Uusi naama palstalla esittäytyy =)
Varovaisesti olen tätä palstaa lueskellut ennenkin, nyt päätin rekisteröityä ja esittäytyä muillekin.
Olen 27v ja mieheni on muutaman vuoden vanhempi. Meille tämä lapsettomuus ollut pitkä projekti jo, vaikka vasta edellispäivänä kävin vihdoin hakemassa lähetteen TYKS:iin. Olemme puhuneet lapsesta jo vuonna 2002, mutta " kun ei tule, niin ei tule" . Tiedämme, " missä vika on" , olemme tienneet jo vuosia ennen kuin edes aloimme puhua asiasta - ja mieheni sitäkin ennen. Sen takia olemmekin hoitoon lähtöä viivytelleet tähän asti. Mutta varsinkin minulla vauvan kaipuu on kova, vaikka itselläni on " nuoruuden hairahduksen" jäljiltä jo lapsi. Pidän itseäni kuitenkin lapsettomana siinä mielessä, että en nykyisestä liitosta ole vauvaa saanut toivoeista huolimatta. Miehelläni kaipuu ei ole niin suuri - hän ehkä pelkää riskejä ja sitä, että jos yritämme ja mitään ei tulekaan. Voitte uskoa, että sitä pelkään minäkin.
No, vuosia asiasta olemme puhuneet ja olen jopa yrittänyt saada itseni uskomaan, etten lasta halua. MUTTA KUN HALUAN, enkä voi sille mitään!
Päätimme sitten, että haemme lähetteen ja menemme askeleen eteenpäin, varovasti katsomaan, mitä kulman takana on. Emme aio ruveta yrittämään vuosi kausia tai keinolla millä hyvänsä, mutta pidän yritystä siksi tärkeänä, ettei sitten vanhana tarvitse katua, ettei edes yrittänyt. Jos vauvaa ei tule, onhon minulla jo yksi joka muuten paitsi biologisesti on " meidän" . Ja tärkeintä on mieheni, häntä ei mikään korvaa, mutta olen niin kovin iloinen, että hän vihdoin lupasi edes yrittää =D
Nyt kovin jännittää se, koska saamme ajan (menee kai noin 6kk?) ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Kovasti toivon, että jokin hoitomuoto olisi olemassa (olemassa on, mutta toimiiko se:/ ) ja meidän perheeseen tulisi vielä joskus vauva. Vaikeaa olla toiveikas, kun pelkää, että pettyy, mutta kai tämä halu on biologiaa vain? ;) Vaikeaa olla myös toivomatta.
Esittäytykää te muutkin palstaliset - uudet ja vanhat.
Kommentit (3)
Olen 30v ja mieheni on 5kk nuorempi.Ollaan naimisissa ja miehellä on jo kaksi poikaa mutta haluamme ainakin yhden yhteisenkin.
Ollaan menossa neuvolalääkärin vastaanotolle ensi tiistaina ja sieltä sitten lähetetään eteenpäin.
Kovat on halut saada vauva ja mieheni on niin innoissaan että on nähnyt jo uniakin siitä että meillä on vauva.
Mutta jännittää ihan hulluna että millaseen hoitoon " joutuu" .Mulla ku selvis verikokeista ettei munasolu irtoa sillon kun sen pitäisi eli jotain mätää on mussa itessä ku ei ovulaatioo tapahu.
Mutta se nyt kait selvii sitte niissä sairaalan tutkimuksissa vai kuinka?
Mutta sen sanon että kovasti tähän perheeseen vielä lapsia odotetaan jopa ne " meidän" pojatkin odottavat vielä joko pikku siskoa tai - veljeä!Nuorempi oli ihan innoissaan ku meillä oli vanhassa kämpässä mun kamun pikku ukko hoidossa niin tulipa sanoon mulle että mä haluan tälläsen vauvan meille vielä.Olin siinä ihan puulla päähän lyöty ku 3v tulee tollasta sanoon mulle :)
Mutta kirjotelkaa taas jotain niin voi saada tietoo teiltäkin!!!
Heipä hei.
Minäkin siis ilmoittaudun tähän, sillä olen viimeksi kirjoitellut tänne joskus viime alkukeväästä, silloinkin tuonne vauvakuume-osioon.
Eli minä olen aika nuori teihin verrattuna, vm-86 eli 19 vuotias ja mieheni vm-84. Meillä on ollut yritystä takana tarkalleen ottaen 1v10kk, eli kohta kaksi vuotta. Viime kuussa sitten uskaltauduttiin tutkimuksiin, ja tulokset oli heti alkuunsa aika tyrmäävät. Miehelläni ei ole lainkaan siittiöitä. Tässä nyt alkujärkytyksen jälkeen yritetään porskuttaa etiäpäin, ja ensiviikolla tiedossa lääkärikäynti.
Haave omasta biologisesta lapsesta on kariutunut jo aika pahasti, mutta itsepäisyys on melkein tullutkin tilalle. Mehän se lapsi saadaa keinolla millä hyvänsä, oli se biologinen lapsi tai ei. Yhtä rakas joka tapauksessa.
Toivoisinkin kommentteja teiltä, keitä on vaivannut/vaivaa sama ongelma, azoospermia. Tietenkään en toivo että teitä ainakaan paljoa olisi :)
Olen lukenut tätä palstaa jo aika kauan, mutta nyt vasta uskaltauduin kirjottamaan itse.
Olen 26, mies 28, naimisissa ja ehkäisy jätetty joskus v.2003 alussa. Kaikki tutkimukset on jo käyty ja ensi kiertoon yritetäänkin inseminaatiota. Jänskättää ihan hulluna :) Olemme myös hoidossa TYKSissä. Miehen siittiöissä vähän häikkää, muuta ei ole löytynyt.
Nyt odottelen vain kuukautisia alkavaksi, jotta pääsee tikutteleen ovulaatiota ja kohti ensimmäistä hoitoa. Inssi tehdään luonnolliseen kiertoon. Kovin suuria odotuksia ei kuitenkaan ole, en usko että ekasta kerrasta tärppää... pettymyksissä olen vanha konkari ;)