30+ ESIKOT viikko 8

Suiza!



Hetken aikaa oli parempi olo mutta nyt tuntuu ettää kuume on taas nousussa. Onneksi äitini on matkalla auttamaan minua.



Susumi: syön kauravalmisteta: Yosaa, ruuanlaitossa kaurakermaa (Oatly); Gefilus-keittoja )(mm. ruusunmarja-vadelma), leipiä joissa on mahdollisimman vähän vehnää (ohra-kauraleivät, ruisnäkkileipä), hedelmiä, perunaa, riisiä ym.



- jatkan myöhemmin, äitini saapui.



F & F

Heippa,



Tekee mieli vielä tähänkin aikaan sanoa huomenta, kun itse on herännyt vasta pari tuntia sitten. Tulee tällä hetkellä kyllä nukuttua lahjakkaasti koko aamupäivä, kun nuo yön hetket ovat nukkumisen kannalta sitä mitä ovat. Aamupäivän kun neiti nukkuu niin nätisti.



Minulla ovat rinnat yhäkin tajuttoman kipeinä. Nyt eivät rinnanpäät ole enää verillä ja nahat lähde irti. Vasemmasta rinnasta olen kärsinyt imettää normaalisti jo pari viikkoa, mutta oikean kanssa olen vuorotellut rintakumia ja ilman kumia. Surffailin sitten eilisen illan imetystuki-nettisivuilla lueskelemassa mitä oikein pitäisi tehdä. Nyt on sitten hampurilaisotteet luettu ja tuskastuttu entistä enemmän. Yritin sitten tytsykän kanssa tunkea tissiä enemmän hänelle suuhun, jottei rintaan niin sattuisi imettäessä. Tyttö yökkii ja hermostuu ja äiti hermostuu ja isä hermostuu. Ihan mahdoton soppa! Miulla kun on tällaset mega-löllykät, niin miten tästä sitten rutistaa mitään enempää hampurilaista pieneen suuhun, häh? Ja jossain vaiheessa imetystä huomaan tytsyn aina mussuttavan sitä nänniä niin että sattuu ja sitten pitää irrottaa suu tissistä ja yrittää korjata asentoa. Rinta vaan valuu pikku hiljaa siihen asentoon tytön suussa. Varsinkin oikea rinta on ongelma. Kun se nänni on ollut niin verillä, niin olen käyttänyt sitä rintakumia. Nyt rintakumikaan ei estä kipua, pakko yrittää ilman. Nännipihan iho on ihan hehkuvan vaaleanpunainen aina imetyksen päätteeksi. Ja sitten kun näitä rintoja kivistää ja kirveltää ja särkee ihan ilman pikkupumppuakin siinä rinnalla. Imetyksen alkaessa alkaa nipistellä rintoja aina enemmän. Oikeasta rinnasta imettäessä tuntuu, kuin virkkuukoukku osuisi rinnasta selän puolelle lapaluun viereen ja joka imaisulla kiskaistaan. Olen yrittänyt saada miestä etsimään kipupistettä selässä ja hieromaan, muttei hän ole kovinkaan innostunut. Niskat on varmaan jo ihan jumissa kun tietty aina jännittää niitä lihaksia kipua vastaan. Ei, tämä imettäminen ei ole kivaa! Vasen rinta vielä menettelee, yleensä kestän kivun ja turrun siihen imetyksen aikana, mutta oikea rinta on ihan oudon mallinenkin ja nänni ihan olematon, niin en tiedä mitä tehdä!



Jos taas kerran teiltä, rakas vertaistukiryhmäni ja psykologisen valituksen kuuntelijani (sorry kun olen niin negis koko ajan), löytyisi jälleen kerran neuvoja ja vinkkejä tähän särkyyn, niin olisin enemmän kuin onnellinen. Olen siis kokeillut kaalinlehdet (oli viimeyönä viimeksi käytössä) ja lansinoh on jatkuvasti käytössä, mutta eivät poista tälläkin hetkellä oikeaa rintaa kiusaavaa jomotustani.



Eikö imetyksen pitäisi olla maailman luonnollisin asia? Mikä ihmeen Luojan suunnitteluvirhe tässäkin taas on tapahtunut. Miulla olisi hänelle aikamoinen reklamaatiolista tiedossa jo tästä naisen kropasta:

a) Alapäähän sattuu synnytys liikaa

b) Rinnat eivät sovellu imetykseen

c) jne.



Noh, aurinkon paistaa kuitenkin ulkona ja lämpötilakin on onneksi kohonnut -2C asteeseen. Lähdemme kohta kävelylle koko perhe!



Terv.

RouvaSukkula & astris 2vk+6pv

Toukkis: kiva että ylimääräisille rahoille löytyy käyttöä. ;-) Oli muuten lohdullista kuulla sinulta, että lantion seudun toipumiseen voi mennä pitkän aikaa. Vaikka kivaahan se ei toki ole. Oli vain lohduttavaa kuulla etten olekaan outo tapaus vaikka en vielä 2,5 viikkoa synnytyksen jälkeen ole ollenkaan hyvässä kunnossa.



Jatkoa aiheeseen RouvaSukkulalle: lantionpohjalihakset löytyvät kyllä jo. Synnytyksen jälkeen ne olivat pari päivää täysin hukassa! NKL:n fysioterapia oli kyllä hyvä ja niiden oppien mukaan olen nyt tehnyt niitä tunnistamisharjoituksia. Mutta jos olen pitkään seisaaltaan, en kyllä saa niitä lihaksia liikahtamaankaan. :-/ Eräs tuttuni synnytti syyskuun lopulla ja hänellä on yhä virtsankarkailua ponnistaessa. Nyt hän otti ne Instrun lantionpohjalihasten jumppasetin käyttöön. Pitänee itsekin hankkia sellainen setti, jos ongelmat jatkuu pitkään. Mulla ei rakko eikä suoli kumpikaan tyhjene kunnolla. :-( Jokainen vessakäynti on keskittymistä vaativa suoritus. Hassua tässä on, että ennen synnytystä tein paljon lantionpohjalihasharjoituksia! Että se siitä...



Onneksi NKL:n fysioterapeutti kertoi ratsastuksen olevan mitä parhain lantionpohjalihasten kuntouttaja. Siinäpä hyvä syy jatkaa rakastamaani harrastusta heti kun vain voin. :-) Onko täällä muita maastoratsastuksesta kiinnostuneita? Mulla tosin menee vielä useampi kuukausi ennen kuin hepan selkään asti pääsen.



RouvaSukkulalle vielä: Otan osaa rintojen kipuiluusi. Minulla ei ikävä kyllä ole antaa vinkkejä. :-( Mua nauratti tuo sun reklamaatiolista. Se oli loistava. Olen itse miettinyt samaa, ja etenkin: miten kukaan nainen on voinut ikinä synnyttää ja selvitä hengissä lapsen kanssa eka ikävuoteen asti näin surkein eväin? Maito voi nousta jopa vasta viikkojen päästä synnytyksestä. Ja mitä ikinä tehtiinkään ilman antibiootteja, kun tuli kohtu-, rinta-, virtsatie- tai joku muu niistä lukuisista tulehduksista, mitä synnytyksen jälkeen lähes aina tulee? Entäpä miksi vieläkin on olemassa ahtaita lantioita? Ihmisen evoluutio on selvästi pahasti kesken: lantiot ei ole sopeutuneet vauvojen älyttömän kokoisiin päihin... Itse tulin pähkäilyssäni siihen tulokseen, että se on vaan ollut niin, että äitejä ja lapsia on laonnut kuin viljaa raskauden ja synnytyksen aiheuttamiin komplikaatioihin, mutta muutama on jäänyt henkiinkin. Näkee sen esim meidän sukututkimusta katsomallakin: varsinkin pieniä lapsia on kuollut tosi paljon vielä 1800-luvulla.



Kävimme eilen eka lastenneuvolassa. Vompatin paino oli noussut 285 grammaa viikossa rintamaidolla, eli hyvin hän kasvaa. Pituutta häneltä ei voikaan mitata lastan kanssa. Napa ei ole vielä irronnut, ja menemme tarkistuttamaan tilannetta uudestaan ensi viikolla.



Mukavaa tapaamista Sanomataloon meneville. Fridalle haluaisin lähettää roppakaupalla lepoa ja parempaa oloa.

Ihan alkuun, Fridalle pikaista paranemista! Rintatulehdus on ikävä :( Oletko hoitanut sitä kotikonstein vai jouduitko lääkekuurille?



Suiza, Toukkis ja Susumi: Millaista oli Sanomatalolla ja miten Suizan & Kuikkis-neidin ensimmäinen yhteinen kaupunkireissu sujui?



RouvaSukkula listaus on aika osuva ja hauskakin! Naisen elimistöä ei todellakaan ole ihan täysin suunniteltu synnyttämiseen - muistelen, että Haikaranpesän valmennuksessa kätilö puhuikin aiheesta lempeästi vitsaillen. Ja sitten on vielä meitä, joiden vauva ei suostukaan syntymään alateitse: Vielä 1960-luvulla vauvani olisi saattanut vammautua pitkittyneessä synnytyksessä aiheutuvan hapenpuutteen vuoksi. Onneksi meillä on nykylääketiede apuna. Tosin sekään ei aina auta toipumiseen tai imetysvaikeuksiin!



Meillä oli tänään neuvola. Tyttömme neuvolakorttiin tuli merkintä " Jäntevä tyttö. Hieman huonolla tuulolla" . Hieman on laimea ilmaisu, koska neitomme itku ja huusi koko neuvolakäynnin ajan. Kaikki rutiinitarkastukset kuitenkin saatiin tehtyä hyvin. Ylihuomenna kaksi kuukautta täyttävä tyttösemme painaa nyt 5400 grammaa ja on 58 senttiä pitkä. Painoa on syntymän jälkeen tullut liki kaksi kiloa ja sen huomaa tyttöä kantaessa. Kyselin nyt terkkariltakin koliikista, masuvaivoista ja äidin ruokavaliosta. Th:n mukaan mitään ei tarvitse muuttaa, mutta kahvia ja ruisleipää on hyvä syödä vain vähän. Maitotuotteita voi käyttää - jos suvussa ei ole taipumusta maitoallergiaan - mutta mieluummin jogurttia tai piimää kuin maitoa. Onneksi niitä kuitenkin saa käyttää! Seuraava neuvola onkin kuukauden kuluttua ja silloin edessä on rokotuskin.



Oletteko muut saaneet kutsun rokotustutkimukseen? Me saimme ja eilen sieltä soitettiinkin. Jätämme osallistumatta, koska tutkimuksen yhteydessä vauvalta otetaan verikokeita emmekä halua huudattaa tyttöä yhtään enempää. Koliikki itkettää tarpeeksi ja meillä tuo koliikki on vielä aika lievää laatua.



Täällä oli keskustelua jääkiekostakin - mitenkäs curling? Se on omalla tavallaan aika vangitsevaa katsottavaa!



Katja ja " hieman huonotuulinen" Joulutyttö (hymyili onneksi sitten kotona!)

Lene:

Täällä olis yksi joka voisi lähteä maastoilemaan! :) Ilmottele vaan koska niin mukana ollaan!



SnowApple:

Me ollaan osallistuttu siihen pneumokokkirokotustutkimukseen (huh, miten pitkä ja kamala sana!! kai se kirjotetaan yhteen???) ja ollaan käyty nyt ne 3 rokotetta ottamassa ja vielä olis se viimenen käynti jolloin otetaan " vain" verikokeita.

Ekakerrallakin otettiin ja kyllä se oli kamalaa. :( Onneks Dinalta löytyi kuitenkin suonet hyvin, eli ei mitään ongelmia sinänsä (kun joskus kuulee että suontakin on pitänyt ettii vaikka kuinka kauan..) mutta kyllä se lapsen huuto on hirveää kuunneltavaa. Toinen itkee ja huutaa eikä voi tajuta miksi sattuu ja/tai satutetaan. :(

No, onneks sitten ei tarvii käydä enää pitkään aikaan.



Tänne ei mitään ihmeempiä muuten kuulu. Tyttö kasvaa (ja niinkuin joku sanoikin, sen TUNTEE :)) ja kehittyy. Kuolaa tulee ihan hirveästi, puhkeis nyt ne hampaat niin päästäisiin edes hetkeksi tuosta vaivasta. :/ Maito ei oikein pysy sisällä, täytyy alkaa varmaan antamaan vaan enemmän velliä ja soseita, ne tuntuu pysyvän paremmin. Nyt oon antanu vaan 1-2 kertaa päivässä " kiinteitä" .



Mukavaa viikonlopun alkua!



T: Mari & Dina 4.5kk YLI 7kg ja n. 65.5cm

ja kiitos Susumille ja Toukkikselle kaffeseurasta! Nähtäväksi jää

" syntyykö" MC-Esikot vielä joskus... ;-)). Mukava oli nähdä teidän tytöt, Pinja on tosissaan jo " iso tyttö" , parin kuukauden ikäero näkyy vielä tässä kehitysvaiheessa selvästi.



Oli tosi virkistävää käydä tuulettumassa. Nyt kun ollaan Kuikkisneidin kanssa aloitettu keskustareissut niin on helppo jatkossakin tulla kaffittelemaan /shoppailemaan. Tosi mukavasti meni heti tämä ensimmäinen reissu.



Se neidin huutokonsertin alku loppui heti kun lähdin kahvilasta liikenteeseen, kävin Sokoksella ja suunnistin junalle. Mies tuli samaa matkaa kotiin, toka vikalla pysäkin välillä neiti parahti huutamaan uudestaan mutta rauhoittui taas kun käveltiin kotiin. Tyttö söi rauhallisesti kotona ja simahti saman tien ja on nukkunut tosi sikeästi. Ensimmäinen ilta yli viikkoon ilman huutoa!!... Aahh! tätä ihanuutta!!

;-)).



Suiza ja Kuikkis 7vk 6pv (huomenna tasan 8 vkoa!)

en tiedä mitä voisi vielä tehdä... :o( Tulee mieleen että olisikohan näitä jos korvikkeella mentäisiin- alkoivat nämä vaivat niin yhtäaikaa täysimetykseen siirtymisen kanssa. Omassa ruokavaliossa ei ole paljon karsittavaa (paitsi ruisleivän jätin nyt pois), maito tätä tuskin aiheuttaa kun korvike meni ihan ok. Heijaavat liikkeet vatsallaan auttaa hetkeksi.



On kamala katsella kun pieni keho alkaa kiemurella ja vääntäytyä heti syömisen jälkeenkin. Unta (paitsi vaunulenkillä) pollaan on tänään mennyt klo aamu viidestä alkaen vain puolen tunnin pätkissä ja sitten herätään taas itkemään ja kiemurtelemaan. Äiti on ihan rikki ja itkettää.



Näköjään meillä kaikilla on omanlaisensa ongelmat. Otan osaa RvaSukkula tuohon nänniongelmaan. En osaa oikein auttaa, meillä kun tuo ote on ollut koko ajan hyvä (alun osittaisesta pulloruokinnasta huolimatta). Itsekin luin ennen synnytystä tuosta hamppariotteesta ja yritin tarjota heti alusta rinnan sillä tavalla- mullakin kun on aika isot leilit... ei ole niitä helpoimpia, kun tuntuu että vauvan nenä painuu aina rintaan kiinni (no mulla on varmaan imetysasennoissa parannettavaa - kun tietäis miten?). SYlissä imettäminen ei ole onnistunut kuin pari kertaa, en millään saa vauvaa hyvään asentoon tai jos se on hyvin niin itse olen selkä väärällä :o( Ensi viikolla aion mennä imetystukiryhmän kokoukseen täällä meillä päin, ehkä sieltä saa apua.



Lene kyselit meilissä mitä kuuluu, en ole ehtinyt vastaamaan kun tämä on nyt tälläistä huutavan lapsen kanniskelua :o( Kun tätä olisikin vain iltaisin muutama tunti, mutta koko päivän... neuvolassa tänään terkka sanoi kyllä että kuulostaa ihan normaalilta (miten tälläinen VOI olla normaalia?), tosin jos koko päiväiset huudot jatkuu niin sitten pitää mennä lääkärille. Paino oli noussut 4300 G:aan eli rinnasta saa siis tarpeeksi, vaikka itse en sitä osaisi arvatakaan (tissit ei valu eikä suihkua), vain maitonoro suupielestä ja ajoittaiset pulautukset paljastaa että jotain uppoaa sisäänkin. Ei mun tissit edes kovin pinkeiksi koskaan ole vielä menneet.



Anteeksi omanapainen vuodatus...



Kyssäri vielä jälkivuodosta: mitä sen pitäisi olla kolmen viikon jälkeen (luin jostain että 10 päivän jäkeen pitöisi olla jo väritöntä)? Mulla tulee vieläkin verisiä hötäleitä ja tänään vähän kirkasta vertakin. Sen takia otettiin CRP tänään ja käyn antamassa pissanäytteet ja hiivan huomenna: rakossa tuntuu outoa polttelua edelleen kun sen tyhjentää ihan tyhjäksi (kuurinhan siis söin vaikka kasvua ei näytteessä leukkareista huolimatta ollutkaan).

Tsemppiä, Olivera, vatsavaivojen kanssa. Ei tosiaan ole kivaa jos vauva itkee läpi päivän. :-( Voisiko hänellä mennä ilmaa mahaan juuri rinnasta syödessä? Meilläkin on ongelmana tuo rinnan painaminen nenän umpeen. Pojalla on hyvä imuote, mutta nenä tahtoo painua kiinni, kun rinta on aika iso (ostin juuri E-kupin imetysliivit... järkkyä, normaalisti olen B-kuppia!) Olen ratkaissut pulman painamalla sormella rintaa alaspäin pienen nenun kohdalta niin, että hän saa happea molemmilla sieraimilla. Se on nyt nuhaisena pakkokin, että hän pystyy ylipäätään imemään. Imuote on pysynyt oikeana ja vauva pystyy hengittämään. Olen tähän asti imettänyt aina makuulla vauvan kanssa " navat vastakkain" . Siinä asennossa pystyn rentoutumaan täysin eikä asento ota niskoihin. Eipä ole paljon vaihtoehtojakaan kun en pysty istumaan. ;)



Kyselit, Olivera, jälkivuodostakin. Mulla tulee sunnuntaina kolme viikkoa synnytyksestä, ja vuodan yhä aika reilusti. Itse luin jostain että jälkivuotoa voi olla neljä, jopa kuusikin viikkoa. Tällä palstalla taisi itse asiassa olla kysely aiheesta hiljattain. Ja tuosta virtsatulehduksesta: sehän tuli mullekin tutuksi. Taidan joutua syömään vielä toisen satsin antibiootteja, sillä viljelyssä huomattiin, että tämä nyt juuri lopettamani lääke ei tehoa niihin bakteereihin, joita mun näytteestä löytyi. Oireet ovat pysyneet kuurin aikana melko lailla poissa, mutta todennäköisesti tulehdus palaa aika nopeasti nyt kun lopetin tuon ekan kuurin. No, ainakin rintatulehdus on nyt parantunut ja haavakin on paranemassa.



Yksi vinkki tuohon virtsavaivaan on keskittyä todella tyhjentämään rakko kunnolla. Huomasin noin viikko sitten, että vaikka mulla on tunne, että rakko on tyhjä, siellä saattaa yhä olla parikin desiä. Jos rakkoa ei saa kunnolla tyhjenemään, se altistaa tulehduksille. Olen muuten ikävä kyllä oikein veteraani näissä asioissa. Söin estolääkitystäkin vuoden ajan putkeen. Onneksi sittemmin vaiva on hellittänyt, nykyisin saan virtsiksen enää noin kerran vuodessa.

Jaha, se alkaa olla tämäkin päivä pulkassa. Aika toimintatäyteinen se olikin. Kiitos Susumille ja Suizalle kahvittelusta, kiva ku jaksoitte oottaa matti myöhästä!

Teillä on tosi ihanat pikkuneidit (vieläkin ¿silmät kiiluu¿). Piti taas kattella Pinjan syntymäkuvia ja ihmetellä että oliko se tosiaan niin pieni :}

Pinja pani illalla parastaan ja rupatteli varmaan enemmän kuin yhteensä tähän mennessä eikä pahemmin itkeskelly. Aatteli kai, että nyt tuo hullu äiti jäi haikailemaan niiden pikku nyyttien perään, pakko olla kiltisti ettei tuu kilpailijaa :)

Jäin muuten bussista hyvissä ajoin ja kävelin kotiin eli reippailin minäkin ;)



Voi voi, Fridalle kovasti jaksamista ja voimia. Samoin ku muillekin jotka painii ongelmien kans!



Olivera: En miekään pystyny imettämään istualtaan ennenkuin nyt kun Pinja on isompi ja pystyy itekkin vähän siirtämään päätään parempaan asentoon. Mullakin on isot löllö-lollot ja Pinjan naamahan katos kokonaan tissin alle, jos sitä ei sormella nostanu. Istualtaan katos melkein koko tyttö mosan alle, joten eipä siinä paljon istuskeltu! Eli älä vielä heitä toivoa istumisimettämisestä, voi hyvinkin onnistua myöhemmin.

Jälkivuotoa mulla tuli jotakin 5-6 viikkoa ja viimeisiä päiviä lukuunottamatta oli kokoajan veristä. Kysyin neuvolasta asiaa kun miekin olin lukenu että sen pitäis muuttaa värittömäksi niin sieltä sanottiin, että ei välttämättä. Voi olla verta eri versioissa, voi olla pari päivää pois ja sitten tulla sankollinen, voi olla klönttejä jne. Mulla tosiaan sitten vasta viimeiset päivät oli väritöntä, vähän ku ois olla megalomaaliset valkovuodot ja sitten loppu.



RouvaSukkula: Oletko kokeillut olla kyynärpään varassa kun imetät? Nämä minun lollot valuu heti väärän asentoon jos olen kokonaan kyljellään ja Pinja imee mistä sattuu (pari kertaa ollu fritsu nännin vieressä ¿ on siinä miehelle selittämistä ;)). Minun on pakko olla ite vähän kohollaan kyynärpään varassa että tissi pysyy hyvässä asennossa.

Pieni nännihän on vain hyvä asia! Ajatteleppa jos sulla ois sellanen hillitön mutteri, niin vastako ois vaikea saada vauva imemään muuta ku nänniä ku se pitäis ensin työntää pitkälle kurkkuun!? Mullakin oli tosi olemattomat nännit, jos ei härnänny niin katos koko nippelit, mutta nyt kun Pinja on imeny ku Hooveri 3kk niin johan on namiskat tullu pintaan!

Ja tuskailusi oteongelmasta kuulostaa tutulta. Mulla kesti myös kauan ennenkuin Pinja oppi ottamaan kunnolla rinnan suuhun. En päästäny miestä mihinkään ennenkuin me oltiin ¿telakoiduttu¿ kunnolla. Välillä olin yltäpäältä hiessä, välillä itkin ja yritin, välillä olin niin kypsä koko hommaan että uhosin lopettaa koko imetyksen.. eli sanoisin että: kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä kuomaseni. Kumpikin opettelee ihan uutta asiaa, sinä imettämään, vauva imemään ite ruokansa. Kyllä se siitä vielä lähtee lutviutumaan, olen ihan varma. Kovaa treeniä ja yritä aloittaa imettäminen ennenkuin vauva huutaa nälissään, sillon ei ole vielä niin kiire saada maitoa, ehtii korjata otetta monta kertaa ennenkuin on tosi kyseessä.

Siihen kipuun en kyllä osaa sanoa mitään... oletko kokeillu lämmintä kauratyynyä ennen imetystä/aikana, rinnan ympärillä/selässä?



Nyt tämä mamma taitaa painua pehkuihin. Oli niin aktiivinen päivä, että meinaa alkaa silmä luppasta.



Hyvää yötä kaikille!

Käykääpä kurkkaan, vähän nauratti



http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=6448947&cookieCheck=68165…

...kahden tunnin yöunien jälkeen.



Kiva että kahvittelu ja Kuikkisneidin ensimmäinen kaupunkireissu sujuivat mukavissa merkeissä.



Kyllä tämä alku on hikistä taivalta itse kullakin. Voimia Rouva Sukkulalle imetyksen kanssa, mitään neuvoja en valitettavasti osaa antaa. Minulla oli kanssa rinnanpäät kipeät alkuun ja käytin rintakumeja viikon mutta ei tilanne noin paha ollut. Toivottavasti saisit jotain vinkkejä. Voimia myös kaikille vatsavaivaisten vauvojen kanssa paniville: Susumi, Olivera ja olikos teilläkin Rouva Sukkula niitä. Piti vielä sanomani, että tuosta ruokavaliosta ei vissiin ole mitään hyötyä, että älkää turhaan ruvetko noudattamaan. Meidän neito valvoi taas 4:ään ja heräsi kuudelta, nyt pungertaa tuossa silmät punaisena ja yliväsyneenä. Miten tuon ikäinen jaksaa valvoa 12 tuntia, ja sitten herätä kuudelta aamulla??? Ähellys ja itku alkoi illalla 16-17 aikaan ja on nyt kahtena yönä loppunut vasta neljältä. Oli muuten aika painajaismainen viime yö kun olin kuumeessa ja miehellä aikainen herätys tänään. Mies nukahti kahden aikoihin ja minä jatkoin vielä yksin. Meillä toimii melko hyvin nykyään kun laittaa tytön kapaloon ja turvakaukaloon, ja sitten vispaa reippaasti. Tyttö viihtyy hyvinkin puolesta tunnista tuntiin siinä kerrallaan.



Rintatulehdus taitaa helpottaa kotikonstein. Kuume ei noussut kuin 38,1 asteeseen, ja tänä aamuna ei taida olla enää lämpöäkään. Olen pitänyt lämmintä vesipussia rinnan päällä ja imettänyt kipeän rinnan aina ensin jotta se tyhjenisi kunnolla. Pitäkää naiset mielessä tuo rintatulehduksen vaara, rinnat ei saa saada yhtää kylmää! Minulla sai kun hikisenä vauvan nukuttamisesta tuuletin yöllä ja seisoin vähissä vaatteissa ikkunan vieressä.



No nyt tyttö kuukahti takaisin unille, sammui kuin lamppu. Taidanpa minäkin yrittää. On niin yliväsynyt olo ettei oiken nukutakaan enää.



F & F 6 viikkoa ja risat

Olin aikeissa kirjoittaa valitusviestin, mutta katsotaan, mitä saan aikaan ;)



Frida, olipa teillä taas yö. Toivottavasti tyttösenne koliikki totta tosiaan menee ohi siihen " maagiseen" kolmen kuukauden ikään mennessä! Meillä onneksi yöt sujuvat rauhallisesti, mutta olemme silti joskus aika hukassa tyttömme itkun kanssa. On tosiaan kummallista ja rankkaa, kuinka kauan pikkuvauvat voivat olla valveilla itkiessään. Meillä itku taukoaa aina hetkeksi, kun neiti on nukahtamaisillaan, mutta joku asia herättää hänet itkemään uudelleen - tosin yleensä iltaisin ja joskus päivisin.



Olen tänäaamuna ollut itkun partaalla: Tyttö pulauttelee/oksentaa KOKO ajan eikä oikein innostu edes imemään :( Sain hänet juuri ja juuri nukkumaan, pikkuraukan. Kuten aikaisemminkin kirjoitin jo varmaan viisitoista kertaa, meillä puklaillaan paljon. Pulauttelu väheni jo, mutta eilen ja tänään neito on puklannut ensin maitopulautuksia, sitten kokkareita ja lopuksi veden tai kuolan sekaista nestettä, jossa on viilinrippeitä muistuttavia kokkareita. Kai tuo sitten on normaalia... Mari, onko Dinan pulauttelu ollut samanlaista? Toiseksi minua stressaa (tai kolmanneksi koliikin ja puklailun ohella) se, että tyttömme haluaa koko ajan ja aina katsella oikealle. Neuvolassa terkkari komensi minua kiinnittämään vauvan kiinnostuksen vasemmalle puolelle. Olemme mieheni kanssa yrittäneet tehdä niin jo aikaisemminkin, mutta neiti vaan itsepintaisesti kääntää katseensa oikeaan - ei kai vauvan päätä nyt voi väkisellä alkaa käännellä! Yöllä olen nukkunut vauvan vasemmalla puolella, joten yöllä tyttö onneksi on kallellaan vasemmalle.



Imetyksestä on ollut taas puhetta - minullakin on jättitissit ja siksi istualtaan imettäminen on hankalaa.



Nyt tyttö alkaa itkeä. Jospa hän jaksaisi imeä aktiivisemmin nyt!



Katja ja Joulutyttö (huomenna tasan 2kk!)

Toivottavasti Frida sait unta ja nukuitte molemmat makoisat unet. Äitisi ei ilmeisesti ole enää teillä auttelemassa? Muistathan pyytää apua ennenkuin väsyt ihan lopullisesti? Tuo valvomisen määrä alkaa jo vähän huolestuttaa...

Yhdyn tuohon varoitukseesi kylmästä! Itse heiluttelin vaunuja parvekkeen ovenraosta ja vaan hetken eikä ollu ees pakkasta, mutta niin vain sain tulehduksen. Tai ihan tulehdukseen saakka ei ehditty, singahdin kuumaan saunaan ja heittelin hullunlailla löylyä, sitten niin kuumaan suihkuun kuin nahka kesti. Samalla hieroskelin rintaa. Sitten imetin just siitä tissistä niin kauan kuin Pinja vaan jakso ja vielä lypsin päälle. Sitten helpotti. Mutta olkaa varovaisia kylmän kans!

Ja heti ku tuntuu ettei rinta tyhjentyny kunnolla - lypsäkää. Se tukos on kans niin viheliäinen ku tissi on niin arka ettei koskea kestä.



SnowApple: meilläkin tyttö piti aina päätään oikealle ja oikein kurkotti päätään kauemmas minusta eikä millään suostunut kattomaan vasuriin. Mahallaan ollessaankin katsoi vinosti oikeaan yläviistoon. Puhuin tästä neuvolassa viimeksi (3kk) ja th sanoi vain että yrittää houkutella lelulla katse toiseen suuntaan tai sitten kun alkaa kääntämään pään äänen suuntaan niin sitten helistimellä. Ja just tuota nukuttamista vasemmalla kyljellä. Ollaan nukutettu millon milläkin kyljellä, yritetty laittaa tasapuolisesti kummallekin kyljelle... Nyt viikon verran Pinja on ite vapaasta tahdosta kääntäny päätään myös vasempaan.

Mulle tuli terkkarilla se käsitys että ei ole vaarallista - vielä.

Sellaista muuten voisit kans kokeilla että kannat eri kädellä. Mulla vauva aina vasemmalla puolen (oikea käsi pyllyn alla, vasuri tukee). Hankalaahan se on kantaa " väärinpäin" mutta silloin Pinja käänsi pään vasemmalle, poispäin minusta... haiseekohan henki vai eiköhän pärstä miellytä ;)

Mutta eiköhän se teilläkin korjaannu itestään, jahka joulutyttö alkaa kurkistella ympärilleen.



Mutta nyt alan valmistella itteeni lähtemään Selloon.



Mukavaa viikonloppua (hah, ihan ku en tulis tänne vielä kurkistelemaan - minusta on tullu oikea häirikkö...)



Toukkis ja Pinja sunnuntaina 15 viikkoa :O

Kiitokset Suiza ja Toukkis minunkin puolesta kaffitteluseurasta, oli virkistävää treffata ja tulla kaupungin humuun! Niin ajatella että muutaman kuukauden ikäero näkyy selvästi, Pinja oli tosiaan " iso" tyttö vaikka siis oikeasti onkin ihan pikkuinen. :) Riippuu vaan että mihin vertaa. En tiedä onko Toukkis sulle hyväksi nähdä näitä pienempiä ettei silmät vaan ala liikaa kiilua ja uusi vauvakuume iske päälle... ;)



Mitä vaarallista siinä muuten voi olla, jos vauva katselee vaan toiselle puolelle?



RouvaSukkula, minulla ei valitettavasti ole hirveästi vinkkejä tuohon imetykseen, mutta semmoinen lohdun sana, että mullakin sattui kauheasti imetys siinä alussa, no ensin olivat tietty rinnanpäät verillä (ja käytin niitä rintakumeja), ja muutenkin se imeminen oikein vihloi rinnoissa. Niskatkin olivat aivan jumissa huonoista imetysasennoista. Toinen nänni on myös minulla vähän eri mallinen kuin toinen, ja vauva ei oikein alussa osannut imeä siitä. Mutta sitten noin kolmen viikon jälkeen se imetys jotenkin loksahti kohdalleen, ja enää niitä kipuja ei oikein edes muista. Ajattelin myös siinä jossain pahassa vaiheessa että imetys on jotain aivan kamalaa!! Imetyksen alkaessa voi vieläkin olla vähän nipistelyä, se taitaa tarkoittaa että heruminen alkaa. Mutta enää se ei tosiaan satu. Toivottavasti sinullakin alkaisi helpottaa! Yhdyn kyllä tuohon reklamaatiolistaan. ;) Miksi synnytyksen ylipäänsä pitää sattua...?



Lenen pohdinnat oli hyviä, tosiaan, mitä tehtiin ennen muinoin jos esim. maito ei noussut.. Silloin tosin naiset taisivat olla aina raskaana ja kylä-/heimoyhteisöstä löytyi joku toinen juuri synnyttänyt imettämään. Mutta kyllä nais- ja lapsikato on mahtanut olla suuri, ja ihmiset ovat pitäneet aivan normaalina sitä, että synnytykseen voi menehtyä.



Voi että Olivera niitä Oliverin mahavaivoja, jaksamista! Tiedän että se on kurja tunne kun ei mitenkään voi auttaa toista kun se vääntelehtii mahaansa. Tai siis minä en ole oikein keksinyt hyvää tapaa auttaa silloin kun ne vääntelehdinnät alkavat. Kun mahalleen kääntäminen ei oikein auta, ei jalkojen pumppaaminen... Disflatylista tuntuu välillä olevan hyötyä (poksuja tulee), välillä ei. Luulen (ja toivon) kuitenkin että ei meillä ehkä mistään allergiasta ole kyse, kun vääntelehdintää on vain aamuöisin. Enempi voi olla jotain sellaista että yöllä tulee maitoa erilaisella paineella, ja joutuu haukkomaan ilmaa sekaan enemmän. Kunpa tietäisi.



Ja kunpa Fridakin pystyisit jossain välissä lepäämään! Uskottava kai on että vauvatkin voivat valvoa putkeen pitkään, meillähän oli enkka 15 h, jolloin oli menossa myös tehoimut. Sen jälkeen kyllä itketti. Ja sitten joka paikassa lukee että pieni vauva nukkuu n. 16 h vuorokaudessa.. Joopa!



Katja, meillä ei ole suurta pulautteluongelmaa, mutta silloin kun pulautuksia tulee, niin kokkareisia ne ovat, semmoisia pikku klöntsyjä tulee nesteen seassa. Olen ajatellut sen olevan normaalia. Jaksuja teillekin ja toivottavasti joulutyttö on tänään paremmalla tuulella. :)



curling muuten on hypnotisoivaa, tänään onkin tiedossa olympiailta kun tulee sekä curlingia että lätkää. heh, tuo toukkiksen linkki. :D



susumi & vaavi, huomenna 6 vkoa!

Heippa,



Uskomatonta kuinka päivä kuluu kuin siivillä, kun nukkuu puolillepäivin. Viime yönä annoimme sitten tytsylle korviketta kun olivat rinnat niin kipeät parin tunnin lutkuttelusta. Mies vihelsi lopulta pelin poikki klo 3 kun itkeskelin kivusta. Sitten tyttö seurusteli vielä tyytyväisenä tunnin, mutta nälkä tuli tyydytettyä. Tänään sitten pumppasin heti maitoa ensi yön tarpeita varten.



Kiitos myötätunnosta tässä rintojen kipeytymisongelmassani. Imemisasento on kuitenkin pikkuisella mitä todennäköisimmin oikea, sen tarkasti eilen ystävättäreni, kolmen lapsen äiti. Minulla varmaan on vaan niin herkkä iho (ja oikeassa rinnassa herkempi) että sen parkkiintumiseen menee aika lailla aikaa. Tänään on imetys sujunutkin jo vähän helpommin.



Minäkin ilmoittaudun mukaan maastoilemaan hevosen selässä kunhan olemme synnytyksestä toipuneet. Lantoinpohjanlihakseni ovatkin ihan hyvässä kunnossa ja ratsastus kuntouttaa ne varmasti myös näin synnytyksen jäljiltä. Mikä olisikaan tehokkaampaan jumppaa kuin itsensä nostaminen kevennykseen monta kertaa. Pitkät vatsalihakset ovat vaan kateissa ja tuntuvat epämiellyttäviltä.



Synnytys on muuten ihan oikeasti ollut nasiten suurin kuolinsyy vielä 1800-luvun Suomessakin. Naisillahan oli tapana käydä hyvästelemässä ystävät, tuttavat ja kylänmiehet kun synnytyksen aika alkoi lähestyä. Ja ajatelkaa, että suurin osa naisista synnyttävät vieläkin maapallolla yhtä alkeellisissa oloissa. Me olemme etuoikeutettuja länsimaisia naisia. Mutta siltikin olen sitä mieltä, ettei synnytyksen tarvitsisi sattua ollenkaan!!!



Nyt perjantai-illan viettoon oman kullan kanssa.



terv.

Sukkula & Astris 3vk

Vielä ehtii pinoutumaan ennen lätkämatsia! :)

Mies lähtikin jo " kylille" matsia katsomaan joten ollaan täällä vaan tytöt keskenämme kotosalla Suomea kannustamassa.



Dina kävi kylvyssä ja äiti saunassa ja nyt typykkä on nukkunut jo puolitoista tuntia.

Oltiin tänään Jumbossa treffeillä ja Dina viihtyi taas rattaissa istuskellen vallan mainiosti. :)



Snow Apple:

Kyllä, tutulta kuulostaa, Dina puklailee edelleen paljon, ruokailun jälkeen puklu on usein ihan maitoa tai kokkareista juuri viilin tms. oloista ja jos ruokailusta on kulunut pidempi aika niin puklu voi olla myös ihan kirkasta. Jos paino nousee eikä muita oireita tule niin kaipa tuo on ihan normaalia.

Mä huomasin muuten kans että Dina jossain vaiheessa (varmaan juuri tuossa iässä) katseli enemmän vain toiselle puolelle. Niinpä mä vaihtelin sitten aina juuri tuota nukkumispuolta koska useinhan vauva on kääntyneenä äitiin päin. Ja tietysti myös päiväsaikaan seurasin että saa kummaltakin puolelta virikkeitä ja tarvittaessa käänsin Dinan välillä toisten päin. (Dinalle oli telkkari jossain vaiheessa sellanen katseen vangitsija että muut virikkeet ei paljoa kiinnostanu.)



Onpas kyllä inhottavaa kun teillä niin monella on noin rankkaa nyt vauvojen kanssa. :( Tulee jotenkin huono mieli kun itellä on kuitenkin noin " helppo" lapsi ja ollaan säästytty kaikilta taudeilta yms. (kop kop, toivottavsti säästytään jatkossakin!) Olen kuitenkin hengessä mukana ja lähettelen täältä voima- ja tervehtymissignaaleja kaikille!



Ja anteeksi muuten että en pahemmin kommentoi muiden kuin vain muutamien asioita täällä. Johtuu siitä että tapasin nämä muutamat silloin viime kesänä ja heille on helpompi kommentoida ja heidän tekstit ja asiat muistaa paremmin kuin teidän joita en ole tavannut. (tämä on edelleen huono palsta kun kirjottaessa ei voi samalla katsella muiden tekstejä!) Yritän kuitenkin parantaa tapani! Olisi mukava tavata joskus uudestaan kaikkia, ehkä me joskus Dinan kanssa ehditään vielä mukaan. :)



Nyt matsia katsomaan!



T: Mari & Dina

Onpas ollut jännittävä olympia-viikonloppu :) Saa nähdä, miten Palanderin käy illalla pujottelussa. Imetys on tehnyt minusta tv-addiktin ja meillä tyttö viihtyy vielä kaksikuisenakin rinnalla usein puoli tuntia kerrallaan.



Miten viikonloppu on sujunut itse kullakin? Toivottavasti Oliveran Ollien vatsavaivat helpottavat, Frida olet saanut nukuttua, RouvaSukkulan imetys on vähemmän kivuliasta jne. Aina joku unohtuu listasta, joten viikonloppukysymykseni on tasapuolisesti kaikille 30+ esikoille :)



Mari: On ihan luonnollista kommentoida toisten viestejä enemmän kuin toisten. Ja ihminen muistaa paremmin ne, jotka on tavannut. Mulla on yleensä tosi hyvä kasvomuisti ja luulenpa muistavani esimerkiksi Susuminkin ulkonäön, vaikka Ompussa emme istuneet ihan vierekkäin ja sen jälkeen en ole 30+ esikoiden tapaamisiin päässyt (tosin toki Suizan ja Sonjan kanssa Kuusijärvellä!). Ompussa istuin muistini mukaan Fridan vieressä ja Shweatieta vastapäätä.

Minulla on vielä yksi pulauttelukysymys Marille: Nyt kun teidän Dina syö kiinteitä, onko puklaaminen vähentynyt?



Susumi: Meillä terkkari on pelottelijaluonne ja hänen mukaansa vauvan pää voi jäädä lituskaiseksi toiselta puolelta, jos vauva kääntää katseensa aina toiselle puolelle. Hmm... No, parina yönä olemme nukuttaneet tyttöä vasemmalla kyljellään. Kannan muuten omaa tyttöäni samalla tavalla kuin Toukkiskin, vasemmalla puolella. Pitäisi kantaa tasaisesti kummallakin, mutta on se vaan niin hankalaa.



Meillä on tänään ollut kiva päivä - odotan tosin kauhulla, jos koliikki-itku alkaa illalla. Kävimme Helsingin keskustassa koko pienen perheemme voimin ja harrastin shoppailua, joka oli niin terapeuttista. Tulikin ostettua kaikenlaista aina neuletakista juhlakenkiin ja Kanebon ripsiväristä vauvan yöpukuihin (56-senttiset ovat jo pieniä). Imetyskin sujui ok: Tyttö puklasi ja itki vain hetken ja on nyt kotona ollut oikea hymysuu.



Ja tänään on tytön kylpy- ja isin ja äidin saunailtakin.



:)



Katja ja Joulutyttö, tasan 2kk (iso tyttö jo!)

Huomista matsia ei varmaan uskalla eds katsoa... :/



Olinkin eilen sitten jo ajoissa katselemassa sitä matsia. ;) Luulin jostain syystä että se alkaisi jo klo 20 mutta alkoikin vasta klo 22. Noh, oli hyvää aikaa surffailla netissa, mutta enpäs sitten jaksanutkaan katsoa matsista kuin ekan erän ja sitten tuli nukkumatti. Mutta hyvinhän ne Leijonat pärjäsi ilman meikäläisen kannustustakin. :)



SnowApple: Kyllä Dina pulauttelee näitä soseitakin, mutta toki annammekin soseiden yhteydessä myös reilusti maitoa ja soseita menee kuitenkin vielä aika pieniä määriä.. Ehkä pulauttelu on kuitenkin vähäisempää sillon kun on syöty soseita tai velliä.



Jaahas, tyttö taitaa heräillä päikkäreiltään. Harvinaista, että tähän aikaan! Hän nukahti kun oltiin koirien kanssa ulkona tuossa neljän kieppeillä ja nyt vasta heräs. Hyvä! Tänään sitten vähän inhimillisempään aikaan yöunille.



Mukavaa lauantai-illan jatkoa kaikille! :)



T: Mari & Dina

Ihana mieheni valvoi tytön kanssa PUOLI KUUTEEN aamulla. Tytöllä taitaa tosiaan olla 25 tunnin vuorokausi, kamalaa. Lauantain vastaisena yönä minulla meni ehkä noin viiteen. Meillä on alkanut molemmilla pinna kiristyä ja parisuhde on koetuksella. Olen yrittänyt parhaani että mies jaksaisi: saa nukkua näin viikonloppuisin (ja isyyslomalla) ihan niin pitkään kuin nukuttaa, seksiä on (mikä on kyllä omakin etuni :-), olen hoitanut tyttöä noin 20-23 tuntia vuorokaudesta enkä ole esittänyt juuri vaatimuksia mitä kotona pitäisi tehdä. Mutta onhan se silti miehellä rankkaa kun pitää käydä töissä ja illalla kotona odottaa huutava vauva ja pahimmassa tapauksessa kuten tällä viikolla kuumeinen ja umpiväsynyt vaimo, ja mies haluaa itse vielä osallistua kotitöihin... No, nyt minulla on huomattavasti parempi olo kun olen kerrankin saanut nukkua! Tyttökin nukkui yhdeksään, vaikka imetin viimeisen kerran yhdeltä yöllä.



Mutta ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin, meillä S-elämä on saanut ihan uutta potkua. (Tämä on ihan kummallista, kaikki on mennyt juuri vastoin ennakko-odotuksiani.) Minulla oli halut huipussaan heti synnytyksen jäljiltä joten heti kotiuduttua käytiin hommiin, yhdyntää välttäen kylläkin, paikat kun EI olleet ihan siinä kunnossa vielä. Ja Frida-tädin seksiklinikan vinkki numero yksi: kokeilkaapa Ceridal-öljyä (apteekista), se käy ihan mihin vaan: mies voi hieroa pakkautuneita rintoja, saa laittaa alapäähänkin jos on kuivat limakalvot ja myös miehelle :-) Myös äitiyspakkauksessa ollut liukaste on hyvää. Kaksi viikkoa synnytyksestä onnistui yhdyntäkin, ja täytyy sanoa että Naistenklinikan kokenut kätilö on tehnyt hyvää työtä epparia ommellessaan ;-) Paikat on entistä ehommat, myös miehen mielestä. Olen kyllä jumpannut lantionpohjalihaksiakin, tosin viime aikoina vähemmän. Toinen mikä meillä tekee hyvää on ajan puute. Lakanoiden väliin on hypättävä aina kun siihen saa kaksi kertaa viikossa mahdollisuuden. Ja haluja ehtii kertyä kun niitä hetkiä odottelee :-)



Mutta nuo asiat jos mitkä on yksilöllisiä.



No menipäs intiimiksi mutta menköön.



Vielä imetyksestä: Minusta imetys oli myös alkuun jotain ihan kamalaa, ihmettelin kun äitini kertoi aina nauttineensa imetyksestä. Minusta oli hirveää kun ei tiennyt saako vauva tarpeeksi ravintoa ja sattui. Mutta nyt kun se sujuu, ymmärrän. On ihanaa kun voi tarjota pienelle ruokaa ja läheisyyttä. Nyt nautin imetyksestä ja vauvan läheisyydestä tosi paljon, tulee ikävä jos tulee pitkä tauko.



Nyt painun VIELÄ lisää nukkumaan, ihanaa!!



F & F päivää vaille 7 viikkoa

Frida, kyllä tunnut ottavan aika paljon vastuuta vauvasta, hattua täytyy nostaa. Mieheni palaa huomenna töihin, saa nähdä miten minä jaksan hoitaa vauvaa ainakin sen 22 tuntia vuorokaudesta... :-/ Onneksi on appivanhemmat hätäapuna, jos oikein vaikeaksi menee.



Kävimme tänään eka vaunulenkilläkin koirien kanssa (tosin lyhyellä sellaisella). Alkaa tuo alapää parantua, ja pääsin jopa tänään eka kertaa istumaan ruokapöytäänkin. S:n harrastaminen kyllä tuntuu vielä aika kaukaiselta ajatukselta. Täytyy sanoa RouvaSukkulan tavoin, että mieli tekisi, mutta kroppa ei tahdo...



Huomenna aion kävellä vaunujen kanssa neuvolaan asti. Siitä tulee parin kilsan lenkki. Meillä on ihan pikainen navan tarkistuskäynti (se muuten irtosi pari päivää sitten), joten taidan ottaa koirat mukaan reissuun. Ihanaa päästä kodin seinien ulkopuolelle...