Junikki!

Kiva kuulla sinusta Hatti pitkästä aikaa!



Täällä kaikki on ilmeisesti hyvin. Pahoinvointia ei ole ilmaantunut missään vaiheessa, mutta ei keskenmenon merkkejäkään. Olen siis elellyt malttamattomana päivän kerrallaan. Ensiviikolla olisi np-ultra, joten jännitystä tiedossa. En kyllä vielä ole varma haluanko, että np tutkitaan. Sinä ilmeisesti olet menossa siihen. Koska teillä se on?



Vai piteni teillä odotusaika ultrassa! Kuinka paljon laskettupäivä siirtyi? Ollaan nyt sitten samalla raskausviikolla menossa, laskettuaika meillä on nykyisten tietojen mukaan 21.7.



Joko olet alkanut valmistautua vauvan tuloon? Itse olen ollut malttamaton ja ostanut muutamia vaatteita ja kirjoja. Lisäksi olen kutonut yhden pipon ja tällä hetkellä melkein kokonaisen villapaidan. Meidän vauva on ilmeisesti aika kiltti tapaus, kun Joulupukkikin jo muisti sitä. =)



Joko sinulla muuten vatsassa näkyy jotakin? Minulla on pieni kumpu havaittavissa, mutta en ole varma onko se meidän vauva vai jouluiset suklaat. Uskoisin, että se on ne suklaat, koska vauvan pitäisi olla vielä alempana.



Tosi kiva, kun huhuilit! Yritetään kirjoitella taas vähän useammin. Olin hetken pois sivuilta, kun tuntui, että kaikkialta tuli huonoja uutisia ja itselläkin oli niin pelottava olo. Nyt olo on huomattavasti rauhallisempi ja ehkä parin kuukauden päästä jo uskon, että ME SAADAAN VAUVA!



Kivaa alkavaa viikkoa! =)

Kiva kuulla että sinullakin sujuu kaikki hyvin, Junikki! Ole vain tyytyväinen että ei ole ollut oireita. Nyt kun pahoinvoinnista on päässyt eroon, vasta kunnolla tajuaa miten kaameeta se oli. Koko joulukuu meni vähän sumussa.



Meillä on np-ultra ylihuomenna, siis torstaina. Hassua, että mulle ei ole tullut ollenkaan mieleen että en menisi siihen, vaikka olemme päättäneet että emme mene lapsivesipunktioon tai mihinkään sellaiseen tarkastukseen jossa on keskenmenon riski. Lapsi on joka tapauksessa tervetullut. Mutta kun niskapoimu-ultrasta ei ole riskiä sikiölle, en ole asiaa oikein edes miettinyt. En ole kyllä myöskään miettinyt miltä sitten tuntuu jos niskaturvotusta on liikaa enkä kuitenkaan lapsivesitutkimusta halua... Tuo niskapoimun tarkastushan on sikäli tosi " tyhmä" juttu, kun vaikka olisi turvotusta olisi liikaa, on silti muistaakseni noin 50% mahdollisuus että lapsi on ihan terve. Olen ajatellut että verikokeen voi tietysti sitten vielä ottaa, siis minulta, niin saa lisäselvyyttä. Odotan np-ultraa jännityksellä lähinnä siksi että näen onko kaikki muuten kunnossa, sydän lyö ja tärkeimmät rakenteet oikein muodostuneet. Se niskapoimu ei ole siinä niin tärkeä asia.



Meidän laskettu aika siirtyi viidellä päivällä eli on nyt 16.7. Pysyn siis vielä hiukan sinua edellä ;)



Kylläpä olet ollut ahkera vauvan vaatteiden kanssa! Minä en ole uskaltanut hankkia vauvalle vielä mitään. Mutta jos ylihuomisessa ultrassa kaikki on kunnossa niin sitten täytyy alkaa minunkin uskoa että kyllä vauva on ihan oikeesti tulossa! :) Komeroita olemme kyllä siivonneet miehen kanssa että tulee tilaa vauvan tavaroille. Kyllä on taas kertynyt kaikkea roinaa, pieneksi käyneitä vaatteita ja sellaista.



Me ollaan nyt kerrottu lähimmille kavereille ja suvulle, ja tästä lähtien joutuu kyllä kertomaan yhä useammille. Mulla on nimittäin jo aivan selvä vauvamasu! Lääkärihän sanoi tunnustellessaan kohtua että kohtu on iso viikkoihin nähden, ja nyt niistäkin " virallisista viikoista" tipahti 5 päivää pois! Eli kohtu on ottanut kunnon kasvupyräyksen ja näkyy jo selvästi. Ensin itsekin luulin että se on vain turvotusta tai lihomista, mutta nyt vatsasta kyllä huomaa että se on oikeaa vauvakasvua. Täytyy pitää tosi löysää ja peittävää paitaa jos ei halua kenenkään huomaavan.



Hyvää odottelua! Ja kirjoittele!

Np-ultra on nyt onnellisesti takana ja hyvin meni. Me siis menimme siihen, vaikka en huonojen uutisten tullessa olisi suostunut jatkotutkimuksiin. Vauva oli aluksi aivan paikallaan, mutta pienen tönimisen jälkeen se ei rauhoittunut ollenkaan. Turvotusta ei ollut, sydän löi ja rakenne näytti olevan kunnossa. Pääperämitta oli 6,2 cm eli kokonaispituus on 7cm:n kieppeillä.



Kuten kirjoituksista on varmaan voinut päätellä, olen ollut aika hermona odotuksen suhteen. Olen koko ajan vain miettinyt, mikä voi mennä pieleen. Nyt kai sitä voi jo huokaista ja alkaa nauttia tästä täysin mitoin. Lääkäri sanoi, että riskit lähes poistuu, kun 1/3 on täysi. Siihen on enää pari päivää!



Palatakseni siihen sun etumatkaan... =) Todennäköisesti vauvamme syntyy sektiolla, joten se leikataan jo noin viikkoa ennen laskettua-aikaa. Sen mukaan etumatka on kyllä minulla!!! =) (Toivottavasti osaat suhtautua kirjoituksiini huumorilla.) Masussa sulla on kyllä kadehdittava etumatka. Mun pieni pömppö osottautui sitten suklaasta tulleeksi, joten mitään vauvamassua ei ole havaittavissa. Harmittaa! Jos ei se pian tule, rupean käyttämään tyynyä! =)



Oletpa ollut malttavainen! Olen kateellinen, kun sulla on kakki hömpötys vielä edessä. Mun tekisi mieli ostaa kaikkea vauvaan liittyvää. Anoppini sanoi juuri, että hän on malttanut mielensä, mutta nyt hän alkaa kyllä hamstramaan. =) Taitaa olla mun ja miehen lisäksi joku muukin sekaisin!



Onnea torstaiseen ultraan! Kirjoittelethan sitten, millaisia mittoja sieltä tuli! Se on muuten niin hieno hetki, kun vauvan ja sen liikkeet näkee. Se näyttää nyt jo ihan ihmiseltä! Uskomatonta!



Nautinnollisia hetkiä ultranäytön edessä ja kirjoitellaan!

Pystyn kirjoittamaan vasta tänään kun eilen leijuin ultran jälkeen koko loppupäivän muutamia metrejä maanpinnan yläpuolella... :) Kaikki oli ultrassa kunnossa ja niskaturvotusta ei ollut yhtään. Oli aivan mahtavaa nähdä taas vauva ja että kaikki on kunnossa, varsinkin kun kolmannes on nyt tullut täyteen ja keskenmenoriski on laskenut tosi pieneksi. Lapsukainen sai lääkäriltä kehuja aktiivisesta liikkumisesta ja rakenteessakin oli kaikki kunnossa. Pää-perämitta oli 7,3 senttiä, joka vastasi kuulemma viikkoa 13+3 niin kuin piti nyt ollakin. Olin yllättynyt että lääkäri pystyy nyt jo, noin pienestä otuksesta, näkemään munuaiset ja montako kammiota on sydämessä! Kun ajattelee ettei 70-luvulla käyty välttämättä ultrassa ollenkaan. Sitten vasta nähtiin kun vauva syntyi että mitä sieltä tuli ;)



Minä olen myös ollut tosi hermona tähän asti ja pelännyt että jotain menee vikaan. Siksi eilinen ultra oli suuri helpotus. Nyt voi jo alkaa luottamaan siihen että kyllä se epeli on todella tulossa. Äidillekin sanoin ultran jälkeen että nyt on sitten lupa alkaa hössöttämään kun tähän asti olen vähän toppuutellut. Ja kyllä sitä hössötystä varmaan tuleekin, heh.



Kyllä se on kumma, millaiseen ekstaasiin ultrakuva voi ihmisen saada. Nyt kyllä todella ymmärrän mitä tarkoitit sillä että on uskomatonta nähdä vauva nyt ultrassa kun kehitys on vähän pidemmällä. Mieskin oli ihan liikuttunut ja taisi myös saada uskon siihen että kyllä vauva todella tulee, kun samana iltana alkoi lukea ahkerasti vauvaoppaita :)



Muistelen jostain syksyn kirjoitteluista että sinulla on jo yksi lapsi? Minkä ikäinen hän on? Ne keskustelut ovat jo hävinnet palstalta historian hämärään joten en voi tarkistaa muistanko nyt oikein.



Vai ei mulla olekaan etumatkaa! Voi pahus ;) Mutta kaikkihan ratkaistaan vasta loppupeleissä, jos mun vauva päättäisi vaikka ottaa loppukirin ja syntyä muutamaa päivää ennen laskettua aikaa! :)



Hauskaa viikonloppua ja isoa mahankasvua!



Terkuin,

Hatti ja masu viikolla 13+5

On se ultra niin uskomaton tilanne! Olen harkinnut, että voisin ottaa sen jokaviikkoiseksi harrastukseksi. Tarjoaakohan joku kansalaisopisto sitä kurssinaan? Sinäkin varmaan lähtisit mukaan =)



Hienoa, että kyselit taustoitsani. Ajattelin juuri viimetekstiä kirjoittaessani, että en muista sinusta juuri mitään. Sinullahan ei ollut lapsia ennestään? Oletteko kauan toivoneet lasta? Ja saako vielä kysyä, että mistä päin Suomea kirjoittelet?



Itselläni ei ole lapsia entuudestaan. Käydään siis asioita läpi innostuneina ihka ensimmäistä kertaa. Olen kuitenkin ollut paljon lasten ja vauvojen kansa tekemisissä, joten eivät nämä asiat itselleni vieraita ole. Lasta ehdimme toivoa noin 1,5 vuoden ajan ennen kuin onnistui. Itse kävin jo tutkimuksissa ja mieheni odotti siemennnestenäytteeseen menoa, kun huomasimme tikussa kaksi onnentäyteistä viivaa. Sen jälkeen elämä onkin pyörinyt aamusta iltaan miltei vain tämän asian ympärillä. Niin ja itse kysymyksiini vastaten, asumme Länsi-Suomessa.



Ostin kaksi vauvaopusta heti raskausuutisen jälkeen. Lisäksi neuvolasta sai vaikka mitä vihkoja ja prosyyrejä. Niitä tässä tulee lueskeltua aina uudelle viikolle siirryttäessä. Se onkin aina kiva hetki, kun luemme kirjoista tietoja toisillemme. Hienoa, että sinunkin miehesi on mukana raskaudessa. Tiedän monia pareja, joissa nainen on mielestäni ollut raskausaikana yksin. Kaikki miehet eivät käy neuvoloissa eikä ultrissa. Se on kyllä sääli. Itse en ainakaan olisi saanut ultrasta yksin niin paljon irti. Mieheni kysyi siellä asioita, jotka eivät olisi tulleet mieleenikään. Lisäksi oli hieno käydä tilannetta läpi jälkikäteen ihan kahdestaan.



Nyt täytyy mennä syömään, jotta vauva taas kasvaa! =)



Terveisiä masuasukille ja hyviä vointeja sinulle!

Terv, Junikki 13+1

Ehdottomasti lähden mukaan viikottaiselle ultran katselukurssille! Mutta sitten täytyisi selviytyä heti uudestaan raskaaksi tämän vauvan jälkeen jos meinaa jatkaa harrastusta pitkäjänteisesti ;)



Muistinpa sitten väärin että sinulla olisi lapsia. Eikä meilläkään tosiaan, vaan ensimmäistä tässä odotellaan ja ihmetellään. Lasta olemme toivoneet jo noin neljä vuotta, ja yhdessä olemme olleet ns. " iät ja ajat" :) Kävimme vuoden yrityksen jälkeen tarkastuksissa, mutta molemmilla oli kaikki kunnossa. Joten jatkoimme luomumenetelmällä, välillä järjestelmällisesti ja välillä yrittäen unohtaa koko jutun jos sitten olisi tärpännyt. Alkuvaiheessa ajattelimme myös ettei meillä ole vielä niin kauhea kiire. Tänä syksynä päätimme, että talvella menemme hoitoihin kun ei ole mitään tapahtunut ja vauvatoive alkoi olla todella iso, mutta sitten olikin yhtäkkiä testi plussalla monen vuoden turhautumisen jälkeen! Hoitoihin emme siis mekään ehtineet mennä. Tätä ennen ei ollut kertaakaan plussaa, joten ongelma oli ilmeisesti siinä aivan alkuvaiheessa kun nyt on raskaus sujunut ihan hyvin.



Minä olen myös Länsi-Suomesta, sepä kivaa! Ja ikäni voisin salaperäisesti sanoa olevan jossain välillä 27 - 33 ;) Vaikka enpä tiedä kannattaako tässä enää olla kauhean salaperäinen, kun alkaa tuntua siltä että kyllä tutut jo tunnistaa minut viesteistä, jos sattuvat palstalla käymään...



Nyt olen uskaltautunut tilaamaan Vauva-lehden ja kun on voinut vihdoin kertoa ystäville tästä, heiltäkin on saanut vauvakirjoja ja vanhoja vauvalehtiä. Niitä on kaikkia kyllä tosi mukava lueskella ja höperöityä asiasta täysin :) Vatsan seutukin on ollut aktiivinen, pientä pistelyä ja nipistelyä tuntuu silloin tällöin, nehän ovat ilmeisesti kohdun kasvuun liittyviä tuntoja. Onko sinullakin ollut tuollaisia oloja, vaikka vatsa ei olekaan vielä niin paljon kasvanut?



Tänään syötin " lapsiparalle" illalliseksi pitsaa ja limsaa, hyi minua, joten lähden tästä rouskuttamaan iltapalaksi omenia ja muuta terveellistä... ;)



Hyvää vointia molemmille!

terkuin,

Hatti

Anteeksi, etten ole kirjoitellut. Kerran jo kirjoitin, mut sit kone rupesi temppuileen ja teksti hukkui. Töissä en viitsi vauva-sivuilla käydä, koska kaikki pörräävät ympärilläni. Kotona en ole viikkoon tehnyt juuri muuta kuin nukkunut.



Väsymys on tosiaankin palaillut. Kahden tunnin päikkärit kuuluvat nykyään jokapäiväiseen rutiiniin. Niiden jälkeen jaksaa taas touhuta ja tutustua vauvaoppaisiin. Miten sinun raskausaikasi etenee?



Vai olet tilannut vauva-lehden. Minullekin soitettiin sieltä ja tehtiin tarjous, mutta päätin jättää tilaamatta. Saakohan ne odottajien tiedot jotain kautta, kun tiedän niiden soitelleen muillekin raskaana oleville? Tilaan lehden varmaan siskoni kautta ystävätilauksena, koska niistä on ollut tapana saada hyviä tilaajalahjoja. Yleensä en tykkää kaupanpäällisrihkamista, mutta vauva-lehdestä saa aina välillä joko babymonitorin tai matkasängyn. Sillon saa lehden vähän niin kuin ilmaiseksi, koska noi tulisi ostettua joka tapauksessa, ainakin babymonitori.



Että ollaan molemmat sitten Länsi-Suomesta! Eihän sitä tiedä, vaikka oltaisiin naapureita =) Iästä voisin sanoa, että olen nähnyt 70-luvun, mutta muistikuvat on hataria. Muistokuvissa vilahtelee pelkkää ruskeaa, oranssia ja myrkynvihreää! =) Hhmm... Salaperäistä!



Ai sinuakin on nipistellyt. Se on ihan normaalia ja ehkä vähän toivottavaakin. Kohdun kiinnikkeet venyvät, kun kohtu nousee, joten vihlonnat johtuvat siitä. Itselläni on kanssa vihlaillut ja nipistellyt. Toisina päivinä enemmän ja toisina vähemmän. Vihloessa aina tietää, että kaikki on hyvin, joten toisaalta oikein odotan sitä.



Oletko muuten ollut tarkka syömisistäsi? Itse en ole syönyt mitään kiellettyä (homejuusto, " raaka" kala, pastöroimattomat maitotuotteet, yms). Lisäksi olen välttänyt light-juomia ja juonut kunnolla sokeroituja versioita, jos limsaa olen juonut. Syön normaalisti aika terveellisesti. Syön paljon tummaa leipää ja hedelmiä sekä terveellisen, lämpimän aterian joka päivä. Maitotuotteiden käyttöä olen lisännyt aikalailla. Mutta sitten sen päälle olen syönyt nin paljon makeaa. Mun tekee koko ajan mieli pullaa, karkkia tai keksejä. Voisin syödä niitä loputtomiin. Nyt täytyykin lopettaa, kun lupasin huolehtia tän päivän ruuasta ja mies ilmoittautui nälkäiseksi.



Hyviä vointejä koko teidän porukalle!

Junikki + -1/2-vuotias vaavi

Onpa kiva kuulla sinusta, ajattelin jo että ei kai vaan raskauden suhteen ole käynyt mitään ikävää. Onneksi kaikki on kunnossa, ja täällä myös! Hauska sattuma että asutaan samalla suunnalla ja ollaan varsin saman ikäisiäkin salaperäisistä tiedoista päätellen¿ ;)



Vauva-lehden kylkiäisenä sai kantoliinan silloin kun tilasin. Minäkin yleensä inhoan kylkiäisiä, kun ovat usein tarpeettomia ja me tilaajathan ne kuitenkin lopulta maksetaan lehden hinnassa. Kantoliinan olisin muutenkin hankkinut, joten se oli ihan hyvä kylkiäinen. Päätin jo joskus raskauden alkuvaiheessa, että sitten kun ollaan käyty np-ultrassa ja samalla se maaginen 12 viikkoa on tullut täyteen, minulla on ¿lupa¿ tilata lehti. Täytyy asettaa itse itselleen tuollaisia rajoja, kun muuten olisin tehnyt kaikki vauvajutut jo ekoilla viikoilla ja sitten ei olisi enää mitään kivaa hössöttämistä jäljellä :-) Vauvan vaatteita ja tarvikkeita on ¿lupa¿ alkaa hankkia yhdessä miehen kanssa rakenneultran jälkeen. Tosin melkein jo sorruin, kun näin kaupassa niiiin ihanan vauvan asun! Heh, kylläpä olen seonnut ihan täysin mutta onneksi se kuuluu asiaan.



Meillä on rakenneultra 24.2., onko teillä jo varattuna? Aiotteko kysyä sukupuolta jos voidaan nähdä? Onneksi meillä ei tullut mitään kinaa asiasta, vaan halutaan molemmat tietää, vaikka kumpikaan sukupuoli ei olekaan mieluisampi kuin toinen. Kiva vaan tietää vauvaa ajatellessa, kumpi sieltä on saapumassa.



Olen ollut sikäli tarkka syömisestä, etten myöskään ole syönyt mitään kiellettyä, vaikka tiedänkin että esim. listerian riski on tosi pieni. Ei tässä kyllä halua ottaa mitään riskejä kun on niin kauan toivottu vauvaa¿ Minulla on makean halu vähentynyt paljon raskauden aikana! Suklaakaan ei maistu (käsittämätöntä). Mutta paheeni onkin aina ollut enemmän suolaisen ja rasvaisen yhdistelmä, ja se himo ei ole kyllä valitettavasti hävinnyt minnekään. Eli välillä iskee mahdoton halu syödä pitsaa, sipsejä, juustoa, suolapähkinöitä tai muuta sellaista! Yritän välttää, mutta aina se ei kyllä onnistu. Olen mietiskellyt, että jos syö terveellistä, vitamiinipitoista ruokaa ja siihen päälle joskus epäterveellisiä herkkuja, niin ei siitä varmaan haittaa sikiölle ole vaan lähinnä omille vaakalukemille jos jollekin. Tähän mennessä on kyllä paino pysynyt ihan hyvin kurissa, lisäpainoa on tullut vaan vatsaan. Onko sinunkin vatsasi nyt alkanut kasvaa?



Kävimme kyllä jo kartoittamassa lastentarvikeliikkessä ja kirpputorilla, mitä vauvan tarvikkeet maksavat ja mitä kaikkea on tarjolla. Välillä tuntee itsensä vähän tumpeloksi, kun ei ole kokemusta vauvoista. Täytyy opiskella kirjoista ja lehdistä, mitä kaikkea vauva tarvitsee ja mikä se vauvakaukalo on¿ :o) Mutta toisaalta on kumma luottamus siihen, että kyllä me sitten osataan. Ehkäpä iän mukana on oikeasti tullut sitä luottamusta omiin kykyihin. Ja eipähän mies tunne itseään ulkopuoliseksi kun ollaan molemmat yhtä taukkeja ;o)



Hyvää alkuviikkoa sinulle ja masu-asukille!

terkuin Hatti

Täällä voidaan hyvin, kuten ennenkin!



Täytyy purkaa heti suurin uteliaisuus ja kysyä, mitä löysitte shoppailukierroksellanne? Oletteko jo ajatelleet, millaiset vaunut hankitte? Olen pohtinut asiaa jonkun verran ja taidan kääntyä ihan kotimaisten (lue: Brio) puoleen. Teutoniaa on kehuttu paljon, mutta niitä ei kuitenkaan ole suunniteltu Pohjois-Euroopan ilmastoon. Olen kuullut, kuinka kangas virttyy tai renkaat ei pyöri sohjossa. Kokemuksen kautta olen havainnut, että Briot on luotettavat ja niihin on helppo saada varaosia, jos käsiin on tullut " maanantaikappale" . Kaukalo ostetaan varmaan Tekniikan maailman testien mukaan, kun mies lukee niitä kuin Raamattua! =) Mekään ei olla ostettu vielä mitään isompaa, mutta vaatteita tarttuu mukaan vähän joka kauppareissulta. Ne on niin söpöjä!!! Lisäksi olen ostanut kirjoja ja joitakin ensileluja. Niin ja syöttötuoli (triptrap) ostettiin jo, koska meillä käy kylässä pikkuväkeä niin usein, että se olisi ollut hyödyllistä ostaa jo vuosia sitten.



Käytiin taas neuvolassa ja kiloja on nyt sitten kertynyt 10 kappaletta! =) Olen todella äidillisen näköinen, mies kutsuu Pötkyläksi. Hyvä uutinen oli hemoglobiinin nousu 130:neen!!! Terkkari kysyi, olenko huomannut nousua voinnissani positiivisena merkkinä. Sanoin, että en, mutta ne 10kg huomaan kyllä! Vauva voi hyvin ja kuten sinäkin mainitsit, potkut tuovat mielenrauhaa aivan valtavasti! Kohdun mitta on keskiviivalla, joten ihan keskiarvojen mukaan edetään!



Perhevalmennuksessa olimme viimeviikolla ensimmäisen kerran. Se oli ehkä hieman... ei niin hyvä kuin odotin, mutta oli ihan kiva tavata muita samassa tilassa olevia. Katsoitko muuten Prisman kaksiosaisen dokumentin sikiön kehityksestä? Se oli todella hieno ja mielenkiintoinen. Emme ole ajatelleet mennä 4D-ultraan. Oletteko te?



Niin ja niistä lantion mittaamisista. Minulla on sellainen käsitys, että yleensä siihen ei käytetä ultraa, mutta jos on syytä epäillä vauvan mahtuvuutta, se tarkistetaan ultraamalla. Lääkäri arvioi vauvan koon ja äidin lantioluiden asennon. Kokenut lääkäri erottaa synnyttäjän lantion ilman ongelmia ihan paljaalla silmälläkin. Jos kuitenkin sikiö tuntuu isolta ja äidin lantio ahtaalta, asia tarkastetaan ultralla. Tämä on kuitenkin vain minun käsitykseni asiasta. Se voi olla toisinkin. Ja voihan käytännöt poiketa paikkakunnittain.



Oletko muten jo laittanut äitiyspakkauksen paperit vetämään. Itse laitoin ne niin pian kuin mahdollista ja nyt odottelen pakkauksen saapumista. Olo on kuin pienellä lapsella joulukuussa. =)



Hyviä vointeja sinnepäin ja helliä haleja masuun! Täältä lähetetään terveisiä potkimalla! Kirjoittelemisiin!

Oli pakko päästä kertomaan, että meidän pakkaus saapui! Olo oli kuin Jouluaattona. Ne olisi saanut olla pakattuna yksittäisiin paketteihin oikein rusettien kera. =)On siellä tosi paljon tavaraa.



Se on kyllä mun mielestä tosi hieno asia, että Suomessa autetaan lapsiperheitä tollatavalla. Ajattelen vaan perheitä, joissa ei ole mahdollisuus hankkina vauvatarvikkeita, kyllä noilla hyvin alkuun pääsee!



Ehdittiin vielä saada vanha pakkaus.



Ei sitten muuta kuin kirjoittelemisiin!

Onpa hienoa kun sait jo sen pakkauksen! Olen ihan kateellinen¿ Tosin oma moka, sillä aion laittaa paperit Kelaan vasta huhtikuun lopulla, jotta saan uuden pakkauksen. Minustakin äitiyspakkaus on aivan älyttömän hieno juttu josta saa olla kiitollinen. Mutta kun kerran tuli valinnanvaraa niiden vaatteiden värien suhteen, niin käytetään se nyt sitten :)



Aiotko käyttää ensisänkynä sitä äitiyspakkauksen laatikkoa? Minä ajattelin laittaa sen laatikon aluksi pinnasänkyyn, jotta vauva on siinä pienemmässä tilassa. Sitten pitäisi vaan alkaa ommella reunusta kunhan saan laatikon malliksi, saa nähdä mitä siitä tulee mun käsityötaidoilla.



Minulla taisi olla vaunujen suhteen ihan eri perusteet kuin sinulla, sillä nappasin heti kiinni mahdollisimman kevyisiin, helposti liikkuviin, eli Teutoniathan ne oli :o) Musta tuntuu että en selviäisi suht pienikokoisena ihmisenä painavien vaunujen kanssa yhtään minnekään. Toisena vaihtoehtona on tällä hetkellä Emmaljungan City Cross, mutta asia on kyllä vielä kaikin puolin mietinnässä. Yksi vaihtoehto olisikin ostaa jämerät vaunut, joilla ei sitten kaupoissa kruisailla, ja sitten myöhemmin matkarattaat, jotka on ketterät ja kevyet. Katsomassamme Teutoniassa on se hyvä/huono puoli että siinä on kääntyvät etupyörät. Ne toisaalta houkuttaa, kun olisivat sitten ratasvaiheessa kätevät kaupoissa ja muissa ahtaissa paikoissa, mutta toisaalta ne ovat sitten vähän pienemmät kuin normaalit renkaat. Ne saa kyllä lukittua kulkemaan vaan suoraankin, mutta se pienuus voi olla ongelma juuri sohjossa työntäessä. Vaikea päättää! Eksyin Stokkan hulluille päiville ja sieltä tuli ostettua aika kasa bodyja, muutamat sukat, tutteja ja vaikka mitä ;) Muutenkin on jo karttunut itkuhälytin ja kantoliina. Nyt pitäisi vaan opetella sitomaan se liina, näytti monimutkaiselta¿ Turvakaukaloksi meinaamme ottaa Britax Baby Safe Plus-mallin (meniköhän se nimi noin). Mitäs Tekniikan maailma siihen sanoo? ;)



Mekin katsottiin se Prismadokumentti ja se oli kyllä kiva! Ekassa osassa ei vaan tullut kovin paljon uutta tietoa, mutta välillä väärää (esim sanoivat että sikiön kehitys kestää 38 *kuukautta* Heh, onneksi ei sentään.) Mutta kakkososa oli tosi kiinnostava ja kuvat oli molemmissa osissa hienoja. Alun perin en ole ajatellut että menisimme 4D-ultraan, mutta saa nähdä sortuuko siihen vielä jossain vaiheessa. Olisi kiva nähdä taas pikkuinen, mutta toisaalta turhat ultrat ei välttämättä ole vauvalle hyväksi. Se vauvan koon arvioiminen ilman ultraa tuntuu kyllä huolestuttavan epäluotettavalta hommalta. Juuri luin Vauva-lehdestä, miten pari päivää ennen synnytystä oli arvioitu kooksi reilut 3 kiloa ja syntynyt vauva oli reilut 4 kiloa. Aika iso ero!



Hienoa että sulla on hemoglobiini noussut! Söitkö rautatabletteja? Minua on alkanut epäilyttämään onkohan itselläni tippunut, kun se on viimeksi mitattu kaksi kuukautta sitten. Viime neuvolakäynnillä ei jostain syystä mitattu, vaikka nythän se juuri monella alkaa laskea, vaikka olisikin alussa ollut hyvä arvo. Minulta ei myöskään mitattu sitä kohtumittaa, kätilö vaan katsoi että pohja on pari senttiä navan yläpuolella, mikä on kuulemma ok. Ja kiloja mulle on tullut nyt noin seitsemän. Oletko huomannut samaa kuin minä, että kaikki onnistuu nyt vähän hitaammin kuin raskauden alussa? Kävely ei ole enää ripeää ja päivätorkut on yhä enemmän pop?



Täältäkin potkitaan kovasti terveisiä teille! Kirjoitellaan! :o)

Kiitoksia taas viestistä! Piristää tätä muuten niin pitkäksi käyvää aikaa, kun on joku, joka elää samoja hetkiä.



Kolme kokonaista kuukautta jäljellä! Välillä tuntuu, etten millään jaksa odottaa niin kauaa. Toisaalta taas en tahtoisi luopua tästä liikkuvasta masusta koskaan. Vaikka kiloja on tullut yli sallitun määrän ja olo on kuin mammutilla, nautin joka sekunnista. Olen unelmoinut tästä mahasta jo monta vuotta ja nyt olen sen viimein saanut. Iltaisin tanssahtelen peilin edessä ilman paitaa, jotta näen vatsaani tapreeksi. Täytyy kuitenkin tarkentaa, etten ole seonnut. Olen vain niin iloinen ja onnellinen vatsasta ja siitä toukasta sen sisällä. =) En voi ymmärtää, miten jotkut peittelevät raskausmasuaan ja pitävät raskauden tuomia muutoksia vain kamalina. No, onneksi meitä on moneksi eikä kukaan raskaanaoleva ole toista parempi. Jokainen taplaa tyylillään.



Tossa mahahekumaniassa unohdin jo, mihin sinun tekstissä olleisiin asioihin minun piti vastata.



Syön rautatabletteja. En usko sen olleen kuitenkaan ainut hempan nousuun vaikuttanut tekijä, koska olen syönyt niitä jo alkuviikoilta asti, eikä hemoglobiini ole aikaisemmin noussut. En nyt muista Tekniikan maailman ohjeita kaukalon ostoon. Uskon myyjien tietävän testien tulokset, kyseleppä niiltä. Voin myös kysellä myöhemmin mieheltäni, se ainakin tietää varmasti (Tekniikan maailma= Raamattu).



Meille tuli yllätysvieraita, joten vastailen loppuihin kysymyksiisi myöhemmin.



Munarikasta pääsiäistä meidän kavereille!

Kirjoitanpa nyt pikaisesti. Tuli taas vähän huolia kun just oli alkuraskauden huolehtimisista päässyt¿ Minulla alkoi pari viikkoa sitten supistukset ja nyt niitä on jo ainakin kerran tunnissa, joinakin päivinä useamminkin. Osa on kipeitä. Viime viikolla oli neuvolalääkäri, joka totesi että kohdunkaulalle ei onneksi ole vielä tapahtunut mitään. Silti huolestuttaa nuo supistukset, varsinkin kun lääkäri meinasi että jos kuntoillessa tulee supistuksia, pitäisi lopettaa kuntoilu :( Mulla liikunta on ollut ainoa joka pitänyt poissa liitoskivut ja muut vaivat ja en kyllä haluaisi sitä lopettaa. Kävelystä kun ei tunnu olevan yhtä paljon apua vaivoihin kuin uimisesta, jumpasta tai muusta sellaisesta vähän rankemmasta liikunnasta. Onneksi lääkäri lupasi että parin-kolmen viikon päästä voi tulla uudestaan tarkistuttamaan kohdunkaulan jos supistuksia on paljon.

Vaunujakin ollaan käyty lisää katselemassa ja mietitty päämme puhki :) Lopulta olemme päätyneet Emmaljungan City Crossiin, jossa on tavalliset isot pyörät, joilla pärjää varmasti sohjossakin, mutta kuitenkin se on kevyt ja näppärä. Tosi kiva että liike säilyttää vaunut käsirahaa vastaan siihen asti kun me käydään ne hakemassa. Voi hakea vaikka vasta vauvan synnyttyä, niin ne ei ole sitten turhaan tiellä varastossa silloin kun niitä ei vielä tarvita.

Nyt porottaa aurinko niin kauniisti että me mennään ulos puutarhatöihin. Aurinkoista kevättä myös sinulle ja pikkuiselle! :-)



t. Hatti (jo raskausviikko 29, ajatella!)

Täytyy vähän jatkaa ennen kuin olet ehtinyt edelliseenkään vastata :)

Eilen oltiin perhevalmennuksessa ja odotukset sen suhteen eivät olleet korkealla, kun olin monilta kuullut että on vaikkapa vaan laitettu synnytysvideo pyörimään ja se on ollut siinä se valmennus. Mutta siellä tulikin yllättävän hyvää tietoa ja oli ihan kivaa. Riippuu varmaan tosi paljon ryhmän vetäjästä ja siitä miten hän jaksaa asiaan paneutua. Mutta nyt alkoi aivan jännittämään, että synnytyshän on " ihan kohta" ! Tämä tunne tuli varmaan siitä kun tapaamisessa puhuttiin että mistä tietää synnytyksen olevan käynnissä, mistä sairaalan ovesta sitten mennään sisään, jne. Ei onneksi tullut mitään pelkoa tai paniikkia, mutta tuntuu uskomattomalta että jo reilun parin kuukauden kuluttua synnytys on käsillä ja sitten meillä on vauva! Jännää... :o) Tiedän kyllä ettei mitään oikeasti tapahdu " ihan kohta" joten täytynee yrittää rauhoittua. Silti vauva-asiat pyörivät nyt päässä paljon ja tuntuu että nyt pitäisi saada kaikki valmiiksi vauvaa varten. Aloitinkin eilen pesemään vauvan vaatteita... niitä on ihana hypistellä :)

Milloinkas sinä meinaat jäädä äitiyslomalle? Minulla loma alkaa kesäkuun ekalla viikolla.



terkuin Hatti

Toivottavasti sinne kuuluu taas parempaa ja supistelu on helpottanut. Se on tosi inhottavaa, jos tässä vaiheessa supistelee jo niin, että täytyy rauhoittua lähes paikoilleen. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että kohdunkaula on kiinteä ja kiinni. Silloinhan kaiken pitäisi olla hyvin! ...ja meneehän se pari kuukautta makoillenkin! =)



Meillä kaikki on hyvin, vaikka eilen olinkin lähes hysteerinen. Neuvolassa haroittelija ei millän löytänyt vauvan sydänääniä ja hermostuin täysin. Muutaman minuutin haahuilun jälkeen oma terveydenhoitajani tuli ja löysi ne heti. Sinä vaiheessa pääni alla ollut tyyny oli jo aivan märkä eikä kyseessä ollut krokotiilin kyyneleet! Pääasia, että kaikki on nyt hyvin! Vauva potkii paljon, mutta siinä maatessa ei järki enää toiminut vaan olin omasta mielestäni varmasti menettänyt vauvan. Mieheni oli töissä, joten hän ei ollut mukana tällä kerralla. Loppu hyvin, kaikki hyvin!



Uskon, että olette tyytyväisiä vaunuvalintaanne. Isorenkaiset vaunut on hyvä valinta, jos olet kova liikkumaan. Ne helpottaa kulkemista paljon. Lisäksi kääntyvillä pyörillä on hankala kulkeä esimerkiksi hiekalla tai laatoituksella. Meidän kummitytöllä oli juuri viikonloppuna pelkät satenvarjorattaat (kevyet, pieni ja kääntyvärenkaiset) mukana ja meinasin menettä hermoni. Me ollaan ajateltu Brion Nova vaunuja pehmeällä kopalla. Ei olla käyty ostamassa vielä, mutta suunnitelmissa olisi mennä heti äitiysloman alettua. Jään masulomalle 14.6. mutta pidän muuta lomaa sitä ennen jo pari viikkoa. Töitä on siis enää kolme kokonaista viikkoa! Muutenkaan ei olla ostettu vielä mitään suurta vaan ostetaan ne sitten lomalle jäätyäni. Itkuhälytin on ihan ehdoton ja ollaan kanssa suuniteltu sen ostoa. TM on testannut nekin...



On se h-hetki kyllä lähellä niin kuin sanoit! Minulla on nyt jo niin kova ikävä tätä meidän pikku vaavia, että haluaisin sen jo syliini. Tietenkin toivon, että kaikki menee hyvin ja vaavi pysyy masussa loppuun asti ja ehtii siten kehittyä niin kuin pitäkin. Miten voi rakastaa toista niin paljon, vaikka ei koskaan ole edes nähnyt sitä!? Outoa, mutta niin ihanaa!



Nyt toivottelen teille supistelemattomia päiviä ja kivaa kevään jatkoa! Lähden ulkoilemaan ja pistämään pihaa kuntoon. Paljon työtä.... =)

Hienoa kuulla että teilläkin oli rakenneultrassa kaikki kunnossa! Se oli tosiaan mukavaa kun sai rauhassa ajan kanssa katsella vauvaa. Aiotteko mennä vielä ennen synnytystä yksityiselle puolelle ultraan kun vihjaisit että sukupuoli pidetään yllätyksenä " ainakin vielä" ?



Täällä ei ole tapahtunut ihmeempiä, kotia on vähän rempattu ja olen ostanut muutamia vaatteita vaaville. Muuten taitaa olla vähän tällaista hiljaiseloa vauva-asioisssa ennen loppukiriä :o)



Uutena inhottavana vaivana on iskenyt kauhea närästys. Muuten vointi olisikin ihan mainio. Närästys alkoi aiheuttaa kovia kipuja ihan minkä tahansa ruuan jälkeen vaikka kuinka varovaisesti söi. Soitin neuvolaan ja sain lääkäriltä luvan käyttää Ranimexin kaltaista lääkettä (oli joku rinnakkaisvalmiste). Valitettavasti sekään ei tehoa kunnolla. Eikä siis ole kyse mistään pienestä polttelusta vaan välillä tulee sellaiset tuskat että pitää lähteä kesken päivän kotiin! :( Yritän yhä edelleen muokata ruokavaliota niin kai se tästä. Mutta kun ruokavaliosta poistaa ensin kaikki raskauden takia kielletyt ruuat ja lisäksi kaikki vähänkin närästystä aiheuttavat ruuat, niin eipä tässä voi enää syödä juuri muuta kuin jugurttia... ääk.



Aiotko muuten ottaa äitiyspakkauksen? Minä aion kyllä ottaa ja toivon että saisi sen 2006 pakkauksen kun se on minusta paljon kivampi :o) Täytyy ehkä vähän viivytellä hakemuksen kanssa kun alkavat jakaa uutta pakkausta vasta huhtikuun puolivälin jälkeen.



Parin viikon päästä onkin sitten seuraava neuvola-aika, mitenkäs teillä? Ja sitten huhtikuussa alkaa synnytysvalmennuskäynnit :)



Hyvää vointia molemmille!

Vai että on närästellyt. Olen kuullut monien muidenkin puhuvan samasta ongelmasta. Ihan vain rohkaisuna: Kukaan ei ole kertonut sen helpottumisesta loppuraskautta kohti! =) No toivotaan, että sinä olet poikkeus ja se helpottaa edes hetkeksi ennen loppuaikoja.



Aion kyllä ottaa äitiyspakkauksen, ilman muuta! Mielestäni pakkauksessa on niin monia tarpeellisia tavaroita, etten edes ajattele ettenkö ottaisi sitä. Sehän on ihan unikki valtionapu vain Suomessa! Olen ajatellut, että jos perhe kokee onnistumisen ja kasvaa joskus vielä entisestään, otan sen ainakin vielä toisellekin lapselle. Komannen kanssa voi sitten jo miettiä, kuinka tarpeellinen se on, kun on kaikkia jo kaksin kappalein. Itse olen ajatellut kiirehtiväni papereiden kanssa. Tykkään vanhan pakkauksen tuotteista ja tahtoisin ehtiä saamaan sen. Uudessa pakkauksessa on kestovaippapaketti ja sen takia ainakin yksi vaatekerta (body, puolipotkarit ja potkarit) vähemmän kuin vanhassa. En aio käyttää kestovaippoja, joten ottaisin mielummin enemmän vaatteita. Lisäksi olen nähnyt vanhan pakkauksen toppapuvun monen vauvan päällä ja se on tosi reippaan ja pirteän näköinen, vaikka se alkuun näytti aika kirkkaan väriseltä.



Eikö ole hienoa, kun puolet on jo ohi! Me ollaan ihan intona! Mun mies just kysy, että jos se meneekin yli lasketunpäivän, mutta en suostu edes ajattelemaan sitä vaihtoehtoa! En millään jaksaisi odottaa! Onneksi vatsa kasvaa ja liikkeet tuntuu monta kertaa päivässä. Se tekee vauvasta niin paljon konkreettisemman. Nyt voi jo uskoa, että on tämä totta!!!



Niin ja vielä siitä sukupuolen tiedustelusta. Meidän paikkakunnalla voi olla pieni mahdollisuus päästä vielä ultraan loppuaikana. Se ei ole varmaa, mutta aina voi toivoa. Pelkään synnytystä ja sitä, että minun lantioluiden välistä ei mahdu. Haluan siis, että se katsotaan todella tarkkaan. Jos epäillään, että vauva ei EHKÄ mahdu, se ultrataan ja katsotaan tarkkaan sen koko. Eli siinä se pienen pieni mahdollisuus. En kyllä suostu synnyttämään, jos on peinikin mahdollisuus ettei se mahdu. Äitini ei ole pystynyt synnyttämään ja olen aivan hänen vartaloinen. No sen näkee sitten ja sitä on turha murehtia etukäteen.. tai ehkä kuitenkin pikkuisen!!



Hyviä vointeja teille ja keväisiä terveisiä masuusi!!!

Tänään oltiin taas neuvolassa ja kaikki oli kunnossa. Nyt ei enää tarvitsekaan yhtään jännittää noita tilaisuuksia kun tuntee vauvan potkut joka päivä, eikä hermostuta kuuluuko niitä sydänäääniä ollenkaan. Saatiin myös ajat perhevalmennukseen (kai sama kuin synnytysvalmennus) ja vauvanhoitovalmennukseen huhtikuun lopulle :) Tuli ihan sellainen olo että eipä tässä enää niin kauhean kauan aikaa enää olekaan. Hui, jännää!



Aika hauska, että meillä on just erilaiset päämäärät niiden kelakaavakkeiden kanssa :) Ollaan sikäli sopivaan aikaan liikkeellä, että meillä on mahdollisuus kikkailla joko 2005 tai 2006 pakkaus oman mieltymyksen mukaan. Tuossa 2006 pakkauksessa on kieltämättä tosi paljon sinistä, mutta meille se sopii hyvin kun on poika tulossa. Kyllähän sininen toki sopii tytöllekin, mutta silti se on minusta vähän kumma valinta äitiyspakkaukseen, jonka pitäisi olla mahdollisimman sukupuoleton. Ensi vuonna on sitten varmaan pelkkää vaaleanpunaista ;)



Tiedätkö noista lantion kuvauksista, tehdäänkö ne ultralla vai? Siis jos halutaan tarkempi käsitys lantion sisämitoista. Ultralla lääkäri kai saa ainakin vauvan pään koon selville aika tarkasti? Mulla ei ole sinänsä mitään syytä ajatella, että synnytyksessä tulisi ongelmia, mutta kyllähän sitä tässä vaiheessa alkaa kaikkea ajatella. Joillakin kun on tullut aikamoisia ylläreitä kun vauvan pää onkin ollut tosi paljon isompi kuin mitä lääkäri on arvioinut.



Ensi viikonloppuna mennään miehen kanssa shoppailemaan vauvalle kaikkea kivaa :) Tilaa vievät hankinnat, niin kuin sänky, tehdään vasta myöhemmin, mutta ajateltiin ostaa pienempiä tarvikkeita. Ja samalla katsellaan niitä isojakin, kun menee varmaan vähän aikaa pähkätä millaiset vaunut ja millainen turvaistuin jne. Vaunutkin on nykyään niin teknisiä ja kauheasti erilaisia malleja, jotka toisaalta maksaa niin paljon, ettei haluaisi tehdä ihan vikaostosta. Vauvanvaatevarastoa on jo hyvin kertynyt ja olen alkanut myös kutoa villapaitaa. Tosin en ole mikään käsityöihme, että katsotaan tuleeko siitä yhtään mitään :o)



Kirjoittelehan kuulumisia ja aurinkoista kevättä sinulle ja vauvalle !

Jos haluat, voit kirjoitella minulle meilinä osoitteeseen

hatti05meili@yahoo.com

Ei, meillä ei ole mennyt kesken. =) Toivottavasti et ole huolestunut kirjoitamattomuuteni takia. Kotikoneella oli pari virusta, joten nettiin ei päässyt ollenkaan. Itse asiassa koko kone oli miltei käyttökelvoton. Onneksi on noi kolmijalkaiset ihmisoliot, jotka ymmärtävät sähköä tarvitsevista laitteista hieman meitä kaksijalkaisia enemmän. Nyt siis kaikki on taas kunnossa.Työpaikalla käytän kyllä konetta, mutta en käy vauva-sivuilla. Siellä on aivan liian paljon uteliaita silmäpareja. Nämä meidän keskusteluthan on niin salaperäisiä!!!



Luin kirjoittamasi tekstin jo aiemmin, mutta en teknisten ongelmien takia päässyt vastaamaan viestiisi. Sisältöä muistellen yritän vastata kysymyksiisi. Meillä ei ole varattu vielä ultraa, mutta torstaina on neuvola. Torstaina varataan siis varmaan aika. Aluksi mieheni toivoi, ettemme kysyisi vaavin sukupuolta. Nyt se on kuitenkin ruvennut horjuman mielipiteensä kanssa. Itse en ehkä halua tietää sitä. Tahtoisin jättää jännityksen synnytykseen. Itse tuntien, olen kuitenkin varma, että tahtoisin tietää tilanteen tullen. Sekavaa, eikö totta! Parempi kun en sano mitään. Kerron sitten, kun tilanne on ohi.



Oletpa sinä malttavainen ostosten suhteen. Minulla on yksi vanhanaikainen arkku täynnä vaavin tavaroita. Olen varma, että jos tietäisin vaavin sukupuolen, tavaroita olisi jo kolminkertainen määrä. =) Teettekö te vauvalle oman huoneen? Me olemme ajatelleet pitää ylimääräisen huoneemme vielä vieraiden ja meidän työasioiden käytössä. Vaavi nukkuu kuitenkin huoneessamme ja hoitotaso tulee kylppäriin (isä ja pappa nytkin täydessä työn touhussa). Vaavin huoneelle ei siis ole meillä mitän tarvetta. Toisaalta tahtoisin jo tehdä värikkäät verhot ja ostaa joitakin hyllyjä ja nalleja vaavia varten. Tämä kertoo taas minun maltistani!!! Siis mistä?



Vauvat ja lapset ovat lähes aina kuuluneet elämäni, joten itselleni vauvakaukalo yms ovat itsestäänselvyyksiä. Toisaalta olisi kyllä paljon hienompi ottaa niistä selvää nyt omaa lasta varten. Teillä on siis todella hienot ajat meneillään. Valinnanavaraa ainakin on enemmän kuin päättäväisyyteni voi sallia. Sormet syyhyää, mutta ajattelimme jättää isommat hankinnat alkukesään. Jotain tavaroita saamme sukulaisilta käytettynä, joten ihan kaikkea en pääse valitsemaan. Vaunut ajattelimme ainakin ostaa uusina, koska ajattelimme käyttää niitä sitten seuraavalla/seuraavillakin lapsillamme.



No miten teidän vatsa on kasvellut? Onko sulle tullut paljon kiloja? Entä joko olet tuntenut liikkeitä? Meillä vatsa näkyy vihdoinkin ja kiloja on karttunut 3.5. Koko painosta en voi syyttää vaavia, koska lenkinpuute on kyllä kerryttänyt rasvavarastoja. Liikkeistä en ole varma. Kaksi kertaa olen tuntenut aivan alavatsasta jotain outoa, mietitään sitten myöhemmin liikkeitten vahvistuttua, että olivatko ne niitä vai vain kuvitelmaa! Entä joko olette kuunnelleen neuvolassa sydänääniä? Me emme ole niitä vielä kuulleet, joten torstainen jännittää todella. Se on varmaan taas yksi hieno kokemus lisää!



Mutta nyt täytyy lähteä kaveria tapaamaan ja herkuttelemaan!



Toivottavasti koko perheenne voi hyvin ja kasvatte pikkuisen kanssa huimaa vauhtia! Kirjoitellaan taas!