Pientä isosiskoa vauvattaa
Ja äitiä turhauttaa. Esikoinen on 2v 11kk ja kuopus 6kk.
Kokonaisuudessa vauvan tulo perheeseen on mennyt hyvin, tietenkin on nähty vaiheita laidasta toiseen, mutta huonot hetket ovat aina kuitenkin menneet suht nopeasti ohi (päivässä).
Nyt esikoisella on joku sitkeämpi vauvatus menossa. Hän heittäytyy aivan vauvaksi; siis lattialle mobiilin alle, huitoo ja tunkee käsiään suuhun ja ilmoittaa olevansa vauva. Ja muuta vastaavaa. Äiti alkaa olemaan tähän leikkiin aivan kypsä enkä jaksais millään katsoa päivä toisensa jälkeen tätä samaa. Olen katsonu peiliin ja antanu huomiota aina kun se vaan pikkuisenkin on mahdollista, on luettu tai tehty muovailuvahoja tms., mutta tuntuu että tää vaan ei mene ohi ollenkaan. Tätä vauvatusta on kestänyt nyt varmaan kohta jo 2 viikkoa. Ärsyttävää kun toinen heittäytyy esimerkiksi kesken reippaan syömisen vauvaksi ja työntää lusikkaa kohti että äiti syötä vauvaa. Unnnnnnngh!!
Enkä oikeastaan tiedä miten tähän tulisi suhtautua, ilmeisesti olen vaihdellut sitä aina kulloisenkin fiilikseni mukaan, joskus heittäytynyt leikkiin ja joskus sanonut höpönpöpöt, useimmiten otan syliin ja nimittelen äidin pikkuiseksi tytöntylleröksi tms. Mutta välillä kyllästyttää niin että tekisi mieli karjua että lopeta jo toi älyttömyyyyyys....
Kohtalotovereita, neuvoja? Kiitos.
Kommentit (10)
Meidän 3-vuotiasta poikaa alkoi vauvattamaan siinä vaiheessa, kun kotona alettiin puhumaan tulevasta pikkusisaresta (syntyy elokuussa). Poika alkoi kieltäytymään syömästä, kun on niin pieni (teki tätä kuukauden verran niin kotona kuin hoidossakin), poika puhui, ettei halua osata puhua, hän haluaa tuttipullon jne. Lisäksi poika sai (saa edelleen) silmittömät raivarit, jos häntä erehtyy sanomaan isoksi pojaksi. Olen tästä asiasta täälläkin kirjoitellut, ja luultavasti tämä vauvaksi heittäytyminen on osaksi ikään kuuluva juttu, osaksi johtuu tästä tulevasta elämänmuutoksesta. Minä olen yrittänyt olla aika tiukkana pojan kanssa eli jos hän kieltäytyy syömästä itse, niin sitten ei syö jne. Yritän myös vakuuttaa pojalle, että vaikkei hän enää vauva olekaan ja perheessä kohta on pieni vauva, on hän silti pieni poika ja äidille erittäin tärkeä.
En osaa antaa neuvoja, miten tästä vaiheesta pääsee eroon, mutta luultavasti nämä ovat näitä 3-vuotiaiden kotkotuksia, jotka kuuluvat ikään ja menevät itsestään ohi. Tällaisia nämä pikkuiset ovat.
Meillä on 3v2kk tyttö, joka on ollut viime aikoina niin vauva, ettei osaa syödä. Joku päivä sitten oli vaippa housuissa pitkästä aikaa (minuutin vain onneksi ;) ja velliäkin keitettiin tuttipulloon. Meille ei ole pikkusisarusta edes suunnitteilla eli ainakaan meillä siitä ei ole kysymys. Jaksamista etenkin teille useamman " vauvan" vanhemmille!
Näin se taitaa olla että normaalia kehitystä tässä vaan edetään. Joten koitan jaksaa " iloita" tästäkin vaiheesta....
Tsemppiä kaikille ihanien 3vee vanhemmille, pitkää pinnaa!
jota pitää helliä etc. Olen tulkinnut sen niin, että on jo sen verran iso että pitää keksiä / osaa keksiä " tekosyitä" päästä sylii ja saada huomiota. Tosin kyllä meillä sylii pääsee muutenkin :-)
Onneksi vauvatus jäi siihen, että häntä piti kantaa kuin vauvaa ja tuudittaa ja välillä sanoa:" tättäguuguu" . Mutta sitä kesti aika kauan, varmaan puolitoista kuukautta. Odotin tuolloin jo kuopustamme, mutta esikoinen ei tätä tiennyt.
Vaihe meni ohi eikä onneksi ole palannut.
Meilläkin 3v tyttö on heittäytynyt vauvaksi uuden tulokkaan myötä, ja täytyy sanoa, että se on raivostuttavaa, arghh! Mutta olen yrittänyt olla huomioimatta näitä vauvakohtauksia, ja vähän se on onneksi tehonnut, kait... Olen myös kääntänyt hänen huomion johokin ihan muuhun juttuun, heti kun sitä vauvakieltä alkaa kuulua, ja se on aika hyvin auttanut, joten sitä keinoa voisin suositella, jos vaikka auttais teilläkin.
Tuttavaperheissä on vauvoja, mutta se tuskin niin kamalasti tähän vauvailuun vaikuttaa. Luulen, että meidän neitikin on itse vähän hämillään, että olisko sitä iso vai pieni. Tätä ennen on niin hirveän kiire ollut kasvaa ja osata jo kaikkea, mitä isommat lapsetkin. Nyt sitten lässyttäminen ja heittäytyminen ihan avuttomaksi on ihan tuttua. Meillä on vähän jo muuttunut tilanne siten, että tyttö sanoo, että äiti hoida mua, eikä niinkään aina heittäydy vauveliksi. Se tarkoittaa yleensä sitten ihan ikätasoista hellittelyä. Sylissä pitämistä, silittelyä, jalkojen hieromista, nenien hieromista. Joskus olen kivahtanut tytölle, että puhu normaalisti, kun leikkivinkuminen on käynyt niin kamalasti korviin.
Meillä on kyllä käy molempien vanhempien hermoon välillä vauvaksi heittäytyminen. Itse kyllä syötän tyttöä joskus kotona, sillä jos ruoka ei ole lapsesta hyvää, niin hän syö paremmin syötettäessä. Ja korvaan vähän sitä, kun tyttö joutuu olemaan päivisin hoidossa, eikä saa äidin huomiota niin paljon arkena kuin haluaisi.
Minä olen ollut itse pienenä samanlainen kun pikkusiskoni syntyi ollessani 2,5vuotias.
Äiti antoi muutamia ihan oikeita vauvanvaatteita ja pari ihan oikeaa kestovaippaa käyttööni, ja sitten samalla kun äiti hoiti pikkusiskoani, minä tein vieressä samoja hoitotoimenpiteitä nukelleni.
sen isona olemisen hyvien puolien korostaminen. Esim. vauva ei pääse iskän kanssa autoradalle (kaikista kovin juttu meidän 3-vee pojalle), vauva ei voi ruuvailla iskän kanssa autoja, ei korjata prätkää...Eli sitten jos alkaa kamalasti vauvattamaan, niin totean vaan, että kukahan sitten lähtee iskän kanssa prätkää korjaamaan, jos täällä onkin vaan äidin vauvoja...Usein pojasta tuleekin sitten se iso poika hetkessä.
Toisaalta välillä tietysti sallin lapselle sitä vauvatusta, välillä käyn itse sieppaamassa pojan syliin " äidin vauvaksi" jne.
Jos on kyse asiasta, minkä osaa itse, niin totea vaikka että olet jo niin iso, että äiti ei sinua syötä. Jos leikkii mobilen alla, niin anna leikkiä äläkä kommentoi millään lailla. Ohjaa mieluummin huomio muualle, jos on kyse asiasta mitä et halua lapsen tekevän. Toisaalta mitä haittaa jos leikkii vauvaa?? Leikkiähän se on.