kissa ja pieni vauva

Meillä nyt vauva pian 2kk ja kissa on 3-vuotias mammanpoika :-) Mua etukäteen hirvitti, että miten kissa suhtautuu, koska on tosiaan ollut ihan mun perään koko ajan.



Meillä kissa jopa pelkäsi vauvaa aluksi. Varovasti kävi nuuhkimassa ja jos vauva pikkuisenkin äännähti, kissa sähähti ja juoksi pois. Näin kävi muutaman kerran ja sitten loppui. Nyt kissa jo suhtautuu vauvaan kuten muihinkin ihmisiin. Lapsiin kissa oli jo tottunut, koska meillä on kaksi vanhempaakin lasta.



Kissa saa hellyyttä ja syliä kuten ennenkin eikä ole ollut yhtään mustis vauvasta. Nyt jopa kelpaa muutkin sylit kuin vaan mun :-)

Meillä ei ole itsellä kotona kissaa, mutta vanhemmillani oli kaksi kissaa. Olin poikani (silloin 2kk) kanssa mummolassa kolme yötä ja tuona aikana toinen kissoista katosi. Kissa oli 6-vuotias, eikä ollut ikinä ollut vauvojen tai pienten lasten kanssa tekemisissä. Vanhempani asuvat siis maalla jossa kissat ovat vapaana. Tämä kissa oli varsinainen kotikissa, joka oli käytännössä aina kotona. Kissa pelkäsi vauvan pitämää ääntä ja vältteli seuraamme vierailun aikana. Yhtenä päivänä kissaa ei sitten näkynyt eikä kuulunut, vaikka kuinka etsimme. Tästä on nyt 2 kuukautta eikä kissaa ole sen koommin nähty. Liekö sattumaa vai ei?

Eli mummolassa kaksi sisäkissaa, oltiin ihan äimänä kun ekan kerran vaavi vietiin kyläilemään(oli silloin 6vkoa), kissat eivät nimittäin olleet huomaavinaankaan koko pakkausta. Kissat siis ovat yleensä vähän turhankin uteliaita, esim. putkimies saa aina kaksi apupoikaa viereensä etc...:) Nyt vasta kun vaavi on 6kk, kissat ovat alkaneet kiinnostaa häntä, ja hän vähän enemmän kissoja. Ei kuitenkaan yhtään vihamielisesti, lähinnä käydään puskemassa varpaita ja haistelemassa naamaa.



En sitten tiedä johtuuko kissojen ylimalkainen asenne siitä että vanhempi on 16 ja nuorempi kohta 15v., vähän niinkun "kaikki on tullut nähtyä"...:)

Meillä on nyt pian 4vkoa vanha pikkumies ja kissa, jolla ikää reilu 1,5vuotta. Meidän kissaneiti on ollut hieman kiinnostunut vauvasta ja käy välillä ohimennen nuuskaisemassa poikaa. Vauvan sänkyyn vauva ei saa mennä eli opetettiin jo ennen vauvan syntymää. Nyt käy korkeintaan yöpöydän kautta vähän vilkaisemassa sänkyyn josko siellä on ketään. Muutaman kerran jouduin terävästi kieltämään sänkyyn menon, mutta nopeasti oppi. Kissa on tottunut lapsiin eikä ole koskaan ketään raapaissut, vaikka välillä meno on aika hurjaa lasten retuutettavana.



Myös entiset kissamme ovat nopeasti oppineet vauvaan ja sänkykieltoon. Nykyinen kissamme on sisäkissa (rotukissa) ja 2 entistä maatiasia, jotka ovat jo kissojen taivaassa. Sen verran vielä, että tämä nykyinen kissa oli muutaman päivän vähän "eksyksissä" vauvan synnyttyä, sillä on eniten minun perääni eli vaatii ruuan minulta ja nukkuu minun jaloissani sängyssä, mutta nyt kulkee jo vanhaan tapaan perässä ja heittäytyy lattialle rapsuteltavaksi :-)



Terkuin,

Tinttis, Vauva ja Kissaneiti sulassa sovussa

jakaa varmaan ihmiset tasan kahtiin, sen huomasin kun itse olin raskaana.työkaverit ja kaveritkin jankkas ja jankkas, että kissa kun on petoeläin, MITEN voin pitää kissoja samassa huushollissa kuin pientä vauvaa jne. jne. kaikkia sitten lapsen synnyttyä kiinnosti että miten on mennyt, niin menivät kyllä hiljasiksi kun kerroin ettei mitään ongelmia ole ollut!

meillä on 5 v. leikattu poika ja 1 v leikattu tyttö.tyttö on oikea mamman rinsessa, aina sylissä pitäis olla, joten tää tapaus huoletti ehkä eniten koska kaikki puhuivat siitä miten mustasukkasia kissat ovat. kun sitten tultiin vauvan kanssa kotiin, niin ihan selvästi kissat vaistosvat että nyt otetaan rauhallisesti, nuorempi kissa ei edes yrittänyt syliin samaan aikaan vauvan kanssa, vaan tyytyi makoilemaan vierelläni. vauva ja kissa ovat nukkuneet vierekkäinkin, ja olen uskaltanut jättää kahestaankin nukkumaan, öisin kissa nukkuu mun jalkopäässä eikä mene pinnasänkyyn, päivällä saattaa mennä vauvan jalkopäähän nukkumaan.pari kertaa olen joutunut torumaan kun on tassujenkaa sohinut vauvan peiton alla liikkuvia jalkoja, ja on sitten lopettanut senkin.vnhempaa kissaa ei voisi vauva vähempää kiinnostaa, hällä on vaan nukkuminen, ruoka ja naapurin alma-kissa mielessä :D



itse kuitenkin tunnet kissasi parhaiten, ja aina kannattaa tarkkailla tilannetta, mutta en ole oikeesti ikinä kuullutkaan että kenenkään kissa olisi tehnyt vauvalle pahaa mustasukkaisuuttaan, vaikka näin väitetään.meilläkin oli minun syntyessä kolme kissaa ja peruuttelin kuulemma niiden ylitsekin, eikä paljoakaan reagoineet, enemmän pelkäisin koiraa vauvan lähelle!

...6-vee ja 2,5-vuotiaat kissaneidit. Kumpikaan ei vauva-aikana juuri pojasta välittänyt, nuuhkaisivat vain vähän ohimennessään. Mutta nyt, kun poika on 1,5v, on sattunut ihme! Meidän vanhempi kissaneiti rakastaa "touhuta" pojan kanssa! Siis kissa, joka ei aiemmin ole sietänyt muita ihmisiä, kuin emännän ja isännän - lapset olleet jopa kauhistus. Se hupsu kissa näyttää nauttivan siitä, että poika ottaa välillä turkista kiinni (toki kielletään, mutta eihän se aina usko). Siinä kissa vaan paikoillansa sähisee ja räppää poikaa käteen tassulla, ILMAN kynsiä. Kun poika lähtee kissan luota, kissa juoksee perään ihan kuin huutaen "hei, olen tässä, kiusaa/hoida minua"! Viimeksi toissapäivänä hyppäsi pojan syliin sohvalle, kun tämä katseli piirrettyjä. Ja tämä todella kissa, joka EI aiemmin tehnyt mitään tällaista! (Nuorempi kissa on aina tykännyt lapsista ja muistakin ihmisistä kuin isäntäperheestä.) En sitten tiedä, tykkääkö tuo vanhus vain niin kovasti huomiosta :D Välillä poika paijaa nätisti, välillä ottaa kovasti kiinni, mutta kummin tahansa, kissa viihtyy. Outo kaveri? :O Mutta hyvä vaan!

Meillä sisäkissa, leikattu kolli, joka täyttää näinä päivinä 9-vuotta. Aina ollut "äidin" kulta (eli mun.. =]), tullut sohvalla ollessani syliin ja kulkenut perässä, vessaankaan saan harvoin mennä yksin. Yöt nukkuu kainalossa. Vähän itsepäinen ja "vapaaherra" luonteeltaan, välillä jos ei tykkää silityksistä niin kyllä näyttää sen. Lapsivieraisiin tottunut (menemällä karkuun). Eikä olla lapsivieraiden annettu roikottaa.



Nyt helmikuussa meille syntyi esikoinen, ja minun äitinikin "pelkäsi", kuinka kissamme vauvaan suhtautuu (just sen vuoks kun kissamme on vähän "hienoa" välillä; hoidossa ollessaan vanhempieni luona ei viihdy kenenkään sylissä, mutta täällä kotona on kyllä sylissä ja kulkee perässä..). Mutta paremmin ei vois mennä! Ennenkuin vauva syntyi, kissa nukkui pari kertaa pinnasängyssä, mutta ajettiin pois kun huomattiin että siellä on! Vauvan syntymän jälkeen vauvan ollessa pinnasängyssä, kissa muutaman kerran nuuhkaisi sinnepäin, mutta ei ole edes yrittänyt sänkyyn! Ei edes päiväsaikaan, vaikka vauva siellä ei ole. Joskus kun vauva oli ihan pieni, kissa yritti ängetä minun syliini samaan aikaan kun vauva siinä oli (silloin olin siis istumassa sohvalla). Välillä kissa käy haistelemassa vauvaa, mutta nyt kun vauvakin (6kk) alkaa osoittamaan kiinnostamisen merkkejä kissaa kohtaan, osaa kissa kyllä kiertää vauvan kaukaa! Kissamme nukkuu yöt yhä mun vieressä, vauva omassa sängyssään. Kun vauva tulee yöllä tissille, kissa väistyy kiltisti jalkopäähän. Palaa kainaloon kun vauva on taas sängyssään. Ja nyt jopa kissamme on oppinut siihen, että kun vauva laitetaan turvakaukaloon ja puetaan itseämme, juoksee kissamme omaan koppaansa, että "määkin tuun mukaan".. =] Yleensä se kyllä otetaan, jos ollaan menossa maalle, jossa kissa pääsee vapaana ulos.



Vanhempieni luona on sit taas kaks kissaa, jotka pääsee siis ulos ovesta halutessaan, ja ne molemmat pelkäsivät aluksi vauvaa. Toinen pelkää kyllä vieläkin, eli jos vauva on sisällä, niin turha odottaa että kissa sisälle tulisi. Tai jos tulee, niin juoksee hetken "seiniä pitkin" kunnes pääsee ulos. Toinen ei enää pelkää, mutta ei lähelle vauvaakaan mene. Ja kun se kissa on just sellanen "iiliskotti", tekee vähän pahojaan ja kiusaa meidän kissaamme, niin nyt on oma kissamme ajanut tämän toisen kissan pari kertaa poiskin, jos on uskaltautunut vauvamme kanssa samaan tilaan! =] Mut ulkona taas kyllä tää toinen kissa on se herra ja hidalgo.. =]

Tää vähän rohkeempi kissa nukkui kerran vauvan vaunuis, kun ne unohtui pihalle, mut sillon kun vauva niissä on ollut niin ei kissat ole niihin menneet. Kyllä ne on sen haistanut että "se peto siellä nukkuu".



Miehen vanhempien luona on myös yksi sisäkissa, joka ei taida ymmärtää mitään pienistä vauvoista. Jos vauva aivan pienenä oli esimerkiksi sängyllä, niin tää kissa ois voinut ihan hyvin kävellä yli, eikä olis edes huomannut että siinä joku on. Muuten kyseinen kissa on todella arka, eikä anna kenenkään vieraiden pahemmin silitellä.. Mut nyt kun vauva jo lattialla vähän liikkuu, niin ei kissa kyllä kovin liki enää mene.



Eli mulla pelkästään hyviä kokemuksia! Ja koirastakin vain hyviä kokemuksia, vaikka vanhempieni "lapsi" eli koira oli vähän mustasukkainen vauvasta alkuun, mut nyt tilanne on normalisoitunut! Ennen lapsen syntymää pelkäsin että joutuisin rakkaasta lemmikistä luopumaan, mutta onneksi toisin on käynyt. Kopkop, ainakin vielä, toivottavasti ei kehity allergioita.. =]

Eli kun itse olin pieni, oli meillä myös kissoja, välillä yksi kappale, välillä yksitoista (osa kyllä pentuja).

Kun itse olin pieni 2v, oli ensimmäinen kissamme sellainen, että minua se ei raapinut ikinä! Äitini ihmettelee vielä tänäkin päivänä, että aika kun otin kissan syliini tai se tuli viereeni, se kissa ei ikinä pitänyt kynsiään esillä. Kissa tais saada kyllä välillä aika retuutustakin, mutta silti se ei ikinä raapaissut. =]



Ap: minkä ikäinen kissa on kyseessä?

on kolme kissaa, jotka ennen raskautta nukkui meidän kanssa samassa sängyssä ja on muutenkin ollu meiän "vauvoja". Oli ne vähän ihmeissään kun ei enää pääse makkariin nukkumaan. Kun vauva tuotiin kotiin niin sitä käytiin vähän haistelemassa ja muuten se ei ookkaan oikeen kiinnostanut. Yks meiän kissoista välillä puree mua kädestä kun puhun puhelimessa ja se on myös muutaman kerran lähesty meiän vauvaa samoissa aikeissa kun se on huutanu (siis vauva =)). Jos vauva nukkuu meiän sängyllä ja makkarin ovi on auki, niin kissat tulee viereen nukkumaan. En kyllä valvomatta uskaltais jättää samaan huoneeseen, eläin on aina eläin. Kaikki on siis kuitenki sujunu toistaseks oikeen hyvin!=)