Muita joiden puoliso opiskelee ja lisäksi osa-aikatöissä
Hei,
Onko täällä muita, joiden puoliso on opiskelija ja sitten vielä tekee osa-aikatöitä?
Meillä noin ja välillä tuntuu raskaalta, kun ensin on opiskelut ja sitten vielä noin 10 h viikossa hän on töissä. Vaikkei siinä paljon ole tunteja, niin on kuitenkin yleensä 2 iltaa viikossa poissa. Silloin tietty kaikki iltahommat lapsen kanssa on minun kontollani ja myös ruoanlaitto.
Opiskelijan elämä on usein myös sitä, että koulupäivän jälkeen pitää vielä illallakin lukea opiskelujuttuja jne.
Eli on aika harvoja iltoja, että olisin todella vapaa vaikka lähtemään jonnekin.
Taidan valittaa vähän turhasta, mutta onko " kohtalotovereita" ? Sellaiset päivät vain ovat aika raskaita kun on koko päivän lapsen kanssa yksin (vaikka päivällä kävisikin lapsen kanssa kerhossa kaupassa tms.) ja sitä vain odottaa, että lapsi menis nukkumaan ja sais itse vaan löhöillä ja tuijottaa telkkua, vaikka lapsi onkin maailman ihanin!!!!!!!!
Kommentit (6)
Mies on itse asiassa töissä päivät ja illat opiskelee eli olen n. 12 h yksin neljä päivää viikossa ja loput kolme päivääkin menee niin että mies on yleensä töissä. Nyt on ollut hieman raskasta kun esikoinen on melko vilkas taapero 1v 2 kk ja olen viimeisillään raskaana ja yritän siinä kodin hoidon sivussa vielä opiskella tutkintoni loppuun ennen pikku kakkosen syntymää. Ei paljon ole itselle eikä parisuhteelle jäänyt aikaa. Ainoat keinot pitää itseni täysjärkisenä on lähteä ulos kävelemään tai ostoskeskukseen. Nyt jo pari viikkoa olen todellakin ollut tulla hulluksi kun en enää jaksa lähteä mihinkään, en edes lähikauppaan, kun tuo maha on jo sen verran iso. Mies on saanut kuulla iltaisin melkoista valitusta kun on kotiin tullut.... Minulle on tuo opiskelu ollut melko suuri henkireikä. Aina kun lapsi on päiväunilla olen tehnyt opintoja kotoa käsin ja parin viikon välein olen ollut koulussa päivän kaksi kerrallaan. Eli jokin oma juttu tarvii olla. Vaikka väsyttääkin alkaa tekemään koulujuttuja niin kummasti sitä on taas pirteämpi olo kun on saanut jotain aivotyöskentelyä. Nyt alkaa jo jännittämään miten selviän kahden muksun kanssa...
Hei,
Meilläkin lapsi " osaa" imuroida, mutta kaipaan vinkkejä miten muihin kotitöihin voi osallistuttaa 1 - 1.5 vuotiaan.
juttu, siis mieheni opiskelee illat ja päivä on töissä, viikonloppusin mies lukee noin puolet päivästä. Arkisin olen käytännössä yksin lasten kanssa. Meillä pojat 5v ja 10kk, tosin taidan olla kummajainen koska olen tyytyväinen näin. Meillä hommat hoituvat kivasti poikien kanssa illalla ja isompi on osa-aika hoidossa, joten päivisin jää aikaa omalle opiskelulle ja kotitöille. Minä jaksan rakkaiden ystävieni avulla. Tottakai lapsistani saan voimaa ja yritän asennoitua tähän, niin että nyt on näin joskus myöhemmin jotenkin toisin =) Tottakai välillä on rankkaa ja väsyttää, varsinkin silloin kun kuopus valvottaa.
Jos joku haluaa meilailla, laitan osoitteeni jean1@luukku.com
T:Mareila kera poikien
Imurointi on meillä siis sitä, että neiti seuraa imuria kuin hai laivaa sen aikaa, kun mä imuroin, huoneesta toiseen. Mitään muuta viihdykettä ei siksi puoleksi tunniksi tarvita =)
Pyykit otetaan koneesta yhdessä eli neiti ottaa ja läjää märät pyykit lattialle, josta mä nostan ne kuivumaan. Sama on pyykkien lajittelemisesta naruilta pois, neiti kiskoo kuivia vaatteita lattialle, josta mä ne kerään ja viikaan.
Tiskikoneen tyhjennyt käy myös yhdessä eli ensin tyhjennän veitset ym. terävät alatasolta, jonka jälkeen neiti ojentaa astian kerrallaan mulle. Mä kiitän kauniisti ja laitan kaappiin. Yhtään astiaa ei ole vielä koskaan mennyt rikki.
Leluja laitetaan lelukoriin olohuoneen kaaoksessa silloin tällöin. Neiti siis ojentaa leluja joko mulle tai laittaa niitä suoraan koriin. Ja hetkessä on siistiä =)
Mulla on ainakin ollut pakko ottaa neiti mukaan joka hommaan, koska ei tosiaan viihdy yhtään yksin. Kotitöiden merkeissä vierähtää kuitenkin huomaamatta aikaa ja neiti pitää sitä vaan leikkimisenä =)
Jiffi ja neiti 1v3kk
Meilläkin samanlaista...mies on 5 päivää viikossa koulussa ja viikonloput/osan illoista töissä. Kaiken opiskelu/töiden jälkeen hän käy vielä pelaamassa jääkiekkoa, kun on sen aloittanut jo 5-vuotiaana niin on saanut jatkaa sitä vielä vaikka aika onkin vähän kortilla. :/ Ja minulla ei ole edes ajokorttia että pääsisimme pojun kans käymään jossain kauempana. Kaupassa käymme kävellen kuten myös kerhoissa/neuvolassa/mummolla.
Hyvin olemme kuitenkin pojan (1v10kk) kanssa pärjänneet. Välillä kyllä tulee jo ihan ikävä miestä kun näemme niin vähän, mutta toivottavasti se tästä ensi jouluna helpottaa kun miehen pitäisi valmistua!! :)
Eli täällä toinen turha valittaja... Meinaan kun olen kotiäiti, niin ei sinällään olen mitään hätää. Mutta välillä päivät tosiaan on raskaita, kun mies pääasiassa opiskelee ja tekee sen päälle ainakin 10 tuntia töitä viikossa.
Tänäänkin olen lapsen kanssa 11 tuntia yksin. Päivät on aika paljon kotitöitä ja lapsen kanssa leikkimistä/viihdyttämistä. Tyttö on tällä hetkellä sellainen jalassa roikkuja ettei ole sekuntiakaan yksin, 1v3kk. Se on joskus rasittavaa.
Siksipä olen alkanut tekemään pitkiä lenkkejä rattaiden kanssa. Myös lähikaupassa piipahtaminen piristää kummasti =) Päivät menee helpoiten niin, että ottaa neitin mukaan touhuamaan joka paikkaan. Hän imuroi, laittaa astioita ja pyykkejä äidin mukana. Näin aikakin kuluu paremmin =) Meillä minä teen kaikki kotityöt, ruoat ym. Ei mies jaksa enää kaiken muun päälle alkaa siivoamaan enkä sitä häneltä vaadikaan, paitsi jos olen kipeä ym.
Liikunta on mulle tärkeä henkireikä. Lenkkeilyn lisäksi teen kotona jumppaa. Olen ostanut muutaman kasetin joiden mukana on helppo jumpata. Eikä vie aikaa kuin alle tunnin. Lapsi on tällöin joko nukkumassa tai isän kanssa.
Ymmärrän sua siis todella hyvin! On tärkeää, että sullakin on joku oma juttu, josta tykkäät ja jota vapaahetkinäsi touhuat. Vaikka on ihanaa olla kotona ja kotiäiti, on meilläkin välillä huonoja päiviä ja tuntuu että seinät kaatuu päälle. Silloin voi tulla valittamaan vaikka tänne nettiin =))