1,5-vuotiaan nukkumaan meno, huh!!
Nyt uudestaan... Olemme aivan loppu 1,5-vuotiaan lapsemme nukahtamisasiassa. Eilen illalla vielä klo 23 huuto oli karmeaa, ja tyttö vaan hyppi ja reuhasi sängyssä, oli siis laitettu sänkyynsä jo klo 21. Lapsi nukkuu pinnasängyssä 4v isosiskon kanssa samassa huoneessa ja tylsintä on juuri se, ettei siskokaan saa kunnolla unen päästä kiinni, kun toinen raivoaa. Lapsemme nukahtaminen on aina ollut hankalaa, hyvin harvoin jäänyt ääneti sänkyynsä, kaikenlaiset hyssyttelyt on tarvittu, välillä kannettu ja laulettu, huh. Jotenkin tuntuu, että jotain pitää tehdä! Rasittavaa, kun jo päivällä ajattelee kauhulla iltaa ja nukahtamishässäkkää... Hampaat on vaivannu jo melko pitkään, mutta luulen, että vaikeudet nukahtamisessa eivät tuolla pelkästään selity, on saanut myös kipulääkettä välillä. Eli mitä ehdottaisitte, miten toimisitte, tai miten olette toimineet? Miten saisimme pikkuisen kiukkupussimme nukkumaan??????
mutta iltanukutus ei yleensä vaikeaa enää. Päivällä saattaa joskus olla temppuja enemmän, vaikka yleensä nukahtaa heti paikalla silloinkin kun on oikea aika eli väsynyt.
Ihan alkuunsa: Mitä jos ette nukuttaisi samassa huoneessa eli isosisarus saisi rauhallisemman yöunen? Pienempi selvästi hakee huomiota ja kokee turvattomuutta/on luonteensa mukainen ' se joka määrää' ja ei suostu toisten tahtiin. ELi antaisitte siinä vähän periksi ja opettelisitte muualla sitten nukkumaan paremmin ja sit vasta siirto takaisin yhteiseen huoneeseen.
Meillä ei tempperamentikasta lasta voi jättää huoneeseen yksin huutamaan (vrt. unikoulut) sillä hän vain menee paniikkiin. Aikamme annoimme hänelle aikaamme eli tuudittelimme uneen sängyn vieressä pimeässä rauhoitellen, välillä sylissä pidellen. Yleensä tästä selvittiin varttitunnissa-puolessa tunnissa, joskus vähemmällä. Sitten vähitellen otettiin etäisyyttä, nukuteltiin niin että oltiin samassa huoneessa mutta ei kosketusetäisyydellä. Aina välillä vain painettiin hellästi sänkyyn takaisin ilman suurempia puheita. Joskus nukahti nukuttaja ennen nukutettavaa! Sit seuraavassa vaiheessa lähdettiin jo huoneesta pois, välillä palattiin takaisin silittämään ja taas takaisin huoneesta pois. Ja vasta kun osasi nukahtaa itsekseen kokonaan, siirrettiin samaan huoneeseen isomman sisaruksen kanssa, mikä tapahtui joskus 1v4kk jälkeen. Ja tuo nukkumaanmenon opettelu alkoi meillä varmaan joskus vuoden jälkeen, kun ei enää nukahtanut tissiin/pulloon. Eli aikaa se ottaa ja kärsivällisyyttä, kuten olette huomanneet.
EN tiedä onko tästä apua, vaihtoehto on tietysti ne unikoulut, lempeät tai vaikeammat, meillä niistä lempeistä oli vähän apua mutta paras apu oli isä nukuttajana - hän ei antanut koskaan sitä maitoa, oli jämäkämpi ja sitkeämpi ja lapsen napanuora häneen oli pidempi eli otti isältään vastaan erilaista toimintaa kuin äidiltä, jonka kanssa olisi pitänyt olla sylityksin koko ajan. Vielä nytkin, jos päiväunille/iltaunille meno ei onnistu ja syntyy huuto, saa isä lapsen rauhoittumaan sänkyyn hetkessä! Se on tietysti äidille vähän hankalaa, jos isä ei ole kotona..mutta näitä kertoja sattuu onneksi enää aniharvoin.