Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan ollut aivan varma, että miehesi on joutunut onnettomuuteen?
21.10.2006 |
Siis tuli tuosta alemmasta mieleen, kun jonkun mies oli tilapäisesti hukassa. Itsellä oli sellainen tilanne pari vuotta sitten, kun oli 10kk ikäinen vauva ja toista odotin. mies oli kaverinsa kanssa mökillä pari päivää ja siellä sitten aina saunotaan railakkaasti, veneillään jne. Ei vastannut koko päivänä puhelimeen, soitin varmasti 100 kertaa. Menin aivan paniikkiin ja oli aivan varma, että mies on hukkunut. Siellä ei ole lähinaapureita eikä mitään.
Varmaan raskaus sai mut niin hysteeriseksi, mutta ajelin vaan ympäri kaupunkia vauvan kanssa ja soittelin eri paikkoihin. Lopulta mies joskus iltapäivällä soitti. Oli juuri herännyt! Löin luurin korvaan, enkä vastannut koko iltana puhelimeen. ja sitten vähän nolotti, kun olin ollut niin hysteerinen.
Normaalisti soittaa aina heti aamupäivällä kun on herännyt, viimeistään kymmenen aikoihin. Se oli Hirveetä! Onko teillä vastaavia tarinoita?
Kommentit (2)
Yritin soittaa miehelle seuraavana aamuna/aamupäivänä, mutta mies ei vastannut puhelimeen. Olin ihan varma, että koko mökki on palanut maan tasalle (mökin yhteydessä oleva sauna on puulämmitteinen, ja olisikohan vielä tuolloin ollut niin kylmät ilmatkin, että tuvan hellassa olisi pitänyt polttaa puita...) mieheni mukanaan, ja epäilykseni saivat vielä vahvistusta, kun katsoin Pelastustoimen sivuilta, että samaisessa kunnassa oli annettu palohälytys joskus aamuyöllä, juuri johonkin mökkiin/pientaloon... Onneksi sain kuitenkin mieheni kiinni melko pian, hän olikin ollut jo matkalla vanhempiensa luo käymään, eikä ollut autossa kuullut puhelinta. Mutta kyllä alkoi hieman sydän tykyttää ja oikeasti pelkäsin jo pahinta... :S
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(jos lapsena olin aina varma, että äidille on sattunut jotain jos hän ei heti vastannut tms.)
Olen monesti soittanut miehelle esim. riidan jälkeen kun hän on lähtenyt muualle, koska olen kuvitellut kaikkia kauheuksia kotona (on ajanut kolarin, tehnyt itsemurhan :O tms)
Mutta kerran pelkoni meni ihan överiksi: olin raskaana, ja muutenkin pelokas, nukuin valot päällä ja mielessä aina iltaisin pyöri kaikki kauheudet (leffoista kaikkia rumia juttuja, pelkäsin, että kotona on niitä ring-tyttöjä yms). Nukuin aina makuuhuoneen ovi kiinni, koska en voinut sängystä katsoa pimeää asuntoa oven raosta.
Kerran heräsin yöllä ja mies ei ollut vieressäni sängyssä. Ovi oli yhä kiinni, ja hätäännyin, että missä mies on. ALoin heti kuvitella kaikkia kauheuksia, ja huusin miestä varovasti. Ei kuulunut mitään ja aloin pelätä enemmän (jostain syystä pelkään hirmuisesti konttavia aikuisia ja pelkäsin jonkun raapivan ovea ja konttavan sieltä tms.)
Ihan yht' äkkiä ovi aukesi raolleen! Olin ihan kauhuissani ja itkin hysteerisesti sängyssä. Hyppäsin äkkiä tunkemaan oven kiinni ja menin pelkäämään sänkyyn. Olin IHAN varma :D:D, että joku kohta säikäyttäisi minut kuoliaaksi.
Itkin jonkin aikaa ja mietin kurjaa kohtaloani, kunnes sitten muutamien minuuttien kuluttua oven aukaisi, kukas muukaan kuin, mieheni, joka oli ollut vessassa kipeän vatsan vuoksi.
Se oli jotenkin huippu peloissani, ja sen jälkeen ei ole ollut yhtä kamalaa kai. Raskaus sai minut henkisesti ihan sekaisin muutenkin. Vaikka luonnostaankin olen oikea mielikuvituspelkuri.