Onko täällä naisia, joilla vain veljiä, ei siskoja? Millaisia olette?

Olin pitkään aika " kova" , enkä ymmärtänyt perinaisellisuutta ollenkaan. Pidin action-leffoista ja arnoldista ja clintistä. Harrastin judoa. Kannatin kuolemanrangaistusta. Olen kuitenkin aina meikannut, ja ulkoisesti olen selvästi nainen.



Olen ollut yhdessä mieheni kanssa 17 vuotta ja hän sanoi taannoin, että olen vuosien varrella pehmentynyt. Minä sanon, että se on kasvamista ja oman naisellisuuden löytämistä. Nykyään jopa uskallan itkeä - no, ainakin teoriassa.

mutta en minäkään ollut koskaan mikään poikatyttö (paitsi vaatteisasa oli joskus se kausi), mutta en myöskään ole kovin naisellinen (en laita kynsiä/hiuksia jne).

Nykyään kyllä olen ihan tietokonenörtti, kuten veljenikin tavallaan :D Kuitenkaan se ei varmaan johdu siitä, että minulla ei ole ollut siskoa.

Mutta en usko että olisin hetero, vaikka mulla olisi siskoja.

Meikit, vaatteet ja pojat on kiinnostaneet. Musiikkimaku on meillä sisaruksilla kaikilla ihan erilainen. Autojen rassaaminen ei ole kiinnostanut koskaan ja harrastuksetkin on olleet tanssi, partio ja ratsastus jonkin aikaa, ei siis mitenkään poikamaisia.

Itse olin pienenä todellinen poikatyttö, vasta lukiossa aloin pukeutua naisellisesti ja nyt olen mielestäni naisellinen.

mutta en oo koskaan ollut poikamainen, päinvastoin.

ja olen miesvaltaisella alalla ja menestyn.



pienenä en suostunut käyttämään hametta enkä mekkoa. Olin poikamainen.

huomasin vasta kakskymppisenä että naisellisuus on hieno asia.

Siihen asti olin melko jätkämäinen.

olen " hyvä jätkä" ja monet miehet sanovat, että olen huomattavan paljon mukavampi kuin useimmat naiset, en nalkuta niin helposti.



Tulen huomattavan paljon paremmin toimeen miesten kun naisten kanssa, naiset kun keskimäärin ovat suht kusipäitä ja puukottavat selkään tilaisuuden tullen.



Toivon todella, että pikku tytöstäni tulee enemmän poikamainen kuin sellanen kikattava bimbo, toivottavasti isoveli hoitaa osansa ;) Kolmannen lapsen hankkisin jos olisin 100% varma, että se on poika, valitettavasti sitä varmuutta ei ole, joten meidän lapsimäärä jää tähän kahteen.

silti muuten olen suht naisellinen, pukeudun naisellisesti, huolehdin hiuksistani ja meikkaan, olen naisvaltaisella alalla, itken jne. mutta sellaista nalkuttavaa joka asiasta nokkiinsa ottavaa akkaa musta ei luojan kiitos ole tullut

Muuten olen ollut ja olen vieläkin erittäin naisellinen.

Lapsena olin aika poikamainen jo ihan käytännön syistä kun kotona oli niin paljon poikien leluja/leikkejä ja vaatteetkin perin isoveljeltä. Nyttemmin olen ihan tavallinen maikkaava hameita käyttävä nainen enkä mitenkään ihaile maskuliinisia juttuja, päinvastoin, oma mieheni on aika lailla vastakohta veljiin ja isääni nähden.



Vaikka olen ihan hyvissä väleissä veljieni kanssa olen kuitenkin aina toivonut siskoa. Sekin harmittaa kun omat lapseni eivät ole kovin läheisiä veljieni kanssa, enot eivät koskaan tule lastenhoitajiksi tai jaa lapsiin liittyviä asioita samalla tavalla kuin siskot.

kuin sellaiset, joilla on vain siskoja. Ts. totuttiin veljien kanssa painimaan enkä karta tällaista leikkimielistä matsausta nykyäänkään. Tulen myös toimeen paremmin miesten kuin naisten kanssa.

Vierailija:

Lapsena olin aika poikamainen jo ihan käytännön syistä kun kotona oli niin paljon poikien leluja/leikkejä ja vaatteetkin perin isoveljeltä. Nyttemmin olen ihan tavallinen maikkaava hameita käyttävä nainen enkä mitenkään ihaile maskuliinisia juttuja, päinvastoin, oma mieheni on aika lailla vastakohta veljiin ja isääni nähden.

Vaikka olen ihan hyvissä väleissä veljieni kanssa olen kuitenkin aina toivonut siskoa. Sekin harmittaa kun omat lapseni eivät ole kovin läheisiä veljieni kanssa, enot eivät koskaan tule lastenhoitajiksi tai jaa lapsiin liittyviä asioita samalla tavalla kuin siskot.

Mä olen tykännyt olla perheen ainoa tyttö. Mun veljet ja heidän tyttöystävänsä ovat olleet lapsenlikkoina meillä.

Itse olen perinaisellinen. Onhan sitä varmaan joku poikatyttö-vaihekin jossain vaiheessa käyty läpi.

hoitavat lapsia! Ei voi yleistää. :) Mulla ei ole siskoja, vain veljiä, vanhempia ja nuorempia. Kaikki ovat lapsiani hoitaneet. Olenkin ainut sisarusteni joukossa jolla lapsia. On yksi eno hoitanut lapsia jopa enemmän kuin vuorokauden putkeen.



Vaikeaa kuvitella, että yhtään läheisempi olisin jonkun siskon kanssa kuin nyt veljieni!

Mutta mä en näe naiseutta rajoittavana tekijänä, kuten monet tuntuu tekevän tässä ketjussa (nalkuttavat, bimbot...). Musta naiseus on parhaimmillaan sitä, että voi tehdä mitä vaan. Mä olen rakentanut legolinnoja siinä missä leikkinyt barbeillakin, tehnyt puutöitä ja lellinyt kissanpentuja.



Veljet on kyllä varmaan vaikuttaneet siihen, että tulen toimeen miesten kanssa tosi hyvin. Osaan nähdä heidätkin ihmisenä, enkä eläimellisinä panokoneina (vaistojensa varassa jne. tiedättehän?). Mutta en mä ole kuvitellut pitkään aikaan, että voisin olla yksi jätkistä. Olen sen näköinen ja oloinen nainen, että se sukupuolikysymys tulee aina suhteissa miehiin esille. Mutta useimmiten siitä pääsee sitten ylikin, onneksi.

kuinkahan moni oikeasti toteuttaa lapsuudessaan mitään tiukkoja stereotypioita? Ja näkeekö lapsi itsensä eri tavalla / muistaako eri asioita kuin aikuinen?

Toinen heistä on homo. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että se olisi vaikuttanut muhun mitenkään. Ja veljeni on ollut homo ihan pienestä pitäen. Enkä usko sen johtuvan siitä, että hän on pienestä asti pyörinyt tyttöjen leikeissä mukana.