Kummilapsen vanhemmat odottavat meitä aina kylään heille, meille kun on liian pitkä ajomatka ja bensa on kallista.
Minusta olisi kuitenkin mukava, jos hekin kävisivät joskus meillä, sillä ei meillä ole sen mukavampaa matkustaa tunti autolla pienen lapsen kanssa tai bensa sen halvempaa täällä meidän kotipaikkakunnalla. Aikaisemmin, ennen lapsia vierailimme aina vuoronperään toistemme luona ja hauskaa oli. Nyt kun meistä tuli kummeja, vierailukuvio on jämähtänyt tällaiseksi. Onko tosiaan niin, että kummit ovat aina velvollisia matkustamaan kummilastensa luokse jos haluavat heitä tavata?
Kommentit (6)
se matkanteko kuin ilman lasta. Minusta taas on ihan pönttöä, että meidän pitäisi aina mennä anoppilaan 600 kilsan päähän kahden pienen lapsen kanssa. Päinvastoin ei onnistu ja sitten vingutaan, että ei nähdä tarpeeksi. Meillä vielä isot tilat, heillä pieni kaksio ja aina on oltava yökylässä kun sinne asti mennään. Ja anopilla vielä ihana taipumus kutsua puoli sukua sinne meitä pällistelemään yhtä aikaa. Huoh.
Aikasemmin meilläkin toimi vastavuoroisuus, siis ennen kuin lapset syntyivät. Meiltä ei maaseutu ahdista eikä heitä kaupunki, olemme kummatkin asuneet molemmissa paikoissa. Kait kummilapsi vanhempineenkin voi joskus olla tapaamisissa aloitteellisia ja hoitaa yhteydenpitoa?
Heille muka matka helpompi kuin meillepäin. Mä en tajua miten se tie muuttuu siitä kummasta suunnasta tulee. Sukulainen on kaupunkilainen ja minä maalla asuva entinen kaupunkilainen.
Vierailija:
Heille muka matka helpompi kuin meillepäin. Mä en tajua miten se tie muuttuu siitä kummasta suunnasta tulee. Sukulainen on kaupunkilainen ja minä maalla asuva entinen kaupunkilainen.
Vierailija:
Vierailija:
Heille muka matka helpompi kuin meillepäin. Mä en tajua miten se tie muuttuu siitä kummasta suunnasta tulee. Sukulainen on kaupunkilainen ja minä maalla asuva entinen kaupunkilainen.
Minä olen tosi huono maantieajossa. Lähden omalla autolla kehä III ulkopuolelle vain jos on pakko, varsinkin talvella. Ajattelee kai, että kaupungissa voitte samalla hoidella joitain asioita, mutta he käyvät maalla vain teillä.
Anoppi muutti maalle ja hänellä on tämä vuoroin vieraissa periaate. Ja huomaan ajattelevani juuri noin, että helpompi se on hänen tänne tulla kun meidän raahautua maalle. No, hän on yksin, meillä lapset eli on tässä ihan käytännön puolikin.
En ole kehdannut sanoa, että maaseutu ahdistaa minua talvella aivan kamalasti. Minulle on kauhea stressi mennä sinne pimeyteen. Ja tällä tarkoitan sitä, että en ennen ole tajunnut, miten piemää voi talvella olla kunnassa, missä säästetään katuvaloissa. Mutta tajuan tätä kirjoittaessa, että ehkä kaupunki ahdistaa anoppia talvella samalla tavalla. On näet maalta kotoisin, vaikka asuikin kaupungissa vuosikymmenet.