Apua tarvitaan! Pullo ei maistu ja yöt vlvottaa...
Tarvitsisin tosi kipeästi neuvoja!! Eli tilanne on tämä: 4,5kk vanha poikani ei suostu nukahtamaan muuten kuin tissille. " Nukuttamista" saattaa kestää parikin tuntia. Poika nukahtaa tissille meidän sänkyyn ja minä hivuttaudun varovasti pois, jos yritän nostaa omaan sänkyyn poika herää. Poika heräilee sitten aina vähän väliä ja rauhoittuu AINOASTAAN tissille, mikään muu ei auta! Jossain vaiheessa väsyin siihen, että yritin nostaa pojan omaan sänkyynsä kun se kuitenkin aina heräsi, joten nukkumapaikaksi muodostui isän ja äidin sänky.. Poika heräili välillä syömään jopa tunnin välein!
Nyt ollaan kolme viikkoa yritetty saada poikaa nukkumaan omassa sängyssä ja omassa huoneessa. Syötän pojan hänen omassa huoneessaan ja nostan sitten omaan sänkyyn. Tästä alkaa sitten hirveä huutosirkus! Käydään aina n. 5 min välein silittelemässä päähän, mutta syliin ei nosteta ellei nyt ihan paniikkihuutoa ole. Yleensä poika nukahtaa noin tunnin sisällä.
Sitten alkaa yöralli... Poika nukkuu maksimissaan kahden tunnin pätkiä (mikä tuntui kyllä alussa ihan luxukselta siiheen tunnin pätkiin verrattuna) ja rauhoittuu taas vain sille tissille. Jos yrittää hyssytellä ja silitellä niin huuto alkaa ja kestää ainakin tunnin.
Mikä neuvoksi? Pojalle ei kelpaa pullo (uskokaa pois, että kaikkia mahdollisia pulloja ja tutteja on kokeiltu, myös sitä pulloon laitettavaa nokkaa!) eikä tutti, joten vaikka mies onkin kotona ei hänestä ole tässä apua. Mulla alkaa olla virta vähissä kun ei saa nukuttua. Omatuntukin kolkuttaa kun tulee fiilis, että oon huono äiti kun koen imetyksen niin kovin raskaana ja tuntuu että olen pelkkä " maitokone" .
Ei siis ole kyse siitä, että haluaisin lopettaa imetyksen kokonaan. Tarkoituksenani on jatkaa imetystä kiinteän ruoan ohella.
Auttakaa ystävät hyvät, tuntuu etten jaksa enään....!
Kommentit (7)
..muuten, mutta meidän poika on 7 kk. Minä aloitin kiinteitä varovasti 4 kk iällä, mutta sillä ei ollut vaikutusta nukkumiseen, joten olisin näin jälkeenpäin ajateltuna voinut aloittaa kiinteät myöhemmin. Yöheräilyssä ei aina ole nälästä kysymys, vaan läheisyyden kaipuusta. Olisi kiva ollut tietää se aikaisemmin, mutta nyt poika " opetettu" nukahtamaan tissillä. Alkuajan koliikki kyllä vaikutti paljon asiaan.
Meillä ei kylläkään ole poikaa siirretty omaan huoneeseen, vaan on edelleen meidän sängyssä. Joskus siirrän viereiseen pinnasänkyyn, että saan yhden tunnin nukkua mieliasennossani. Meillä on herätty nyt n. kolmisen kuukautta tunnin välein (ensimmäiset 4 kk 2-3 tunnin välein). Saattaa joku yö olla yksi kahden tunnin pätkä. Olen saanut täältä vinkkejä paljon unikouluun, mutta en halua sitä vielä toteuttaa, kun poika vielä niin pieni.
Tämä ei varmastikaan lohduttanut sinua eikä auttanut millään tavalla, koska en itsekään ole tähän keinoa keksinyt. Jos poika herää vartin sisällä ed. imetyksestä, niin silloin isä kantelee pojan uneen. Tiedän todellakin miten raskasta tämä on, mutta tällä hetkellä menen pojan ehdoilla, koska on vasta 7 kk. Voimia myös sinulle sinne!
omaan makuhuoneeseen. Tuo kävelymatka joka imetykseen olisi minusta tuntunut liian rankalta. Itse olin niin helpottunut, että olin opinut nyt makuasennossa imettämään, että ei tarvinnut istualtaan keskellä yötä imettää. Ja ajattelin juuri niin kuin tuossa yksi äiti kirjoitti, että tankkaan vauvaan sitä luottamusta ja läheisyyttä nyt niin paljon, että hän pikkuhiljaa kyllä oppii tulemaan toimeen pidemmillä tauoilla. Koin perhepedin suurena helpotuksena. Puoli vuotiana kun vauva rupesi enemmän liikkumaan opetin viereiseen pinnasänkyyn nukkumaan. Uskoisin että teidän pidemmät kahden tunnin unet johtuvat myös iästä. Yöunille nukutus hoidin niin, että itselläni oli kirja ja pieni lukulamppu samalla kun vauvaa siinä imetin ja turvaa annoin ja en tujottanut kelloa.
Meillä tyttö nukkui 7 kuiseksi meidän huoneessa, omassa sängyssään...niin että pinnis oli " sivuvaununa" meidän sängyssä kiinni. Laita laskettu ja pinnis tiukasti meidän sänkyyn kiinni.
Yöt alkoi tuossa vaiheessa sujumaan ihan ok, ei syöntejä jne joten siirsimme silloin omaan huoneeseen. Kun ongelma oli se että minä heräsin lapsen joka äännähdykseen. Nyt herään kyllä myös kun lapsella on " hätä" . Ikää 10.5kk.
Ehdotan samaa kuin muutkin eli mitäpä jos siirtäisitte pinnasängyn takaisin teidän makkariin? Näin sinun ei tarvitsisi rampata toisessa huoneessa öisin ja vauva voisi silti nukkua omassa sängyssään. Sitten toiseksi minusta vauvasi on ehdottomasti liian pieni tuommoiseen unikoulun kaltaiseen systeemiin, että jätätte hänet itkemään yksin ja käytte 5 minuutin välein silittämässä, vaikka huuto ei olisikaan paniikinomaista minusta vauvaa ei saa jättää yksin itkemään. Jos välttämättä haluat saada vauvan nukahtamaan muutoin kuin rinnalle, ole ainakin läsnä huoneessa ja silittele vauvaa, että hän tietää ettei ole yksin. Silitä tuntuvin liikkein rytmisesti selästä tai kyljestä ja jos vauva itkee eikä rauhoitu, nosta hänet syliin. Nukahtamista voisi helpottaa myös äidin tuoksuinen harso tai vaikka t-paita.
Pystytkö nukkumaan päivällä kun vauva nukkuu päiväunia? Se helpottaisi huomattavasti omaa jaksamista. Tsemppiä ja jaksamista! Kahden herättelijän äitinä tiedän, että ei ole helppoa, mutta muutos nukkumistapoihin voi tulla ihan yhtäkkiä yllätten kuten esikoisellani, joka koko elämänsä alkutaipaleen heräiltyään 1-2 tunnin välein alkoi 10 kk ikäisenä nukkua yönsä läpi.
sanotaanhan sitä neuvolan oppaissakin, että jos itku alkaa käydä hermojen päälle, eikä enää mitää keksi ja pää hajoo, jos joutuu vielä sekunninkin huutoa kuunnella, niin jättää vauvan vaikka omaan sänkyynsä ja poistuu itse toiseen huoneeseen vähän tasaamaan tilannetta.
Ja teilatkaa vaan, mutta me pidettiin unikoulu tytöllemme 5 kk iässä, kun söi jo päivällä hyvin kiinteitä ja th sanoi, että nyt olisi parempi kuin hyvä hetki jättää yösyötöt kokonaan pois. Tutkimusten mukaan kuulemma 4 - 6 kk ikä on otollisinta aikaa vieroitukselle. Puolen vuoden jälkeen yösyötöistä alkaa tulla tapa, josta on vaikea päästä eroo. Siis tähän edellytykseni on tietty se, että päivällä syödään kunnolla. Täysimetetyille asia on vähän eri.
Mutta myös kuten jo edellä sanottiin, niin yöheräilyihin syynä on monesti muukin kuin nälkä. Eihän kaikki lapset edes syö esim. 1 kk jälkeen ollenkaan yöllä. Mihinkä katoaa heidän nälkänsä tai ravinnontarpeensa? Tuossa 1 h välein heräämisessä on yleensä kyse uniassosiaatio-ongelmasta, eli yöllä havahduttuaan unisyklien välillä vauva ei osaakaan nukahtaa takaisin itse, vaan tarvitsee jonkin avun, kunten rinnan imemisen. Voisihan kokeilla sitä, että antaa tissiä vain tiettyinä aikoina yöstä ja opettaa lapsen siihen, että nukahtaa voi myös silittelyyn tai pepulle taputteluun. Nuin niinkun alkajaisiksi. Sitten pikku hiljaa niin, että koittaa saada lapsen nukahtamaan ilman mitään avunantoa. Tottakai lapsi huutaa, kun ei yhtäkkiä saakaan samaa palvelua kuin mihin on tottunut, mutta se on vain kestettävä. Itku on vauvan kommunikointikeino, eikä se aina tarkoita sitä, että jokin olisi ihan kamalan kauheasti huonosti.
Mutta jokainen tyylillään.
Oma jaksaminen on toki hirveän tärkeä ja vauva tarvii iloisen levänneen äidin jne, se on kyllä totta. Mutta niin kuin edelliset ovat sanoneet, tällä tavalla teet varmaankin tilanteen vaan huonommaksi. Niin pienelle on 5 minuuttia älyttömän pitkä aika, eikä hän osa vielä ajatella, että te olette jossain lähellä jne. Hän kokee itsensä hylätyksi. Jos vauvan annetaan vaan itkeä, sitten lopuksi hän kyllä luopu siitä- lastenkotien lapset kuulemma itkevät vähiten. Mutta se johtuu jo siitä, että he ovat luotamuksensa menettäneet. Meidän esikoinen oli suurinpiirtin samanlainen yöheräilijä, ja vaan rintaa söi. Meillä ainakin siinä iässä teki elämän mahdolliseksi van se, kun opin nukkumaan vauva vieressäni. Vähän rupesivat yöt helpottamaan n.10kk tienoilla, kun lopetin yöimetyksen (en vaan antanut enää rintaa, mutta en jättänyt itkevä lasta hetkeksi yksin, parissa yössä 10kk ikäinen oppi etteo rintaa saa) ja nyt 1v11kk nukkuu noin puolet öistä putkeen. Nyt on taas vauva joka herättelee vuorostaan, mutta se onkin eri juttu. Esikoinen, joka vieläkään ei ole joutunut itkemään ikinä minuuttiakaan niin että emme reagoisi (uhmahuuto on erikseen, siihen ei reagoi), on erittäin luottavainen, tasapainoinen ja iloinen, eli koen että katkonaiset yöuet eka vuonna ovat runsaasti palkittu.
Auttaisiko sinua jaksamaan vapaan päivän aamu, kun lapsi herää ja on syönyt rintaa, että isi menisi muutamaksi tunniksi lapsen kanssa toiseen huoneseen, antaisi kiinteätä ruokaa (jos ne on käytössä jo) ja leikkisi-viihtyttäisi, ja sinä saisit ihan rauhassa nukkua? Minulle olivat ne sunnuntaiaamut parasta aikaa jossain vaiheessa, kun tiesin että saan olla 100% rento, koska ei tarvi kuunella, rupeaako lapsi itkemään, hän ei ole vastuullani.
Kiitokset kaikille vastanneille!
Meillä tilannne meni niin pahaksi, etten itse saanut enää nukuttua ollenkaan. En saanut unta yöllä enkä paivällä. Itkeskelin vaan kaikki päivät kun tuntui ettei enää jaksa. Onneksi sain kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja sain soitetttua neuvolaan ja pyytämään apua. Neuvolatäti oli tosi ymmärtäväinen ja tuli jopa käymään meillä kotona. Sittenpähän näki kuinka paha tilanne oli. Muutaman päivän päästä hän soitti uudestaan ja kertoi, että pääsemme yhdessä vauvan kanssa " unikouluun" . Hän myös kehoitti minua varaamaan ajan omalle lääkärille. Lääkäri oli sitä mieltä, että minulla on synnytyksen jälkeinen masennus ja määräsi minulle mielialalääkkeitä sekä unilääkkeitä (tarvittaessa).
" Unikoulussa" hoitajat hoisivat poikaa ensimmäiset 3 yötä ja minä nukuin unilääkkeiden avulla. Olimme pojan kanssa siellä yhteensä 6 yötä. Poika oppi nukahtamaan omaan sänkyyn ja syömään pullosta.
Nyt jälkeenpäin kun mietin tuota tilannetta huomaan kuinka pahaksi oma väsymykseni oli päässyt. On ihanaa huomata, että kun apua todella tarvitsee niin sitä on saatavilla. Neuvolatäti sanoi, että olisi kyllä yrittänyt auttaa jo aikaisemmin jos olisi vain tiennyt asiasta. Mutta minähän yritin olla superäiti ja sanoin vaan aina että kaikki on hyvin. Oli ensinnäkin vaikea myöntää itselle että on lopussa saatika sitten pyytää apua ulkopuoliselta.
Tällä hetkellä tuntuu, että kyllä " elämä voittaa" . Saan itse nukuttua yöt ilman unilääkkeitä ja poikakin nukkuu yöt hyvin. Poika ei enään herää öisin syömään ja neuvolatäti sanoikin, että poika ei tarvitse öisin ruokaa.
Kaikki te muut äidit joilla on myös rankkaa, älkää epäröikö pyytää apua! Ei se tarkoita sitä, että on huono äiti jos tarvitsee apua (näin itse asian ensin koin)..