Tuntuu ettei enää jaksa :´(
Onko kenelläkään ideoita mitä tehdä?
Lapsi on niin toivottu ja odotettu ja kaivattu mutta välillä alkaa tuntua etten jaksaisi. Meillä on maidon syönti ainaista ja jatkuvaa tappelua ja päivät läpeensä huutoa ja kitinää eikä mikään auta. Yritän viihdyttää läpi päivän, juosta lääkärillä, syöttää mutta ei, mikään ei auta. Poika on 8kk kohta ja maitoallergikko, käytössä jo se vihonviimeinen korvike Neocate, lisäksi vähän riisiä (ilman sitäkin oltu, ei auta).
Tässä hajoaa oma pää, en jaksaisi enää kuunnella kun koskaan ei ole asiat hyvin. Lääkäreillä tutkitaan vaan allergioita nyt ja muuten mitään vikaa ei ole löytynyt. " Terveenoloinen poika" . Joopa joo, miksi sitten kaikki aika on itkua. Oma parisuhde alkaa olla vaarassa, rakastamme poikaamme ylikaiken mutta on pakko ottaa kummankin iltasin hetki omaa aikaa että jaksaa. Mies hoitaa poikaa hienosti, onneki, mutta keskenään riidellään. Ja saadaan me poika hoitoonkin mutta silloin ei syö sitäkään vähää.
Soseita söis hyvin, mutta ei saa antaa allergioiden takia. Maitoa ei mene, ei sitten millään. Määrät tippuvat päivä päivältä ja kitisevä poika voi syödä vaikka 10 ml kerralla. Yöllä syö kerran ja aina 2 dl. Päivän aikana voi mennä vain saman verran. Tuputus on turhaa ei sekään auta, poika vain huutaa.
Olen jo alkanut miettiä refluksiakin, koska poika röyhtäilee ja nyt neocatea pulautteleekin hieman mutta voisko oireet olla syömättömyys ja jatkuva kitinä? ja jos tuo neocate ei sovi niin kun mitään kiinteitä ei kuvioissa ole niin ei elä pelkillä vitamiinilisillä. Kun ei varmaan vaihtoehtoja ole. kaikeksi iloksi edessä on kiitos kelan, altistus pilkotuille korvikkeille, nyt maksamme neocatet itse eikä varaa muuhun elämään ole.
Olen niin turtunut, kyllähän lääkärit tutkii mutta kun eivät mitään löydä ja aikaa se vie. Pakko ton ininän on joskus tauota. Helppoa aikaa meillä ei ole ollut koko lapsen syntymän jälkeen,eli eipä meille taida toista ihan heti tulla.
kaikki sanovat että lähde relaamaan, ja käynkin esim. urheilemassa. Se on ainoa henkireikä. Mutta ei se lohduta kun tietää että pojan on paha olla mutta mikään ei auta :/
Kertokaa onko jollain muulla tälläistä ja mikä auttaa? Tunnen olevani ainoa, kaverit katsovat ja säälivät ihmeissään.
Kommentit (6)
Ensiksi kovasti voimia sinne!
Meillä myös on ollut monenmoisia ongelmia nyt jo 10 kk vanhan pikkumiehen kanssa, kiinteiden aloitus tökki aikanaan pahemman kerran ja allergioitakin epäiltiin ja tutkittiin, niitä ei onneksi kuitenkaan ilmeisesti ole. Lisäksi jo pelkällä maidollakin ongelmana oli pulauttelu ja vatsavaivat ja aikamoinen itkuisuus ja tyytymättömyys.
Sanoit että tällä hetkellä lääkärissä tutkitaan vain allergioita mutta että itsellesi on tullut mieleen refluksi, onko sitä missään vaiheessa tutkittu? Meillä aikanaan kokeiltiin pikaisesti lääkitystä mutta kun ei apua heti tullut lääkärit idean hylkäsivät ja vasta lähempänä 9 kuukauden ikää saatiin yksityislääkäriltä lähete ph-mittaukseen, jossa todettiin selkeä refluksi vaikka poika ei enää juuri edes pulauttele..mitä olen refluksista lukenut esim tältä palstalta, se tuntuu olevan kovin alidiagnosoitu ja osittain varmaan siksi että oireet voi olla niin moninaisia ja väliin mahtuu aina vähän helpompiakin jaksoja. Yksi oire on kyllä myös ruoasta ja juomasta kieltäytyminen koska siitähän se paha olo saa alkunsa. Ehkä sitä mahdollisuutta kannattaisi vähän lääkäreiltä kysellä, meillä tuo yksityisen puolen lääkäri totesi että vaikka ph-mittaus ei niin kovin mukava toimenpide ole niin se kannattaa tehdä vaikka sitten refluksin poissulkemiseksi ennen kun mietitään muita vaihtoehtoja.
Ihan uteliaisuuttani kysyisin miten neuvolassa on teihin suhtauduttu, oletko saanut sieltä apua?
Mutta olipa syynä tosiaan mikä tahansa, niin toivottavasti asiat alkavat selvitä!! Meilläkin itki välillä sekä poika että äiti mutta onneksi nyt on alkanut tulla väähn helpompiakin päiviä.
Voimia vielä!
Jaksamista. Meillä oli esikoisen kanssa välillä vaikeaa allergioiden, pulauttamisen ja pissatulehduksen kanssa. Alkuun otin kaiken lapsen kurjan olon tosi " henkilökohtaisesti" . Allergian ollessa pahimmillaan itkin repiessäni visvalla kiinni tarttuneita siteitä esikoisen jaloista aamuisin. Allergioista ei saatu otetta millään, kokeiltiin erikoismaidot ja mikään ei auttanut. Myöskään pulautteluun ei löytynyt apua vaikka käytiin vyöhyketerapeutilla jne.
Puolenvuoden iässä löytyi yhdeksi ihottuman aiheuttajaksi muovitettu frotee sängystä ja parin kuukauden päästä huomattiin että myös nikkeli aiheuttaa oireita. Elämä alkoi helpottua vauhdilla kun pystyttiin välttää ihottuman aiheuttajat.
Nykyään allergiat hallinnassa ja elämä normaalia kahden pienen lapsen kanssa. Joskus lasten mummot muistuttavat kuinka kova vauvaaika meillä olikaan esikoisen kanssa. Itse olen sen kovuuden jo melkein unohtanut. Minulla helpotti pahimpina aikoina kun tein kaiken sen mitä pystyin lapsen hyväksi ja koetin " etääntyä" lapsen kurjasta olosta. Vaikea kuvata mutta ehkä tietty tunteettomuus lapsen kurjuuteen auttoi, eli en koettanut kokea kurjaa oloa lapsen kanssa vaan keskityin sitten ajattelemaan muita asioita.
Pyydä ehdottomasti lääkäriä miettimään refluksia vaihtoehtoa ! Ehkä siitä löytyisi apua teille ?
Oletko käyttänyt liinaa lapsen kanssa ? Jos lapsi viihtyy liinassa niin söisikö hän pullosta samalla kun käveleskelet ympäriinsä ? Juottamiseen olet varmaan kokeillut nokkamukit, tavalliset mukit jne ? Juoko lapsi vettä ? Oletko kokeillut juottaa korvikketta lämpinä ja kylmänä ? Joisiko lapsi " huomaamattaan" jos saa samalla katsoa televisiota tai tutkia jotain jännää tavaraa.
Voimia ja koeta pärjätä. Keskity selviämään päivästä kerrallaan. Kyllä se helpottaa ennemmin tai myöhemmin.
t. äiti ja kaksi poikaa
Heippa!
Olen seuraillut teidän perheen tarinaa tällä palstalla, vaikken itse ole usein kirjoitellut. Minulla on myös kohta 8kk ikäinen poika. Olen edellisten kirjoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että sinun kannattaisi tutkituttaa poikasi vielä refluksin osalta. Sen oireet kun voivat olla niin moninaisia ja monesti yhteydessä allergioihin.
Meidän pojalla oli yhtenä refluksin oireena syntymästä asti alkanut itkuisuus ja kitinä. Refluksiin meillä toi avun Gaviscon-lääke. Se ei välttämättä aina auta, mutta meillä se riitti. Tietenkään lääke ei heti täysin tehonnut, mutta muutoksen pojassa huomasi kuitenkin heti.
Neuvolasta en aikanaan saanut minkäänlaista apua. Poika kun kasvoi hyvin eikä pulauttelu ollut valtaisaa. Alkuvaiheen itkuihin sain selitykseksi koliikin, vaikkei itku mielestäni ollut koliikkityyppistä. 5kk iässä osasin itse epäillä oireita refluksiksi. Yksityiseltä lastenlääkäriltä saimme kokeeksi Gavisconin ja muuta lääkitystä emme tarvinneetkaan, vaikka niin aluksi suunniteltiin. Pojalle ei myöskään tarvinnut tehdä ph-mittausta.
Loppujen lopuksi me selvisimme melko " vähällä" , mutta ymmärrän täysin sinun huolesi poikasi vuoksi. Itselläni oli myös kova huoli pojasta, kun tiesin ettei kaikki ole ok ja kukaan ei tuntunut asiaa ottavan todesta. Nyt elämä on ihanaa, kun poika on iloinen ja tyytyväinen.
Kannattaa tuo refluksin mahdollisuus siis ihmeessä tutkituttaa!
Jaksamista teidän perheelle!!
Ymmärrän vaikean tilanteenne! Meillä oli samanlaista kitinää ja itkua ja syömättömyyttä yli puolivuotta. Mekin juostiin lääkärissä ja vyöhyketerapeutilla, muualla ei käytykään kun kaikki aika itkettiin... Tilanne alkoi helpottaa kun mentiin yksityiselle lääkärille ja saatiin refluksidiagnoosi. Ainoa keino saada lapsi juomaan maitoa, oli kulkea lapsi sylissä ympäri kämppää. Siinäpä hauis kasvoi...
Voimia ja jaksamista! Kyllä kaikki kääntyy vielä parhainpäin!
Tuo tarinasi kuullostaa niin tutulle... Meillä auttoi Primperan, toisille riittää gaviscon. Koittamalla selviää, onnea matkaan!
auttaa en osaa, enkä myöskään tiedä kuinka voimia vievää on olla lapsen kanssa joka on jatkuasti tyytymätön varmaan raukka kipeä. ja mikään ei auta. Ihan kamalaa kun lääkäritkään ei saa selville mikä on.
olen hengessä mukana, voimia ja kerrohan kuulumisia miten tutkimukset etenee. Ootte kyllä saanu aloittaa vauva arjen ihan raskaimman kautta:(