopuolisen näkökulman asiaan, sillä hänestä koko synnytys aikoinaan oli ihan karmea. Itse olin varmaan niin väsynyt, etten oikeasti edes muista kaikkea, mitä siinä oikein silloin sanottiin ja tapahtui. Nytpä asia tulee käytyä kunnolla läpi. Tai niin toivon.
T. Rila
Hei,
Olen tapellut itselleni pelkosektion toiseen synnytykseen (taustat eka synnytys oli pitkä, ei ollut puudutusta, oksentelin, iso lapsi + olin itse tajuttomana monta tuntia). Yhden näkökulman tuon ap:n tulevaan keskusteluun perustuen omaan kokemukseeni, kun ramppasin tässä toka raskaudessa äitiyspolilla ja halusin sektion. Eli yksikin lääkäri tokaisi minulle avaussanoiksi ettei mitään estettä ole alatiesynnytykselle kunhan saan epiduraalin. Hermostuin tästä aivan täysin. No minulle selitettiin jälkeenpäin että kyllähän lääkärin täytyy minulle sanoa että mitään estettä alatiesynnytykselle ei ole. Eli sinullekin saatetaan selittää että mitään estettä alatiesynnytykselle ei ole. Älä ota sitä heti niin kirjaimellisesti kieltona sektiosta vaan totea siihen vain yksikantaan että olet asiaa harkinnut kaikilta puolilta ja olet itse päätynyt sektioon.