Kamala ahdistus. Neuvoa?
Eli takana on 1 abortti jonka tein 8/2012, olin viikolla 7.
Kärsin pahasta paniikkihäiriöstä ja oksennuskammosta, johon on myös säännöllinen lääkitys. Oksentelin 2 viikkoa, kirjaimellisesti 10-20min välein aamusta iltaan, viikon jälkeen hakeuduin lääkäriin ja olin niin loppu, etten ikinä ole samaa oloa kokenut.. nauroivat sairaalassa päin naamaa että "se on vaan kestettävä". Rahatilanne oli myös huono, joten päädyimme mieheni kanssa aborttiin...
Abortin jälkeen olo oli helpottunut, mutta haikea.. äitini myös sanoi että ehkä aika ei ollut oikea ja asiat oli tarkoitettu näin.
Nyt sitten yli kuukauden ajan olen nähnyt unia kuinka synnytän, olen ison vauvamahan kanssa, ja poden järkyttävää vauvakuumetta. :(
Vauva olisi tosi tervetullut, elämä on vakaa, olemme naimisissa ja onnellisia, asumme isossa omakotitalossa ja lapsellekin olisi mahtava oma huone ja muutenkin melko ihanteellinen kasvu ympäristö.
Ainoa asia mikä tässä siis ahdistaa ja pelottaa aivan järkyttävästi:
mitä jos järkyttävä oksentelu toistuu? ja taas ahdistun ja alan kallistumaan aborttiin. en saanut silloin tukea mistään.. apteekissakin ravailin hakemaan neuvoja, sielläkin NAUROIVAT päin naamaa :(
Onko muita jotka olleet samassa tilanteessa, mistä voi hakea asiaan tukea?
ettei vaan naureta päin naamaa, sillä se nyt ei minun tilanteessa auta.
Enkä kaipaa tänne haukkujia, oksentamisen pelkoni on vaan järkyttävä, kamala. Enkä voi sille mitään. Sitä pelkään kuollakseni, että jos oksentelua ja pahoinvointia tulisi, se jatkuisi koko raskauden enkä pystyisi elämään ollenkaan normaalia elämää..
Toivottavasti joku osaisi neuvoa minua ja kertoa vinkkejä asiaan!
T. epätoivoinen
Kommentit (2)
Lisäys, ongelmasi liittyy todella vahvasti yhteen raskaus/vauva-asiaan, senkin takia ensin ottaisin yhteyttä neuvolaan. Sieltä osaisivat myös ohjata oikealle taholle, jos se ei heidän mielestään ole.
Ymmärrän kyllä ahdistuksen. Mäkin vähän pelkään jos sattuu niin onnellisesti napsahtamaan niin kestäisinkö sitä oksentelua. Olen lohduttautunut siihen ajatukseen, että se kestää yleensä vain ekan kolmanneksen. Siis vain ekat kolme kuukautta. Päivä kerrallaan...
Tosi huono onni sulla ollut noitten "ammattilaisten" kanssa, nauraminen ja toisen huolen vähättely on kyllä tosi syvältä, epäammattimaista toimintaa.
Mä ihan kehottaisin paniikkihäiriönkin vuoksi hakeutumaan puhumaan ammattilaiselle. En luota apteekkareihin yhtään, siellä eivät osanneet mulle neuvoa sopivaa ovulaatiotestiä, (niinkin hemmetin yksinkertainen asia) 15 min seisoskeltuani sanoin että selvitän asian nopeammin itse netissä (niinkuin selvitinkn).
Oletko käynyt neuvolassa? Soitapa teidän alueen neuvolaan ja kysy olisiko heillä henkilö, joka voisi ottaa sinut vastaan. Neuvoloissa puhutaan muitakin kuin raskaus/vauva-asioihin liittyen. Mun mielestä toi näyttää enemmän henkiseltä vaivalta, johon tarviit ennen kaikkea keskusteluapua. Jos neuvola näyttää punaista, niin sinuna menisin psykologille/psykiatrille/psykiatriselle sairaanhoitajalle, jolla on enemmän kokemusta "pakkoajatuksista" ja paniikkihäiriöistä. Julkiselle tai yksityiselle puolelle. Tämä on aika iso, vakava ongelma, mihin näytät tarvitsevan apua. (Terveyskeskuksen päivystävä lääkäri ei yleensä ole se oikea ihminen. )
Halaus*