Uusi viikko uudet TAMMIkujeet ma18.8-

Moi!



Ehdinkin ekaks kirjoittamaan; sekä uuden pinon et taapamisen jälkeen :D



Kiitos Pajunkukalle ja Innalle emännöinnistä! Vauvat ne vaan kasvaa! Sisu on kyllä meistä isoin äijä. Nukkuu näköjään ihan hyvin; ainoa joka otti päikkärit :). Oli mukava nähdä vauvoja ja mammoja. Oli vaan niin vähän aikaa, kotiäidillä kun olisi puheen tarvetta loputtomiin.



Olavi nukkuu yönsä ja herää kerran syömään. Vaippa on myös pakko vaihtaa, muuten kastuisi sänky. Hän tekee puheharjoituksia eli jokeltelee, myös karjuu ja huutaa.



Kävin tuossa taas lekurilla. Naikkarille eivät onneksi enää huolineet, lähete ei ollut enää voimassa. Gyne sanoi vain, että horminitoiminta on palautumassa. Mulla on ollut kuukauden verran PMS-oireita ja kuukautiset tulossa. Olo on kuin alkuraskaudessa; kolottaa, särkee ja turvottaa. Keltarauhashormonit nyt toivottavasti auttaa. Kävin gynen mieliksi myös raskaustestissä; ei en ole Neitsyt Maria, joten en ole raskaanakaan.



Täällä Espoossa on lämpimän kosteaa. Olisi ihanaa, jos jonain päivänä ei sataisi!



Voikaa hyvin!



Ametisti ja Olavi 13.1

Nyt on syöty, vauvan kanssa oltu tisiipäikkäreillä, esikoinen nukkuu ja mies pissattaa vauvaa. Voin jatkaa.



Vauvanäyttely on Ipun isomman jäänmurtajan nimitys tapaamiselle. Inna on rauhallinen ryömijä :). Hän kyllä tarkasti katseli, että mitä tätejä meille on tullut. Milla vaikutti tyytyväiseltä ja rauhalliselta tytöltä.



Toivottavasti Tomakselle ei tullut nuhakuumetta.



Nyt on reilu viikko takana tätä normiarkea. Melkoista lähtemistä, kuskaamista ja tulemista. Erittäin aktiivinen esikoinen on eskarissa. Hänellä on nyt kavereita ja tekemistä siellä.



Allu: Kiitos Pronaksen annosteluohjeesta. Tuttu sairaanhoitaja kertoi, että annostus on 0,2 ml / kilo. Eli annoin liian pienen annostuksen Olavikke silloin yöllä. Hänellä ei ollut kuumetta kuin yhtenä yönä. Jonkinlainen röhä ja yskä kyllä jatkuu. Toivottavasti hän ei ole allerginen kissoille tai huonepölylle. Ruoka ei mitenkään entiseen tahtiin maistu. Olisiko mahassa jotain tai uusia hampaita tulossa?



Keittelin tuossa ison satsin kasvisoseita pakkaseen. Laitoin mukaan myös oman maan parsakaalia, kesäkurpitsaa, yrttejä ja jopa pari perunaa. Maissin ja porkkanat ostin. Seuraavaan keittosatsiin ajattelin lisätä jo soijaa ja tofua.





Hyvää kostean sateista yötä!



Ametisti ja Olavi 13.1

Nyt yritän paremmin kirjoitella, lomaltapaluu-hässäkkää riittää kyllä yhä. Viime yö oli ihan kauhea Ohton kaa, se heräsi puoliltaöin huutamaan hysteerisenä, ei huolinut maitoa, ei rauhoittunut millään. Vaipankin otin pois kun luulin sen olevan märkä, en sitten saanut edes uutta päälle kun se väänsi itseään niin tuskaisena ja huusi vain. pyyhkeen sisällä sitä vaan kantelin sitten ja mietin että soitanko taksin ja lähden sen kaa sairaalaan vai soitanko miehen töistä kotiin. Kun se huusi oikeasti niin tuskaisena että ajattelin että pakko olla jotain vialla. Mitään lämpöjen mittailua tai suppoja en pystynyt edes kuvittelemaan, mulla oli täysi työ saada pidettyä poika ylipäätänsä sylissä ettei se rimpuile siitä ja putoa lattialle. Mutta sitten, yhtäkkiä huuto loppui kuin seinään.

Maitoa se ei edelleenkään huolinut, meinasi saada vain uuden paniikin kun tarjosin. Ja uudestaankaan se ei halunnut nukkumaan. Lopulta istutin sen syöttötuoliin ja syötin hedelmäsosetta kun ajattelin että nälkä sillä on kun iltapuuronkin syönti jäi vähäiseksi. Se kelpasi, sitten rauhoittui unille.

Heräili kuitenkin usein uudestaan ja uudestaan, vaikutti nälkäiseltä/janoiselta, mutta ei vaan maito kelvannut. Viimein neljän aikaan älysin kokeilla tarjota pulloa niin että Ohto istui ihan itse. Aiemmin siis aina tarjosin sängyllä puolimakuulla tyynyyn nojaten, kuten aina ennenkin. Ja siitä se sai aina raivarin. Ohto oli siis sitten vaan päättänyt ettei hän ole enää mikään vauva, vaan haluaa maidonkin juoda istuen niin kuin isot ihmiset.

Istuen hoitui kaikki juomiset tänäänkin, siihen oli tyytyväinen. Toisaalta hassua kuinka en heti älynnyt kokeilla eri asennossa, toisaalta taas ohhoi, taitaa olla meillä aikamoinen tahto-äijä jos tuollaisia raivareita vetää jos kaikki ei mene mieliksi. Mitenhän me selvitään uhmaiästä... On kyllä poika niin isäänsä tullut, anoppi kertoi miehen lapsuudesta ihan vastaavaa vahvaa tahtomista ja raivareita, mut en mä uskonut että sellainen voi olla noin perinnöllistä..ja esiintyä jo näin varhain.



Muutenkin meillä on nyt vähän opettelua taas tää elo. Ohto ei viihtyisi nyt hetkeäkään yksin (kiitos reilun viikon ajan isovanhempien jatkuvan läsnäolon ja sylissäpitämisen..) Mitenhän sitä voisi parhaiten opetella? Miehen mielestä pitää antaa huutaa vaan lattialla...mut mä en oikein tiedä. Se on niin hätäisen näköinen ja itkee ja ojentelee käsiään päästäkseen syliin, mä pelkään että se saisi siitä jotain turvattomuus-traumoja... Vinkkejä???



Jotain positiivistakin. Pärjättiin tänään ekan kerran kaksilla päiväunilla. Jo pitkään ne kolmannet on ollut ongelma, kun meinaavat venyä yöunien kiusaksi.. Iltapuuro jäi kyllä tänään(kin) lähes syömättä kun oli niin väsy sitten jo... Mutta jospa tämä rytmi pikkuhiljaa vakiintuisi paremmaksi.



Muita juttuja:

Meillä ei ole ainakaan vielä lastenhuonetta. Ihana huone kyllä xenan Pinjalla! Meillä on vähän ongelmallisempaa talomme rakenteen takia. 1 varsinaisen mh (jossa nyt ollaan kaikki) on alakerrassa, toinen yläkerrassa. Yläkerrassa lisäksi aula, josta me kai Ohtolle makuuhuoneen tapainen tehdään sitten kun oppii yöt nukkumaan ilman syöttöjä, itsekin siis siirrytään sitten takaisin sinne yläkerran makuuhuoneeseen. Tai sit me aulaan ja Ohto makkariin, ehkä niinpäin parempi. Mut on me vähän kyllä muuttamistakin mietitty, haluttaisiin asua lähempänä mun lapsuudenkotia kun sielläpäin on kaikki meidän harrastukset ja muukin elämä, täällä me vaan asutaan..



---jatkuuu---liian pitkä viesti muka...

Joku/jotkut tuskaili miehensä kanssa... Me ei kyllä varsinaisesti suututa juuri ikinä (tuhahdellaan vaan, myöhemmin tajutaan että ei tää elo niin helppoa ole toisellakaaa..). Mutta mua kans ärsyttää se, kun aina kun mies hoitaa Ohtoa, se yrittää nukuttaa sen! Sen mielestä 95% Ohton itkusta on muka väsyitkua, se pitää nukuttaa. Pah, itselleen vaan niin helpompi. Kiva siinä sitten yrittää pitää kiinni päivärytmeistä jos toinen vaunuissa kärrää lapsen nukkumaan milloin sattuu.. Nykyään olen usein ihan sitten määrännyt että jos olen poissa, niin että ennen tiettyä kellonaikaa ei saa nukuttaa sitä. Onhan tuo uskonut. Silti, silloinkin kun ollaan yhdessä kotona, tulkitsee lähes kaiken Ohton itkun väsyksi ja yrittää unia ehdotella.. No sanoi se kyllä itsekin että pitäisi ehtiä olla enemmän Ohton kaa, ku ei hän osaa sen tarpeita luonnostaan tulkita.. Mutta jonkun vaan on töissäkin käytävä.. eikä se ole helppo rooli sekään.



Joku taisi kertoa jo pottakokeiluista, en nyt selaamalla löytänyt että kuka (vai oonkohan mä nähnyt unta vaan koko asiasta?), no kuitenkin, mä meinasin kans että ostetaan potta ihan pian. Ei mitään paineita asiasta, mutta ainakin Ohton kakkahädän tunnistaa helposti...en vaan tiedä onnistuuko se pottaan, kun Ohto haluaa vaippaan tehdä sen aina mahallaan ollessaan.. Ja pissaa myös helpoiten mahallaan, hoitopöydällä ei juuri ikinä pissaa selällään kun on ilman vaippaa, mutta mahallaan pissaa..

Tää lapsi nyt on ihme mahallaan-olo-friikki ylipäätänsäkin. On ihmeen pienestä asti halunnut olla aina vaan mahallaan, nykyään on vaipanvaihtokin tuskaa kun aina vääntää mahalleen, reissussa mummo ei ollut saanut syötettyä Ohtoa muuten kuin mahallaan (tuota mä en oo ikinä kyllä kokeillut! mutta hyvin söi kuulemma...)



Äh, nyt iskee mulla väsy. En mä vieläkään kunnolla muista kuka oli kirjoittanut mitäkin. Onhan tässä jo romaani tälle iltaa..



Sairastaneiden toivottavasti parempia kuulumisia odotellen..

Frimmy ja Ohto 250108

Esikoinen totesi paluumatkalla että hän niin rakastaa vauvoja ja kaikki vauvat olivat ihania. Kyseli vielä että miksei meille voisi tulla kolmatta lasta (kuunteli tarkasti mun ja Pajunkukan loppukeskusteluja autotallissa.......), hän niin haluaisi. Vastasin että äiti on niin vanha ja väsynyt että ei tule.



Olavi ja Sisu on aika saman kokoisia, Sisu ehkä vähän tämäkämpi. Mutta sille tosiaan ruoka maistuu (onneksi). Neidot ei vielä miesten mitoille pärjää ;)



Joo, tosiaan Sisu otti päikkärit, mutta ei sen koommin olekaan nukkunut. Nytkin vielä kitisee väsyksissään tuolla sängyssään, mutta ei anna periksi. Esikoisen sain sentään 10 min. sitten peiton alle. HUH. On aika loppu kun noita ei koskaan ennen kymppiä saa sammumaan. Ja kuuden - seitsemän aikaan kuitenkin ponkaisevat ylös.



Jäin miettimään keskusteluamme sitä että miksi ihmeessä mä tosiaan touhuan kaiken maailman asioita kaiken tämän peruskiireen keskellä ja valtavien univelkojen kanssa. Ehkä se on sellainen suojautumiskeino. Tämä kotona lasten kanssa oleminen on mulle aika vierasta ja rankkaa ja univelat ja kaikki uhmaiät vaatii tosi paljon hermoja. Siksi haluan säilyttää järkeni ja pitää kynsin hampain kiinni kaikesta muusta elämästä.



Synnytyksenkin jälkeen halusin heti alkaa hoitaa perusasioita kun vain jaksoin ja pystyin. Mies olisi kyllä hoitanut kodin ja tehnyt ruuat ja käynyt kaupassa, mutta mä todella kaipasin niitä hommia. Ja nyt tämä jatkuu. Haluan tehdä ja osallistua ja ostaa ja hoitaa niitä kukkia, siivota kaappeja, pitää kirppispöytää ja vaikka mitä epäolennaista (vaalit?). Kai mun pää ei kestäisi jos keskittyisin täysin lapsiin ja kotiin. Pitää olla sata rautaa tulessa. Vaikka sitten lapset kainalossa mukana. Ja kun työ on mulla aina ollut tosi hektistä ja paljon matkustamista, niin ei sitä paikallaan osaa ollakaan.



Että sellaista pohdintaa näin iltakaaoksen yhteydessä ;)



No nyt ei sitten lataa enää yhtään mitään, ei mitään hajua mitä kukaan oli kirjoittanut. No joka tapauksessa paranemistoivotukset sairastuneille vauvoille. Toivottavasti Tomakselle ei mitään vakavampaa tautia nyt iskenyt.



Poistun takavasemmalle, kitinätkin ovat hiljenneet. Mies tulee parin tunnin päästä ja poistuu taas seiskan kulmilla, joten siitä ei juuri vaivaa ole...



ipu

Nyt vihdoin kirjoittelemaan. Viime viikolla kirjoitin pitkän jutun, mutta oma moka, klikkasin jotain väärää nappulaa ja teksti hävis... Olenhan minä täällä muilla palstoilla pyörinyt, mutta tänne en ole jaksanut kirjoittaa. Ehkä syynä on se, kun Aadan vointi, kasvu ja kaikki on nyt jotenkin niin tasaista, eikä mitään uutta ole tapahtunut.



Mukava vauvanäyttelykin teillä on ollut!



Ihania lastenhuoneita on ollut kuvissa! Me vielä haaveillaan pienempien lasten omasta huoneesta. Aloin jo miettimään, että pitäisikö meidän hommata joku parvi olohuoneeseen meille vanhemmille ja tehdä makkarista lastenhuone. Pitäisi vaan löytää sellainen tosi tukeva parvi, mitään hetkuvaa himpulaa en halua. Paras sisustus meillä onkin 9v tytön huoneessa. Jotenkin sitä on panostanut enemmän lasten huoneeseen, kuin muuhun talouteen. Sama se tuntuu olevan muissakin asioissa, esim. vaatetuksessa ja harrastuksissa. Sama se, mitä aikuisilla on päällä tai mitä harrastaa, kunhan lapsilla on hyvät vaatteet ja mielekäs harrastus.



Onko kellään muuten kohdunlaskeumasta kokemusta? Itse olen alkanut miettimään asiaa. Joskus kun pesen alapesua, niin olen miettinyt, mikä ihme siellä emättimessä törröttää, joku outo kova uloke, jota ei ole ennen ollut, ja aloin epäilemään kohdunlaskeumaa. Olen menossa papakokeen takia lääkäriin, täytyy samalla kysyä asiasta. Netistä kun oon lukenut kaikkia kohdun poisto juttuja ym niin jännittää, että mitähän tässä on vielä tiedossa...



Aada syö, juo ja nukkuu hyvin. Tai syöminen on toisinaan helppoa, toisinaan vaikeaa, riippuen mitä on tarjolla... Päikkäreitä otetaan kahdet, yöunille menee 19-20 välillä ja saattaa nukkua jopa syömättä koko yön. Eli kaikki hyvin. Aina kun alkaa ääntelemään, niin silloin on joko nälkä, väsy tai kakka vaipassa. Oikein perustyytyväinen vauva. Ryömii eteenpäin, kun tavoittelee jotain kiinnostavaa lelua. Muutaman kerran on noussut konttausasentoon ja hetken jaksaa siinä keikutella ennen kuin laskeutuu mahalleen. 2,5-vuotias isoveli osaa viihdyttää Aadaa. Vie leluja Aadalle, ja pelleilee Aadan edessä niin, että Aada rätkättää nauraa ihan täysillä.



Töistäkin soiteltiin, että milloinka olen palaamassa. Kohta menenkin suunnittelemaan työvuoroni... Voi aaargh... Ei voi mitään, näin se aika kuluu ja työt kutsuu.



Xena: Mulle jäi jotenkin mielikuva, ettei siellä Alanyassa ollut takseissa edes turvavöitä? En ole ihan varma, mutta sellainen kuva jäi, eli turvakaukaloa ei välttämättä saa edes kiinni. Nehän ajoi skoottereillakin vauva sylissä, joten turvallisuus liikenteessä on vähän toista luokkaa, kuin Suomessa. Itse pidin Aadaa taksissa sylissä tai kantorepussa.



Laitetaas vielä kuva Aadasta. Hurja mahallaan potkiminen menossa ja joku naru suussa...



T:vikli80 ja Aada 4.1.08
!http://www.vauva.fi:80/perhe/perheshowimage?id=7a294a00-6db4-11dd-9019-…!

Täällä vointi on nyt hyvä!

Viä viimeviikolla ei niinkään kun jouduttiin lähteen keskiviikon vastasena yönä sairaalaan kun en uskaltanu nukkua Pinjan työlään hengittämisen takia. Siä meiät otettiin osastolle kun lääkärikin totes saman, saturaatio oli huonohko ja keuhkotkin rohisi. Taas verikoe =(, keuhkot kuvattiin, kortisoonia, lääkesumutetta, rään imemistä.. Siä meni viä seuraava päivä ja yö. Perjantaiaamuna saatiin lupa lähtee ja vointi olikin ihan eri. Silloin tokana yönä Pinja sai lääkettä kahen tunnin välein ja yks hoitaja sai imettyä oikein kunnon köntsät - ne varmaan autto.



Nyt sitte pukkaa hammasta. Neiti on ollu hirvee känkkäränkkä koko päivän. Pikkasen kuultaa hammas läpi alhaalla vasemmalla. Pinsku nukkuu kyllä taas tosi hyvin, mitä ihmettelen senkin takia että toi sairastelu sotki kaiken: me nukuttiin sängyssä ja mies sohvalla 1½ viikkoo ja kioski oli auki koko ajan.

Mutta viimeyönäkin Pinja nukku 22-10 heräämättä kertaakaan.



Meillä on alettu syömään kaurapuuroo. Ihan tavallista semmosta lidlistä. Eihän sitä paljoo uppoo mutta alku se tämäkin. Millä sitä ohraa ja ruista voi testata ennen ku annan vehnää?



Joku kysy niistä vaatekutsuista missä olin.. Ei tehny vaikeetakaan olla ostamatta mitään, oli meinaan sen verran kalliita rättejä. Mutta kiva oli nähä paria kaveria mitä harvoin näen. Viime sunnuntainakin ois ollu vastaavat kutsut mutta jätin menemättä.



T: Xena ja Pinja 070208



[URL=http://www.aijaa.com/v.php?i=2560610.jpg][IMG]http://www.aijaa.com/img/…]



ps. kiitti Vikli vinkistä. Tutkin asiaa..

Viklin tavoin on meilläkin niin tasaista, ettei oikein ole kirjoitettavaakaan. Tai no, neidin kehitys ja elo on tasaista, muuten on taas menoa, kun poikien koulut ja harrastukset taas alkoivat. Kunto varmaan nousee, kun eskarilaista pitää viedä ja hakea joka päivä. Pikkuinen sitten yritetään sovittaa jotenkin sellaiseen rytmiin, että sen kanssa pääsee vaunuilemaan. Matka eskarille on sen verran pitkä, että hiki tulee, jos on yhtään kiire, mutta sen verran lyhyt, että autolla en viitsi mennä. Katsotaan sitten, kun tulee räntää vaakasuoraan...



Xena: Mä olen tehnyt neidille puuron ihan tavan Elovenasta. Nyt on parina päivänä lisätty myös ohraa. Mä ostin tavallisia ohrahiutaleita (Nalle) ja ruishiutaleita (Pirkka?). Vehnää en erikseen osta, vaan otetaan neljänviljan hiutaleet käyttöön kun on muut ensin kokeiltu. Mä keitän pikkuisen puuroannoksen ja laitan vähän luumua sekaan. Luumu siksi, että on neidin herkkua. Hyvin kelpaa.



Kivalta kuulosti vauvanäyttely!



Kääk, kohta tarvii taas lähteä lompsimaan eskarille päin. Nyt ei onneksi sada enää!



Strutsi ja neiti 31.1.

Moikka!



Kiitos Pajunkukalle ja Innalle emännöinnistä!! Aika meni kyllä ihan hirmu nopeesti siellä, ehkä tapaamme seuraavan kerran klo 8 aamulla, kuten ametisti ehdotti :D



Toivottavasti Tomaksen tauti alkaa hellittää!



Ametistille kiitos omenoista ja Ipulle kukasta!! Tosin mulle kävi järkky moka, sillä unohdin sen ottaa sen mukaan niissä lähtötohinoissa... AAARRGGHH! Kerrankin kun saa kukkia niin sitten menee sen unohtamaan, tyhmä minä! Mutta Pajunkukka sai sit enempi kukkia!



Frimmy: mä teen niin, että pidän lattialla tms. paikassa niin kauan ku viihtyy ja sitten kun alkaa itku, niin syliin/kantoliinaan/rintareppuun. Täälläkin on nimittäin ilmassa sellaista ei-yksin-viihtymistä enenevissä määrin. Liittyyköhän ikään? Meillä alkaa viikon treenin jälkeen 2 päikkärit sujua. Milla jaksaa valvoa pidempiä pätkiä eikä tarvi koko ajan olla nukuttamassa... Tuntuu siltä, että aiemmin illat meni siihen, että yritti saada sen niille kolmansille päikkäreille (oli väsy, muttei olis halunnu nukkua) ja sit se koisas 20 minsaa ja oli kuitenkin kiukkuinen yöunille saakka.



Ipu: mulla oli kans aiemmin ne raudat siellä nuotiossa, mutta ei ole enää. Tai siis on opiskelu tässä "sivussa" koko ajan, mutta ei muuta. Nyt mä haluisin olla vaan kotsassa Millan kanssa, enkä mennä enää mihinkään töihin. Olenko valmis eläkkeelle??



Vikli: en tiedä laskeumista. Menee varmaan käytön puutteessa meikäläisellä kohta umpeen se läpi.



Mulla on nyt "vähän" mielikuvitus ja tietämys miinuksella... Mutta antakaa vinkkejä mitä kasviksia vois vielä syöttää (ja kestäis pakastuksen)... Eli kokeiltu peruna, porkkana, maissi, parsakaali, kukkakaali, kesäkurpitsa, bataatti. Voiko antaa munakoisoa? Entä hernesosetta?? Paprikaa?? Entä nämä eksoottisemmat, maniokki yms.?? Miten niitä kantsis valmistaa ja yhdistellä keskenään? En tiedä alkaako Milla kyllästymään noihin kasviksiin, mut mä haluisin testata jotain uutta :D



Jaahas, nyt poistun.



Miukkis&Milla 3.1.

Jostain muistan lukeneeni, ettei alle vuoden ikäiselle kannata antaa hernettä tai paprikaa, kun ovat huonosti sulavia. Munakoisosta tai eksoottisemmista ruoka-aineista en muista. Täytyy tutkailla, jos netistä löytyisi lisätietoa ruoka-aineiden sopivuudesta vauvalle. Harmi kun tuo hakutoiminto täällä vauvasivuilla on niin huono, ettei pysty löytämään vanhoja keskusteluita helposti.

Taisit pelastaa mun päiväni :).

Mulla nimittäin taitaa olla samanlaisia oireita kuin sullakin ja tosiaan olen jo parin viikon ajan luullut olevani raskaana! Olen malttanut mieleni, enkä ole käynyt lääkärissä. Huomenna on 7kk painontarkkailuneuvola ja otan asian samalla puheeksi (meillä äitiys- ym. neuvolat samassa!). Kuus testiä tullut tehtyä ja unettomia öitä koettu...

Saatan kyllä siis ollakin raskaana, mutta pieni toive siitä - että en olisi - heräsi. Mä en nimittäin halua olla raskaana!!!



Ollaan oltu muutama päivä reissussa ja kamoja olin purkamassa. Osa teidän keskusteluistakin vielä lukematta. Palaan huomisen neuvolan jälkeen uudelleen asiaan.



Poju voi onneksi jo paremmin. henki rohisee ja välillä yskittää. Mutta enää ei oksennella eikä nouse kuume. Ja ruokakin maistuu.



Meillä poju oppi kiipeämään rappusia reissussa!!!

Frimmy, joskus aiemmin kyselinkin sitä että oppiiko muiden lapset reissussa uusia taitoja, puhkeaako hampaita, tms. Meille käy siis aina niin, että kotiin palataan kotiin vähintään uusi taito, tms. rikkaampana!



Justus & poju 14.1.

nopeasti kirjoitan,



kiitos meillä vierailleille, oli tosi mukavaa kun olitte meillä kylässä! :) Aika meni tosiaan aivan siivillä, mäkin kannatan niitä Ametistin ehdottamia kello kahdeksan treffejä :) Ja Miukkiksen kukka - siellä se murheellisena ja hyljättynä nökötti Innan huoneessa vaatekaapin oveen nojaillen... mutta piristyi kun otin sen olkkarin pöydälle toisten kukkien seuraan :) Kiitos vielä siis mukavasta seurasta ja ihanista tuomisista, Miukkis, Ipu ja Ametisti!



Nyt en kirjoita enempää, univelka kasvaa ja vielä pitäs pari hommaa tehdä ennen nukkumaanmenoa, kun äsken jäin pariksi tunniksi tuijottamaan televisiota, en muutakaan jaksanut...plaah. Inna nukahti tänään taas ihanan helposti, laittoi sängyssään silmät kiinni, kääntyi kyljelleen - ja se oli siinä. En tiedä onko tämä hyvä vai huono tapa opettaa lapselle, mutta Inna on saanut nyt nukkumaan mennessä vellipullon. Eipä oo tarvinnut enää paljon sen jälkeen nukutella. Eikä yöllä heräillä.



Olin näköjään viime ketjussa signeerannut vähän "väärällä" nimellä ;) Mutta nyt:



Pajunkukka ja Inna s. 29.1.

Moi,



Harmittaa, ettei päästy tähän vauvanäyttelyyn.. TOmas rakastaa nykyisin vauva/lapsiseuraa ja olis varmaan ollut niin fiilarista myös Ipun esikoisesta (Ipu, meille voisit tuoda sun lapsia hoitoon, jos itse haluat käydä esim Sellossa rentoutumassa! JOs uskallat Tai tule itse vaikka vi**tuskahville, jos joskus haluat etkä ole saanut nukuttua. TOSIN KAIKKI MUUTKIN ON AINA TERVETULLEITA. MEillä on avoimet ovet!).. Nykyisin Tomas pyrkii kaikkien syliin, koska pääsee itse konttaamaan ja nousemaan/kiipeilemään. Olis varmaan yrittänyt myös vauveleidenkin syliin...heh.



Tomakselle iski siis jokin räkätauti just vauvanäyttelyn edellisenä yönä. Toistaseksi ollaan pärjätty ihan ok. Tomas nukkuu normaailia enemmän ja viimeyökin oli normaalia rauhallisempi. Uudet taidot ja tulevat opettelut ei selvästi haitanneet unia. Räkä vaan valuu nenästä. Sitä yritetään niistää ja imeä pois. (nyt tilanne tulee tosin muuttumaan, koska lähden laukomaan näinkin positiivisia asoita netissä ihan kirjoittaen... Sovitaanko, että päin persettä menee)



Ollaan muuten käyty Tomaksen kanssa äiti-vauvajumpassa. Oli ihanaa!



Frimmy: Meillä on helpottanut nyt, kun T on oppinut liikkumaan. Viihtyy paremmin yksin ja on musta kuin eri tyyppi. Tosin väsyneenä pyrkii paljon syliin ja alkaa olla levoton. Sanoitko, että Ohto osaa nykyisin liikkua? Tomas oppi liikkumaan, mutta ei tajunnut käyttää taitojaan. Sitä piti kannustaa ja antaa se oivallus "hei, mähän pääsen itse äidin luo eikä mun tarvii vinkua äitiä tänne".

Jos Tomas on väsynyt, mutta mulla on kiire: Annan Tomaksen vinkua mun luona ja läheisyydessä, mutta teen hommani. Puhun ja juttelen rauhoittavasti. Vaikka välillä hermo on kireällä. joskus se alkaa huutaa siinä. Mutta se on normaalia vauvan elämää. Pienempänä vastasin nopeammin Tomaksen tarpeisiin, nyt olen alkanut koulia siitä enemmän perheenjäsentä, en perheen johtajaa... ;)



Munkin miehellä on taipumus nukuttaa Tomas tosi herkästi! Jos Tomas alkaa kyllästyä leikkeihinsä, mies nukuttaa sen..



Tänään meikäläiseltä revitään yläviisaudenhampaat irti... Ou my..



Haleja

Magda: Voi olla että osittain Ohton vinkuminen johtuukin siitä kun ei vielä kunnolla pääse liikkumaan vaikka yritys on kova. Konttaamaan ja karhunkävelyyn on siis jo noussut, jalat liikkuu mutta käsiä ei osaa vielä siinä liikuttaa, eli ei etene kuin pyllähtelemällä ja mahalleen lentämällä... Ryömimään on kyllä oppinut, mutta sitä vaikeuttaa monesti liukas lattia (tai ruttaantuvat matot), joten suunta ei olekaan aina haluttu.

Usein pahin huuto alkaakin silloin kun se on noussut karhunkävelyyn, tepsutellut jaloillaan ihan käsien luo, seisoo siinä sitten linkkuveitsenä eikä pääsekään eteenpäin. Sitten se putoaa mahalleen tai pyllylleen ja raivoaa siinä ilmeisesti pettymystään, ojentelee käsiään että saisi lohtua.

Ihan ymmärrettäväähän se on että lohtua tuossa tilanteessa kaipaa. (mutta hitsin hankalaa yrittää vaikka ruokaa laittaa, kun minuutin välein saisit pestä kätesi ja mennä lohduksi..)

Pitänee yrittää totuttaa puhumalla rauhoittamiseen, ei vaan vielä oikein toimi.. Ohto ei kuuntele ollenkaan, huutaa vaan niin kovaa että ei varmaan edes kuule että yritän puhua.. Itse en ainakaan meinaa omaa ääntäni erottaa sieltä huudon seasta... Eli huutamaanko minunkin on ruvettava?? (ei kuulosta kovin rauhoittavalta jos äiti kiljuu kurkku suorana..) :D



Osa huudosta ja yksinolemisen vaikeudesta on kyllä varmaan reissun jälkimaininkejakin, ihankuin tänään olisi jo vähän helpompaa. Viime yökin oli jo vähän helpompi, Ohto heräsi vain kuusi kertaa. (Reissussa ja reissun jälkeenhän se on herännyt yleensä 40min välein..)



Auts, nuo viisaudenhampaat on ikäviä. Mutta onneks ylhäältä repiminen on ainakin mun kokemuksen mukaan helpompi.



Frimmy

täällä aletaan olla terveitä pikkuhiljaa. Itse olin niin ihanassa räkätaudissa mutta kuumetta ei nostanut. Mikael oli/on flunssa. Oli kuumetta pari päivää ja nokka vuotaa. nyt on sitten ilkeän kuuloinen yskä. limaa kurkussa ilmeisesti hänellä koska eilen illalla oksensi kaiken puuron jonka söi. toivon että on vain limaa...pitää soitella terveyskeskukseen päin jos on vielä huomenna...



hienosti oli kuulema mennyt tapaaminen. olisi kyllä ollut ihana päästä mukaan. harmi.



mitäköhän muuta...



kävimme aamusta koulussa ja opiskeltiin kauheana. öö....ei!! oli tietokoneluokassa tunti ja siellä ei ollu muita kuin minä pojan kanssa ja opettaja. hyvä sillä mikael riehu ja hakkas ja huusi. mutta sitten oli auringon paistetta kun näki muita ihmisiä. Alkaa vissiin pikkumiestä äitin naama kyllästyttää....nyt jo?? :D



ei liikuta, ei ryömitä. istutaan, jutellaan ja huudetaan. joo ja syöttötuolissa ja vaunuissa on lempileikki se että Mikael tiputtaa/heittää lelun ja äiti kyykkii.pyh.



poika päikkäreilla ja ite kanssa nukuttaa....kuudelta herännyt tänään...



MiiKaro ja Mikael 310108

Pakko testata. Mun äskeinen viesti näyttäisi olevan 17/16! Näkyykö muilla samalla tavalla???

Frimmy, kovasti tsemppiä selittämättömiin itkuihin! Se on niiin tuttua meillä esikoisen ajoilta. Nyt toisella kertaa pystyy jo erottamaan todellisen hädän ja ns. temperamentti-hädän. Mutta kyllä se oli vaikeata silloin ekalla kerralla!

Magda_lena kirjoittelikin sulle jo miten hän kouluttaa Tomasta pois johtajan pallilta ;).

Jos mulla on sellainen hetki, että on aikaa halia, niin tietty otan syliin. Mutta joskus on vain pakko antaa huutaa housun lahkeessa kiinni. Jos ottaisin aina syliin, niin en muuta saisi tehdäkään. Pahaltahan se kuulostaa ja onkin, mutta aina ei vain voi saada sitä mitä haluaa. Meilläkin on elämä helpottunut liikkumaan lähdön syynä. Nyt poitsu osaa tulla tietyllä tavalla kiskaseen housunlahkeesta, kun on joku tietty hätä. Jos on kakka vaipassa, hän vaan tulee hengaileen jalkoihin ja ihan nauraa, jos pääsee syliin ja haistan kakan. Jos taas on nälkä tai väsy, tulee huuto. Halipulakin on siis välillä ja tämä menee ohi halien. Väsy ja nälkä ovat ainoat, jolloin ei rauhoitu yksin lattialle, vaikka olisikin ollut juuri sylissä. Mutta jos ollaan vieraassa paikassa (meidän rakennustyömaa lasketaan ikävä kyllä tähän kategoriaan), niin poika ei viihdy hetkeäkään yksin. Ei riitä, että on lähellä. Pitää päästä syliin. Huoh. Tänäänkin neuvolassa kysyivät, kuinka mun hartiat kestää ainaisen sylissä pitämisen (poika kiipeili juuri mun kroppaa pitkiin yläilmoihin). Onneksi työnantaja maksaa fysioterapian :).



Luin Frimmy juuri uusimman viestisi. Sit kun sulla on aikaa, niin kannattaa koittaa jotenkin auttaa Ohtoa, että pääsisi siitä oudosta asennosta pois. Joko liikkumaan eteenpäin tai lopettamaan se. Ja jos itsellä on joku tärkeä homma kesken, koittaa ohjata Ohton mielenkiinto johonkin muuhun, esim. leluun.

Toivottavasti se reissukänkkäränkkä on pian selätetty :).



Meillä oli siis tänään 7kk neuvola, jota normaalisti ei siis ole. Nyt oli kasvutarkitus ja hyvin lähti käyrät taas koholle. Pari viime kertaa kuin ovat vain laskeneet. Painoa oli 7,5kg (700g lisää) ja pituutta 68 (2cm lisää).



Kävin myös itse lääkärissä. Kyllä oli muuten ikävää olla ronkittavana, kun lapset oli mukana! Mitään poikkeavaa ei löytynyt, huomenna verikokeisiin.

Ametisti, minkä perustella sulle määrättiin sitä keltarauhashormonia?

Entä onko sulla ollut pahoinvointia?

Saan labratulokset vasta ens viikon torstaina, enkä millään malttaisi odottaa! Raskaustestin tulos tulee tietty jo aiemmin ja sen aionkin saada jostain käsiini viimeistään perjantaina. Niin ja mulla on ollu menkkamaistenkipujen lisäksi tuota pahoinvointia ja tuoksujakin olen haistanut paremmin (näin käynyt kerran aiemminkin, eli ei välttämättä ole raskaudesta johtuva vaiva). Maha ei kylläkään ollut yhtään arka, kun lääkäri paineli. Kuopuksen alkuodotuksessa kun se selkeästi oli kipeä.



Kiva nimitys tuo vauvanäyttely. Harmi etten vieläkään ole jaksanut lähteä tapaamiseen mukaan. Ei taida ylimääräistä jaksamista riittää, ennen kuin ollaan muutettu. Sen verran hektistä tämä elämä. Huomenna pitäis taas pakata. Perjantaina reissuun ja takaisin vasta tiistaina tai keskiviikkona.



Viime viikon ukon telkankatselukeskusteluun piti kommentoida, jotta meillä on sama ongelma! Mä raivostun asiasta aina silloin tällöin, mutta ei auta. Pari kertaa olen laittanut telkan kiinni ja vieny kaukosäätimet mukanani. Ukko kun leikkii lasten kanssa ja katsoo samalla telkkaria! No, telkkari oli silti päällä hetken päästä, kun just sillon tuli tärkeä ohjelma. Sen on sentään oppinut, että lapsille sopimattomia ohjelmia ei katso.



Vikli, toivon sydämestäni, ettei sulla olisi kohdunlaskeumaa! En osaa antaa aiheesta vinkkejä, mutta luulin itsellänikin olleen sellaisen, joten tuli tutkittua asiaa netistä - eikä olis pitäny! Sen verran kamalia juttuja tuli luettua.



Viljojen maistelustakin oli puhetta. Mä otin riskin, joka kannatti... Annoin ensin kauraa ja sitten siirryin heti nevipuuroon! Herralle ei vain maistu muut kuin kalliit valmiit puurot. Kun vain saisin itseäni niskasta kiinni, alkaisin uudestaan lanseeraamaan hiutalepuuroja. Nyt vois jo mennä, kun syö jo hieman karkeampaa ruokaa.



MiiKaro, teidän räkätauti kuulostaa samalle kuin mitä meillä on. Puuro on sen verran karkeampaa, että pistää limat liikkeelle ja vauva ei osaa muuta tehdä kuin oksentaa. Eli ihan normaalia, jos vauva on muuten virkeä oma itsensä tai nosta korkeeta kuumetta.

Tsemppiä opintoihin!



Meidän poika on muuten myös vieraskorea. Jos kiukkuaa äidille ja joku vieras tulee paikalle, alkaa auringonpaiste!

Neuvolassa varoitettiin taas uudesta vierastuskaudesta, joka saattaa olla 8-10kk iässä. 4kk vierastuskausi meni onneksi nopsaan ohi.



Justus & poju 14.1.

Mä tässä juuri edellisen viestin kirjoittamisen jälkeen itsekin mietin juuri tuota, temperamentti-itkua, kun Ohton kanssa oli taas todella vaikeita hetkiä. Kyllähän mä yleensä sen siis tunnistankin, että ei sillä muu hätä ole kuin että haluaa tulla huomatuksi, päästä syliin kun kiukuttaa. Muttakun se hätähuuto on niin kova ja tuskainen, että en pysty jättämään sitä huomiotta. Ja sehän tilannetta pahemmaksi kai ruokkiikin, huomaa että on oppinut kuinka mun huomion saa.

Ennen itki itkujaan ihan siinä paikassa missä suru tuli puseroon, nyt kääntyy tai jopa ryömii mua kohti itkemään.



Nyt mua sitten on alkanut jo hirvittää että entä jos kohta tuo poika johtaa tätä perhettä 6-0. Vaikka mä nimenomaan olin etukäteen niin varma itsestäni että kasvatan lapseni niin ettei juuri noin käy. Että meidän lapsihan ei ikinä tule kiukuttelemaan karkkihyllyn edessä jne.. Voi kun tää ei taida ollakaan niin helppoa.

Ongelma on kyllä osin siinäkin, että Ohto voi päästä helposti "niskan päälle", koska yritän tietoisesti varoa samanlaista kasvatusta mitä itse sain. Meillä lapset puhui vain kun jotain kysyttiin, mitään ei ruinattu tai pyydetty (eikä saatu), aina oltiin hiljaa ja nätisti ettei häiritä vanhempia ihmisiä. Eli suoraan jostain 1900-luvun alusta oli mun kasvatus. Ja välit vanhempiin hyvin etäiset lapsena, ei meillä ikinä halailtu tai mitään. Ja syytän kasvatustani siitä että mun on joskus hyvin vaikea pärjätä tässä maailmassa, koska olen perusluonteeltani "anteeksi-kun-olen-olemassa-lapanen".

Siksi haluan pitää Ohtoa paljon sylissä, antaa sen olla keskipisteenä ja saada huomiota halutessaan.

Mutta miten välttää sitten se toinen ääripää kasvatuksessa, sitäkään en halua...

Hassua miten jo nyt joutuu miettimään lapsen kasvatusta ja sen vaikutuksia noinkin pitkälle. Mä ennen vissiin luulin että vauvoja vaan hoidetaan.. Mutta nyt alkaa tajuta että koko ajan se kasvaa ja oppii kuinka toimitaan elämässä. Enää ei ole kyse pelkistä perustarpeista.



Mutta turha kai näistä asioista on liikoja stressata. Vai mietittekö te muut miten paljon lastenne kanssa että mitä seuraa jos jotain teette, millaisen ihmisen siten kasvatatte? Vai meneekö omalla painollaan, luonnostaan?



Frimmy

Miukkis: Palsternakka ainakin sopii kokeiltavaksi. Riisiäkin voi keittää ja pakastaa kuutioina.



Karkkihyllyn ääressä meidän lapset eivät ole koskaan kiukutelleet. Luultavasti se johtuu siitä, että ikinä eivät ole sieltä mitään saaneet - siis pyytämällä. Joskus kun ostetaan heille vaikka karkkipussit jonnekin matkalle mukaan, niin ällistyvät ensin. Jonkin toisen hyllyn luona kärttävät joskus jotain tiettyä leipää tai juustoa tms., mutta herkkuja eivät ikinä. Helposti kyllä uskovat, jos vastaus on ei. Äkkiä ne lapset oppii, ettei vinkuminen mitään auta. Sen eteen saattaa sitten vanhempien täytyä kestää kerran tai kaksi sitä vinkua ja vaikka kantaa vaan parkuva lapsi kaupasta ulos. Jos lapsen parku häiritsee kanssaihmisiä, niin voi voi...



Syliä ja halia on kuitenkin yritetty aina antaa kun sille on ollut tilausta. Mun äitini varsinkin esikoisen aikaan sanoi, että "anna vaan sen vähän itkeä", mutta mä vähät välitin ja olen näitä pieniä ottanut syliin. Nyt kun neiti liikkuu ja puuhaa ja selvästi vaan tylsistyy välillä, niin en enää reagoi ihan niin nopeasti. Tilanteen mukaan annan huutaa jonkun aikaa tai istutan sitteriin ja lykkään maissinaksun käteen tai otan syliin. Onneksi nyt on noita muitakin huvittajia.



Jospa yrittäisi imuroida pari huonetta ja käyttää noita poikia huvitusapuna. Edellisistä päikkäreistä alkaa olla aikaa, mutta seuraavat ei vielä ole ajankohtaiset: on siis kitinä herkässä.



Strutsi ja neiti 31.1.

Olipas hurja dokkari ykkösellä geenipanipuloiduista kasveista. Ollaan täällä maailmassa suuressa koelaboratoriossa.



Miukkis: Voit laittaa soseisiin myös maa-artisokkaa ja mustajuurta. Käytä myös yrttejä, erilaisia. Paista tai höyrytä kalaa sekaan. Tein ahven-kasvissoseen ja se maistui Olaville hyvin.



Olavi syö joinain päivinä paljon ja toisina päivinä taas vähän. En keksi syytä, että miksi. Tänään ei ruoka maistunut, oikeastaan vain aamupuuro ja välipalajogurtti.



Teen puurot ja vellit Hollen 2 äidinmaidonkorvikkeeseen, lisään sitten Hollen speltti--, riisi- tai hirssipuuroaineita sekaan. Olavi on syönyt. Yleensä vauvojen syönti on sellaista selviämistaistelua, syövät mitä vaan, kun on nälkä. Makea maistuu ilmeisesti parhaiten suussa, maitoravinnon jälkeen.



Justus: Kävin gynellä Mehiläisessä. raskaustulos tuli saman tien ja labratulokset lekuri soitti. Gyne tutki ja haastatteli. Otettiin ultrat munasarjoista ja kohdusta. Oireista ja pikkuvuodoista + ultrakuvista päätteli, että hormonitoiminta etsii itseään. Joten otin vastaan ne keltarauhashormonit, Primolut?

Minulla on myös herkistynyt hajuaisti, samat oireet kun sulla. Mulla vihloo myös munasarjoja. Ultrakuvan mukaan oli menossa puoliväli, yksi munarakkula oli kehittymässä. Olisin edelleen tosi huolissani näistä oireista, jos en olisi käynyt lääkärissä. Lääkäri ehdotti vielä, että otettaisiin klamydiatesti. Siinä on kuulema myös tällaiset oireet. Voisko sen klamydian saada vaik hotellin lakanoista tai kahvilan penkeistä :D.

Toivottavasti saat apua oireisiisi.



Frimmy: En muista oletko kertonut, että mistä olet kotoisin Oletko idästä vai lännestä, miten ihmeessä sun vanhempas ovat tuollaisen linjan valinneet? Omista kodeistaanko?

Vauvat ovat erilaisia. Esikoinen oli ihan järkyttävän vaativa. Uhrasin koko elämäni hänelle ja hänen hyvin voinnilleen. Ajattelin, että hänestä tulisi hyvä ja tasapinoinen ihminen :). No, ihminen on kuitenkin yksilö ja kasvutekijät monia. Olen yrittänyt purkaa tätä täyden palvelun periaatetta esikoiselta. Kyllä on vaikeaa, hänet pitäisi huomioida ihan koko ajan. Olavi vaikuttaa taas sopuisammalta. Esikoisen huutoa tai itkua en kestänyt yhtään, joten yritin tyydyttää hänen tarpeensa. Olavi on taas perustyytyväinen, hänen tylsistymiskitiänsä kestän. En hyppää heti paikalle. Kyllä, vauvat käyttävät valtaa, nehän ovat isoja despootteja :D. Me vanhemmat välttäviä palvelijoita...



Ilouutinen, meinasin jo unohtaa, en joudu polvileikkaukseen. Kävin tänään ortopedillä ja hän ohjeisti ensin kuntouttamaan polvea. Tämä reilun vuoden kestänyt makoilu on saanut lihaskunnon ihan olemattomiin. Tosin tarkistus on kolmen kuukauden päästä, jos mikään ei ole muuttunut.



Telsusta vielä: Meillä on TV kiinni ja se avataan, kun esikoinen on mennyt nukkumaan. Syyt: Mies ei pysty keskittymään kuin yhteen asiaan kerrallaan, en halua, että esikoinen altistuu kuva- ja äänisaasteelle + virtuaalimurhille ja väkivallalle ja inhoan itse TV-taustamökää. Sovittiin miehen kanssa yhdessä, että lapsen valveillaoloaikana ei tuijotata tölsyä tai juututa nettiin.



Räkätautia tuntuu olevan liikkeellä, toivottavasti vauvat voivat jo paremmin.



Hyvää yötä!



Ametisti ja Olavi 13.1