Voi apua lasten kaverien ruokkiminen!
Mitenkäs teidän mielestä pitäisi toimia, kun lapsen kaveri tuli meille yhden jälkeen. Tein ruoan, jolloin kaikki söivät. Sitten tarjosin jäätelöä välipalaksi, kun on niin sopiva keli. Nyt pitäisi alkaa tekemään päivällinen, mutta ruokaa ei riitä kaikille, jos kaveri ei vieläkään lähde.
Olen tässä tuntien kuluessa jo kieltänyt ottamasta karkkeja pöydiltä, hänellä kun tapana napsia ohimennen kaikki, mikä suuhun menee.
Jotenkin en viitsi sanoa hänelle, että pitää mennä jo välistä kotiin syömään. On vähän erilainen kulttuuri heidän perheessä.. Ja hän kyllä saisi jatkaa kyläilyä, mutta ruokaa ei riitä sitten kaikille. Vai pitääkö jättää itse syömättä?
Tiedän itsekin, että pitäisi vain käskeä kotiinsa, mutta en halua loukata ja hänellä on vähän tapana jankata, että kun ei ole käsketty kotiin vielä, kyllä mä saan olla..
Kommentit (146)
Minkä ikäinen lapsi? Sanot vaan, että teillä on kohta päivällinen, ja jos hänellä on nälkä niin täytyy mennä kotiin syömään.
Sano, että teillä on nyt ruoka-aika, ja kysy lähteekö hän kotiin syömään vai odottaako esim. teidän lapsen huoneessa sen aikaa kun te syötte.
Sanot sille lapselle , että "MINÄ käsken sinut nyt kotiin" ja jossa vielä jankkaa, niin muistuta että kyllä nyt on käsketty. Keskustele myös hänen kotiväkensä kanssa, onko joku syy miksi hän ei voi mennä aikaisemmin kotiinsa.
Ei siinä mitään jos syö kylässä, mutta pyydä sopimaan etukäteen, milloin tulee syömään.
Voit kyllä sanoa lapselle suoraan, että nyt on aika lähteä kotiin, mutta tervetuloa toiste uudelleen. Se on kasvatusta.
Mutta minkä verran sä olet varannut ruoka-aineita (päivällistä varten), jos niistä ei riittäisi yhdelle ylimääräiselle lapselle?
Jos ootte yhden jälkeen syöneet lounaan, päivällistä voinee venyttää vähän pidemmälle. Tarjoa lapsille välipalaa. Tai sitten sanot vaan jämptisti, että nyt on lähdettävä kotiin, koska teidän perheellä on muuta ohjelmaa, jatkakaa leikkejä joku toinen päivä. Tai tarjoat lapsille sen ruoan mitä on ja keität itsellesi vaikka kaurapuuron.
Voit sanoa että nyt olisi sinun kotiinlähtöaika. Ei tarvitse perusteluja. Ymmärrän kyllä ärsyyntymisesi, itsekään en kyllä tykkää jos joku vieras tuntuu vaan viipyvän ja viipyvän. Mutta jäi häiritsemään, että miten niin ei ruokaa riittäisi vielä yhdelle? Taidat tehdä ruokaa todella niukasti.
Nyt selkärankaa kasvattamaan! Totta kai sanot, että "oli kiva, että tulit, menehän nyt kotiin, niin voit tulla sitten xxx uudestaan" (voit sanoa päivän tai vaikkapa ensi viikolla tai toiste, ihan miten haluat).
ei tuollaista tarvitse yhtään kainostella. Aina parempi puhua suoraan kuin että alat sumplia, jätät itse syömättä ja päädyt pian karttelemaan ko. lapsen kutsumista teille.
Pienet lapset eivät älyä tuollaista itse, siksi suoraa puhetta peliin nyt!
TIETYSTI lapsen vanhempien soisi sopivan tuollaisesta sinun kanssasi. Että onko sinulle ok, että lapsi tulee teille, ja koska lapsi pannaan kotiinpäin. Mutta kuten itse sanoit, perheissä on kovin erilaisia käytäntöjä. Yhdessä perheessä ruokitaan sen kummemmin miettimättä lapsien kavereita, toisessa taas halutaan syödä iltaruoka oman perheen kesken (meillä oli näin, ja komensin yleensä lasten kaverit kotimatkalle viideltä, koulusta suoraan tullessa olivat jo ehtineet leikkiä monta tuntia).
Meillä ei lapsen kaverit pääsääntöisesti syö, vaan menevät kotiinsa kun tulee nälkä tai minä käsken.
Joskus on jotain pientä välipalaa paahtoleipää (1 kpl) tms.
Mitä ihmeen ruokaa teet, jos sitä ei riitä kaikille?
Ei vieraita lapsia tarvitse ruokkia.
Miksi tei ruuan klo 13.00? Koulussa on saatu lounas noin 11.00, ei uutta lounasta olisi tarvittu.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 16:53"]
Voit kyllä sanoa lapselle suoraan, että nyt on aika lähteä kotiin, mutta tervetuloa toiste uudelleen. Se on kasvatusta.
Mutta minkä verran sä olet varannut ruoka-aineita (päivällistä varten), jos niistä ei riittäisi yhdelle ylimääräiselle lapselle?
[/quote]
En tajua tätä, kyllä meillä tiedetään aika tarkkaan paljonko mitäkin menee, eikä ole kyllä varaa toisten annoksista nipistää sitten jos olisi joku ylimääräinen. Tai jos on kahden päivän ruoka kyseessä, niin hankala on sekin jos sitten yhdelle ei jää seuraavaksi päiväksi.
Mä ruokin onnellisena lapsen harvat kaverit. Jos oon menos kauppaan vaikka jätskiä ostamaan, kysyn kaveriltakin minkä tuon hänelle.
Onhan se ihan mahdollista että ruokaa ei ole jossain tilanteessa kuin tasan sille henkilömäärälle mille on. Voi olla vaikka jotain pihvejä 4 kappaletta jäljellä ja on ajateltu, että näillä perhe pärjää tämän päivän, huomenna kauppaan.
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 17:01"]Mitä ihmeen ruokaa teet, jos sitä ei riitä kaikille?
[/quote] Teen yleensä ruokaa niin että jää lounaaksi. Riittäisi siis yhdelle vielä, mutta olisi seuraavalta päivältä pois. Kalapuikkoka, pihvejä jme varaan/paistan tietty määrä/syöjä. Miksi tehdäruokaa jota jäisi yöi eikä kukaan söisi? Miksi pitäisi aina varata ruokkaa siltä varaltaettä jiku kutsumaton tulee.syömään, olkoonkin lapsi?
Ruokaa ei riitä kaikille?
Käyn kahdesti viikossa kaupassa, ruokaa riittää aina yhdelle ylimääräiselle syöjälle. En ymmärrä tätä ongelmaa.
Tehdäänkö teillä sitten aina joku 4 litran vuoka makaronilaatikkoa, kun näyttää että "aina on tilaa yhdelle?
Meillä syö kuitenkin 4 ihmistä yhdestä 2-3 litran vuoasta, tai vaikkapa possupihvejä on juuri yksi per lärvi. Ruokaa ei laiteta koskaan roskiin, ja kummasti ne määrät eivät vaihtele mitä oma väki syö.
No jos kyse on koululaisesta pojasta niin kyllä saattaa syödä ihan aikuisen annoksen.
No meillä on nyt sisäfilepihvejä ja lohkoperunoita sekä bearnaisekastiketta. Pihvejä on varattu 1 jokaiselle, joten jää yksi ilman, jos vieraalle pitää tarjota. Eikä ole mikään pieniruokainen kaveri!
Sanoin, että nyt on aika lähteä kotiin syömään. Ei liikahdakkaan, kun näki ruoan. Sanoi vain, että ei tarvi vielä lähteä, ei oo soitettu. Lapsi 10 vuotias. On aika kova inttämään vastaan. On lapsille todella hyvä kaveri, joten en halua loukatakaan, ettei sitten tunne mukavaksi tulla meille enää..
Venyttäisin ruokaa, mutta pitää ehtiä 18.00 lapsen vanhempainiltaan..
Minä sanon suoraan, jos toivon lapsen kaverin lähtevän: nyt on sinun aika tullut lähteä kotiin. Joskus en sen enempää edes perustele asiaa, joskus voin lisätä, että me lähdetään uimaan, pikkusisar menee nukkumaan, me käymme syömään tms. En ole koskaan huomannut kenenkään tästä suorapuheisuudesta loukkantuvan. Päinvastoin: joskus muinoin kun yritin kierrellen ilmaista samaa asiaa, kaverit eivät sitä älynneet eivätkä sitten lähteneet kotiinsa (esim. pitäisikö sinun lähteä jo kotiin? Josta aikuiset ymmärtäisivät ottaa ja lähteä, mutta lapset voivat hyvin vastata vain totuudenmukaisesti: ei tarvitse.)