IVF/ICSI vko 35-36 uusia kuulumisia

Minulla täällä ensimmäinen työpäivä ja yritän salaa laittaa edes yhden viestin tänne...



Kuten varmaan luitkin, niin minun kaksi alkoita otti ja lähti :-(



Nyt olen uudella kierroksella, ja toivottavasti punktio viikolla 40.



Mulla oli silloin aluksi olo, että olin raskaana, mutta sitten suunnilleen 6 päivää sitten kaikki muuttui, ja homma oli sillä selvä. Se pieni vuotelu oli sitten kuitenkin merkki huonosta... Mun väsymys katosi, päiväunia ei tarvinnut enää nukkua, kaikki oli ihan normaalia.



Nyt menkat suunnilleen ohi ja odottelen innolla, miten puregon+menopur tällä kertaa puree minuun.



Toivotaan kuitenkin sinulle vielä parasta! Toivo ei ole mennyt!

SaraMaarikalle tsemppiä ja plussaonnea uuteen hoitoon. Nopeasti pääsittekin taas yrittämään!



Syystuulin ajatukset olivat kuin omani.

Itselläni on tosi sekavat ja surulliset fiilikset. En usko, että kaikki on ok. On sellainen olo, että muutama päivä sitten sikiön kehitys lakkasi, kun kaikki vähäiset r-oireet hävisivät. Olen ihan hermoromahduksen partaalla, kun mietin koko ajan kaikkia mahdollisia asioita. Onneksi ultra on ensi viikon tiistaina, joten silloin viimeistään tiedän missä mennään. Olisihan se ihme, että meille eka ivf toisi sen vauvan.



Minulla ei enää oikeastaan ole oireita ollenkaan. Eilen alkoi hartiakipu, joka jatkuu edelleen. Luin jostakin, että se on merkki KU:sta. Voi itku.

Väsynyt olen silloin tällöin, kovastikin, mutta se voi johtua muustakin kuin raskaudesta. Pahoinvointia ei ole. Enpä ole ennen toivonut näin paljon oksentavani :)



Olen tosi pahoillani, että tästä viestistäni tuli nyt niin negatiivinen.

Pelottaa ja masentaa jo nyt ajatuskin. Ehkäpä jo huomenna ajatukset ovat toiset.



Kaikille hyvää alkanutta viikkoa! Kuulisin miellläni myös muilta, että miten teidän raskaus on jatkunut plussaamisen jälkeen - onko uusia oireita?



- tuulia (mahdolliseti 5+6)

Ei tätä kestä, vaikka olisi kuinka varautunut. Viime viikkoinen vuoto johtui varhaisesta keskenmenosta. hCG-pitoisuus oli tippunut 26 IU/l.



Kunpa näitä lähipiirin vauvauutisia ei tulisi enää. Eilen kuulin jälleen yhdestä lähipiiriin tulevasta vauvasta (laskettu aika jouluaattona). Tuntuu, että viikko ilman uutta vauvauutista ei ole mikään viikko. Tällä hetkellä ei vois tuntua pähemmalta. Miksi elämä on näin epäoikeudenmukaista? Miksi meidän pienokainen ei saanut elää?



Ensi viikolla on lääkäri, jossa suunnitellaan jatkoa eli tulevia PAS:ja. Tosin yhdet normaalit kuukautiset pitää tässä välissä odottaa, joten joulu on hyvin lähellä sitä, kun voisimme päästä seuraavaan yritykseen eli saapa nähdä meneekö ensivuoden puolelle, ennen kuin mitään tapahtuu.



Anteeksi, että tää viesti on vähän sekava, mut kyyneliltäni ei oikein saa ajatuksia kulkemaan.



Toivotan teille muille plussanneille turvallista 9 kk:n matkaa!

Tuulia73: yritä ihmeessä vain sinnitellä - jos vuotoa ei ole, niin kaikki voi olla ihan hyvin! Kyllä se voi ekastakin jo tärpätä! Huolehtiminen ei auta, vaan yritä pysyä positiivisena. Niinkuin klinikkani kätilö sanoi, pitää vain yrittää elää normaalisti, sillä itse ei voi alkion elämään vaikuttaa. Hän elää omaa elämäänsä ja selviytyy, jos on selviytyäkseen - olin nimittäin ihan paniikissa aikoinaan ja yritin kysellä kaikkia kikka kolmosia, millä voisin itse varmistaa, että alkio sinnittelee...



sk-78: olen todella surullinen puolestasi :-( *hali*

Vuotelu tietenkin vähän enteili tätä, mutta ei se ollut 100% varmaa. Vielä kurjempaa on tietenkin se, että uutta hoitoa joutuu nyt odottelemaan. Toivottavasti kuitenkin pääset uuteen alkuun tämän vuoden puolella!



Itsellä nyt piikityksiä kolmatta päivää, eka ultra perjantaina. Sitten taas nähdään, missä mennään. Toivottavasti tämä kierros osoittautuu hyväksi! Olen jo laskenut potentiaalisen lasketun ajankin, jos punktiot osuu kohdalleen :-) Olen ihan toivoton optimisti näissä hoidoissa aina. Kuvittelen joka kerralla onnistuvani... Noh, kerran jo tärppäsi. Vauvaani on kyllä todella ikävä näiden hoitojen aikana, ja perjantaina kun nega iski, niin itkin aika lohduttomasti. En negaa, vaan ensimmäisen vauvani menetystä. Hän oli niin täydellinen pikkuinen vauva.... Noniin - iloisempiin asioihin! Uutta hoitoa ei auta yhtään itkun tuhertaminen ja epätoivo.



Eli kaikille meille: paljon voimia jaksaa näitä piinailuja! Tämä ei todellakaan ole kovin helppoa...

SK-78:lle pahoitteluni ;-( Toivottavasti pääsette passiin vielä tämän vuoden puolella.



Syystuuli ja Tuulia73! Oireista sen verran, että minulle kaikki ympärillä olevat koko ajan selittävät että mitään oireita ei tosiaan tässä vaiheessa vielä tarvitse olla! Toisilla ei ole koko raskauden aikana. Olen yrittänyt itse ajatella, että joidenkin keholle raskaus vaan sopii eikä aiheuta mitään oireita. Osa naisistahan sanookin että olivat elämänsä kunnossa odotuksen aikana. Toiset taas ovat tosi " sairaita" koko ajan. Itsekkin olen välillä epätoivoinen, mutta yritän pitää yllä positiivista mielialaa. Ja hei, eikö nuo mielialojen vaihtelutkin kuulu raskausoireisiin ;-) ! Minulla on rinnat arat, parina yönä on ollut huono olla ja vähän välillä palan tunnetta kurkussa. Mutta nuo muut (lukuunottamatta rintojen arkuutta) voivat johtua myös jostain muusta. Satunnaisia nipistelyjä on kohdun kohdalla, mutta ei läheskään niin paljon ja usein kuin alussa. Minä joudun odottamaan ensimmäistä ultraa vielä melkein 2 viikkoa! Välillä tuntuu että siihen on ikuisuus. Paljon olen miettinyt sitä, että lapsettomuuden myötä minun on paljon vaikeampi uskoa ja luottaa siihen että kaikki voi mennä hyvin. Vähän ajatuksella: " miksi nyt onnistuisi kun tähänkin asti kaikki on mennyt pieleen" . Juuri ystäväni kanssa eilen pohdittiin sitä miten lapsettomuus on niin paljon muutakin kuin vain se puuttuva lapsi. Miten se vaikuttaa kaikkeen elämässä.



Nyt hännät pystyyy naiset! Ehkä me uskomme tämän todeksi vasta siinä vaiheessa kun kätilö sanoo että rouva ponnistaa nyt vaan, sieltä on lapsi tulossa!



Loviisa

olen niin pahoillani, miksi elämä on liian usein epäoikeudenmukaista... näihin saa harvoin vastauksia. Voimia kovasti, jaksamista aloittaa uusi hoito, kun olet siihen valmis.



SaraMaarikalle toivon myös onnea tähän uuteen hoitoon, olipa hyvä että pääsit näin nopeasti uudelleen.



Syystuulin ja Tuulia73:n viesteistä löysin paljon omiakin tuntemuksia. Itse olen myös vähän huolissani " oireettomuudesta" . Huono olo on tosin vähän vaivannut. Puhuin eilen lääkärin kanssa puhelimessa, ja hän kysyi vointia ja oireita. Kysyi myös onko rinnoissa ollut aristusta. Tämän jälkeen olin vähän hermoheikkona ja yritin keksiä, että onko arkuutta " riittävästi" . Mielestäni ei ainakaan tuntuvasti, ovat ehkä hiukan suurentuneet kylläkin. Alavatsassakin tuntuu pientä nippailua / vihlontaa välillä. Olen toisista lähteistä löytänyt, että kuuluisi asiaan, mutta toisista lähteistä taas lukenut, että alavatsakivut alkuraskaudessa voivat viitata keskenmenoon tai kohdun ulkopuoliseen. En tosin ole kärsinyt mistään kovista vatsakivuista. Pelottavaa kuitenkin , jos jotain on tapahtunut huonoon suuntaan.



Ens viikolla olis ollut maanantaina ultra, mutta jouduin siirtämään keskiviikkoon työjutun takia. Joten lisää odottelua siis...puuh.



Lugeja jatkan vielä ultraan asti, annostus puolitettu.



Tälläisiä kuulumisia, Loviisan viesti oli sentään kannustava, kai tässä pitäisi itsekin hiukan tsempata tätä hermoilua :).



Hyviä vointeja kaikille,



Liina

Piti vielä sanoa, että olipa mukavaa, kun teit Syystuuli tämän uuden pinon, itselläni oli tässä jo jonkin aikaa sellainen tunne, etten nyt kuulu minkään " otsikon alle" kun en ole vielä uskaltautunut plussaneiden puolellekaan. Pääsee taas vaihtamaan kuulumisia :).



Olen tässä hermoillessani miettinyt, voisinkohan saada uuden verikokeen, kun yli viikko kuitenkin jo kulunut edellisestä, ja olisi kiva nähdä onko hcg jatkanut nousua ja onko tarpeeksi korkea edelleen... Onkohan se mahdollista? No kai kaikki on mahdollista yksityisellä, mutta pitävät mua kyllä varmasti kovin hätäisenä. Pitää miettiä nyt...



Liinakko

Oon nyt ollut palstatauolla jo monta viikkoa mutta nyt on kyllä pakko purkaa näitä tuntoja täällä. Eli meille tehtiin ensimmäinen IVF (tai oikeastaan ICSI) viikolla 35. Nuo kaksi viikkoa sen jälkeen oli mulle ihan tajuttoman raskaita ja aika meni niin hitaasti kuin se vain on mahdollista. Mutta piina loppui jo pari viikkoa sitten negatiiviseen raskaustestiin. Sen jälkeen vuotokin alkoi parin päivän päästä, ja yhdessä hoitajan kanssa oltiin sitä mieltä että ne ovat olleet ne luget jotka on pitäneet vuodon poissa niin pitkään. No suru oli mitä suurin. En tajunnutkaan kuinka paljon odotin plussatulosta ja kuinka suuri pettymys se nega oli. En kertakaikkiaan jaksanut edes tänne kirjoittaa. Jo siinä oli tekemistä että pystyin olla töissä itkemättä.



Mutta tosiaan menkat tuli ja meni mutta mulla oli vähän sellainen höntti olo. Ja vielä menkkojen jälkeenkin tuntui niinkuin olisi menkat tuloillaan alavatsaa jomotti just samalla lailla. Sitten vielä nyt sunnuntaina 4 päivää menkkojen loppumisen jälkeen alkoi tulla tuhruvuotoa ja ihmettelin tosiaan koska mulla ei oo sitä koskaan tullut. Joten hullu kun olen, niin päätin tehdä tänä aamuna raskaustestin (vaikka mieheni vähän naureskelikin). Päätin tehdä sen lähinnä siksi että en ainakaan kuvittelisi mitään. Ja siitä testistä pamahti elämäni ensimmäinen plussa!! Ei voisi olla epätodellisempaa oloa.. no soitin heti klinikalle ja lähettivät mut verikokeeseen. Sitten iltapäivästä sain kuulla että tosiaan tulos on ihan normaali niinkuin tähän aikaan raskaudesta kuuluu ollakin. Torstaina nyt meen sitten ekaan ultraan ja silloin pitäisi jo kuulemma näkyä sydämen lyönnit. Saas nähdä, nyt on niin epätodellinen olo.. Jonkun pitäis nyt nipistellä mua kovasti että nukunko vain. No torstaina tuo nyt sitten selviää. Eipä ainakaan kauaa tarvitse jännittää tuota ultraa kun se on jo noin pian.



Näinkin siis voi käydä. Näköjään.. oon edelleen ihan hölmistynyt.. (ei vissiin pitäisi ostaa noita kaikkein halvimpia testejä jos niiden tuloksiin ei voi viellä piinapäivänä 15 luottaa..)



Onnea kaikille plussanneille, ja erityisesti voimia kaikille joille iski se negatiivinen tulos, se vei ainakin mun mielialan niin todella matalaksi..



t. Pewina, jolla kp 12 muuttui raskausviikoksi ..(hui en uskalla vielä laskea)

Siis kertakaikkisen uskomaton juttu sinulla, ei voi muuta kuin sanoa, että, sylintäydeltä onnitteluja sinulle plussasta :) Hienoa, että näinkin voi käydä!!!! Turvallista odotusaikaa sinulle.



Onnea!!!!



Syystuuli ja mussukka rv 5+0 (toivottavasti)

...ja menin apteekkiin ja ostin uuden raskaustestin!!!! Kyllähän siihen heti samantien pompsahti kaksi viirua, mutta.... olo ei helpottunut yhtään! Voihan pöhköjen pöhköpää, tällainen höpsö minä sitten olen ;)



No, jos jotain " positiivista" niin saimpahan nähdä uudellleen ne ihanaiset kaksi viirua ;) Hih, hih....



Välillä oireet katoaa lopullisesti, mutta illan tullessa äklöttää ja olo on kuin kuumeisella... ja taas oireet katoaa. Ja kun sitten aamu koittaa, niin mietityttää, että olikohan niitä oireita ollenkaan, vai kuvittelinkohan kaiken...... aaaaaaaaarghhhh!!!!!!!



Höppänä, mikä höppänä!



Nyt on nälkä... eikun syömään ;)



Ihan pöhkö Syystuuli rv 5+0

Ja onnea plussasta - uskomatonta mitä voikin tapahtua!



Syystuuli: minäkin tunnustan viime viikolla ostaneeni r-testin ja tehneeni sen. Ostin vieläpä predictorin,joka ei ole niin herkkä testi. Todella vahvat ympyrät tuli! Toisaalta se mittaa vain hcg-arvoa, joka voi olla hyvin korkea vaikka raskaus on keskeytynyt (ku).



Tänään on paljon positiivisempi päivä kuin alkuviikko konsanaan.

Öklöolo on tullut! Ei varsinaisesti ole pahoinvointia, mutta koko ajan on etova olo (helpottaa kun syö jotain). Hedelmiä ja kaikkea raikasta tekee tosi paljon mieli. Mehujäästä on tullut lemppari.



Ensi viikon tiistain ultra kyllä jännittää. Enää viisi päivää... Ihan kuin laskisi päiviä jouluun :)



Pikkutintistä ei ole kuulunut pitkään aikaan? Huhuu -mitä kuuluu?



Terkuin, tuulia 6+1

...vielä verikokeella, kun niin hermostutti :). Eilen soittelin lääkäriin ja tänä aamuna sitten istuin klo.8. verikokeessa. Iltapäivällä tuli tulokset ja hoitaja sanoi, että hcg oli kehittynyt raskausviikkoihin katsottuna juuri niin kuin pitääkin, ja hiukan keskiarvon yläpuolella, kaksosten mahdollisuus on olemassa. Ja ainakaan ei ole mennyt kesken. Testiin menin siis, kun ei juuri ole oireita.



Mutta nyt sain taas levollisen mielen itselleni vähäksi aikaa ja jaksan luultavasti hyvillä mielin sen viikon vielä odotella ultraa :). Toivottavasti silloin pikku sydän (tai sydämet) sykkii.



Tervetuloa muuten mukaan pewina, ihania ylläreitä tollaiset lopulta! Joko oot raskausviikkoja laskeskellut?



Liinakko

Ihanaa Liinakko, jos sinulla on kaksoset! :-) Tuplaonni kerralla...



Itse soittelin maanantaina klinikan kätilölle ja kyselin, että lähdettiinkö tässä nyt sitten kuitenkin liian nopeasti uuteen hoitoon, ja olisko nyt sitten ollut teoreettinen mahdollisuus, että olen raskaana. Se kätilö kyllä sanoi, että lääkäri on kyllä tiennyt mitä on tehnyt, kun on lähtenyt uuteen hoitoon, mutta totuus on, että on ollut sellaisia tapauksia kuin minä, jotka on testanneet 5 päivää pregnylistä alhaisia arvoja, ja joilla on ollut vuotoa ja sen jälkeen kuitenkin on huomattu, että ovat raskaana...



Kääks... nyt sitten ei odotettu mun kohdalla sitä, että olisi varmistuttu, että hcg laskee, vaan lähdettiin heti uuteen hoitoon... Noh, kuulemma uusista piikityksistä ei ole haittaa, jos olisinkin raskaana. Tämä on kyllä äärimmäisen pieni todennäköisyys, uskoisin.



Perjantaina ultra... Siinä varmaan näkyy, mitä alkiolle on käynyt + sitten tietenkin uuden hoidon onnistuminen. Minullahan on vaikea nyt saada kroppaa reagoimaan hoitoihin sektion jälkeen.

Kiitoksia kaikille onnitteluista.. En kyllä itsekään muista oonko koskaan ollut näin onneni kukkuloilla. Hirveesti vain pelottaa huominen ultra. Mulla kuitenkin oli ne mielestäni-normaalit-menkat tässä välissä joten saan vain päähäni kauhukuvia mitä kaikkea voi olla pielessä. No onneksi tosiaan selviää jo huomenna. Uskaltauduin jo ruveta laskemaan noita raskausviikkojakin mutta se homma jäi vähän kesken kun en oikein tiedä mistä alkaen ne lasketaan kun on tehty ivf. Edellisistä menkoistako? Niistä tulisi tänään ilmeisesti sitten rv 5+6. Vai lasketaanko ne jotenkin suoraan tuosta siirrosta? On se hassua, lähes 3 vuotta on jo mennyt tähän projektiin eikä koskaan oo vielä saanut miettiäkään moista että miten noita viikkoja lasketaan :). Olo on silti vieläkin vähintäänkin epätodellinen. Pelkään vieläkin että kohta herään todellisuuteen ja oon nähnyt vain ihanaa unta.



Terkkuja, pewina

Moi vaan!

SaraMaarika: Ei tässä vielä uskalla kuitenkaan mitään iloita, rauhallisesti katsellaan ja annetaan ajan kulua. Mutta meniskin vaan niin, joka hetkee tässä hermoillaan ja odottaminen ja päivien laskeminen ei kai lopu koskaan :). Mullehan siirrettiin kaksi alkiota, että saa nyt nähdä sitten ensi keskiviikkona kuin on käyny.

Laitan pewinalle eteenpäin sen sun viestin siitä raskauskiekosta, kun oli niin hyvä linkki :).

Voimia ja hyviä muniksien kasvattelu hetkiä, db.

pewina: Laitoin tähän alle SaraMaarikan aiemmin laittaman viestin, jossa linkki raskausviikkojen laskemisesta ja ohjeetkin. Tosi hyvä linkki :).

Liinakko

______________________________________________________

SaraMaarika - 21.09. 13:55

Raskausviikkolaskenta

Hyvä sivu raskausviikkolaskennalle on seuraava:

http://www.oys.fi/index.php?option=com_w rapper&Itemid=111

siinä valitaan valikosta että raskaus lasketaan

-hedelmöittymisen perusteella (siis päivä punktion jälkeen!)

ja sitten laitetaan ko. päivä päivämääräkenttään ja kone laskee

- raskauden keston nyt

- jäljellä olevan määrän

- pvämäärä jolloin sydänäänet todettavissa

- Biokemiallisen seulonnan päivät

- niskaturvotusseulontapäivät

- rakenneultraäänitutkimuspäivät

+ antaa lasketun ajan

Eli periaatteessa raskausviikot lasketaan aina viimeisistä kuukautisista (IVF tilanteessa default 28 päivää), jolloin jos hedelmöitys on ollut.

Pewinalle onnea ultraan - odottelemme kuulumisia!

Minua itseäni kyllä jännittää ultraan meno...



Tekisi mieli itsenikin käydä uudessa veritestissä, kuten Liinakkokin teit. Hienoa, että hcg oli noussut suhteessa raskausviikkoihin. Ajatella, jos tuleekin kaksoset?



Itse käyn tänään ostamassa r-testin ja teen sen iltapäivällä. Hullua sanon minä, mutta... Yö meni ravatessa vessassa. En nukkunut juurikaan kello 03-05 välillä, joten olo on tosi väsynyt.

Nälkäkin on kauhea, mutta ei tee mitään mieli syödä. :):)



- Tuulia 6+2

Pewina! Uskomaton ja suorastaan hurja tarina Sinulla! Onnea!



Täällä oma napa on vaihteeksi nyt omasta mielestään liian oireeton... No rinnat on arat, mutta koko ajan herää kysymys että pitäiskö olla enemmän?! Pahoinvointia ei ole tai kaikki mikä ehkä on, on mielestäni selitettävissä jollain muulla. Enkä kyllä tiiä edes onko mitään. Niin ja alamahassa kohdun kohdalla on nipistelyä pitkästä aikaa. Toisaalta se tuntuu hyvältä merkiltä (kohdun kasvua?) ja toisaalta pelottaa. Melkein tekis mieli käydä taas otattamassa hcg. En vaan taida kehdata kun täällä ei niitä mahdollisia otattamispaikkoja ole kuin yksi. Pakko olis vaan rauhoittua ja nyt itekkin jaksaa uskoa siihen että raskaus voi tosiaan olla oireetonkin. Ai että sitä on helppoa hokea muille, mutta uskoa siihen itsekkin on ihan toinen juttu ;-) Onkohan tämä toivon ja epätoivon vaihtelu nyt niitä kuuluisia raskauden mielialanvaihteluita?! Ultraan on vielä mulla 1,5 viikkoa...



Eipäs muuta.



Loviisa

Mua jännittää ihan sikana, miten huomisessa ultrassa käy... mikä on tuomio... toimiiko munasarja enää ja jos, niin kuinka paljon. Näkyykö viime viikon epämääräisen haamuviivan alkiota vielä? Sekin jännittää, vaikka vastaus lienee, ettei näy...



Nyt takaisin töihin - tulee vaan tämä juttu välillä mieleen...

Tulin juuri ultrasta ja epätietoisuus senkun jatkuu. Tai ne sen verran saatiin selville, että kohdussa tuo alkio majailee, mutta oli vielä ihan liian pieni ollakseen 6-viikkoinen niinkuin viikkojen mukaan olisi pitänyt olla. Eli luultavasti on käynyt niin että alkio on kiinnittynyt vasta monta päivää siirron jälkeen. Sen sijaan itse alkiota ei ultrassa edes kunnolla näkynyt, pussi vain. Lääkäri ei osannut oikeastaan sanoa mitä tulee käymään, tuntui siltä että yritti valmistaa mua henkisesti tulevaan keskenmenoon. Ensi viikolla pyysi tulemaan uudestaan käymään, mikä on mulle mahdotonta koska oon menossa työmatkalle kreikkaan koko viikoksi. Sitten vielä kysyi pystynkö luistamaan siitä. Enkä nyt oikein tiedä mitä tehdä. Ehkä pystyisin kyllä jäämään kotiin, jos kerron täällä rehellisesti tilanteen kaikille. Mutta en tosiaan haluaisi että kaikki saa tietää. Toisaalta riski keskenmenoon ei ole sen suurempi vaikka lähtisinkin, mutta jos saan valita niin mieluummin joutuisin kohtaamaan sen kotona kuin kaukana poissa.. (ja kylläpä ne työkaverit sen sielläkin tulisivat huomaamaan..) Aaargghh meneepä tämä nyt vaikeaksi.. kertokaa ystävät hyvät mitä te tekisitte?



Onnea kaikille ultraan.. vaikka se meidänkin sissi oli niin älyttömän pieni niin kumman kiva se oli siellä nähdä.. kun nyt vaan kaikki menis hyvin.. Kiitos raskauskalenterilinkistä. Mun täytyy tutustua siihen illalla kotona oikein ajan kanssa. Nyt yritän saada vielä jotain järkevää tehdyksi tänään.



t. Pewina ja pienen-pieni-murunen

... siis piti sanomani, että olen iloinen siitä, että vaikka tunnutte hermoilevan, niin silti kaikki testit osoittaa vieläkin, että olette tukevasti raskaana :-)



Hermoilu ja oireiden syynääminen kuuluu asiaan, mutta niin pitkään kuin kukaan ei toisin todista, niin olette kyllä pieniin päin...

Itselläni ei edellisessä IVF raskaudessa ollut juuri mitään oireita. Vatsassa ei tuntunut juuri lainkaan, olin toki hieman turvoksissa, mutta IVF:n jälkeen aina on.



En myöskään voinut lainkaan pahoin koko raskauden aikana, tosin nälkä yllätti todella usein, eli jouduin vähän väliä syömään jotain. Ja jossain vaiheessa kannoin suklaata aina mukanani, koska nälkä meni aivan katastrofaaliselle tasolle, jos en saanut jotain heti suuhuni.



Noin muuten raskauteni kuului sarjaan ' kukoistava' , eli olin punaposkinen, hiukset kiilsi, kynnet kasvoi ja hehku loisti peilistä joka päivä. Siinä mielessä mukava raskaus. Sitten vasta joskus myöhemmin tuli kohdun kasvukipuja, jotka piti hereillä muutamana yönä.



Eli siinä mielessä oireettomuus ei ole merkki siitä, etteikö olisi tukevasti raskaana :-) Näin ollen voin vaan toivoa, että nautitte raskaana olosta huolehtimatta liikaa. Toivoisin niin olevani teidän kengissä juuri nyt!!