@@HELMIKUISTEN ALKUVIIKKO (ma-ke)@@
Kommentit (48)
nuhaisen lapsen saa viedä ulos,just tänään kysyin siitä. nenä aukee ulkona paremmin kun ilmankostus tekee temput. kuumeista lasta ei sitten saakkaan viedä ulos.
meillä siis ei ole kastajaisia eikä mitään muutkaan. nimi on tytölle annettu viikon ikäisenä miehen kulttuurin mukaan ja se kerrottiinkin kaikille sitten heti.
kunhan tulee ne isyyspaperit takas niin sitten rekisteröidään tyttö ja jatketaan elämää...
mulla on ihan menkkafiilis,tai kovenee kivut koko ajan, tosi mukavaa. kauanhan tätä iloa kestikin...kele soikoon.
meillä on tänään valvottu mega paljon,ihan ihmetyttää-nyt tuli uni ja sit isosisko mölysi ja unet kaikkosi.
meillä on semmonen soiva " jumppahäkkyrä" ja tyttö on ihan innoissaan siitä,mulla vaan alkaa ne biisit tulla korvista ulos.
jumpista mä sain ohjeita ettei niitä saa aloittaa ennen jälkitarkastusta ja kovat treenit vasta 3-6 kk synnytyksestä, samoin luki yhdessä kunto plus lehdessä. mut kyllä mä jo ens viikon tarkastuksen jälkeen aion mennä kuntopyörää polkemaan.
nyt telkkaa tuijottamaan
kuumetta ja Dunia
Eilen oli sitten ensimmäinen kerta jollon oli äidinrakkaus koetuksella. Inkeri kitisi ja kätisi monta tuntia putkeen eikä mikään kelvannut. Oli pikkunen ihan väsynyt, mutta kun väsy meni yli niin eihän se uni sitten tullut millään. Kun pää oli vittä vailla räjähtämässä niin annoin Inkerin miehelleni ja lähdin Pilatekseen. Sieltä palattuani olikin jo ihan toinen olo :) Kovasti se auttaa kun pääsee pois hetkeksi kotoa ja saa jollain tavalla purettua oloaan.
Mulle sanottiin synnärillä ja neuvolassa sekä fysioterapeutti salilla, että liikkumisen voi alottaa synnytyksen jälkeen heti kun oma vointi sen sallii. Mikään ei estä sitä. Tietenkin jos on tehty leikkaus niin toipuminenkin vie enemmän aikaa. Myös silloin kun esikko syntyi niin alotin salilla käynnin kuukauden päästä eikä mitään ongelmia ole siitä koitunut. Päinvastioin olen voinut jopa paremmin kun olen päässyt taas liikkumaan, niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Tuntuu tämä meidän nuorempi olevan sellanen totinen torvensoittaja sillä hymyjä ei juuri heru. On hän hymyillyt muutaman kerran, mutta aika vähän niitä tulee. Hän vain katselee tyynesti ja tuhahtelee hassusti. Mitään selviä äänteitäkään ei ole vielä tullut (siis guu tms.). No ehtiihän tuo, mihinkä tässä kiire ois :)
Minua kutsutaan....
Birdy
Täälläkin on tiukka yö ja aamu takana, tekisi mieli laittaa kersa huuto.nettiin myyntiin. Halvalla lähtisi tänä aamuna... Nyt nostin sitterin keskelle meidän sänkyä ja kitisköön siinä. Meillä kun tuo beibi tykkää syödä tutia, mutta kun se tutti ei pysy suussa kahta sekunttia kauempaa. Pitäisi teipata se kiinni ;-) No, ainakin omat reidet vahvistuu kun kyykkii viiden sekunnin välein tuttia tunkemaan suuhun.
Kiitos KUUMETTA tuosta tiedosta, että nuhaisen lapsen saa viedä ulos. Sinne siis kohta mennään... Meillä on alkanut ihan hillitön pulauttelu ja välillä raju oksentelu, onneksi huomenna on neuvolalääkäri niin pääsen juttelemaan asiasta. Mulla on muutenkin lista kirjoitettuna kaikista niistä asioista joita haluan kysyä, heh.
ENNI, tuo tunnin syöttöväli kyllä kuulostaa aika tiheältä (joskin muista että minä en tästä asiasta tiedä paljoa pas...aan..). Tuleeko sulta maitoa hyvin? Meillä on nyt välit vähän harventuneet kun olen alkanut tuputtamaan kerralla enemmän maitoa, ensin en yöllä " uskaltanut" herättää Reettaa ja niin se nukahti mun rinnalle ja maha jäi puoliksi täyteen ja kohta taas piti imettää. Mutta toisaalta, nyt meillä pulautellaan hulluna, että en nyt tiedä onko tuokaan tekniikka ihan oikea. Siellä Napapiirillä (missä kävitte kantoliinoja katsomassa?) tapaa imetystukipiiri kerran kuussa, mä ajattelin mennä sinne ensi kerralla. Lähdetkö mukaan? Sieltä voisi saada vinkkiä näihin juttuihin. Se tapaaminen on kyllä vasta 12.4., joten aika monta yötä sulla vielä edessä.. Katsopas nämä sivut, näistä mä sain paljon apua silloin kun Reetta tuli kotiin ja meillä imettäminen takkusi http://maitolaituri.imetys.fi/index.php ja http://www.imetys.fi/
Muutenkin Enni, olet aina tervetullut meille jos tuntuu että tarttet aikuista seuraa. Me asutaan täällä Ylöjärvellä, onko sulla autoa käytettävissä? Tai sitten me voidaan karauttaa Reetan kanssa kaupunkiin kun mun mies on kotiutunut viiden aikoihin. Mä todellakin tiedän noi tunteet kun on väsynyt ja paljon yksin (mun mies tekee kans pitkiä päiviä ja on usein vielä illatkin pois) eikä ketään kenelle purkaa edes vähän tuntoja. Vaikka nuo vauvat ovat ihania, niin ne on niin pirun vaativia, tuntuu tosiaankin avuttomalle kun ei tiedä mitä ne vielä haluaa. Tai ainakin tämä meidän tirehtööri on kyllä asettanut mun elämälleni ihan eri tahdin kuin ennen... Mutta älä huoli, kyllä ne jo kymmenen vuoden kulttua nukkuu yöt kokonaan!
Mutta nyt alkaa kitinä olla sellaista huutoa, että kohta naapurit soittaa sosiaaliviranomaisille jos en tee mitään. Tsemppiä meille jokaiselle ja aurinkoista päivää!
Austen ja karjuva Tuutikki
Täälläkään ei ole ollut ihan paras mahdollinen yö ja aamu. Meillä kun kans tuota karjuntaa riittää... Tai siis itku muuttuu meillä melko nopeasti karjunnaksi ja sit siitä sävystä on enää ihan turha arvailla, että mitähän se nyt tahtoo... Sit minä hermostun siitä karjumisesta (varsinkin öisin, kun tuntuu, että koko kerrostalohan tähän herää) ja en hoksaa missä vika.
Viime yönäkin koitin hyssyttää tyttöä takaisin uneen siten, että tyttö huusi sängyssään ja minä sit silittelin ja " rullasin" sitä siellä. Yliväsyneenä tämä kikka on toimiva, sillä jos/kun tytön saa rauhoittumaan, se painuu takaisin unten maille, kun ei ole riskiä, että siirtäminen sit herättäisi sen (normaalisti siirtäminen ei ole ongelma, mutta yliväsyneenä ei onnistu sitten mitenkään!). Sit mies ilmeisesti tympääntyi huutoon ja mitään sanomatta tuli ottamaan tytön syliinsä (loukkaannuin tästä vähän, sillä vois sit edes sanoa jotain, jos kerran sen mielestä vois kokeilla jotain muuta taktiikkaa...) Tyttö hiljeni heti eli oli ilmeisesti sylin tarve. Oltiin koko päivä sylitelty, joten eipä kyllä tullut pieneen mieleenkään, että läheisyyttä se vaan kaipaa. Yleensä kun öisin on menty suosiolla takaisin syömisen jälkeen omaan sänkyyn nukkumaan.
Muutenkin tuntuu, että en tajua ollenkaan tuon vauvan viestejä! Ja en oikein osaa opetellakaan. Silloin kun se itku alkaa, niin sit sitä viime päivinä on melko paniikissa koittanut rueta heti vaihtamaan vaippaa ja syöttämään, ettei se ehtisi kovin karjumaan. Eipä ole siis paljoa joutanut analysoimaan itkua ja arvailemaan sen mahdollista merkitystä.
Sit kun sille karjunta-asteelle päästään, niin sitä huutoa on huomattavasti vaikeampi saada loppumaan ja sit myös mulla menee nopeammin hermo eli ajatukset on " hiljene hemmetti soikoon" eikä " voi pikkuraukka, koitas rauhoittua" .
Omat fiilikset asian suhteen on jo tosi kamalat. Morkkis on hirvittävä ja en voi käsittää, että miten olen niin kylmä ihminen, että oman lapsen huuto ei aiheutakaan pelkästään sympaattisia ja huolestuneita fiiliksiä, vaan lähinnä ketutusta. Lisäksi olen melkein kauhuissani siitä, että ne tunteet ovat niin voimakkaita. Miten tuo suloinen olento voikaan saada minut tuntemaan näin paljon vihaa/turhautumista/riittämättömyyttä/ ärsytystä/avuttomuutta ja muita vastaavia " negatiivisia" tunteita... :' (
Omaa pahaa oloa lisää se, että silloin kun tyttö on hereillä ja tyytyväinen, niin se hymyilee kuin mikäkin ja on niin ihana että ja minä olen tällainen perse... Miksi en osaa sit siinä karjuntavaiheessa kaivaa niitä hymynaaman kuvia ja siitä tulevia tunteita esille?!!??!!
Pakko myöntää, että viime viikolla löydetty äidinrakkaus on ollut tällä viikolla vähän kadoksissa. :( No, on meillä onneksi ollut hyviäkin hetkiä ja tänään tää päivä on ollut kiva, vaikka ihan " karjunta-vapaa" ei ole ollut sekään... Eli eiköhän tää taas tästä.
Onneksi tänne palstalle uskaltaa purkaa tätä negatiivistakin painolastia, sillä olisi kamalaa, jos täällä vaan kaikki hehkuttaisivat aina suloista ja ihanaa vauva-arkea. Vähänkö sit tuntisi itsensä huonoksi ihmiseksi. Jotenkin omaa riittämättömyyden kanssa on helpompi hengittää, kun tietää, ettei kaikilla muillakaan ole joka hetki helppoa ja elämä pelkkää auringon paistetta. Kiitokset siis taas teille siskot henkireikänä olemisesta!
Emma on ollut tänään todella aurinkoinen. Lukuunottamatta vaunulenkkiä, jonka aikana sitten huusi kurkku suorana... Mutta muuten on oikein valloittava tuo meidän tyttö! Minä taas olen ollut koko päivän oikein herkällä päällä. Itkua väännän kaikesta... Onneksi on tää palsta, niin saa muilta tukea! Ja helpottaa kyllä valtavasti, kun huomaa, ettei ole ainut, jolta äidilliset tunteet ovat välillä kadoksissa!
Austen: Voisin vaikka tulla sinne imetystukiryhmään. Jospa saisi vähän vinkkiä ja apua. On nimittäin aika väsyttävää imettää jatkuvasti. Maitoa kyllä tulee, mutta Emma syö aika vähän aikaa kerralla muuten paitsi iltaisin. Silloin tankkaa kunnolla. Kenties munkin pitäisi yrittää tuputtaa enemmän ruokaa, jotta ei tarvisi taas heti syödä. Niin, ja olisi ihan kiva vaikka käydä teillä (on auto käytettävissä, joten sinne Ylöjärvellekin pääsee helposti) tai sä voit käydä meillä tai nähdään jossain kaupungilla.
Enni + Emma
Pinoudumpa pikaisesti minäkin. Meidän neiti täytti viime yönä kolme viikkoa ja virkeystila kasvaa päivä päivältä. Meillä seurustellaan mm illalla 4-5tuntia ja äidin syli tuntuu olevan ainoa oikea paikka. Ja voi kuinka tutulta kuulostaa tuo että syliin nukahdetaan mutta kun sänkyyn laskee niin ollaan hereillä taas. Nyt olen parina iltana päässyt jo klo22 nukkumaan mutta usein menee sinne puoleen yöhön. Mies tyytyväisenä vaan nukkuu ja kun itse pääsen sänkyyn niin kuorsaa niin kovaa että tekisi mieli hakata se kilon paloiksi. Moni haluaisi pistää vauvan myyntiin taikka palauttaa,meiltä irtoais mies!!! : ) Varmaankin mennetykseni takia en osaa pahemmin valittaa vauvan kitinöistä taikka valvottamisesta. Kyllä se toki välillä vetää hermon tiukalle kun olet jo pariin otteeseen syöttänyt ja vaihtanut sen viidennen paskavaipan yön aikana mutta silti tunnen että mut on tehty tähän rooliin:täyspäiväinen äiti!! : ) Ja sitä mä todella olen koska mies ei ole osallistunut vauvan hoitoon vielä mitenkään. Ihmettelen sitä kovasti päivittäin ja saadaan asiasta aika makoisat riidat aikaiseksi. Tuntuu että hän jatkaa elämää niinkuin ennenkin ja mä olen vaan jokin lypsylehmä,vaipan vaihtaja ja hoitotäti. Se että hoidan lapsen yksin niin hoidan myös koiran ja kodin... Näin ei todella pitänyt olla mutta käytäntö on taas osoittanut muuta!!! Olenkin nyt ottanut linjan että tiskaan heti pois omat astiani ja siivoan sotkuni. Sitten kun kämppä on hävityksen kauhistus niin voin sanoa miehelle että katsopa kulta kenen vaatteet lojuu pitkin poikin ja kenen ruokalautaset on likaiset. Pyykkikonekin pyörii kunhan laitat sen rakas päälle,mulle ja vauvalle on kyllä puhtaita vaatteita!! Vetoaa katsokaas naiset siihen että hän tekee raskasta työtä ja valvoo öitä vauvan takia. Kaipaa/tarvitsee siis iltaisin rentoutumishetken tietokoneella istuen ja saunassa käyden... Sanoin sitten yksi ilta että sen työpäivä loppuu siihen kun astuu työpaikalta ulos,mä olen työllistetty 24h/vrk enkä silti pääse edes rauhassa saunaan viideksi minuutiksi rentoutumaan. Että jos joku kaipaa miestä nurkkiinsa lojumaan niin HALAVALLA LÄHTEE!!!! : )
Muuten vauva-arki pyörii suht kivasti. Päivisin nukutaan 3-5h päikkäreitä ja syödään HETI kun herätään. Illat sitten kukutaan ja syödään,öisin herätään 2-3 tunnin välein syömään. Öisin voi vierähtää parikin tuntia ennen kuin saan neidin takaisin sänkyyn. Hän on aikamoinen sinappikone joten vaippa pitää yleensä vaihtaa pariin otteeseen yön tunteina. Kamalinta musta öissä on se että itse nukahdan vähän väliä ja säpsähdän sitten hereille yhtäkkiä. Vauva siinä sitten vaan nakottaa silmät auki,maito suunpielestä valuen täysin virkkuna. Imetän sohvalla joten putoamisen pelkoa ei ole.jos ote multa kirpoaa niin valahtaa vain sohvatyynyn päälle,ei lattialle tms.
Oletteko kukaan huomannut että yöllä maito kertyisi nopeammin rintoihin??? Musta tuntuu että yöllä rinnat on hetkessä taas ihan täynnä ja lakanat on märät kun nousen. Olenkin nyt alkanut nukkua selälläni etten joudu joka aamu vaihtamaan aluslakanaa...
Noista juhlista vielä nopeasti ennenkuin ulkoilu taas kutsuu. Meillä nimijuhlat koska emme kuulu kirkkoon kumpikaan. Juhlat pidetään mummolassa ja tulossa on vain lähin suku. Ei mitenkään isot pirskeet mutta kuohuviini poksautetaan kuitenkin. Siskoa pyydettiin " haltiakummiksi" ja miehen siskoa toiseksi. Mitään ihmeellisiä perinteitä ei siis ole. Vaatteiksi saa kelvata jotkut juhlavat ja mukavat vaatteet niin vauvalle ja vanhemmille. Leipomiset meilläkin hoitaa anoppi,siitä olen hyvin tyytyväinen koska on alan ihmisiä ja tarjottavat on sitten takuu hyviä. Ja koska itse vielä haluaa ne tehdä niin kyllä käy!!! : ) Appivanhemmat asuvat pohjoisessa joten anoppi sanoi että jotain pitää saada häärätä että aika kuluu. Juhlat 25.3. ja näkevät neidin ekan kerran silloin ja varmaan tulee sitten taas pitkä aika ennen seuraavaa näkemistä. Onneksi sähköposti on keksitty ja kaikenlaiset kamerat ja kuvat kulkee!! : ) Niin ja nimestä on päätetty jo ennen syntymää. Etunimi on ollut mulla mielessä jo vuosia,tyttö vaan puuttui!!! Toisesta nimestä piti vähän vääntää mutta yhteisymmärrykseen päästiin kuitenkin.
Mutta nyt pitää lopettaa!!! Ei tää niin pikainen kirjoitus ollutkaan...
Jaksamista kaikille vauva-arjen pyöteisiin!!
Devil&tyttöni mun 3vkoa
Tänään kotiuduttiin pienen prinsessan kanssa, joka syntyi siis rv 42+2 12.3.. Painoa ei ollutkaan kuin 3770g, vaikka sitä viisikiloista odottelin, pituutta 49,5cm. Pitkä tumma tukka ja kaikki. Synnytys kesti vain reilut kolme tuntia, kirjoittelen tuonne synnytyspuolelle kunhan arki tästä tasaantuu. Taapero meinaa olla vähän mustis ja neidillä vielä rytmi hakusessa, päivät nukutaan ja yöt kukutaan. Yritän päästä teidän juttuihinne mukaan kunhan ehdin (siis jos ehdin =)
Manna ja iitu 3vrk
Jaha, austenkin on hengissä, kerro ihmeessä kuulumisia : )
Täällä taas vauva aamupäiväunilla ja esikoinen touhuaa jotain omassa huoneessaan.
Oltiin eilen vauvelin kanssa rippijuhlissa, ja ollaan kyllä käyty kyläilemässä ja kaupoissakin. Ihan rauhassa ottaa reissaamisen, tuttia symään mä kyllä olen sen opettanut niinkuin esikoisenkin, siitä on aina välillä paljon apua. Nimiäkin meillä olisi nyt pari ehdokasta, ja mies totei että ' päätä sä' . Höh, en osaa päättää yksin! :D No, reilu viikko aikaa ristiäisiin...
Eipä muuta näin alkuviikosta, on taas niin ihana auringonpaiste että tekee mieli oikein pitkälle vaunu- ja koiralenkille. Esikoinen onneksi kävelee oikein reippaasti mukana, tai sitten jää pihaan leikkimään jos kavereita on ulkona.
FannyK ja tytsy 3vkoa+2päivää
Minäkin vihdoinkin pinoudun. Lukemassa olen käynyt pinot joka päivä ja monta hyvää tiedonmurua olen teiltä saanut, mutta en ole vain jaksanut kirjoittaa. Meille siis syntyi tyttö, Reetta 12.2, eli kuukausi tuli eilen täyteen. Aika on mennyt ihan hirveää vauhtia, tuntuu että kuukausi on mennyt maidonhuuruisessa sumussa... Ensimmäiset kaksi viikkoa olivat mun mielestä ihan kamalia, teki mieli soittaa Taysiin että saako tän tuoda takaisin sinne. Ongelmia oli keltaisuuden kanssa, painon nousun kanssa, mä tulin kipeäksi, eikä mun äidinvaistot tainnu herätä vasta kuin viime viikolla. Joku kirjoittikin edellisessä pinossa siitä miten oikein pelotti että kohta toi vauva herää, kun nyt taas ei meinaa malttaa pitää sormiaan erossa tuosta nyytistä. Mulle kun tämä äitiys ei ole mitenkään luontaista, nyt vasta pystyn nauttimaan kun alan tajuamaan että mitä tuo hajuherne haluaa.
Omasta painosta oli täällä puhetta, teillä kaikilla on kyllä hienosti lähteny noi raskauskilot. Mä taidan olla tässä lajissa voittaja, mä painoin ennen raskautta 57kg, synnyttämään lähtiessä 82kg ja nyt 70kg. Eli 13kg jäi. Turha toivoa että mulla ne lähtee imettämällä, katselin jo Painonvartijoiden sivuja, mutta sinnekään ei oteta ennen kuin kekara on 4kk. Mua noi kilot masentaa ihan kamalasti, äitiyshousuja en enää jalkaani laita, mutta farkut ei mene kuin puoleen reiteen. Eli Ylöjärven kansallispuvussa, verkkareissa kuljetaan kunnes alkaa muu mahtua. Olen ihan kamalan näköinen, maha roikkuu, persus on iso kuin leivinuuni, rinnat roikkuu, kaikki roikkuu.... Hyi helvetti. Olen kyllä aloittanut pitkät vaunulenkit, mutta mun tuho on makea, syön sitä aivan liikaa enkä osaa kieltäytyä.. Jäi toi syömien päälle tuolta raskauden puolelta.
Kertokaahan nyt tyhmälle, että mitä laitatte vauvalle päälle vaunuihin nyt kun lämpötilat alkaa lähennellä nollaa? Milloin uskaltaa jättää villapuvun tuolta toppapuvun alta pois? Entäs saako nuhaista lasta viedä ulos?
Mutta nyt taidan lähteä nukuttamaan tuota tuutikkia, kun se tuolla sängyssään ähisee. Musta tuntuu aina välillä että se oikein taistelee unta vastaan, kun on oikein yliväsynyt. Mutta itse olen samanlainen, mun on usein vaikea nukahtaa. Meillä opetellaan syömään tuttia, tämänkin tekstin aikana olen käynyt laittamassa tutin takaisin suuhun noin 250 kertaa...
Iloista viikonalkua teille kaikille!
Austen ja Reetta
varoitus: tämä on valitusromaani
Joo, meillä se ei tosin ole alkanut ihan niin aurinkoisena kuin keli. Tänä aamuna jatkettiin siitä mihin eilen illalla jäätiin eli huutamiseen... Eilinen ilta huudettiin kurkku suorana ja sit koitin imettää ja vaihtaa vaippaa ja hyssyttää ja eikun taas imettää ja vaihtaa vaippaa ja hyssyttää. Aina toiminnon vaihtaminen hiljensi huudon pieneksi hetkeksi, mutta sit taas uudestaan... Tuntui jo, että kohta koko vauva räjähtää, kun imetin sitä niin monta kertaa lyhyen ajan sisällä! Sit nyt aamulla se taas karjui ja sainkin sen sit nukahtamaan rinnalle. Liekö nyt sit taas se tiheän imun kausi ja minä tollo en osaa tarpeeksi tiheään tissiä antaa... Iän puolesta se kait vois ollakin, kun huomenna tulee 6 vkoa täyteen. :)
Minulla vaan tää tiheään imettäminen polttaa pinnan, kun sit tulee se " pelkkä tissi" olo. Muuten imetys on ihan jees hommaa, mutta se jatkuva paidan kaivelu rupeaa suoraan sanottuna välillä ihan v*tuttamaankin. No, onhan tuo imetys aika väsyttävää puuhaa muutenkin saatikka sit kun saa olla tekemässä sitä ihan jatkuvasti.
Koko eilinen päivä on " tapeltu" miehen kans ja mulla on v-käyrä sellaisissa lukemissa anopin takia, että oksat pois. Se ei osaa yhtään olla hienotunteinen ja ottaa meitä huomioon, vaan höösää koko ajan omiaan!!!! Joo joo. Tiedän, että hyvää hän tarkoittaa, mutta SILTI!!! Meillä on ristiäiset ens lauantaina ja anoppi tekee sinne tarjottavia. Missään vaiheessa hän ei ole kamalasti keskustellut kanssani tarjottavista ja minulle yksityiskohdat ovat tärkeitä. Lisäksi en ole minkään perinteisten tyttöjen söpöjen pinkkien röyhelöräpellysten ystävä vaan päin vastoin. No, nyt meille on tulossa pinkkejä sydänkeksejä ja mikä parasta, kokonaan pinkki täytekakku! Voi venäjä!!! Eilen anoppi koko ajan kylässä ollessaan höpötti, kuinka " minä teen sitten sitä" ja " sit minä meinaan tehdä sitä" ja kuinka " olemme hommanneet sitä" ja " sitten me ostamme vielä sitä" ja " se on ostanut sellaisen" jne jne. Kaikki sanellaan siis meille valmiiksi kysymättä meiltä yhtään mitään.
Yritin sitten sanoa (ennen kuin tiesin siitä pinkkihirvityskakusta), että josko voisi sit niiden kermapursotusten kanssa ennemmin nuukailla, kun on tuota kolesteroli-ongelmaa tiedossa useammallakin vieraalla ja en ole itsekään yletön kermavaahdon ystävä. Siihen anoppi sitten tokaisi, että " Minä teen sen kakun Hyla-kermasta ja en minä vielä tiedä millaiset pursotukset minä siihen teen. Minä sitten inspiroidun silloin kun teen sitä. Jos ei kelpaa, niin ei sitten." Joo, hylahan se auttaa siihen kolesterooliin... Ja kyseinen henkilö on vielä ruoka-alan ammattilainen.
Okei, toi kakku nyt on melko pieni juttu sinänsä, mutta minulle se on tärkeä. Se on kuitenkin kahvipöydän keskeisin osa ja se ei saa olla mielestäni ruma. Juu, ja myönnetään, olen ERITTÄIN pedantti ihminen. :) Eli siksi siis jaksan vaahdota näin pienistäkin asioista.
Mutta kyse ei ole pelkästään kakusta. Lisäksi anoppi kyseli, että " Oletteko jo päättäneet, kenen kastemekon te otatte?" Meillä on siis valittavana sekä minun vanha että mieheni vanha. No, ei tässä muuten mitään, mutta tasan sama keskustelu käytiin jo viime viikonloppuna. Ei tainnut silloin mennä jakeluun, että minun vanhaa käytämme... Saimme siis toistamiseen kuulla kuinka se heidän vanha pukunsa olisi ollut niin kaunis... No, jos tykkää pitsistä ja jos haluaa ottaa ylimääräisiä riskejä (mekko on niin pitkä, että sillä on todella suuri riski jäädä minun jalan alle). Ja en todellakaan halua kastaa lapsiani anopin hääpuvusta tehdyssä mekossa. Jos se olisi jonkun hääpuvusta tehty se mekko, niin sitten minun!
Ai niin. Ja taas edellisviikonlopun tapaan piti tiukata " Mikä sille tulee nimeksi?" , " Ettekö te meinaa kertoa sitä kenellekään etukäteen?" , " No sanokaa edes, että millä kirjaimella se alkaa?" ja sit tän jälkeen arvailtiin erilaisia nimiä ja koitettiin kyylätä meidän ilmeitä, et osuiko lähelle! Ei sitten joku voi kunnioittaa meidän päätöstä olla paljastamatta nimeä ennen ristiäisiä...
Olen siis tällä hetkellä todella takajaloillani ton anopin suhteen. Hän on voimakastahtoinen nainen, mutta en arvannutkaan, että hän yrittäisi näin rueta dominoimaan meidän elämää. Ne on MEIDÄN lapsen ristiäiset, MEIDÄN perheen (eli minun, mieheni ja lapsemme) juhla, joten meidän tulisi saada päättää siihen liittyvistä asioista. Nyt näyttää, että ristiäisistä tulee anopin hörhellys, eikä meidän perheen näköinen juhla. Jos tuon emännän päästää nyt päsmäröimään ja päättämään itsekseen asioista, niin mikä onkaan tulevaisuus... Ja me kun vielä ollaan rakentamassa tänne samalle seudulle taloa! Alan jo vähän katua, että ikinä suostuinkaan muuttamaan mieheni sukulaisten kanssa samoille seuduille...
Kiitos, että sain taas purkaa teille pahaa oloani. Alan olla todella päreissäni tilanteesta. Lisäksi kun taustalla vaikuttaa se, että anoppi on jatkuvasti meillä kylässä huseeraamassa ja omat vanhempani näkevät vasta ristiäisissä tämän lapsen. :( Eka lapsenlapsi tämä on heillekin...
Juu, mutta nyt alkaa tyttö heräilemään, joten got to go!
Kirppu ja tyttö 5vkoa 6pv
kiitos Austen ja Kirppu viesteistänne -pelastitte mun maanantain! Joo, uskomattomalta varmaan kuulostaa, mutta kun täällä on kanssa yksi poikalapsi, joka on ollut todella lähellä vaihtua kapalliseen perunoita hetkenä minä hyvänsä niin on ihanaa lukea, että ei se ole helppoa muillakaan.
Mulla ei myöskään ole mistään äidinrakkaudesta hajuakaan. Oikeesti... voin rehellisesti tunnustaa, että ei todellakaan tunnu, että rakastan tuota kääröä. Mä vaan hoidan sitä, sylittelen sitä ja laulelen sille ihan sekopäisiä unilauluja: " Simppu-kala lähtee pilkille, mutta ämpäri on hukassa. Simpun ämpäri on hukassa..." -älkää edes kysykö, millä sävelellä -eli lauleskelen ihan sekavia, jos se vaikka rauhoittaisi kiljuvan naperon edes hetkeksi :-D
Meidän lapsella on oikeesti joku hemmetin aamukoliiki. Se alkaa joka aamu klo 06 ja jatkuu puolille päivin. Joskus se katkeaa aamupäivän uniin kuten tänään klo 10 tai sitten se ei katkea, jolloin klo 12 lapsella ei ole enää yhtään rakastavaa vanhempaa vaan 2 zombieta muistuttavaa aikuista, jotka kantaa sitä alakerrassa ympyrää ja hytkyttelee sitä ees taas. Tänä aamuna mieheni lausui: " Voin vakuuttaa, että minä en ole se, joka alkaa toista lasta mankumaan..." -siis miten helvetissä tää on näin rankkaa?
Onneksi, siis onneksi, toi aamun katastrofi helpottaa yleensä puolen päivän aikaan ja sit iltapäivällä on vaan nälkäitkua, joka lähtee ruualla tai mahakipuitkua, joka on hetkellistä ja helpottaa kun vaan jaksaa sen 10min kuunnella ja hytkytellä.
Austen murehti niitä kiloja: mulla lähti 1,5viikossa 10 kiloa ja nyt on edelleen jotain 10 mentävää, jotta saavuttaisin tavoitepainoni tai 7kg, jotta pääsisin siihen raskautta edeltävään tilaan. Mahan kohdalla lohduton makkara, jonka takia ainoastaan äitiyshousut tai verkkarit mahtuu. Ristiäiset 1.4. joten siihen mennessä on joko a) laihduttava ainakin 5kg tai b) hankittava uudet housut. Jotenkin pelkään, että tämä päivittäin suklaansyönti ajaa mut vaihtoehtoon b.
Mutta oikeesti, kun päivät menee siinä, että toistelee itselleen " mä selviän kyllä. Tää ei voi kestää ikuisesti. Neljän tunnin päästä se yleensä on loppunut tää kiljuminen..." niin ei siinä todella ehdi murehtia sitä, että taas aamiainen koostui suklaasta ja pepsi maxista!
Mä niin kadehdin niitä helppoja " meidän tyttö nukkui heti 6-7 tuntia" -lapsia. Mikä ihmeen itkumoottori me saatiin?
Positiivisiakin asioita, luojan kiitos, löytyy:
- seksiä on taas -JIHUU!!! Olkoonkin, että vauva keskeytti hommat kahdesti, mutta me väsytettiin se ja äkkiä takas vällyjen väliin -heh heh
- hoitajia löytyy -lapsi on ollut yhden yön hoidossa ja pari iltaa, jotta ollaan päästy hetkeksi hengähtämään
- iltapäivisin poika on suloinen, hymyilee ja jokeltelee -sen ansiosta se saa anteeksi kaikki aamun karmeat hetket kunnes taas aamulla ne muistuu mieleen
- poika kuitenkin nukkuu 1-3h päiväunet jahka ne saadaan vaan ajettua sisään. Lisäksi iltapäivällä/alkuillasta menee 2-3h unilla. Yöt on vaihtelevia -viime yö 2:lla syötöllä, edellinen vaati 4 syöttöä.
Jeps. Eipä muuta. Nyt jätkä nukkuu (onneksi) aamun karmean raivoamisen jälkeen. Se siis huutaa niin, että mä pelkään ettei saa happea. Onko muilla tällaisia raivoavia tapauksia?
Tsemppiä viikkoon -varsinkin teille, joilla se arki ei ole ihan niin helppoa. Pakkohan tän on jossain vaiheessa alkaa sujua?
Saanko minäkin vähän valittaa... Eilen illalla nimittäin mulle iski yhtäkkiä ihmeellinen vilu, hampaat vain kalisi ja mikään peittomäärä ei riittänyt, miehellekin jo ehdin sanoa, et nyt tuntuu vähän kummalliselta... Noh, sit kun melkein pyörryin vauvaa imettäessäni tajusin viimein mitata kuumeen - sitä oli yli 40 astetta! Ei ihme jos oli vähä kylmä!
Tänään oon menossa lääkäriin (nyt kuumetta " enää" 38,5), rintatulehdusta tuntuivat kaikki epäilevän, mutta kun ei mun rinnat ole mitenkään erityisen kipeät? Eikä näy mitään punoittavia alueita? Toivottavasti tää on vain jotain tavallista flunssaa, mutta sitten taas toisaalta en haluais että tää tarttuu vauvaan tai esikoiseen - mut minkäs teen. Sen vain sanon, että on kyllä hemmetin ärsyttävää olla itse kipeänä, kahden lapsen kanssa kotona, kun mies on reissuhommissa eikä pääse apuun... Voi kun tää olo tästä pian paranis.
Kirppu: Toi on niiiiin tuttua... Mulla kans palaa päreet anoppiin, tai on palanut jo pidemmän aikaa, ja kaikkihan alkoi juurikin meidän esikoisen syntymästä 2,5v sitten... Onnekseni en enää muista mistä kaikista kasvatus/lapsenhoito-asioista on " keskusteltu" tiukkaan sävyyn, mutta paljon niitä on ollut. Lisäksi miun anoppi on aivan takertunut vanhimpaan poikaansa eli mieheeni, ja orjuuttaa tätä yli kaiken (eli mieheni täytyy käydä kotonaan tekemässä kaikenlaisia hommia ja auttamassa, vaikka hänen veljensä vielä asuvat kotona...).
Täytyy vaan yrittää muistaa, että useimmiten nuo anopit kuitenkin tarkoittavat hyvää, vaikka eivät osaakaan sitä ehkä ilmaista ihan oikealla tavalla. Miun anoppikin olisi hirveän mukava ihminen, vaikka onkin ääliö ja yksinkertainen, ja lastenhoitoasioissa jumittunut jonnekin 60-70 -luvulle... Minä vain en enää jaksa kiinnostua muiden miellyttämisestä, ja oonkin jättänyt anoppikyläilyt suurimmaksi osaksi mieheni vastuulle. Nyt se onnistuukin hyvin, kun on vauva ' tekosyynä' !
Vauva voi hyvin, kun nyt vain pääsis sinne neuvolaan joskus...
Viikon jatkoja!
M ja baby 3vko ja 3pv
Ristiäiset on ens viikonloppuna ja mä olen " saanut" tehdä kaiken itse. Ihan kivaa sinänsä mut neljän muksun kans se on hieman työlästä. Mä melkein toivoisin, että olis mullakin hullu anoppi vaaleanpunaisen kakkuhirvityksen kanssa ;) Ei sentään, mun ex- anoppi oli sellainen esikoisen kans, joten tiedän tunteen. Nyt anoppi asuu toisella puolen Suomea eikä pääse tänne vaikka haluiaski ja mun omaa äitiä ei kiinnosta muu kuin oma napa ja " mäyräkoirat" .. Mies kyllä hoitaa kauppahommat mut kiva leipoa kun aina on tyyliin toinen käsi paskassa tai vauva tissillä.. huokaus!!!!!
Mä kans olen kulkenu verkkareissa ja itkua väänsin kun kävin ostamassa juhlavaatteita.. melko mammakokoa yhä. Painoin ennen raskautta 50kg ja vielä 9kg jäljellä. Mut pakko kai sitä vararavintoakin on jonkun verran olla, että maito riittää.
Pikku-ukon pahin itkeskely alkaa olla voiton puolella. Jätin siis ne rela-dropsit pois ja aloitin cuplatonit ja tietty ikää tulee koko ajan. Annan niitä tippoja sit vasta kun aloitan kiinteät ruoat. Sit itse vähensin kahvin ja ruisleivän syöntiä, samoin suklaan ja cola-juomien-- ne ainakin aiheuttavat vatsavaivoja.
Neuvolaan mennään keskiviikkona. Pitänee varata jälkitarkastua aika ja pojan 2v. neuvola samalla.
Kiireinen viikko tiedossa, katsotaan selviänkö tervejärkisenä ristiäisiin asti.
Leppoisaa viikon jatkoa..
Neppis ja Poju 1kk 1vk
Olen käynyt kyllä lueskelemassa kuulumisianne mutta ei jotenkaan ole ollut mitään kertomista, tosin ei ole nytkään ihmeempiä, mutta ajattelin nyt sanasen sanoa etten ihan joukosta pois putoa. En kovin aktiivinen ollut kyllä odotuspuolellakaan, pahoittelut siitä..
Meillä tyttö on nyt 2vk 4pv. Ristiäiset on 2.4. ja nimen kanssa vielä pähkätään.. Kaksi etunimeä on valittavana jäljellä ja yksi toinen nimi, mikä ei ehkä sovi toisen etunimen kanssa. Eli vielä on mietintämyssyt kuumina :) Mä tilaan kaikki tarjottavat (paitsi sulhaspiirakat ja munavoin) konditoriasta tai Prisman leipomosta. Kutsutaan vain lähimmät sukulaiset (molempien vanhemmat ja siskot perheineen + lapsen kummit perheineen) niin ihmisiä tulee silti 26kpl + meidän perhe, eli en tod jaksa käydä leipomaan montaa kakkua ja voileipäkakkua.
GALLUPINTYNKÄÄ RISTIÄISISTÄ/NIMIÄISISTÄ:
- onko teillä kaste vai nimiäiset vai minkälaiset juhlat?
- montako vierasta teille on tulossa?
- missä juhlat pidetään?
- onko teillä suvussa jokin kastepuku vai oletteko ostaneet/tehneet uuden?
- onko teillä jotain tiettyjä perinteitä juhlassa (kummit ostaa aina tietyn lahjan, jotain tiettyjä " rituaaleja" tms)?
- montako kummia on tulossa? Ovatko he sukulaisia vai ystäviä?
- mitä tarjottavaa teidän juhlissa on?
- mitä aiotte (vanhemmat) pistää päälle?
- minkälainen vaatetus vauvalla on kastepuvun jälkeen vai pidättekö koko juhlan kastepukua?
- jotain muuta kommentoitavaa?
Vastailen itse tuohon myöhemmin, meille on just tulossa yksi taloedustaja kylään, kesällä kun alkaa rakennusprojekti. Lisää siis myöhemmin, samoin kuin meidän vauskin kuulumisia :)
t. Mikaela ja tytöt
Meille on siunaantunut ihme kyllä jo toinen itkuton vauva. Kyllähän esikoinenkin sitten myöhemmin itkeskeli, mutta vauva-aika meni hiljaisesti ja kiltisti. Tosin tästähän ehtii vielä hyvinkin koliikkikin kehittymään, joten täytyy nauttia vielä kun voi. Vähän tuntuu että pikkuisen masussa kiemurtelee aika ajoin ja kakka lentää kaaressa monta monituista kertaa päivässä ja paukutteleekin, eli saas nähdä milloin se alkaa oikeasti vaivaamaan.
Jaaha, nyt se tuleekin, eli jatkan myöhemmin.
den samma
meidän tytöllä tuntuu olevan ainakin osittaista koliikkia...
puolet päivästäon yhtä huutoa johon ei mikään auta..ja toinen puoli päivästä sitten ollan niiin ihania ja nauretaan jopa ääneen!
välissä tekkee mieli itkeä tytön kans kilpaa, silloin ku sitä karjumista on jatkunu jo toista tuntia...mut just niinku joku jo aiemmin kirjoitti, niin sitten kun yksikin hymy irtoaa, niin tyttö saa jo anteeksi kaikki huudot..sellainen se on äidin sydän!
niin, jä kyllä sitä muutaman kerran on jo tunutunu siltäettä annan vaikka naapurille tämän huutavan otuksen..ei se oo mun..
mut kaippa tämäkin menee jossain välissä ohi..
en muista nimimerkkejä,mut stempit niille jotka myös kuuntelee lapsen karjuntaa enemmän kuin hermot kestäis.
tyttö torkkuu tässä mun sylissä kun yritän kirjoittaa, niin kauheeta tekstiä tulee..koittakaa saada selvää!
meillä on nyt menny nuo yöt ihan perseelleen! siis jatkuvaa kitinää, ja vikinää, ja välissä huudetaan ääni käheänä..nukutaan tunnin pätkä, ja vavotaan tunti, ja nukuttan tunti, ja... tuntuu yöt aika ptkiltä tuollaisella rytmillä! mut onneksi mun mies ottaa osansa nuista yö valvomisista. en mä kyllä yksin tän kans pysyis täys järkisenä, sen verran raskasta on ollu!
Täällä on taas ihan huippu ilma! Meidän parvekkeelle paistaa täysillä aurinko ja siellä on ihan T-paita-keli. Mies on vielä tänään ja huomenna kotona ja sitten lähtee töihin. Käytiin tänään pojan kerhon aikana kaupungilla asioilla (ja myös kirkkoherranvirastossa sopimassa ristiäispäivä) ja sen jälkeen oltiin puolisen tuntia puistossa. Tyttö nukkui sen jälkeen vielä rattaissa parvekkeella, yhteensä 3,5 h. Tuntuu nukkuvan parhaiten juuri rattaissa. Onneksi, sillä esikoinen vain huusi niissä ekat 3,5 kk.
Eilen tyttö nukkui myös päivällä 3,5 h unet ja sen jälkeen valvoi reippaana 1,5 h ja nukahti syliin. Miehelle sitten sanoin, että ihan kiva, kun nukahtaa syliin, kun saa siitä kuitenkin laskettua (yleensä) omaan sänkyyn jatkamaan uniaan. No, eilen ei sitten onnistunutkaan, vaan yritettiin 3 h saada tyttöä nukkumaan omassa sängyssä, meidän sängyssä tai sohvalla. Joka kerta, kun laski tytön sylistä pois, havahtui hereille ja alkoi huuto (sama juttu kuin esikoisella). Puoli 9 oli mulla sitten mahis antaa tytön nukkua unensa mun sylissä (kun sitä ennen oli kaikkia hommia) ja nukkuikin siinä pari tuntia oikein tyytyväisenä. Viime yönä söi taas 2 h välein ja aamuyöstä piereskeli ja kakkasi itkun kanssa monta tuntia välillä unissaan, välillä hereillä.
KIRPPU80: " Ihana" toi sun anoppis! Otan osaa! Mua muuten nauratti, kun luin sun juttus, kun sä käytät paljon samanlaisia sanoja kuin minä puheessani, mm. " v-käyrä" , " oksat pois" =)
OODI77: Älä välitä, vaikket vielä tunnekaan mitään kummoista äidinrakkautta lastasi kohtaan. Varsinkin jos lapsi on kovin itkuinen ja " vaikea" , voi sen tunteen syntymisessä mennä aikaa. Mä olen erittäin paljon äiti-tyyppiä ja olen lapsesta asti halunnut omia lapsia ja ollut tosi lapsirakas, mutta ei mullakaan se äidinrakkaus ole ihan heti syttynyt. Varsinkin tän toisen kanssa sairaalassa ihmettelin, kun ei ollut mitään ihmeellisiä onnen fiiliksiä. Tai siis tottakai olin todella onnellinen, mutten mitenkään liikutukseen asti niin kuin monet tuttuni ovat olleet (ja myös mieheni!). Nyt kyllä rakastan tyttöäkin jo ihan täysillä!
ULKOVAATTEISTA vielä: Me ollaan laitettu tytölle rattaisiin haalarin alle villapuku, kun pakkasta on ollut enemmän kuin 5 astetta. Tyttö on rattaissa äitiyspakkauksen makuupussissa ja pehmeässä kantokassissa. Tänään kun oli jotain -2, kun lähdettiin ulos, ei laitettu villapukua. Kun lämpötila tästä nousee, poistetaan kantokassista varmaan makuupussi tai varmaankin jätetään se sinne pohjalle pehmikkeeksi. Esikoinen kun oli kesävauva, niin en ihan tarkkaan tiedä, kuinka paljon tällä talvivauvalla pitäisi olla ulkona päällä, kun ilmat lämpenevät.
Tulen kohta vastaamaan ristiäisgalluppiin...
T:Fassiloora ja tyttö 3 vko + 4 pvä
Vein tytön nukkumaan rattaisiin, niin jospa tämä kirjoittaminen onnistuis vähän paremmin...
Eli meillä nuo huudot ajoittuu pää sääntöisesti aamuun ja iltaa, eli päivällä on sellaista seesteistä aikaa, mistä todella nautitaan, ja yritetään kerätä voimia taas seuraa huutoa varten.
GALLUPIIN
Eli mikaela kyselit niistä ristiäisitä.
Meillä pidetään ristiäiset mun kotona lapissa 26.3. ja mennään lentämällä ouluun , josta jatketaan vielä parin tunnin ajomatkalla kotiani.
Nimi on ollu jo kauan tiedossa, ja julkaistaan vasta ristiäisten jälkeen..
Tilasin netistä tytölle ihan uuden kastemekon.
Ja itse kastetilaisuuden jälkeen tytölle puetaan toinen kaunis juhlamekko päälle!
no, niin nyt se jo ähisee tuolla vaunussa siihen malliin, että kohta herää..
miisa ja pikku-Lilli 1kk
Eipä tunnu olevan helppoa muillakaan niin ei täälläkään... Ukko tekee remonttia aamusta iltaan ja koti on kuin kaaos ja mikään ei riitä eikä auta . Vaava on sylissä tai vieressä 24 h tai tissillä tai... esikoinen kiljuu kaikki päivät ettei oo mitään tekemistä yms.. ulos ei pääse kun kamalassa tuska huudossa ja sit äkkiä takaisin tissille yms...
Tänään käytiin pankissa kun oli pakko -no mies auttoi ja hyvin meni -herra nukkui vaunuissa mutta ootas kun päästiin rautakaupaan niin no nälkähän se yllätti -minä rohkeana tyttönä sitten yhden talomyyjän huoneessa herraa syöttelin ja taas äkkiä kotiin . Mikä siinä on niin vaikeaa ettei missään pääse käymään ???? ok Jannu on kasvanu jo kilon :) että kyllä se tissi näyttää riittävän ja kelpaavan mutta itsellä on jo olo kuin Valiolla ( kai se kuuluu niin olla ) !!!
Kiloista siis, älkää hyvät rouvat surko kilojanne ,Mulla NOUSI PAINO synnärillä eli kun menin sinne painoin 71 kiloa ja synnytyksen jälkeen 73 kiloa !!! Normaali paino 54 kiloa !! Että mitkään housut ei mee jalkaan - mama byysissä täällä vedellään edelleen !! Mulla on hiukan tuota turvotusta ja mitään nesteenpoistoa ei saa käyttää !! että olkaa huoletti ;) Kai mä nää kilot saan viimeistään ens talvena pois kun alkaa alppikausi ja pääsee mäkeen :)
Ristiäiset - voisin kysyä että mitkä ristiäiset ?? En ole edes saanu pappia varattua ja kukahan leipois ja kukahan täällä siivois . Meillä kun ei mitään apua ole mistään . ei anoppia taikka muutakaan mummoa joka auttais. Joudun turvautuu leipomoon ja varmaan seurakuntataloon !! Tai sitten siivous firman apuun ! -meillähän on niinkui muuttokin tässä päällä... kun pitäis ens kuussa muuttaa jep :)
että virtuaalienergiaa tarvittais tänne ja pian :) Aha taas mennään...
Taisi muuten Mann@kin jo lähteä synnärille viimeisten helmisten joukossa :) Tulehan kertoilee kun kotiudut :)
minkki kera oskun 2vko ja 6 pv
Onpa aika taas mennyt nopeasti, pinot oon käynyt päivittäin lukemassa, mutta kun tunnit ei vuorokaudessa riitä että ehtisi kirjoittamaan...
Meidän Elmeri ansaitsisi hymypatsaan koska hereillä ollessaan on yhtä auringonpaistetta koko poika =)
Sitten galluppia:
onko teillä kaste vai nimiäiset vai minkälaiset juhlat?
Kaste
- montako vierasta teille on tulossa?
15, eli vanhemmat sisarukset ja kummit
- missä juhlat pidetään?
Meillä kotona.
- onko teillä suvussa jokin kastepuku vai oletteko ostaneet/tehneet uuden?
Miehen suvun puku, jossa on edelleen mieheni vaal eansiniset nauhat kiinni, eli samalla rusetilla on nyt kastettu mieheni, esikko ja lauantaina Elmeri.
- onko teillä jotain tiettyjä perinteitä juhlassa (kummit ostaa aina tietyn lahjan, jotain tiettyjä " rituaaleja" tms)?
Eipä ole...
- montako kummia on tulossa? Ovatko he sukulaisia vai ystäviä?
kolme, minun sisko, ystävä ja mieheni veli
- mitä tarjottavaa teidän juhlissa on?
Täytekakku, kala- ja lihavoileipäkakut, keksejä.
- mitä aiotte (vanhemmat) pistää päälle?
Mies laittaa puvun ja minä jotain mihin mahdun =)
- minkälainen vaatetus vauvalla on kastepuvun jälkeen vai pidättekö koko juhlan kastepukua?
Ostin sellaisen pellavaisen perinnepuvun vauvalle ja esikolle.
- jotain muuta kommentoitavaa?
Nimi on ollut meillä salaisuus jota ei olla kerrottu muille kuin sylikummille kaiverrusta varten. Nyt ajattelin sen teille paljastaa kun näin 4-päivää ennen ristiäisiä meinaan jo ratketa liitoksistani kun en ole saanut sitä kenellekkään kertoa, eli Elmeristä tulee lauantaina Nooa Viljami.
Painostakin on ollut täällä puhetta... Mulla jäi esikosta 30 kiloa vielä imetyksen jälkeenkin, eli niitä olen tässä kantanut mukana kun en ole saanut aikaiseksi laihduttaa niitä poiskaan... Nyt meni raskausaika vähän mukavammin eli painoa tuli koko raskausaikana vain 2kg ja nyt tällä hetkellä olen siis 5kg kevyempi kuin raskaaksi tullessa... tosin viimeviikolla olin vielä 6kg kevyempi, eli pitäisi varmaan vähentää syömistä tai muuttaa ruokavaliota terveellisemmäksi. =)
Oletteko te ulkoiluttaneet vauvaa nuhaisena? Mä en ole uskaltanut viedä poitsua ulos kun on aamuisin etenkin todella tukkoinen ja saa hädin tuskin henkeä ennen kuin tyhjennän nenän niistäjällä... Nyt vain on tällä viikolla harmittanut kun ilmat näyttää upeilta ja esikko menee pitkin seiniä kun haluaisi pihalle ja mä en uskalla lähteä. Tietääkö siis kukaan kokemuksesta tai muuten pahentaako ulkoilu räkäisyyttä?
Ja taas tissiä tarjolle...
sina77 ja Elmeri 1kk 3pv