Nukutusvinkkejä, please!

Meillä homma toimii välillä, välillä taas ei.

Muutamia ideoita, joista on ollut apua:

- kunnon 2 h väsytys illalla ulkoilmassa vaikka leikkipaikalla. Muutenkin

päivän aikana ulkona mahdollisimman paljon.

- rajaamme tuutulaulut vain viiteen, aloitamme aina samalla laululla ja

lopetamme iltarukoukseen, tämän jälkeen lauluja ei heru, pelkästään

laitamme takaisin hellästi makuulle, kun lapsi yrittää pystyyn. Mitään

juttelua ei tämän jälkeen myöskään, vaikka toinen höpertelisi kuin

papupata

- ennen nukkumaanmenoa aina samat rutiinit, eli iltapala, iltapesu,

maitopullo ja jonkun rauhoittavan kirjan lukemista ja juttelua päivän

tapahtumista, joskus myös taustalla rauhallista musiikkia

Tai liian myöhään? Meillä ainakin nuo syyt eniten haitanneet nukkumaanmenoa.

ei juoksentele, kun nukkuu pinniksessä. jos pääsee sängystä pois, niin tottakai juoksee. juokseminen on kivaa.

Muutamia ideoita olisi mut haluaisin ensin kuulla mitä nykyisin teette ja miten toimitte.

Rutiini:

Iltapuuro, iltapesut, vesihörppy, unitutti, suukotellaan, sänkyyn. Sitten selitän pojalle mitä huomenna tehdään kun on ensin yö nukuttu. Joskus laulan unilaulun.

Poika yleensä tyytyy tähän mutta joskus huutelee äitiä/kiipeää pois sängystä. Ekalla kerralla kun menen niin sanon vain että " Hyvää yötä, nyt nukutaan" . Toisella kerralla " Nyt nukutaan" ja kolmannella ja siitä edespäin en sano mitään, käyn vain laittamassa sänkyyn.

Koskaan ei ole tuntia kauempaa tarvinnut nukuttaa, yleensä ei tarvi ollenkaan. Joskus kun ei meinaa nukahtaa niin poika yrittää saada minut istumaan sängyn viereen tms. mutta siihen ei kannata ryhtyä sillä sitten lapsi ei ainakaan nukahda.

Tuo vinkki ulkoilusta on hyvä, myös uiminen ennen unia väsyttää.

Kiitos vastauksistanne! Tässä vähän selitystä kuinka meillä toimitaan, jos siitä on apua vinkkien antamisessa.



Illan puuhat aloitetaan aina siinä seitsemän jälkeen: iltapuuro, pissalle ja pesulle, iltasatu ja jutustelua, hyvät yöt ja valo pois. Tyttö palautetaan sänkyyn ilman mitään jutteluita ym. ylimääräistä. Olemme kokeilleet vaan jättämistä omaan huoneeseen, olemme istuneet ovensuussa jne. Nyt tuosta istuskelusta on tullut tytölle jokin leikki, hän tulee tuolin viereen pyytämään sänkyyn viemistä ja sitten juoksee nauraen takaisin sänkyynsä. Talvella meno oli välillä niin hurjaa, että tyttöä sai taluttaa omaan sänkyynsä yöllä kolmekin tuntia. Tästä pahimmasta vaiheesta pääsimme yli nukkumalla patjalla tytön sängyn vieressä. Mutta ei sekään ole mikään hyvä ratkaisu pitemmän päälle.



Tyttö on nyt 2 v 9 kk ja olemme tosiaan koko alkuvuoden asian kanssa painineet. Aikaisemmin tyttö vain vietiin sänkyyn ja jäi sinne tyytyväisenä nukkumaan. Isompaan sänkyyn vaihdettiin viime syksynä, mutta tämä juoksentelu alkoi vasta vuoden vaihteessa. Nyt otimme matkasängyn käyttöön kun ei kerran omassa sängyssään pysy. Tarkoitus on ostaa pieni soitin tytön omaan huoneeseen ja kokeilla vielä rauhoittavaa musiikkia, josko se auttaisi nukahtamaan.



Ulkoilemme pariin otteeseen päivittäin. Päiväunia on annettu nukkua 1,5 h korkeintaan. Aamulla tyttö herää jo kuuden aikoihin vaikka nukahtaa lähempänä yhdeksää yleensä.



Kai tämä on vaan joku ohimenevä vaihe, mutta kyllä koville ottaa ja kiristää välejä miehen kanssa kun yritetään saada tilanne rauhoittumaan ja keksiä keinoja.

ja " nukutustaistelu" ehkä kääntymässä äidin ja isän voitoksi. sängystä (ei mikään pinnasänky enää) hän ei tosin ole itse koskaan karannut, mutta nukkumaan laittamisen jälkeen sängyssä alkoi aina älytön elämä, joka kesti ja kesti. Lapsi hyppi, huuteli mm. " en nuku, en nuku" ja jutteli unikavereille ja huuteli muuten vaan niin että talo raikui. Ja nauroi, varsinkin kun sai jomman kumman suuttumaan. Kunnes huomasimme, että kaikkein parhaiten meillä toimi seuraava kaava:



iltapuuron ja iltapesun jälkeen sänkyyn, iltasatu(1kpl), laulu(1kpl), suukot (hyss, hyss jos yritti muuta pälättää) ja vanhempi huoneesta pois.



Kun hälinä alkaa välittömästi vanhemman poistuttua, siihen ei reagoida heti mitenkään. Esim. vartin päästä menin rauhallisesti ja totesin vain: " nyt on yö, nyt nukutaan" , kippasin sänkyyn, peitto päälle (mahd. vähäeleisesti) ja poistuin. En puhunut muuta, vaikka lapsi mitä alkoi höpöttämään ja en laittanut uudelleen peittoa, vaikka se potkittiin heti pois. Seuraavan kerran menin n.20min. päästä ja sama homma. En katsonut silmiin, sanoin vain tämän tietyn lauseen ja peiton laittamisen jälkeen poistuin.



3päivää (päikkäreillä sama homma) + iltaa lapsi jaksoi koetella ja nyt eilen illalla meni " vain" 45 min sänkyyn laiton jälkeen ja lapsi nukkui. Päikkäreille meni tänään vielä paremmin. Kerran kävin kippaamassa makuulle ja sanoin " nyt on päikkäriaika, nyt nukutaan."



Jotenkin tuli mieleen, että lapsi yritti saada meidät vanhemmat suuttumaan tai laukkaamaan huoneessa jatkuvasti -> sai seuraa eikä tarvinnut nukahtaa ja hallitsi tilannetta.



Ottihan se päähän ja hermot meni, mutta huoneeseen mentäessä piti toimia älyttömän rauhallisesti eikä tehdä mitään ylimääräistä. 2 illan jälkeen lapsi sanoikin mulle: " äiti suutu" :) Ja jos lapsen kuullen puhuu jollekin asiasta, niin varmasti muuten tekee kaikkensa ettei tarvis nukkua. :) Nimim. kokemusta on.





Lapsi nukkuu herää n. klo 6.30 -7, päikkärit klo 12-> (max 2h annan nukkua), iltatoimet alkaa klo 19 ja n. 19.45 sängyssä. Tilanteeseen tuo oman lisänsä 7kk ikäinen vauva, joka kulkee tosin jo samalla rytmillä paitsi nukkuu 2 päikkärit. sen olen myös huomannut, että suunnillen kellontarkka päivä-/ruokarytmi auttaa. Jos on jokin erikoinen päivä, niin nukahtaminen on entistä hankalampaa.



Tulipas pitkä selostus, toivottavasti saatte apua tilanteeseen ja kärsivällisyyttä teille vanhemmille!

Tuo musiikin kuuntelu nukkumaan käydessä saattaisi tosiaan auttaa, meillä lapset kuuntelee satuja tai musiikkia - se auttaa heitä rauhoittumaan sänkyyn ja nukahtamaan, kun ei tarvitse siellä aivan " toimettomana" maata niin unikin tulee vähän niin kuin salaa.



Meillä 2v7kk vanha yritti jossain vaiheessa huudella peittoa ja hypätä pissille monta monta kertaa nukkumaan laittamisen jälkeen. Lopulta tein selväksi (poika oli siinä vaiheessa ehkä 2v4kk mut ymmärsi kyllä mistä puhuttiin) että kun yhden kerran olin peiton laittanu niin sitten en enää laittanu. Saatoin oven takana käydä sanomassa, että nyt nukutaan eikä äiti enää tule, niin peiton huutelu rumba loppui muutaman illan jälkeen. Selvästi kokeili että minkälaisen sirkuksen saisi aikaiseksi.



Pissillä käymisen kanssa tein niin, että iltasadun jälkeen ennen sänkyyn laittamista kysyin, että pitääkö vielä käydä pissillä. Jos sanoi joo, niin käytiin, mutta jos ei niin myöskään sängystä ei enää lähdetty. Välillä mietin että pissiikö yöllä sänkyyn sen takia mut kertaakaan ei niin tehnyt, joten sekin oli vaan kokeilua et miten äiti reagoi ja pissille vaatiminen toimikin alkuun niin että pääsi sängystä pois, kun yövaippa oli ollut pois vasta vähän aikaa niin ajattelin että pakkohan poika on laskea.



Yksi keino öiden rauhoittamiseen voisi olla myös " tarrataulu" kun lapsella tuonkin verran ikää, parhaiten toimii ehkä vähän vanhemmilla lapsilla mut ainahan sitä voi koittaa. Eli meillä on tarroja (tai äidin piirroksia) saanut taulukkoon jos on käynyt nätisti nukkumaan/nukkunut yön omassa sängyssä huutelematta vanhempia. Kun tarroja on ollu esim 10kpl, niin palkaksi on saanu pienen lelun. Lahjominen kannattaa aina, nyt just meillä käytössä 5v tytöllä ja illat rauhoittunu kun oli taas kausi että hyppäsi vessassa, juomassa tai muuten vaan ties miten pitkään kun oli sänkyyn laitettu. Nyt ei moneen iltaan ole kuulunu inahdustakaan.



Vielä tuosta patja lattialla systeemistä, niin mun mielestä se on parempi kuin lapsen ottaminen viereen. Meillä on pidetty periaatteena, että lapset nukkuu omissa sängyissä, mut vaikeina kausina on joskus nukuttu lasten huoneen lattialla patjalla. siitä on suht helppo sitten päästä eroon, kun lapset on kuitenkin nukkunu omissa sängyissä.



Tulipahan tarinaa, mut jospa tästä jotain vinkkiä olisi...



Voimia kovasti, on tosi hermoja kiristävää jos yöt menee sirkukseksi.

Oletteko yksinkertaisesti istuneet sängyn vieressä odottamassa, että nukahtaa. Yöjuoksuihin se ei tietysti auta.



Meillä istuttiin vielä 3- ja 5-vuotiaidenkin huoneessa odottamassa nukahtamista. Totesimme sen lopulta helpoimmaksi itsellemme. Satuja en voinut lukea ennen nukkumaanmenoa tai riehaantuivat vain lisää. Meillä syötiin iltapuuro, tehtiin pesut ym. ja sen jälkeen kumpikin sänkyihinsä. Yleensä suostuin yhden laulun laulamaan pimeässä huoneessa ja sen jälkeen täysi hiljaisuus. Jos yrittivät nousta tai aloittaa pelleilyä tms. sanoin vain " shhh" tai jotain vastaavaa. Muutama päivän tapahtuma saatettiin kerrata, jos lapsilla oli jotain mielessä. Nukkumaanmenon piti olla mahdollisimman " tylsä" tapahtuma, koska muuten lapset villitsivät toisiaan, eivätkä nukahtaneet millään. Nykyään lapset 4- ja 6-vuotiaita, luen iltasadun ja sen jälkeen pysyttelen alakerrassa kunnes nukahtavat. Nykyään kyllä toimii jo kiristyskin eli iltasatua ei seuraavana iltana tule, jos menee levottamaksi nukkumaanmeno. Teillä se ei vielä varmaankaan toimi.

Meillä on ilmeisesti melkoisen sinnikäs kaveri, koskapa mikään ei auta vaan temppuilee vaan. Olemme jutelleet tuttujen vanhempien kanssa ja kaikilla on ollut muutamissa öissä tuo juoksentelu, sitten on viesti mennyt perille.



Olemme istuneet samassa huoneessa tuolilla emme sängyn reunalla. Sitäkin tietysti voisi kokeilla, mutta pelkäämpä että sitten siinä saa toinen vanhemmista nukkua yön istuvillaan.



Myös tarrataulua on kokeiltu, ei toimi sekään kannustimena rauhoittumiselle.



No, mennään nyt tuolla matkasängyllä ja unimusiikilla ja katsotaan kuinka käy. Vitsit on melkoisen vähissä!



Kiitos kuitenkin vastauksistanne!

Tytöllä nyt ikää 2v4kk. Kokeiltiin vaikka mitä ja kaikki konstit neiti käytti ettei vaan tarvitsisi rauhottua. Nukahtamiseen meni helposti kaksikin tuntia. Nyt on pari viikkoa mennyt hyvin kun käyn itse meidän vanhempien sänkyyn (tytön sänky samassa makkarissa) ja esitän nukkuvaa (samoin isä jos on kotona) ja laitan koko kodin yökuntoon ennen sänkyyn menoa, alle puolessa tunnissa on tyttökin unessa, usein nopeamminkin. Lopetti vehtaamisen ja höpötyksen kuin seinään kun huomasi että kaikki muutkin nukkuu ja yrittää nyt vaan itsekin rauhoittua nukkumaan ja onnistuukin hienosti.



Vähän kyllä on kurjaa kun itsekin tietysti ihan oikeasti tekisi sitten jo mieli käydä nukkumaan ja meinaa nukahtaa mutta jos yritän tehdä yhtään mitään muuta kuten lukea tai katsoa telkkaria niin ei onnistu... Mutta ennemmin tuota vartti illassa kun sitä kamalaa taistoa. Ehkä sitten taas vähän ajan päästä onnistuu muutenkin. Kuitenkaan nukuttamista sinällään en koe mitenkään rasittavaksi vaan on ihan ok se läsnäolo jos ei tuntitolkulla kestä. Onnistuisiko teilläkin joku tollanen patjalla vieressä " nukkuminen" kuitenkin helpommin..?