Uusi viikko uudet TAMMIkujeet ma18.8-

...et näkyykö. Viesti,tallentui, mutta minne?

Viime yö oli taas ihan kamala. Nyt en osaa sanoa monestiko Ohto heräsi, kun tuntui välillä ettei se nukkunutkaan yhden jälkeen juuri ollenkaan. Mikähän kumma meillä nyt on mennyt näin pahasti pieleen, kun ennen nukkui hyvin yhdellä heräämisellä!!!



Aluksi yritin pitkään etten nosta sängystään pois kun heräili itkemään, rauhoitan vaan pitämällä kättä selän päällä. Jonkun aikaa toimikin, nukahti uudelleen, mutta vain viideksi minuutiksi. Jossain vaiheessa tuntui etten jaksa enää, lähdin siis pois huoneesta ja ajattelin että huutakoon. Kumma kyllä, ei huutanut. Hiljeni kun menin pois, nukahti. Mutta sitten heräsi kun itse kömmin omaan sänkyyn, joka on siinä ihan vieressä. Ja tämä toistui monta kertaa. Häiritseekö siis minun läsnäolo jotenkin Ohton nukkumista?? Omaan huoneeseen siirtoakaan en kyllä vielä näin levottomilla öillä jaksa kuvitella... Pitäisiköhän ottaa kokeeksi ensi yöksi patja olkkarin lattialle (=viereinen huone) jos Ohto nukkuisi paremmin kun olen kauempana...mutta en silti kovin kaukana.



Mä alan olla jo ihan poikki, odotan viikonloppua kuin kuuta nousevaa, että mieskin on yöt kotona ja voi ottaa vastuuta silloin.

Nää päivätkään kun ei ole mitään kovin rentouttavaa puuhaa.



Nyt keksin kyllä hyvän keinon kannustaa Ohtoa liikkumaan itse mun luo eikä huutamaan mua sen luo. Otin sen neuvolasta saadun hymynaama-julisteen seinältä ja laitan sen aina lattialle viereeni. Kummasti saa poika vauhtia, suunnilleen lentää mun luo kun näkee sen kuvan. Eli osaa kyllä liikkua jos haluaa. Se kökkö puoli tuossa "leikissä" kyllä on, että se juliste on sitten aina pakko ottaa pois heti Ohtolta, kun se söisi sen.. Mutta mikään muu esine nyt ei vaan ole niin mielenkiintoinen..



Ametisti kyseli missäpäin mä olen kasvatukseni saanut.. Itä-Suomessa, perinteisellä maatilalla jossa asui myös äitini äiti. Oikeastaan olen aika pitkälti mummoni kasvattama, sieltä on tuo tiukka kasvatus. Kasvatti vissiin aika samalla tyylillä kuin miten itse oli lapsena kasvatettu.

Oon vasta nyt, kun mummon kuolemasta on muutama vuosi, tajunnut millainen tyranni se oikeastaan oli. Äitikin on nyt muuttunut tosi paljon rennommaksi, ennen meillä oli tosi jäykkä meininki kotona.

Ja äiti on nyt kertonut miten ihanaa on kun mä peuhaan Ohton kanssa lattialla, ja että sekin saa peuhata...kun ei se kuulemma meidän kanssa voinut. Mummo oli ollut sitä mieltä että talossa on tärkeämpiäkin tehtäviä.

Ja aina mummo opetti meitä lapsia pysymään poissa jaloista, tottelemaan kuuliaisesti. Se aina puhui itsestään ja meistä lapsista "me vähempiarvoiset". Ja mun vanhemmat oli sitten se "isäntäväki".

Silti mä rakastin mummoa yli kaiken, se oli mun lempivanhempi. Ja toisaalta kyllä mulla silti oli mielestäni oikein hyvä lapsuus, vähän erilainen vaan kuin monella muulla niinä päivinä. Nyt aikuisena vaan huomaa asioita itsessään mitkä liittää tuohon lapsuuden kasvatukseen..

Miehellä taas on sitten ihan päinvastainen kasvatus. Se on näitä "vapaan kasvatuksen" levottomia hedelmiä.. Että meille saattaa vaikka jonain päivänä tulla VÄHÄN erimielisyyksiä kasvatusperiaatteista. Miehen mielestä oma kasvatuksensa oli just hyvä (kun oli aina kivaa kun sai rauhassa tehdä kaikkia piruuksia), mun mielestä kummallakaan ei ollut sellainen mihin mä haluaisin pyrkiä.



Nyt mä taidan lähteä torkuille. Nostin tässä kirjoittelun lomassa Ohton sisällä vaunuihin, työntelin uneen kun oli jo väsy. Ois kai tuota uloskin voinut (pitänyt?) mennä, mut en mä nyt vaan jaksa..



Frimmy ja Ohto 250108

Ametistille kiitos kommenteista. Saas nähdä mitä selviää... Mutta se selvisi, että en ole (luojan kiitos) raskaana!



Palaan myöhemmin paremmalla ajalla, saattaa kyllä mennä ens viikkoon.

etenkin Frimmyn lapsuuden kokemukset laittoivat miettimään asioita. Hyvin usein tosiaan pyrkii välttämään omia lapsuuden kokemuksiaan ja vanhempien tapoja, mutta vaara on että menee yli, täydelliseen ääripäähän. Hmm...



Mulla on mielestäni maailman parhaat vanhemmat. Aina on ollut melko tiukka kuri, mutta kannustusta on ollut niin paljon, että olen terveellä tavalla hyvän itsetunnon saanut. Sellaisen toivoisin osaavani lapsilleni antaa. Liika itsetuntokin on pahasta, mutta terve itsekunnioitus on tärkeää.



Meillä ei (suoraan sanoen) lasten pillin mukaan tanssita. En vain ole sen luonteinen. Tottakai jos on hätä ja itku niin syliä löytyy niin paljon kuin tarvitaan. Ja pussailen ja halailen molempia *paljon*. Pieneen rutinaan en esikoisenkaan kanssa jaksanut reagoida, sitten "pelastin" kun alkoi tulla ahdistunutta itkua.



Lapset ovat henkisesti ja sydämessä aina ne keskipisteet, mutta sitä en heille näytä. Aikuiset määräävät tahdin ja lapset menevät sen marssin mukaan. Okei, kuulostan kamalalta tyranniäidiltä, mutta se myös luo turvallisuuden tunnetta. Lapsen ei tarvitse ottaa vastuuta arjen sujumisesta.



Esikoinen on vahva luonteeltaan, joten senkin takia kuri on kova. Ihan erilainen kuin Sisu. Vauvanäyttelyssä olleet ajattelette, että onpa leppoisa ja kiltti pikkupoika.... se johtuu siitä, että ennakkokeskustelut ovat olleet aika tiukat ;) Ja hyvin on poika uskonut. No joo, juuri tällä hetkellä poika huutaa, itkee ja raivoaa ja repii kädestäni tavaroita. Tai ei revi, nostin ne kaapin päälle.



Kasvatustyö on vaikeaa. Sen kun osaisi tehdä oikein.



Ametistilla on ollut kurjia vaivoja, mullakin tuntuu että hormonitoiminta on muuttumassa. Ja lisäksi tänään on poltellut vatsaa ihan kamalasti, ei ole maha sekaisin mutta kärventää. No, kai se siitä.



Magda, mielelläni tulen käymään, veetutuskahviseuraa kyllä aina kaipaa ;) Kun kävin teillä, huomasin että meillä on muuten aika lailla sama maku! Ja kun Tomas on samanlainen virtapiikki kuin tuo esikoinen, niin osaan asettua asemaasi... Ja meillekin voisi tulla, vaikka asunkin täällä 36 km pääkaupungista pohjoiseen.



Mitä mieltä olette, voisiko seuraava vauvanäyttely olla näinkin kaukana sivistyksestä? Kiva teitä kaikkia on nähdä, ja varsinkin suloisia vauvoja.



No nyt on pakko mennä antamaan ruokaa herrakerholle.



ipu

Taalla yksi erittain ryytynyt aiti... ja sita aidinrakkautta on valilla pitanyt kaivella suhteellisen syvaltakin... viime viikko oli yhta huutoa, yota paivaa ja siis todella huutoa, ei mitaan kitinaa tai katinaa! Aani meni typylla (onneksi!kamalasti sanottu...) lauantaina, nyt on kuitenkin jo suht palautunut normaaliksi...



Neea edelleen kipeena, laakekuuri aloitettiin viime viikon torstaina, sunnuntaina kaytiin uudelleen lekurissa -> vaffemmat dropit ja tanaan jalleen, jolloin saimme jo siella spiraa + ostimme kotiin laitteet ja nyt typy ottaa laaketta spriiralla kolme kertaa vuorokaudessa.



Kaikeksi lisaksi myos Rasmus tuli kipeeksi, oli aivan vetamaton viime vknlpun, tanaan haettiin laakekuurit pojullekin kun tuntui ettei enaan suomalaisilla dropeilla ole naihin popoihin vaikutusta!



Mies tuli kaymaan kotona yhden yon, etta saan nukuttua... no, kukaan kaskemalla pysty nukkumaan, tai en ainakaan mina... =/ Kaunis ajatushan se oli, kun toinen lahtee Bostonista kotiin yoksi vain jatkaakseen matkaa seuraavana paivana... Sanoin kylla miehelle ettei tarvitse tulla, ei se lentelykaan mitaan herkkua nimittain ole... mutta tuli kuitenkin ja ihana oli vahan aikaa kollia kultsin kainalossa! =)



Ametisti, hyva ettei polvea leikata ja Justukselle "onnittelut" negatiivisesta raskaustestista!



Erilaisista kasvatustyyleista olitte myos kayneet mielenkiintoista keskustelua... meilla kans ollut sellainen "ei-tunteita" tyyli kotona, muistan tasan yhden kerran kun olen ollut aidin sylissa ja se oli kun isomummini kuoli ja aiti (silloin yh) kaipasi kai itselleen jotain lohduttajaa. Mie sitten paskajaykkana istuin sylissa kun en oikein tajunnut mista oli kyse, olin silloin ekaluokalla... Olenkin paattanyt jo suht nuorena, miten haluan lapseni kasvattaa ja silloin ajattelin, etta olen onnellinen jos lapseni viela murrosiassa tulevat halaamaan ja kertovat etta olen heille rakas!



Nain on ainakin noiden kahden vanhemman kanssa, halaillaan paivittain ja monesti kuiskaavat korvaan kuinka tarkea ja rakas olen! <3 Muistakaa aina nayttaa lapsillenne kuinka tarkeita he teille ovat, niin sanoin kuin teoinkin!



Ja noista kiukutteluista ja muista... itse olen ottanut sen kohteliaisuutena: he uskaltavat nayttaa tunteensa ja tahtonsa koska tietavat, ettei aiti hylkaa vaan on turvana hankaloissakin tilanteissa! Silla lapselle hankala tilanne nimittain saattaa olla joskus meille vanhemmille aivan mitaton asia, mutta siis tarkea lapselle.



Keijo Tahkokallion kirjaa "Kotipesan lampoa etsimassa" voin suositella kaikille, samoin Sinkkosen Jarilla ja Ben Furmanilla on hyvia kasvatusaiheisia seka lapsen psykologiaa kasittelevia teoksia!



Mitas muuta... kohdunlaskeumasta en minakaan osaa sanoa mitaan, tiedan vain etta jossain vaiheessa kiertoa kohdunnapukka laskeutuu suhteellisen alhaalle ja se on ihan normaalia! Mullakin ovulaation huomaa aina! kun on alavatsa todella kipea! Silloin jos sekstailee, niin ainoa asento on lahetussaarnaaja ja sen jalkeen on vaikeahkoa istua, koska munasarjat huutavat hoosiannaa! Nain on ollut aina, siihenkin on tottunut... =/



Neiti on meilla alkanut tarrata hampaillaan lusikkaan kiinni, yrita siina sitten syottaa kun toinen on kuin Sidoste-sukka mainoksen terrieri! Ja myoskin narskuttaa hampaitaan, voi jee etta se kay mulle hermoon!!! Neea tykkaa myos leikkia piilosta harsonsa kanssa, eli nostaa istuessaan harson silmille ja on kuin Naantalin aurinko kun kyselee etta missa Neea! =)



Edelleenkaan ei liikuta mihinkaan, jalat kylla menevat masulla ollessaan jo mahan alle eli konttausasento on hiina-ja-hiina valmis!



Mies pyysi katselemaan Suomesta tontteja! =) Ens kesa ois kuulemma hyva hetki alkaa rakentamaan omaa kotia!!!



Nyt nukkumaan, makkarissa ollut hiljaista puolisen tuntia...



-Allu ja Neea, tanaan tasan 8kk =)

Piti viela sanomani, etta Pinjalla on aivan ihana huone!!! Miekin haluisin lapsille oman huoneen, mutta isommilla on pakko olla omat kommanat ja tyohuoneessa on taas koko seinan kattava kirjahylly ja toisella seinalla massiivinen tyopoyta, joten nukumme kaikki nelja viela toistaiseksi samassa huoneessa... =/



Tassa muutama linkki meidan "lastenhuoneesta"! ;)



[URL]http://www.aijaa.com/v.php?i=2582893.jpg[/URL]



[URL]http://www.aijaa.com/v.php?i=2582894.jpg[/URL]



[URL]http://www.aijaa.com/v.php?i=2582896.jpg[/URL]



Tama Neea-kyltti teetettiin Berliinissa =)

[URL]http://www.aijaa.com/v.php?i=2582897.jpg[/URL]



[URL]http://www.aijaa.com/v.php?i=2582898.jpg[/URL]



[URL]http://www.aijaa.com/v.php?i=2582899.jpg[/URL]

Tervehdys kaikille.



Ilmoittaudutaan mukaan taas täältäkin.



Ametisti ja Justus: Toivottavasti voitte paremmin.



Kaikille sairasteleville lapsille ja äideille myös pikaista paranemista!



Ihania sisustuskuviakin täällä oli! Jaksaisipa/osaisipa sitä itsekin sisustella...Meidän perheessä tilanne on se, että miehellä on parempi maku kuin minulla ja osaa keksiä kaikenlaisia kivoja ratkaisuja (mm. on nikkaroinut meille oman naulakon, koska juuri sitä oikean näköistä ei kaupasta löytynyt)



Tosiaan oli mielenkiintoisia kasvatuskeskusteluja käyty täällä. Itse olen omasta mielestäni saanut juuri hyvän kasvatuksen, eli todella paljon rakkautta olen saanut, mutta minut on myös opetettu käyttäytymään hyvin rajojen avulla. Kunpa itse onnistuisin omat lapseni kasvattamaan samoin. Kuopuksena tosin minua on myös hemmoteltu. Koska ikäero sisaruksiin on suht iso (minua lähimpänä ikäjärjestyksessä on 5,5 v ja vanhin on 14 v minua vanhempi) olen myöskin saanut nauttia enemmän isän huomiosta. Tämän olen itse päätellyt johtuvan siitä, että minun tullessa kuvioihin oli isä jo uraansa kerennyt luomaan ja koki, että hänellä oli enemmän aikaa lasten kanssa. Ehkä siinä vaiheessa tuntui helpoimmalta luoda sitä syvempää kontaktia vauvaan.



Allu: Uteliaisuuttani kysyn koska miehelläsi loppuu komennus? Ja antaako työnantaja mitään tukea komennukselta palaaville? Mulla nimittäin on opinnäytetyön aihe muuttumassa ilmeisesti niin, että teen eräälle yritykselle heidän työntekijänsä pyynnöstä tarvekartoituksen palaaville komennuslaisille tarjottavista tukipalveluista. Toisin sanoen kyselen palanneilta komennuslaisilta sekä mahdollisesti heidän esimiehiltään onko tullut esiin tilanteita, jossa enemmän tukea paluun yhteydessä tai sen jälkeen olisi ilmaantunut...

Olipa muuten ihana teko mieheltäsi tulla kotiin ylimääräiseksi yöksi. Harmi ettet silloin saanut nukuttua, mutta varmaan oli ihanaa kuitenkin olla yksi "ylimääräinen" yö yhdessä!



Muuten täälläkään ei juuri mitään uutta. Mikael kiljuu ja päristelee edelleen (luulen kiljumisen olevan vain äänen käytön opettelua), asettuu konttausasentoon heilumaan ja yrittää päästä eteenpäin siirtämällä jalkaa eteenpäin, mutta kellaahtaa sitten kumoon (ja luonnolisesti hermostuu). Ai niin. ylähampaat kuultaa jo ikenen pinnassa, eli kolmas ja neljäs hammas on puhkeamaisillaan. Vasemman puoleisen yläetuhampaan reunaa olin jo eilen tuntevinani. Ensi viikolla 8 kk lääkärineuvola, jolloin osaa lisää kertoa.



Töihinmeno ahdistaa, mutta muutamat hakemukset olen jo laittanut, jotta voidaan pitää nykyistä elintasoa yllä... Toisaalta toivon, etten töitä saisi ennenkuin Mikael on täyttänyt 1v ja osaisi kävellä. Tuntuu kamalalta, että poika ottaisi ensiaskeleensa tarhassa...



No joo, eiköhän nämäkin asiat jotenkin hoidu.



Pikaista paranemista sairasteleville ja voimia tähän harmaaseen syksyn alkuun!



T: Emem ja Mikael 211207

Ipu: Kyllä sinne kauemmaskin voisi ajella. Mulla tosin on tätä kotielämää tällä erää vain ensi viikko jäljellä ja nuo isommat kaitsettavat, joten aika tuuri olisi, jos sattuisin mukaan pääsemään jos tapaamista järkkäät.



Ensiaskeleita ei meidän pojista kukaan ole ottanut päiväkodissa, vaikka jokainen on aloittanut hoitouransa ennenkuin ovat oppineet kävelemään. Päiväkodissa ei kai ehditä niin kovasti houkutella tai sitten omien vanhempien seurassa on muuten kivempi yrittää uutta juttua. Toinen ja kolmas pojista oppikin vasta vuosi ja neljä kuukautta iässä ja hoidon aloittivat 11kk iässä.



Aloin sittenkin harkita, josko voisi olla kevään vielä kotona. Ei tuo kotihoidontuki kummoinen ole, mutta eipähän tarvitsisi sitten päivähoidosta maksaa. Hoitovapaalla en olekaan vielä koskaan ollut, pitäisikös sitä kokeilla ihan eksotiikan takia???



Tyttö ryömii ympäriinsä ja löytää vuoren varmasti kaiken roinan lattialta. Eilen ehti syödä keittiön lattialta jonkun murusen. Luultavasti Start-mysli on nyt sitten kokeiltu - tai joku muu ruoka-aine. Pojat aina pudottelee murusia ja muroja lattialle. Pitää varmaan imuroida keittiö vähintään kerran päivässä. Huonekasvit on myös hyvin hyvin mielenkiintoisia. Kasvinpaloja ei tyttö tiettävästi ole vielä syönyt, mutta vihreitä herkkuja olen pari kertaa joutunut kaivamaan pois neidin suusta. Onneksi hampaita ei vielä ole!



Strutsi ja neiti 31.1.

Kurjaa kun allun pienet sairastaa. Paranemisia sinne. Ihanasti tehty kyllä mieheltä kun tuli kotona käymään.



Meillä sama huuto ja pätkä-unet jatkuu. Mä alan olla jo aika piipussa. onneks miehen työviikko on ohi, joten nyt on kahtena yönä mun kans valvomassa. Ja onneks on nyt niin fiksu että osaa asettaa perhe-elämän etusijalle, sorsanmetsästyskinhän olisi nyt tarjolla. (ok, se varmaan tietää että mä räjähtäisin jos se edes ehdottaisi nyt ainakaan pidemmälle metsästysreissulle lähtöä..)



Neuvolaan olin yhteydessä tänään (ihan 8kk lääkärineuvolan ajanvarausta soittelin, siinä samalla muita kuulumisia juteltiin..), käski tulla maanantaina lääkäriin jos ei huudot ala vähenemään. Oli aika huolissaan mun jaksamisesta, kun väsyksissä itkuun purskahtelin siinä puhelimessa. Mutta sovittiin että mies pitää musta huolen viikonlopun yli.



Välillä tuntuu että Ohton huudot liittyy vaan henkiseen puoleen, eli huutaa kun jää yksin. Mutta välillä taas itkee ihan hysteeristä kipuitkua vaikka kuinka pitäisi sylissä. Ja joku sitä öisin herättelee.. Viikonlopun yli vielä katsellaan että rauhoittuuko elo, luulisi jo pahimman reissustressinkin ehtineen purkautua.



Nyt sitten itse aloin epäillä että entä jos on sittenkin allergiaa. Kun yläselkään ilmaantui näppyjä. Alunperin mietin että ei voi olla, kun ei olla huutojen alkamisen aikaan aloitettu mitään uutta. Mutta eikös allergia-oireet voi tulla vähän viiveelläkin... niin ei tuosta puurojen aloituksesta kovin montaa päivää ole ennen "huonompia aikoja". Ja vasta viime aikoina on alettu syömään viljapuuroa säännöllisesti, alussa se oli satunnaisempaa, syötiin useimmiten riisipuuroa.

Että nyt kokeilen jonkun aikaa ilman kauraa ja ohraa, ei me vielä sen pidemmälle oltu puuroissa päästykään. Riisiä uskallan ilmeisesti jatkaa, koska sitähän me on syöty muodossa jos toisessakin jo pidempään.



Frimmy

Heippa pitkästä aikaa kaikille! Ei ole itse tullut käytyä edes lueskelemassa teidän kuulumisia, josta oikeastaan tuntuu välillä olevan oikein huono omatuntokin, ihan kuin olisi hyvät kaverit unohtanut! Vaikka en ole ketään tavannutkaan niin jotenkin on niin "kotoista" jutella näin netinkin kautta teidän kanssanne. Ja mukava kun saa sitä paljonpuhuttua vertaistukea asiaan kuin asiaan.



Tekstiä on tosiaan niin paljon että en nyt käy kommentoimaan mitään, pikaisesti omia uutisia vain...



En muista joko kerroin mutta Siljalle on tullut jo kaksi hammasta, pikkuisen vajaa 6kk tuli eka eli 28.7. ja muutaman päivän päästä toinen. Nyt odotellaan seuraavia, oireet povailis piankin lisää leipäkirveitä.



Ja tyttö pyörii hillitöntä vauhita pitkin poikin lattiaa. Ei voi jättää enää yksin pitkäksi aikaa.



Töihinpaluusta: kävin esittämässä ehdotuksen omasta töihinpaluustani ja vastaanotto oli (arvatenkin) jäätävä. Pomo oli taas katkasemassa työsuhdetta ynnä muuta järkevää... ei tykännyt yhtään kun en lupautunut joulun alle kiireapulaiseksi, vaan sanoin pitäväni sitten hoitovapaata 8.2. asti eli että Silja ehtii täyttää juuri vuoden. Arvatkaa vaan tekeekökään mieli palata tuollaiseen työpaikkaan...?



Ja sitten kerron sellaisenkin uutisen että meillä on tulossa lokakuussa häät, jeejee :) muutama kk ollaan niitä valmisteltu, eilen illalla väsäsin hiki hatussa kutsuja ja nyt pitääkin mennä jatkamaan.



Juu. Näillä pikaisilla kuulumisilla toivotan teille muillekin oikein mukavaa viikonloppua!!!



Tolleroinen ja Silja 3.2.

ja meillä 6kk mitat oli 8,3kg ja 67,2cm.

Jaksamista väsyneille&sairastaville!



Meillä ihana rauha! Mies on Innan kanssa pitkällä vaunulenkillä, käyvät autotarvikekaupassa ja ruokakaupassa, ja vielä auringonkukkapellollakin kukkia hakemassa (Ipun vierailu muistutti minua meidänkin lähellä olevasta pellosta) :) No illalla on sitten vähemmän rauhaa, miehen vanhemmat ovat juuri ajelemassa meille tuolta Savon suunnalta, ja mun sisko tuli meille jo eilen (nyt on jollakin kurssilla).. :)



Ipu: Kyllä mekin varmaan voitais ajella sinne teille, sehän ois vaan jännää lähteä noin "pitkälle" matkalle, on tää kotiäidin elämä sen verran tasapaksua elämää.. ;)



Ilmoittauduttiin Innan kanssa taas afrotanssiin. Harmi vaan meillä just oli sillon se vauvanäyttely, kun ois ollut ilmoittautuminen tuossa Leppävaarassa meidän lähellä olevaan ryhmään, enkä sitten muistanut siinä häsinässä ilmoittautua...nyt joudun lähtemään Olariin asti, sinne on aika matka.



Tolleroisen työnantaja on kyllä aika syvältä. Luuleeko se oikeasti, että se voisi tosta vaan katkaista työsuhteen, jos sä et tee niin kuin se haluaa? Itseäkin jännittää vähän ottaa yhteyttä omaan työnantajaan, kerron että jään hoitovapaalle, mutta kysyn haluaako se minun menevän miehen isäkuukaudeksi töihin. Lain mukaanhan mun on mentävä, jos työnantaja haluaa. En odota mitään kovin lämmintä vastaanottoa, sen takia varmaan lähestynkin sähköpostitse. Työhaastattelussakin se kysyi multa silloin, että olenko raskaana. En ollut en, mutta ei siitä montaa kuukautta mennyt, kun sitten olin, on varmaan kironnut makoisasti kyllä silloin kun sai tietää...



Innan uusi lempileikki on vähän vielä jalostettu tuosta Allun Neean piiloutumisesta harson alle. Minä pidän Innaa sylissä, Innalla on harso päässään (jolloin näyttää ihan kummitukselta ;), ja huhuilen uu-uu-uu, ja samalla otetaan isiä kiinni. Inna nauraa ihan katketakseen, varsinkin siinä vaiheessa, kun isi sitten pysähtyy ja nostaa harson pois ja huutaa "hui!" ;)



Allu: Mies on alalla, jonka töitä voisi lähteä tekemään käytännössä katsoen minne päin maailmaa tahansa. Joskus on puhunut Etelä-Amerikasta, mutta minä olen heti ehättänyt kieltämään, kun mulla on kauhukuvat kaikista kidnappauksista ja muista... onko tämmöset ennakkoluulot miten vailla todellisuuspohjaa? Entä mitenkä paljon joutuu pelkäämään, että joku myrkyllinen käärme tai hämähäkki vaikka tappaa oman lapsen? Kuulostan varmaan tosi vainoharhaiselta, mutta niinhän sitä sanotaan, tietämättömyys synnyttää pelkoja ja ennakkoluuloja...? ;)



jatkuu...

Neuvolatäti antoi mulle Vantaan ravitsemusterapeutin numeron, ja soitin hänelle sitten torstaina. Ollaan nyt noudatettu terapeutin ohjetta, jonka mukaan jatketaan ihottumaa aiheuttavien ruoka-aineiden antamista (siedätystä), paitsi jos iho menee ihan rikki tai muuten alkaa selvästi vaivata lasta itseään, esimerkiksi kutittamaan. Innan iho on nyt sitten aivan hirveän näköinen, kummatkin posket ja leuka näyttää tosi kamalalta. Puolentoista viikon päästä on se lääkäri. Ilmeisesti kuitenkin parempi ratkaisu on kärsiä ihottumasta kuin syödä pelkkää perunaa ja kauraa.



Mielenkiintoisiakin juttuja tuli esille: Allerginen ei voi olla sokerille, suolalle, rypsiöljylle (rypsille voi), rapsiöljylle, auringonkukkaöljylle tai esimerkiksi kuumassa lämpötilassa keitetylle sokerihillolle, esimerkiksi mansikkahillolle (vaikka olisi mansikalle)! Ja melkein kukaan ei ole allerginen riisitärkkelykselle tai maissitärkkelykselle, vaikka olisi riisille tai maissille, sillä tärkkelyksestä on allergiaa aiheuttavat proteiinit poistettu. Tapiokatärkkelystä käytetään joissakin ruoissa siksi, että nekin harvat, jotka ovat allergisia riisi- tai maissitärkkelykselle, sietävät sitten sitä. Sille ei käytännössä kukaan ole allerginen, mutta koska se on kallista, sitä ei niin paljon tärkkelyksenä käytetä, kuin maissia ja riisiä.



Ja jos lapsi on jollekin allerginen, on hyvin mahdollista, että hän kuitenkin voi tuota allergisoivaa ruoka-ainetta syödä, jos ruoka-aine on käytetty pakastimessa valmistamisen ja syömisen välissä.



Ja mikä hassuinta! Olen kuvitellut olevani hyvä äiti, kun teen mahdollisimman paljon ruokaa itse, toki meillä kaupan purkkejakin on paljon ollut, mutta suurimman osan kaikesta olen tehnyt itse. Ravitsemusterapeutti oli sitä mieltä, että allergisten tai herkkävatsaisten vauvojen on parasta aloittaa kaupan soseilla, koska niissä kaikki ruoka-aineet ovat miedommassa muodossa, kuin jos itse tuoreesta tavarasta tekee. Varsinkin C-vitaminoidut tuotteet ovat hänen mielestään hyviä, koska esimerkiksi jossakin omenassa ei luontaisestikaan ole tarpeeksi C-vitamiinia, ja on vaikeaa varmistaa, että vauva saa tarpeeksi vitamiineja ilman mitään lisiä.



Hän vielä suositteli Oolannin perunasoseainesta sekä muutamaa kaurahiutalemerkkiä, joita hänen mielestään kannattaa käyttää, koska ne ovat saaneet jonkun "puhdas kaura" -laatuhomman, eli samalla tilalla tai tehtaalla ei viljan sekaan ole voinut päästä muita viljoja tai epäpuhtauksia.



Pitänee lopettaa, täytys kai siivota jotain ennen kuin vieraat tulee.. :)



Pajunkukka ja Inna s. 29.1.

Ipu: Voin ajaella sinne maailman perukoille Olavin kanssa :). Kiitos kutsusta.



Frimmy: Toivottavasti miehesi on ollut apuna. Se on niin raastavaa, kun vauva huutaa paljon. Meillä myös Olavi valittaa unissaa, joskus myös herää valitukseen. Eli johonkin sattuu tai näkee sitten jo painajaisia?



Tolleroinen: Pitä vaan puolesi ja oikeutesi työjutuissa. Suahan ei voi irtisanoa, kun olet vanhempainvapaalla. Myöskään työtehtäviäsi ei saa radikaalisti muuttaa tai ainakaan heikentää.



Pajunkukka: Virallinen terveydenhoito ja ravitsemusopastus yms. perustuu maksimaaliseen tehokkuuteen. Yleensä ohjeistusten takana on myös talous ja raha. Suurin mahdollinen hyöty yhteiskunnalle mahdollisimman pienellä panostuksella.

Itse pidän aina parempana ja laadukkaampana itse tehtyä ruokaa. Siihen voi valita luomu tai biodynaamisia vihanneksia, joissa on vielä jotain "laatua" ja vitamiineja jäljellä. Allergiset ovat tietysti omaryhmänsä, pakastaminen miedontaa eli tappaa liiat hivenaineet ja vitamiinit. Vielä: Onhan siihen c-vitaminoituun ruokaan jo lisätty c-vitamiinia eli ylimääräistä.

Ideaalia mielestäni olisi, että ruoka olisi niin monipuolista ettei tarvitsisi käyttää teollisia lisävitamiineja. Väitetäänhän myös aikuisten syövän turhaan vitamiineja, koska normaalista ruuasta saa kaiken tarvittavan.

Syötän kyllä Olaville myös purkkiruokia; helppoa ja retkellä käteviä, eikä ne mitään myrkkyä ole :).



Mun piti eilen mennä Senaatin torille kuuntelemaan musaa. Vaan haavekksi jäi; esikoinen on ollut flunsassa jo keskiviikosta ja eilen noin tunnin sisällä sairastui Olavi, Sakari ja lopuksi minä. Olemme nyt niistäneet ja yskineet koko perhe.



Justus:Kuukautiset alkoivat, tuli väsymys ja depisvaihe. Kesken keltarauhashormonikuurin ei pitäisi kukkautisten alkaa, mut näin kävi. Joten lopetin kuurin kesken. Gyne suositteli vielä pariin seuraavaan kiertoon keltarauhashormonia. Tuntuu nämä kolotukset jopa vapauttavilta niitten edellisten jomotusten jälkeen.



Hyvää lauantaita kaikille!



Ametisti ja vauva 13.1

Moikka!



Nopsaan pari juttua, sillä pääsen kohta kaupoille IHAN YKSIN! Eli ampaisen heti tieheni kun ne aukeaa...



Ipu: meille käy myös pohjoinen ulottuvuus! Kuten todettua, olet siellä mun koulumatkan varrella...



Sitä seuraavat tärät vois olla sit täällä Hgissä, jos jaksatte laahautua tänne Itä-Helsingin syntisille kujille!



Ametisti: mulla myös alkoi kuukautiset (perjantaina). Olin jo ihan saletti, että ei ne enää edes ala! Käytän kuukuppia ja voin kertoa, että olis kannattanut treenata noita lantionpohjan lihaksia edes tätä asiaa varten... Ei meinaa tulla kuppi ulos kun on ihan mitättömässä kunnossa lihakset siellä... Toivottavasti olette jo paranemassa päin flunssasta!!



Frimmy ja allujapupu: toivottavasti teillä on tilanne rauhoittunut. Onko tropit tehonnu Neealle? Ja Allu vois tulla sieltä kaukaa sisustamaan meillekin, oli ihania kuvia sulla!!



Tolleroinen: tuollainen p***ka työnantaja ei ansaitse sinua! Ei varmaan paljon kyllä huvita palata takas tollasen kohtelun pariin! Onnea hääuutisesta!!!



Magda: ilmoitin mut ja Millan vauvajumppaan kans! Saas nähdä miten neiti siel viihtyy!



Pajunkukka: huh, hyvä että saitte kuitenkin paikan sielt tanssista! Laita itses jonoon sinne Leppävaaraankin ja kysele jos voit vaihtaa ryhmää myöhemmin!



Mä en kans oikein usko siihen, että purkkiruoka ois parempaa (en myöskään sano että se ois huonompaa!). Hesarissa oli muutama viikko (?) sitten artikkeli jossa joku ravitsemusihminen korosti sitä, että itse kandee tehdä jos ehtii. Hän syöttäisi omalleen kaupan tuotteita vain jossain reissussa tms. Voin yrittää etsiä sitä juttua sieltä hesarin arkistosta.



Jaahas, nyt tarttee alkaa etsiä kuteita, bussi menee puolelta...



Palaamme taas, rauhallista sunnuntaita kaikille!



MIukkis&Milla 3.1.

Ametisti, hyvä että menkat alkoivat, kuurista huolimatta! Toivottavasti et joudu pitkään ottamaan keltarauhashormoneja. Luin niiden haittavaikutuksista, enkä kyllä ihan heti haluaisi itse niitä ottaa. Aika monelle aiheuttanut mm. lihomista ja sitähän tässä tarvitaan, juu juu.

Mullakin alkoivat menkat toissayönä ja tosiaankin olo on puhdistautunut. Saas nähdä miten jatko sujuu.



Mua voisi myös kiinnostaa Ipulla tapaaminen...



Purkkiruoista oli puhetta. Ne on oikeasti liian puhtaita. Jos vauva eläisi hygienisessä (kotona aina puhdasta, ym.) ympäristössä ja söisi purkkiruokaa, hänen vastustuskykynsä ei kasvaisi. Totta kai kaikkea teollisesti tuotettua kehutaan maasta taivaaseen. Hyvin pärjää ilman niitäkin ja jos vauva saa vain purkkiruokaa, niin ei sekään ole huono asia sekään.



Tuosta tulikin mieleen, että neuvolassa sanoivat viimeksi jotta seuraavaksi alkaa pinsettiote kehittymään. Meillä menee jo esikoisen tiputtamat ruoat (ja kaikki muukin) poitsun suuhun, mutta ans olla kun tuo ote tuosta paranee.



8kk iässä suositellaan siirryttäväksi kahteen liharuokaan päivässä. Joko olette siirtyneet? Me ei. Ruokaa menee kerralla kyllä sellaisia määriä, että täytyis varmaan lisätä lihan määrää. Kalaa ei olla vielä aloitettu. Moni muukin ruoka-aine vielä testaamatta. Aluksi kun peruna ja porkkana eivät käyneet, en ole saanut aikaiseksi maistattaa niitä uudelleenkaan.



Allu, harmi että teillä sairastellaan. Mutta kiva kuulla, että teidän oma koti -haave on jo noin lähellä!



Nyt on taas kiidettävä. Palaan asiaan joskus ens viikolla.



Justus & poju 14.1.

Tolleroinen: Kiva kuulla susta ja onnittelut tulevien häitten johdosta! Elähän sitten aja itseäsi piippuun häitä valmistellessa, vaikka se onkin tosi kivaa hommaa.



Pajunkukka: Eipä ole ihan korrektia tuollainen työhaastattelussa raskaudesta kyseleminen. Ymmärrettäväähän se tietysti on, mutta ei se ymmärrettävyys siitä hyväksyttävää tee...



Purkista annetaan meillä kaikki hedelmä- ja marjasoseet. Niitä en jaksa mitenkään alkaa värkätä itse. Kasvis-lihasoseet taas on kaikki itse tehtyjä. Hmm, paitsi maissi, jota en myöskään ala itse tehdä.



Lihaa annoin aluksi vain yhdellä aterialla päivässä. Yksi pieni lihakuutio on kuitenkin sen verran iso, että pilkon sen nyt kahteen osaan ja laitan sekä lounaaseen että päivälliseen. Tuntui, että tyttö hyljeksi lounasta liian lihapitoisena. Nyt maistuu paremmin. Nyt vaikuttaa siltä, että täytyy kasvismäärää vähän lisätä, joten jossain vaiheessa sitten voi laittaa lihaakin yhden palan per ateria. Vaikka olen pakastanut lihat pienimmässä jääpalarasiassa, mitä talosta löytyy ja jättänyt kolot vähän vajaiksi, niin silti on alkuun liian isoja satseja.



Hitsi vie, yritän kerrankin imuroida taloa kunnolla, jalkalistojen ja ovien päälliset myös. On vaan niin lyhyitä mun imurointimahdollisuudet, että ei homma tunnu edistyvän. Vieläkin on puoli taloa jäljellä ja koko ajan kulkeutuu pientä roskaa ympäriinsä. Kai se vaan on niin, että ikinä ei ole kunnolla puhdasta ja jos onkin, niin se asiaintila muuttuu viidessä minuutissa kun ollaan kotona. :D



Strutsi ja neiti 31.1.

Tolleroinen: Onnea hääsuunnitelmien johdosta! On se häiden puuhaaminen kivaa puuhaa, mutta voi olla myös raskasta. Riippuu miten sen ottaa. älä väsytä itseäsi liikaa pikkuasioilla, ne ei merkkaa niin paljon kuin jos lopputuloksena on väsynyt morsian. -nimim. kokemuksen syvällä rintaäänellä. Mä järjestelin aikoinaan itse ehkä vähän liikaa asioita, olin aika väsy sitten itse häissä. No, ihan kivasti meni ja kivaa oli, mutta jälkeenpäin ajateltuna olisi ne hommat voinut tehdä toisinkin..



Meillä kans yritetään imuroida ahkerasti kuten strutsi. Mutta se on ihan mahdoton työmaa, kun on iso karvainen koira, kaksi kissaa ja sottapytty metsissä rymyävä mies.. Ohto keräilee sitten koko ajan lattioilta karvoja ja hiekkaa ja roskaa suuhunsa.. Se kun vielä rakastaa juuri kynnyslistojen imeskelyä aina kun silmä välttää! Noh, eipä ole ainakaan ylihygieenisesti kasvanut, eikös monesti nykypäivän yleisestä allergisuudesta syytetä juuri liian tarkkaa hygieniaa..



Soseista on kans ollut puhe. Meillä tehdään itse kaikki kasvis- ja lihasoseet, mutta hedelmiä ja marjoja ei ainakaan vielä. Paitsi reissun päällä kaikki purkista sitten.

Lihaa (ja kasviksia) syödään vasta kerran päivässä. Meillä ei uppoa vielä niin montaa ruokaa että useammin ehtisi. Aamulla on siis puuro, lounaalla liha-kasvissose, alkuillasta hedelmäsose, illalla puuro. Ja maitoa joka välissä erikseen tarjottuna, ei huoli ruuan kanssa. Eli noin 2-3h välein syödään kaavalla: puuro-maito-lounas-maito-hedelmä-maito-puuro.. Ja yöllä 2xmaitoa.

Lihaa soseissa on noin reilu1tl/120g. Se on meille nyt sopiva annos.



Millainen on vauvarokko? Mä muistan että jotkut oli täällä sen jo sairastaneet. Kun Ohtolla huomasin pe-iltana pieniä punaisia näppyj niskassa ja yläselässä. la ne vielä paheni, koko selkä on näpyillä. Nyt ne on ehkä vähän vaalentuneet, mutta koholla yhä. Kuumetta ei ole ollut (ja siksi en usko että se vauvarokko voisi olla), mutta huutavahan tuo on kyllä ollut jo pari viikkoa.

Enemmän epäilen allergiaa. Mutta mitä? Kotimaiset viljatkin pistettiin tauolle pe-aamun jälkeen kun aloin niitä epäillä huudon syyksi.. Ja mitään muuta uutta ei olla aloitettu pitkäänpitkään aikaan..



Kai mä sitten huomenna soitan lääkäriin, niinkuin neuvolasta pe käskivät jos ei huudot helpotu. Kun ei ne oo helpottunut, nyt on nuo näpytkin.



Ja justjoo, eipä ollut mies kuitenkaan kovin kiitettävästi apuna nyt vkloppuna vaikka sen piti. Houkutteli meidät lähtemään mun vanhempien luo, kun mun sisko ja sen mieskin oli siellä. Että on sitten ainakin hoitoapua niin saan levätä... No just, mies oli about ympäri vuorokauden itse kalastamassa tai metsästämässä siellä, mun sisko miehineen ja mun äiti puuhailivat lähinnä omia juttujaan (kun harvemmin näkevät - sen kyllä ymmärrän), mä siellä sitten yksin vaan itkin väsymystä ja yritin saada Ohton huutoa aina loppumaan. Isä onneksi älysi pysytellä mun tukena, otti Ohton aina välillä kun näki että mä oon ihan hajoamispisteessä. Se oli tosi outoa, koska ei meidän isä oo semmonen, tai siis en tiennyt että on. Hienoa kyllä että se on oppinut olemaan Ohton kanssa. Muihin mä taas olen valtavan pettynyt, koska sekä äiti että sisko tiesi miten väsynyt olen, ovat aina luvanneet tukea ja auttaa ja vaikka mitä siirappia lässyttäneet aina puhelimessa...mutta just kun mä oikeasti olisin tarvinnut, niin ei. Päivän ruokalista ja marjojen säilöminen sun muu oli tärkeämpää. Vaikka enhän mä nyt oletakaan että muilla olisi velvollisuus hoitaa meidän lasta kun en itse jaksa, mutta saisivat kyllä sitten ne "hyvätkin ajat" olla lässyttämättä miten ne niin on aina valmiita auttamaan jos eivät sitten kuitenkaan ole..



Ja mies, ARGH! Vitsi se on pässi. Harrastukset menee aina edelle eikä se edes älyä että jotain meni nyt vikaan. Mun syntymäpäivätkin se unohti. Ihmetteli vaan miksi mutsi leipoi tänään kakun... Sitä kyllä pyyteli anteeksi sitten kun oli unohtanut.. Enkä mä siitä suuttunut olekaan, ei mua itseänikään paljon nyt joku synttäri kiinnosta. Mutta se taas suututtaa, kun aina kun mennään mun tai sen vanhempien luo, se heittää oman vastuunsa jonnekin takavasemmalla, kuvittelee vissiin että joku muu hoitaa sen silloin. ARGH.



Frimmy ja Ohto, huomenna 7kk.