Lue keskustelun säännöt.
Pelkään ihan hirveesti lapsettomuutta, vaikka emme edes vielä yritä...
21.08.2015 |
Kuulostaa varmaan tosi tyhmälle toi otsikko, mutta koitan parhaani mukaan selittää tämän asian.
Olen vakaassa parisuhteessa, olemme vähän aikaa sitten menneet naimisiin mieheni kanssa, parisuhteessa menee tosi hyvin, meillä molemmilla myös mukavat työt ja hyvä taloudellinen tilanne. Ollaan puhuttu paljon jälkikasvusta ja kummatkin ollaan sitä mieltä että lapsi olisi tervetullut hyvin piankin ja mieheni sanoi että hänen mielestään olisi täydellistä jos vauva tulis "yllätyksenä" ilman sen suurempia suunnitteluja. Mutta eihän niitä yllätyksiä tapahdu, jos kondomi on käytössä jokaisessa yhdynnässä.
Itse olisin valmis jo jättämään kaikki ehkäisyt mutta miestäni sen verran tämä suuri päätös vielä jännittää että kokee "varmat päivät" ihanteellisena väliasekeleena ennen sitä varsinaista yritystä. Tilanne kun on se, että lapsi olisi tervetullut mutta ei haittaisi yhtään vaikka perheenlisäystä tulisi vähän myöhemmin kun vielä ollaan aika nuoria.
No niin, viime syyskuussa sitten jätettiin kortsut ja alettiin laskemaan varmoja päiviä. Ekan kierron jälkeen olin jo ihan varma että olisin raskaana, mutta ei, en ollut. Joka kuukausi jouduin salaa pettymään mutta ajattelin että voihan se olla että varmat päivät toimiikin tosi hyvin.
Nyt tätä varmojen päivien laskemista on harrastettu jo kohta vuosi enkä ole tullut raskaaksi ja yhtäkkiä tämä on alkanut ahdistaa mua todella paljon. Olen aivan varma että en voi koskaan saada lapsia, pelkään lapsettomuutta niin paljon. Äidiksi tuleminen kun on elämäni suurin haave. Nyt mies on alkanut puhua, että voitais varmaan jo vaikka ensi kuussa lopettaa varmatkin päivät mutta nyt mua on alkanut pelottaa. En vaan kestä sitä, että jos emme tule raskaaksi kun alkaa varsinainen yritys, en vain kestä. Tämä asia niin pelottaa mua. Mies vaan sanoo, että totta kai varmat päivät toimii ja kyllä me vauva saadaan heti kun lopetetaan kalenterin tarkkailu... :(
Onko kellään samanlaisia kokemuksia tai viisaita sanoja?
Kommentit (24)
Kiitos kun niin moni kirjoitti tänne tarinansa :) tosi positiivista kuulla, että on monia joilla varmojen päivien laskeminen on vain ihan oikeasti onnistunut eikä johtunut vain hedelmällisyys-vaikeuksista.
Sanoin jo illalla miehelle, että eiköhän me ensi ovulaation aikaan uskalleta olla keskeyttämättä ja yritetään olla ihan rennosti vaan eikä stressata (helpommin sanottu kuin tehty)
No mulla on kyllä paljon stressattavaa työkuvioiden kanssa ensi kuussa, joten ainakin ajatukset pysyy siellä...mut ei se työstressikään varmaan hirveen hyvää tee raskaudenyrittämiselle.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä piti lisätä se, että en ennen ajatellut olevani mitenkään hedelmättömyydestä kärsivä, kun äitinikin kertoi että hän tuli aina hyvin helposti raskaaksi ja isosiskonikin kertoi että kaksi lasta saanut alkunsa ensimmäisistä kierroista. Mutta sitten se, että mieheni perheessä varmaan on jonkin sortin lapsettomuusongelmia ollut, nimittäin hänellä on vain yksi sisarus ja heidän ikäeronsa on yhdeksän vuotta. Koskaan ei ole kuullut suoranaisesti että vanhempansa olisi kärsineet lapsettomuudesta, mutta jotenkin se, että 9 vuotta meni, kunnes toinen lapsi sai alkunsa kuulostaa vähän siltä, että jonkinlaisesta lapsettomuudesta on varmaan voitu kärsiäkin...tiedä häntä...en ole niin hyvissä väleissä anoppini kanssa että tällaisista asioista juttelisimme :D
Mutta kun aloin miettimään tuota mieheni perhettä niin heti tuli mieleen kauhuskenaariot kuinka miehellä on jotain geneettistä vikaa siittiöissä. Joo olen ihan hermoheikko, tiedän, maailman kauhein stressaaja.
ap
[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 22:57"]
Minkä ikäisiä olette?
[/quote]
Minä 24, mies 26.
ap
[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 22:48"]
Ja vielä piti lisätä se, että en ennen ajatellut olevani mitenkään hedelmättömyydestä kärsivä, kun äitinikin kertoi että hän tuli aina hyvin helposti raskaaksi ja isosiskonikin kertoi että kaksi lasta saanut alkunsa ensimmäisistä kierroista. Mutta sitten se, että mieheni perheessä varmaan on jonkin sortin lapsettomuusongelmia ollut, nimittäin hänellä on vain yksi sisarus ja heidän ikäeronsa on yhdeksän vuotta. Koskaan ei ole kuullut suoranaisesti että vanhempansa olisi kärsineet lapsettomuudesta, mutta jotenkin se, että 9 vuotta meni, kunnes toinen lapsi sai alkunsa kuulostaa vähän siltä, että jonkinlaisesta lapsettomuudesta on varmaan voitu kärsiäkin...tiedä häntä...en ole niin hyvissä väleissä anoppini kanssa että tällaisista asioista juttelisimme :D
Mutta kun aloin miettimään tuota mieheni perhettä niin heti tuli mieleen kauhuskenaariot kuinka miehellä on jotain geneettistä vikaa siittiöissä. Joo olen ihan hermoheikko, tiedän, maailman kauhein stressaaja.
ap
[/quote]
come on ap, tolle että lapsien ikäero on 9 vuotta voi olla miljoona selitystä, joista yksikään ei liity lapsettomuuteen. Mulla ne varmat päivät petti 20-vuotiaana,taisi kyllä olla vikaa mun lasku ja päättelykyvyissä ja menkatkin oli epäsäännölliset. Pidin lapsen ja olen yhä yhdessä saman miehen kanssa. Lapsi muutti elämäämme niin paljon, että kun siitä pikkuvauva-ajasta päästiin yli niin ei meillä molemmilla oli sellanen tunne että never again! Opiskelin ammatin, pääsin kiinni työelämään ja olin tyytyväinen että elämä oli niinkin mallillaan vaikka saimme lapsen aika huonoon ajankohtaan. Sitten kun esikoinen oli jo 10 vuotta ja itse täytin 30 niin tuli taas vauvakuume ja jätimme ehkäisyn ja aika pian olin taas raskaana.
Eli ei kaikki halua niitä lapsia tehdä niin pienellä ikäerolla. Älä nyt ainakaan tyttö hyvä stressaa appivanhempiesi lapsiluvuista ja ikäeroista ja heikoista siemenistä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköistä on että olette tosiaan vain olleet tarkkoja päivien kanssa ja siksi ei yllätystä ole tapahtunut. Kun olet vielä nuorikin niin kyllä mahdollisuudet raskaaksi tulemiseen heti kun alatte vain yrittää on suuret. Jokaisesta ehkäisettömästä kierrostahan laskennallinen mahdollisuus tulla raskaaksi on 20 % joten ei se ihme ole ettet ole vielä raskaana kun varmoja päiviä olette käyttäneet.
Sanoisin viisainta sanoina, että "ota rennosti". Lapsi tulee, jos on tullakseen. Hoida itseäsi hyvin. Psyykkinen hyvä olo ja fyysinen tasapaino ( ei ylikunto) auttavat alkioita kiinnittymään. Stresssntuneeseseen elimistöön vaikeammin kiinnittyy. Että rennosti vaan. Nauti olemisestaan. Ja nauti sitten lapsesta, jo se sattuu nappaaman. Ei kannata pistää suorituspaineita. Elämää tää on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole ihan vastaavia kokemuksia, mutta jostain syystä olen aina myös pelännyt älyttömästi lapsettomuutta. Tällä hetkellä se näyttäisi olleen ihan aiheellinen pelko, sillä yritystä on takana jo puolitoista vuotta. Toivottavasti teille ei kuitenkaan käy samoin.
Olen kyllä laskenut ne varmat päivät todella tarkkaan, jopa käyttänyt ovulaatiotestejä apuna joka kierrossa ja on mulla todella tarkka kierto olemassakin.
Olen itse 24 ja mieheni 26 ja molemmat ollaan fyysiesti kyllä ihan ok kunnossa, lenkkeillään ja syödään ihan normaalia kotiruokaa. En ole kokeillut greippijuomia tai punaviinejä vielä.
Stressi on suurin paheeni ja nyt stressaan ihan älyttömästi tästä asiasta. On se hullua kun teini-iästä asti sitä stressasi siitä ettei tulisi raskaaksi ja nyt sitten siitä että jos ei tulekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiivistetysti: haluat lasta niin kovasti, että et uskalla aloittaa raskauden yrittämistä, koska pelkäät ettei se onnistu. Hm.
Tiedän että varmojen päivien laskijoita pidetään hulluina/yksinkertaisina mutta ihan oikeasti meitä, jotka luottavat tähän ehkäisymuotoon on olemassa paljon. Tämä ei tietenkään sovi kaikille, ja jos raskaus olisi ihan ehdoton ei niin sitten tietenkin miettisin muita ehkäisykeinoja.
Mulla ja miehelläni on toiminut tämä ehkäisykeino mallikkaasti jo yli 10 vuotta. Tässä välissä olemme saaneet kaksi lasta, jotka kummatkin ilmoittivat tulostaan jo heti ekassa yrityskierroksessa. Itsekin pelkäsin aluksi, että pakko mussa on kai jotain olla vialla kun tämä paljon parjattu ehkäisy toimiikin, mutta mitään vikaa ei kai mussa ollut kun niin nopeasti olen raskautunut. Nyt tosin tilanne on se, että olen pian 40-vuotta ja en enää haluaisi missään nimessä raskaaksi. Lapsilukumme on täynnä ja vaikka varmat päivät ovatkin toimineet täydellisesti meidän kohdalla niin kun raskaudesta tulee ehdoton ei kiitos - niin silloin mielestäni olisi eettisesti oikein katsella luotettavampia ehkäisykeinoja. Olen myös miettinyt sterilisaatiota.
Tsemppiä sinulle, älä stressaa! :) olette vielä nuoria ja teillä on aikaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä vielä suotta huoli ! Voit tulla äidiksi kuitenkin adoptoimalla jos omaa biologista et voisi saada ! On olemassa testi ( verikoe ) jolla mitataan naisen hedelmällisyyttä se kertoo onko munasoluja muunmuossa ja tietysti miehen siemenneste analyysi pitää tehdä ! Jos molemmilla vehkeet toimii eikä raskaus ala kääntykää lääkärin / lapsettomuusklinikoiden puoleen 8/10 sitä parista saa hoidoilla oman lapsen. Ei tarvitse kiittää =)
Sama pelko. Ei tosin ole varmoista päivistä sun muista mitään kokemusta, mutta ajoittaiset vaikeat kuukautiskivut + yhdyntäkivut saavat pelkäämään endometrioosia (ultralla ei näy mitään).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heippa!
Ihan kuin minä olisin kirjoittanut tuon aloituksen varmojen päivien osalta. Mieheni kanssa olemme luottaneet varmoihin päiviin jo viisi vuotta koska lapsen tulo ei olisi ollut katastrofi. Mietin aivan samaa kuin sinä että olemmekohan lapsettomia koska tuon viiden vuoden aikana en ole tullut raskaaksi. Mietin voiko varmat päivät todella toimia noin hyvin..
Tässä kierrossa sitten päätimme ensimmäistä kertaa oikeasti yrittää vauvaa eli seksin ajoitus ovulaation paikkeille (minulla tarkka kierto). Onneksemme tänään aamuna clearblue digitaliin ilmestyi teskti "raskaana 1-2". Raskaana olen eka yrittämällä ja olemme onnesta soikeina<3 lisäksi myös ihmetyttää miten näin helposti kävi. Toivottavasti kaikki menee hyvin loppuun asti.
Joten älä turhaan pelkää kun ette ole vielä tosissaan yrittäneet :) onnea yritykseen!
-sara
Niin, olis paras tehdä SE noin ovulaation aikana niin vois onnistua paremmin. Silloinkin 6 kk yritystä taitaa olla keskiarvo.
Meillä oli kanssa varmat päivät käytössä tollasena välipysäkkinä. Kolme vuotta oltiin niillä ja epävarmat päivät keskeytetyllä ja sitten kun siirryttiin epävarmoihin päiviin keskeyttämättä tulin raskaaksi heti. Eka vauva oli vaikea joten ehdottoman tiukasti kortsu ekat vuodet ennenku muksu loputaltakin mm. nukkui. Hirveetä hommaa ku itelläni oli joku ever-lasting vauvakuume, mutta ei me oltais jaksettu mitenkään vaikka tuntui että sydän revitään rinnasta ku en ole raskaana.
No, lopulta kun elämä uhman jälkeen helpotti niin aateltiin että nyt on ensimmäinen kerta kun oikeasti jaksaisin olla raskaana. Mulla oli se eka raskaus aika kamala niin en mä vaan ois pystynyt vaikeaa vauvaa/taaperoa ja vaikeaa raskautta yhtä aikaa. Päätettiin kuitenkin olla varmoilla päivillä vielä puoli vuotta, mies sai taas sopeutumisaikaa ja mulla noi varmat päivät auttaa vauvakuumeeseen kun on kuitenkin mahdollista tulla raskaaksi. Mä tulin raskaaksi yhdellä yhdynnällä ja sekin varmana päivänä :D Mies joutui nimittäin sairaalaan seuraavana päivänä kun "yritys" aloitettiin enkä mä sit tietysti ois niin välittänyt raskautua siihen hässäkkään, mutta se ensimmäinen varmapäivä-yritys näemmä riitti. Onneksi miehessäkään ei sitten lopulta ollut mitään korjaamatonta vikaa, joten nyt ootetaan ihan hyvillä mielin uutta vauvaa.
Ihan yrittämälläkin, siis että tähtää siihen ovulaation ympärille, saa varata vuoden päivät raskaaksi tulemiseen. Sitten jos laukoo ovulaation ohi, niin joku viisi vuotta ei edes kuulosta pahalta. Minä olen käyttänyt e-pillereitä lähes koko aikuisikäni ja kolme kertaa olen jättänyt ne pois ja joka hemmetin kerta tullut ekalla yrittämällä raskaaksi. Ei olisi tullut pieneen mieleenkään että niin voisi käydä, vaikka toki sekin on mahdollista. Nää on niin mystisiä juttuja nämä ovulaatiot ja kierrot ja stressamiset ja ajoitukset, että turha niitä on kauheasti miettiä ennen kuin on oikeasti jotain miettimisen aihetta. :) Ehkä miehesi on ollut koko ajan oikeassa ja teilläkin napsahtaa heti alkumetreillä.
Minäkin pelkäsin lapsettomuutta, ja kappas vain kun aloimme yrittään niin hoitoihin veikin tiemme. Mutta tiedätkös, ei tämä oikeasti ole kovin paha juttu ollut! Siis tottakai surua, pelkoa ja pettymystä on mahtunut tien varrelle, mutta olen oppinut niin paljon itsestäni. Ensinnäkin elämäni on täysin arvokasta ja onnellista ilman lastakin, toisekseen on asioita joita ei vaan voi kontrolloida. Vaikka sinäkin yrittäisit nyt kuinka kontrolloida että milloin aloitatte, niin et silti voi olla varma tuleeko sitä lasta. On pariskuntia, jotka yrittävät parikymmentä vuotta, eikä lasta tule hoidoista huolimatta. Lohdukkeeksi sanon kuitenkin, että 80% lapsettomuudesta kärsivistä pariskunnista saa sen lapsen jossain vaiheessa. Mutta: elämässä on niin paljon muutakin kuin lasten saanti, oikeastaan jos vain pystyy, niin sen odottamisen odotuksen voi hyödyntää hyvin saavuttaakseen muita asioita elämässä :)
Kokeilkaa nyt oikeina aikoina rauhassa joku aika yritystä, ja jos ei kuulu niin sitten lääkäriin. Kyllä ne asiat alkaa siitä rullaantua vielä, ja ei kannata stressata etukäteen jotain sellaista mihin et voi oikeastaan vaikuttaa.
Itseäni pelottaa että jään ilman lapsia geenieni ja syömishäiriön takia.
Äidilläni oli hankaluuksia tulla pysyvästi raskaaksi ja menetettyjä lapsia on enemmän kuin selvinneitä. Kolme suht tervettä ja elossaolevaa lasta, yksi kuollut vauva(keskonen, toinen kaksosista jotka saivat alkunsa hedelmöityshoidoilla) ja äkkiseltään muistan 3 tai 4 menetettyä raskautta, voi olla paljon enemmänkin. Ensimmäiset lapset, kaksoset, tulivat hedelmöityshoidoilla ja syntyivät ennenaikaisesti joka johti toisen menehtymiseen. Kaksi lasta oli saatu alkuun täysin naturellisti mutta niissäkin oli 4 vuotta yritystä välissä ja monta keskenmenoa.
Olen ollut kerran raskaana vahingosta ja menetin jopa tämän "vahinkolapsen", eli sain keskenmenon. Sen jälkeen olen miettinyt ja pelännyt etten saa lapsia muutaman vuoden päästä kun ollaan niitä yrittämässä. Lisäksi teinivuosien bulimia aiheuttaa lisähuolta lapsettomuudesta.
Meillä ekaa vauvaa yritettiin vuosi oikein tarkkaan sihdaten ja sitten toinen tärähtikin yhdestä vahingosta. Oman kokemukseni perusteella väitän, että ekan vauvan alulle saattaminen on vaikeampaa ja vuoden yritys on ihan normaali aika.