Nyt jaksan tämän jakaa..
Vielä kuukausi sitten taisin hehkutella luomu plussastamme, kun syksyllä olivat laittaneet meidät pois kunnallisen puolen hoidoista, evästeellä luovutetut munasolut tai adoptio.
Mutta tulin raskaaksi ja oli oireet ja kaikki, toissa kesäinen tuulimuna ei oireillut noin kovin, kun tuo " oikea" raskaus.
Ultrassa syke viikolla 8+1, neuvolassa ei sydänääniä joskus viikolla 11+, olen hävittänyt näemmä kaikki ultrakuvat ja neuvola kortin jonnekkin, ja en ihan tarkalleen enään muista. Mutta se ei vielä huolettanut.
Seuraavalla viikolla olisi ollut neuvola lääkäri ja sitä seuraavalla ultra, mutta eipä menty.
3.12 aloin vuotamaan hieman, ja vuoto ei ollut ennen varsinaista keskenmenoa kovinkaan runsasta, ei kipuja, tosin oireetkin hieman laantuneet.
Maanantaina 5.12 yksityiselle ultraan, kun eivät naikkarille ottaneet, kun ei vuoda kunnolla ja kun ei kipuja ollut.
No, kesävekaramme oli sitten kuollut alkuunsa, ja koko vastasi suurinpiirtein viikkoa 8, jolloin vielä syke näkyi ja nyt mentiin jo 12+
Lähete päivystykseen saatteena, että menkää vasta keskiviikkona, kun oli itsenäisyyspäivä yms.
Keskiviikkona sovittiin lääkärin kanssa aika lääkkeelliseen keskeytykseen torstaille, mutta tulikin sitten itsekseen keskiviikko iltana.
Sairaalassa kävin kuitenkin nesteitä saamassa ja yön lepäämässä, kun sitten se vuoto oli runsasta ja olo sen mukainen.
Olo on yllättävän " hyvä" , mutta toivoa ei ole, vaikka kuinka kai? pitäisi ajatella, että kyllä se sieltä.
Näin meillä joulu ei sitten ollut kovinkan iloinen ja uusi vuosi, no..
Jospa isännän vuosipäivä-lahjaksi antama elämän alku-koru toisi sen alun mukanaan. Kaunis koru...
Kaikesta huolimatta kaikille Hyvää Uutta Vuotta 2006!
ps. Mietin välillä, että pitäisikö olla enempi murheellinen, mutta toisaalta tunen itseni, ja tiedän, että se suru muhii jossain, ei hyvä. :(
Kommentit (2)
Lapsettomuutta takana 4 vuotta. Nyt ensimmäisestä PAS:ista lähti raskaus etenemään, mutta juuri ennen joulua viikoilla 8+2 ei sydänääniä enää nähty. Tätä tosin edelsi jo 1,5 viikon jakso jolloin ultrassa tilannetta seurattin, koska alkion koko ei oikein vastannut viikkoja. Minulla tilanne hoidettiin kaavinnalla.
Vaikka pystyinkin nauttimaan joulusta niin jotenkin sordiino päällä meni koko joulu. Iloiset tunteet tulivat jotenkin vaimeina. Monta kertaa kävi mielessä että nyt olisin viikoilla 10+ jne. Sukulaisten pieniä lapsia katsoessa tuli haike tunne. Tämä raskaus olisi ollut meidänkin paras joululahja ikinä.
Me olemme vasta " hoitouran" alussa, mutta raskaalta tämä silti tuntuu. Takana on vielä yksi luomu kohdun ulkoinen raskaus ja yksi alkuraskauden keskenmeno kesän tuoresiirrosta. Pelottaa, että takana onkin joku kromosomipoikkeavuus, joka aiheuttaa saman aina vain uudelleen.
Täytyy vain ajatella, että tästäkin toipuu. Toivon teille jaksamista ja onnea jatkossa.
minunkaan joulu ei ole oikein ollut mitenkään kamalan iloinen.
Saimme keskenmenon lokakuussa rv 21+6 ja sikiö vastasi silloin viikkoja 16+. Tuo keskenmeno sattui vain puolitoista kuukautta oman isäni kuolemasta joten voit uskoa että tänä syksynä ja talvena olen itkenyt itseni monesti uneen. Laskettu aikamme olisi ollut helmikuussa, ystävänpäivän tienoilla.. NYt en tiedä miten jaksan ne tulevat päivät... ellei sitten uusi raskaus ala... Se antaisi voimia ja todellista toivoa huomisesta.
Olen todella pahoillani että teille kävi näin. Voin lohduttaa vain että ehkäpä onnistutte uudelleen luomuplussaamaan ja sitten onni voisi olla myönteisempi..
Voimia ja jaksamista
Trust