Ongelmatapaus vai normaali 4-vuotias?
Alan olla aivan sormi suussa 4-vuotiaan tyttäremme käytöksen kanssa. Kuukausi-pari on ollut erityisen vaikeaa aikaa. Tyttö käy innokkaasti kerhossa pari kertaa viikossa, tykkää käydä puistoissa ja esim. mummolassa tyttö on oikein sopuisa ja iloinen tapaus. Kotona on kuitenkin toinen ääni kellossa... Tuntuu että joka asiasta täytyy kiukutella, ruoka on pahaa, pukeminen kestää kauan, ei ole mitään tekemistä (koska mikään ei kelpaa mitä ehdotan) ja muutenkin kaikki on jotenkin niin pirun vaikeeta. Eikö tällaista pitäis olla vasta murrosiässä ;)
Meillä on myös 11kk vauva joka saa osansa ison siskon kiukkuiluista. Tyttö tönii veljeään, ottaa siltä tavaroita ja ärsyttää sitä " leikkimällä" sen kanssa, joka tarkoittaa että tyttö konttaa ihan vieressä tai estää pojan kulkemisen minne onkaan menossa. Poika osaa kyllä pitää puolensa, komentaa ja tempaisee siskoa tukasta mutta sitten huutaa tyttö ikäänkuin veli olisi häntä kohdellut kaltoin... Tuntuu että päivät kuluu vaan lapsia paimentaen ja niitä toisistaan erotellen.
Olen yrittänyt antaa molemmille rauhaa leikkiä itsekseen, olen yrittänyt keksiä leikkejä joissa molemmat voi olla mukana ja olen yrittänyt antaa aikaa molemmille yksistään mutta kun en ole mikään viihdytyskone vaan kotityötkin on tehtävä. Ajoittain menee hyvin, lapset puuhastelevat omiaan, mutta enimmäkseen jompi kumpi narisee jaloissa.
En tiedä onko tämä veljen syntymä ollut niin kova paikka tytölle että tämä agressiivinen käytös, huutaminen ja tiuskiminen on siitä johtuvaa. Toisaalta kai tämän lähes vuoden aikana tyttö olisi sopeutunut tilanteeseen? Tietysti nyt veli sotkee joka paikan ja saa huomiota sillä kun menee minne ei saisi, sotkee oman ja siskon huoneen yms. joten siksikö tyttö nyt yrittää saada huomiota keinolla millä hyvänsä? Vai onko nelivuotiaat vaan jossain ihme uhmassa huolimatta siitä onko niillä sisaruksia vai ei? Kamalan väsyttävää tämä on kun tuntuu ettei mikään päivä ala, lopu eikä kulu mukavasti vaan tapellen. Reagoin kiukutteluun sitten välinpitämättömyydellä, rauhallisesti puhuen tai lapsellisesti kiukutellen niin lopputulos on sama. Mulla on konstit loppu :/
Kommentit (7)
sillä lapsesi vaikuttaa täysin terveeltä, uhmakkaalta 4-vuotiaalta!! Vaikuttaa, että olosuhteet kotona hyvät ja tyttö tietää, että hänestä välitetään, kun uskaltaa kiukutella ja uhmata!
Anna Wahlgrenin Lapsikirjaa! Siitä löytyy todella paljon hyviä neuvoja juuri tämän kaltaisiin tilanteisiin, ja ymmärrystä siihen mitä lapsi missäkin vaiheessa saattaa tarvita. Tee tytöstäsi " lauamallenne" tärkeä, anna hänelle tärkeitä tehtäviä joka päivälle, siis osallistumista kodin töihin esimerkiksi. Hänen olonsa saattaisi helpottua jos hän tuntisi olevansa todella korvaamaton, ja kokisi että perheenne ei pärjäisi arjesta ja käytännön asioista yhtä hyvin ilman häntä. En osaa selittää näitä asioita läheskään niin hyvin kuin Lapsikirja, joten etsi se käsiisi, ja lue. Uskallan melkein luvata että arki helpottuu. :)
Juuri tuota se arki on kahden kanssa, kun toinen neljä! Meillä vaikuttaa paljon onko tarpeeksi toimintaa, selvästi kiukutteluja on enemmän jos ei ole ehditty ulos. Kaipaa myös kavereita ja virikkeitä jo ihan toisella tapaa kuin ennen. Ja minusta tuo 4v on ikä jolloin alkaa jotenkin " vakavoitua" , pohdiskelee paljon syvällisempiä juttuja maailmasta ja itsestään. Että iso kasvun paikka lapselle kun rapisee se maailmannapa käsitys, äitikään ei ole vain häntä varten, vaan on tuo sisarus ja isä jne.
Mukava kuulla että tämä on normaalia, toivottavasti myös ohimenevää... Voisin lainata tuon Wahlgrenin kirjan nyt uudemman kerran josko siinä olisi jotain asiallista koskien 4-vuotiasta. Suuri osa vauva-ajan " ohjeista" kun oli minun mielestä vähän asiatonta...
Ei kai tässä muuta kun porskutellaan eteenpäin. Mukavaa joulunodotusta kaikille =)
Esikoinen kohta 5 v ja kakkonen 11kk - ja samaa menoa meillä! Olen usein aivan loppuunpalanut ikuisen taistelun kanssa. onneksi sentään lapset osaavat olla nätistikin yhdessä silloin tällöin.
Olen tosi iloinen kun tämä vaihe menee ohi.
Tyttö on reipas kerholainen ja käyttäytyy siellä nätisti. Usein kuitenkin kerhopäivien jälkeen kiukutellaan kotona ja komennetaan (aivan älyttömästi) isoveljeä. Tuntuu että tyttö " testaa" kotona muualla oppimiaan juttuja ja tekee sen potenssiin kymmenen (eli vetää överiksi ja veli on tuttu ja turvallinen kohde). Sama komentelu ym. on joskus puistossa käynnin jälkeen ja silloin minunkin oli helppo nähdä syy-seuraus suhde tytön toiminnassa.
Toisaalta tytöllämme on välillä turhan vähän seuraa ja tämäkin on turhauttavaa. Äitiä kaivataan silloin paljon leikkimään ja lukemaan. Tälläisinä tylsinä hetkinä ei kuitenkaan yleensä pureta kiukutteluja sisaruksiin, vaan silloin leikitään melko ok heidän kanssaan - jos sisarukset ovat valmiina leikkimään ja leikkivät ärsyttämättä. Meillä isoveljen lisäksi 7kk vauva, joka on saanut melko kivan kohtelun vielä, mutta selvästi huomaa että tyttö kohtelee vauvaa enemmän " tasavertaisena" itsensä kanssa kuin isoveli. Eli jotenkin tyttö ei ymmärrä niin hyvin vauvan kehitystä ja sitä ettei vauva tee tahallaan ja ymmärrä. Eli sinänsä meillä näkee tuosta että 4v on vielä aika pieni käsityskyvyltään.
Itseä välillä mietityttää että mahtaa tytöllä olla rankkaa kun yhtäaikaa yrittää olla iso ja toisaalta on taas todella pieni vielä. Aika ristiriitaista tuo lapsen elämä. Lapsi haluaa määrätä itse tekemisistään ja osata itse tehdä asioita (vähän niin kuin 2v pintaan, mutta nyt itsenäisemmin), samalla myös kokeillaan kuinka paljon voidaan määrätä toisia. Samalla vastaan tulevat pienet pettymykset voivat tuntua tytöstä todi isoilta. Toisten (lasten ja aikuisten) tunteiden ja käytöksen ymmärtämisessä sitten on vielä aika työ. Jotenkin tuntuu että nyt opetellaan noita vuorovaikutustaitoja oikein rytinällä. Onko kukaan muu huomannut vastaavaa?
selvää uhmaa ja mustasukkaisuutta. Tuossa iässä 3-4 vuoden paikkailla mustasukkaisuus on kuulema ainakin joillain lapsilla tosi hurjaa. Ole kiltti lapsellesin ja yritä ymmärtää häntä.hänellä on nyt vaikeaa.