Lue keskustelun säännöt.
Voi apua lasten kaverien ruokkiminen!
20.08.2015 |
Mitenkäs teidän mielestä pitäisi toimia, kun lapsen kaveri tuli meille yhden jälkeen. Tein ruoan, jolloin kaikki söivät. Sitten tarjosin jäätelöä välipalaksi, kun on niin sopiva keli. Nyt pitäisi alkaa tekemään päivällinen, mutta ruokaa ei riitä kaikille, jos kaveri ei vieläkään lähde.
Olen tässä tuntien kuluessa jo kieltänyt ottamasta karkkeja pöydiltä, hänellä kun tapana napsia ohimennen kaikki, mikä suuhun menee.
Jotenkin en viitsi sanoa hänelle, että pitää mennä jo välistä kotiin syömään. On vähän erilainen kulttuuri heidän perheessä.. Ja hän kyllä saisi jatkaa kyläilyä, mutta ruokaa ei riitä sitten kaikille. Vai pitääkö jättää itse syömättä?
Tiedän itsekin, että pitäisi vain käskeä kotiinsa, mutta en halua loukata ja hänellä on vähän tapana jankata, että kun ei ole käsketty kotiin vielä, kyllä mä saan olla..
Kommentit (146)
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 18:31"]
Täällä vaaditaan perusteluja sille, miksi kavereita ei pitäisi ruokkia. Pari mielestäni aika tärkeää seikkaa on lähinnä mainittu vain sivulauseissa, kun pääpaino on ollut muualla. Ensinnäkin ruoka on nykyään niin kallista, ettei kannata laittaa vain varmuuden vuoksi enemmän kuin perhe syö. Ennen agraariyhteisössä oli eri asia, kun itse kasvatettiin suuri osa ruokatarpeista. Perunoita keitettiin isolla kattilalla ja läskisoosia ohennettiin tarpeen mukaan vedellä. Kyllä siitä riitti vieraillekin ja nämä kyllä kutsuttiinkin pöytää. Nyt on eri aika. Harvalla on kasvimaa. Useimmat ostavat rahalla niin perunat kuin muutkin juurekset ja lihat.
Toinen syy on se, että toki perhe haluaa kokoontua omin joukoin syömään ja keskustelemaan päivästä. Usein käsitellään sellaisiakin asioita, jotka eivät ole soveliaita pikkupadoille. Vai haluatteko te anteliaat, että naapurin kakarat levittelevät kylällä perheenne asioita?
[/quote]
Näin on! Meillä on 4-henkinen perhe, joten ostan 4 perunaa kerrallaan, en yhtään ylimääräistä. Tomaatteja ostan 2 kpl ja ne puolitetaan. Ei eletä missään maatalossa, jossa ruokaa löytyy pellosta ja aitan laareista. Lihan ostan aina lihatiskiltä, jotta saan juuri sen verran kuin tarvitsen. Jääkaappi on meillä käytännössä tyhjä, koska ei ole tarvetta ostaa tarjouksesta suurta määrää nahistumaan. Jos tarvitsen kukkakaalia vain 150 g, niin kaupassa puolitan veitsellä kokonaisen kaalin, koska turhaa ruokaa ei ole varaa ostaa. Harmi, että leipää ei saa ostettua siivuina, aina jää paahtoleivästä osa syömättä, koska se kuivuu jo päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 17:18"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 17:13"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 17:08"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 17:05"]
Ruokaa ei riitä kaikille?
Käyn kahdesti viikossa kaupassa, ruokaa riittää aina yhdelle ylimääräiselle syöjälle. En ymmärrä tätä ongelmaa.
[/quote]
No mitä sä normaalisti sille yhdelle annokselle teet, joka on ns. ylimääräinen? Säilöt, syöt vai roskiin?
[/quote]
Esimerkiksi jauhelihakastiketta voi jatkaa vihanneksilla, jos joku on käymässä. Tai tehdä kastikkeen sijaan keiton. Tai jos aikoi tehdä lihapullia, niin tekeekin jauhelihakasvispihvejä. Tai risottoa. Ei synny mitään yhtä ylimääräistä annosta, jos hankituista raaka-aineista tekeekin jotain sellaista, mistä riittää useammalle.
[/quote]
Ettekö te opeta omia lapsianne tulemaan kotiin syömään, kun tulee nälkä?
[/quote]
Omat lapset tulee kotiin syömään, eivät koskaan syö kylässä. Jos ruokaa tarjotaan, kieltäytyvät ja ilmoittavat, että lähtevät kotiin ja palaavat, kun kaverilla on syöty (jos se sopii kaverin perheelle). Mutta jos joku lapsen kaveri on nälkäinen, niin ei meillä niin köyhiä olla, etteikö lapselle ruokaa löytyisi.
Olet oletettavasti nainen...ja kaverisi oli myös tyttö. Murrosikäisten poikien äitinä ymmärrän kyllä aloittajan närkäytymistä. Lasteni kaverit ovat aina olleet meille tervetulleita ja olen aina tarjonnut ruokaa kaikille, mutta kun pojat ovat nykyisin jo 12, 13 ja 15 v., niin alkaa tässä hymy hyytyä, kun kaveritkin ramppaavat omien lasteni lisäksi jääkapilla...:-(
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 19:07"]
Havahduin tätä ketjua lukiessani miettimään että kun olin lapsi ja asuin yh-äitini kanssa raha oli usein tiukassa, mutta yksi naapurin lapsi (alkoholistiperheen kasvatti) söi meillä lähes joka päivä. Joskus saattoi jäädä meille yöksikin pidemmäksikin aikaa jolloin tietysti söi aamupalat, lounaat, välipalat ym. Tytön perhe kun oli mitä oli, niin siellä ei kyllä tarjottu juuri mitään sen harvan kerran kun siellä kyläilin. On oma äitini täytynyt kyllä aika kiltti olla, itse en majottaisi ja ruokkisi vieraiden lapsia. Jos ruokaa on paljon niin satunnaisesti voi toki syödä, mutta meillä on ihan normaalia että lasten kaverit odottaa lasten huoneessa sen aikaa kun he syövät, syövät itse sitten kotonaan.
[/quote]
Meillä viihtyi eräs lapsi kesällä todella paljon. Hyvin usein hän söi meillä. Joskus jos oli ostettu kaupasta jotain erityistä ja näitä "herkkuja" jaettiin, saatoin sanoa vieraalle, että tällä kertaa sinulle ei riitä tai että sinulle riittää yksi (kun omat lapsemme saivat kaksi). Ei hän ollut tästä moksiskaan vaan oppi kysymään, että riittääkö minulle? :)
Samoin olen sanonut suoraan, kun toivon hänen lähtevän kotiin.
Tää ei nyt liity ap:n tilanteeseen, mutta yleiseen keskusteluun:
Minä olen sellainen lapsi, jota ei kaivattu kotiin. Meillä ei ollut mitään 'päivällisiä' tai ruoka-aikoja. Kouluruoka oli ainoa lämmin ruoka mitä mä lapsena tunsin, viikonloppuisin ehkä saattoi olla noutopitsaa. Mä muistan kyllä tosi elävästi sen, kuinka kahden kaverin luona sai aina lämmintä ruokaa, se tuntui ihan uskomattoman hienolta! Muistan että ajattelin jo silloin että näin mä haluan sitten isona olla, laitetaan ruokaa ja istutaan pöydän ääreen syömään. Ne sellaiset hetket kantaa tosi pitkälle, kun kotoota on saanut ihan kirjaimellisestikin susipaskat eväät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, ja minkäikäinen poikasi on? Ainoa lapsi?
t. se murrosikäisten poikien äiti
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 18:07"]
Meillä ruokaa tarjotaan läsnäoleville. Joskus pojalla kolmekin kaveria kylässä. Ei haittaa. Tehdään ruokaa reilusti
[/quote]
On röyhkeää olettaa että toinen perhe ruokkii toisenkin lapsen. Aikanaan lähdin opiskelemaan ja oli siis rahat tiukassa. Ihmettelin välillä miten paljon kaksi omaa lasta oli iltapäivän aikana syönyt. Sitten näin yhden lapsen vanhempaa ja tämä jutteli että kiva kun ne lapset voi olla meillä iltapäivällä kun he ovat vielä töissä. Sanoin että keskenäänhän ne on tulen vasta neljän jälkeen. No loppui useamman pojan ilmainen iltapäivähoito meillä ja kummasti oli ruokaa kaapeissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsihan siis vaan tuli suoraan koulusta ja olin käynyt juuri kaupassa hakemassa päivän ruoat. Meillä on siis sellainen jääkaappi, jossa on vain 3 hyllyä ja 2 vihanneslaatikkoa ja alaosa on pakastin. Eli ei sinne oikeasti kovin monen päivän ruoat mahdu. Pakastinkin sopivasti tyhjennetty ja täytetty marjoilla.
Itse olen ainakin omille lapsilleni opettanut, että kyläpaikassa ei syödä päivällistä. Se tullaan aina syömään kotiin!
Välipalankin saa ottaa vain jos sitä erikseen tarjotaan. Ei siis mennä kylään ja sanota, että on nälkä!
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 17:08"]
No meillä on nyt sisäfilepihvejä ja lohkoperunoita sekä bearnaisekastiketta. Pihvejä on varattu 1 jokaiselle, joten jää yksi ilman, jos vieraalle pitää tarjota. Eikä ole mikään pieniruokainen kaveri! Sanoin, että nyt on aika lähteä kotiin syömään. Ei liikahdakkaan, kun näki ruoan. Sanoi vain, että ei tarvi vielä lähteä, ei oo soitettu. Lapsi 10 vuotias. On aika kova inttämään vastaan. On lapsille todella hyvä kaveri, joten en halua loukatakaan, ettei sitten tunne mukavaksi tulla meille enää.. Venyttäisin ruokaa, mutta pitää ehtiä 18.00 lapsen vanhempainiltaan..
[/quote]
Sanot, että asia ei ole kiinni vain siitä, koska hänen kotoa soitetaan, jos kerran teillä on muuta ohjelmaa. Tiukasti vaan sanotaan, että vierailu loppuu nyt, tervetuloa jatkamaan leikkejä joku toinen päivä. Tunnen näitä inttäjä, tiedän, miten hankalia ovat, mutta sä olet aikuinen ja päätät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 18:16"]Itsehän aikoinani odottelin aina kaverin huoneessa, kun heillä syötiin. :D Meillä ollessaan taas kyseinen kaveri sai aina täysihoidon, vaikka olimme köyhempiä.
[/quote]
Mä olen itse näin aikuisena todennut, että köyhissä perheissä sai aina syödä, mutta rikkaat pihtasivat ruokaansa. Jotenkin vähän nurinkurista..
Jos lapsen kaveri on kylässä ruoka-aikana, eikä hänen ruokkimisestaan ole sovittu tai se ei muuten onnistu niin voit sanoa hänelle, että mei syömme nyt, menetkö odottamaan (vaikka lapsesi huoneeseen).
Kannattaa muistaa, että jos lapsi ei ole sinulla hoidossa tai jos hänen ruokkimisestaan ei ole sovittu niin se mitä hänelle tarjoat on extraa, ei pakollista. Itse tarjoan mielelläni välipalat ja ruuat lasten kavereille tilanteen mukaan (varsinkin kun sama tehdään lapsilleni kavereiden luona), mutta aina illallista ei riitä ylimääräisille tai muuten halutaan ruokahetki olla perheen parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 23:06"]
Ap tässä taas. Olipas ajankohtainen aihe. Ei meillä tosiaan pihvejä olisi tänään muuten ollut, huominen päivällinenhän se oli. Mutta kun tuli tuo tämän päivän ruoka tarjottua lapsille jo päivällä. Ja tosiaan tämä lapsi söi sitten tuota päivällä väsäämääni ruokaa niin paljon kuin kattilassa riitti, ettei olisi jäänyt enää miehelle edes lämmittää. Pakko oli sitten huominenkin ruoka tehdä, jotta mieskin sai ruokaa. Ei meillä tosiaan ole varaa kovin paljon ylimääräisiä suita ruokkia. Lapsen kaverit tulevat usein meille, koska olen äitiyslomalla ja heidän vanhempansa kotona vasta viiden jälkeen. Ja kyllä oli tälläkin lapsella ruoka varmasti kotona 18 aikaan! Välipalan olemme valmistautuneet tarjoamaan, mutta ruokaa varaan pääsääntöisesti vain omalle perheelle. Ja omat syövät huomattavasti vähemmän kuin tämä lapsi. Lapsi siis 10 vuotias, mutta jo 160 cm pitkä, eli syö aika paljon. Oma 10 vuotias 135cm. Enkä olisi kyllä viitsinyt tarjota leipää, kun itse syön vieressä pihviä. Ja ei hänen äitinsäkään varmasti olisi kovin tykännyt, että pelkällä leivällä olisi mahan täyttänyt ruoan sijaan! Yleensä olen siis tarjonnut välipalan koulusta tullessa, mutta syö niin paljon, että tulee kalliimmaksi kuin ruoka. Esim. Jogurtteja syö 3 kpl ja siihen päälle vielä leipää jne. Ja ruoalla ajattelin, ettei sitten koko ajan kaivaisi pöydiltä jotain.. Välipalaksi syö siis yksin yhtä paljon, kuin meidän lapset iltapalalla yhteensä. Kyllä se tuntuu lompakossa..
[/quote]
Meillä vähän sama tilanne. En halua nipottaa ja haluan tarjota aina kun mahdollista kavereillekin. Esim. välipalojen tarjoaminen vähän automaatio. Illallisista olen hieman tarkempi, eikä meillä kukaan vieras lapsi oletakaan saavansa illallista, ellei ole erikseen pöytään pyydetty. Yleensä käyvät kotona illallisella ja tulevat sitten takaisin.
Mutta esimerkki: Itselläni kaksi poikaa. Ostan kaupasta 10 viilistä välipalaksi. Omat lapseni syövät yleensä yhden viiliksen ja ruisleipää, eli välipalaa pitäisi riittää viideksi päiväksi. Mutta seuraavana päivänä kaappi onkin tyhjä. Lasten kaverit vetäneet loput kahdeksan välipalalla... Ei iso asia, mutta usein tapahtuvana aika hankalaa pitää kaikki ruokittuina. Vastavuoroisuutena tilanne ok.
AP:n tilanteeseen en ota kantaa, hän oli lasta ruokkinut jo moneen otteeseen, ja vierailukin oli pitkä, joten varmasti itse tietää parhaiten, miten toimia.
Mutta kyllä täytyy sanoa monista muista keskustelujoista, että kovin vierailta tuntuvat ajatukset. Meillä täällä pohjoisessa tarjotaan AINA ja KAIKILLE, jotka talossa sattuvat olemaan, kun ruokaa laitetaan pöytään. Piste.
Ei täällä kairassa muuten olisi selvitty, kun on ollut pitkät välimatkat jne. Sama tapa on jäänyt nykyaikaankin, mitä nyt muutama junantuoma (esim. oma äitini, joka tuli etelästä), ei heti hoksaa. Muistan jo lapsena, miten osasin hävetä sitä, että äiti ei osaa toimia niinkuin pitäisi - vaikka kukaan ei ollut koskaan edes selittänyt minulle, miten toimitaan.
Käsittääkseni tämä ruuan tarjoaminen on sellainen itä-pohjoispiirin kulttuurin itsestäänselvästi kuuluva piirre. Kaupungistuminen on sitä murtanut toki.
Kun siis alan laittamaan ruokaa, lasken monta päätä talossa on. Usein ruokapöydässä on joku muukin kuin ydinperhe: isoisä, setä, serkku, naapurin lapsi jne.
Toisaalta ei me missään markettiorjuudessa eletäkään, vaan pakastin on täynnä poroa, hirveä, lohta, siikaa, marjoja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 23:46"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 16:49"]
Sanot sille lapselle , että "MINÄ käsken sinut nyt kotiin" ja jossa vielä jankkaa, niin muistuta että kyllä nyt on käsketty. Keskustele myös hänen kotiväkensä kanssa, onko joku syy miksi hän ei voi mennä aikaisemmin kotiinsa.
Ei siinä mitään jos syö kylässä, mutta pyydä sopimaan etukäteen, milloin tulee syömään.
[/quote]
Miksi pitää sanoa töykeästi? Meillä ihan jokainen lasten kaveri tajuaa lähteä ystävällisestäkin kehoituksesta. Menen vaan toteamaan, että "nyt alkaisi olla Aadan aika lähteä kotiin, jospa Maija lähtisi saattamaan" ja yleensä kahdessa minuutissa on vieras lapsi kadonnut. Se on helppoa ja reilua. Ei tarvi ilkeillä, tiuskia tai mitään sellaista, kun hoitaa asian ystävällisen selkeästi. Yksikään lapsi ei ole loukkaantunut ja meillä tykätään käydä.
[/quote]
En minä kehota sanomaan töykeästi! ( olen siis ensimmäisen lainauksen kirjoittaja) Neuvon sanomaan niin selväsanaisesti, että vieraalle ei jää mitenkään epäselväksi, että nyt on käsketty. Vaikka oma äiti ei käskenyt TULLA kotiin, tämän talon äiti on käskenyt.
Aloittaja hei, sinä olet aikuinen! Toimi siis niin kuin aikuinen ihminen toimisi äläkä hypi lasten pillin mukaan! SINÄ olet siinä perheessä se, joka päättää, kuka syö ja minkä verran.
Miksi ihmeessä sinä annoit lasten syödä niin paljon, että omalle perheelle ei jäänyt? Mikä sinua vaivaa, kun et älynnyt jossakin vaiheessa ilmoittaa, että nyt jää tämä annos isälle, ja sinulle itsellesi?
Minä voin omasta kokemuksesta antaa muutaman hyvä neuvon: Jätä vierasvaraksi ruokaa täsmälleen sen verran tarjolle kuin SINÄ katsot sopivaksi. Muut laitat sivuun, vaikka uuniin "piiloon" ja ilmoitat, että tähän ei kosketa.
Rauhoita myös jääkaappisi. Laita siihen vaikka lukko, jos et muuta keksi. Ilmoita niin omille kuin vieraille, että jääkaapista ei oteta mitään. Sinä laitat tarjolle sen mitä laitat, mutta muuten ei hypätä keittiössä nokkimassa jotain kaiken aikaa.
Ei ole mitään järkeä ostaa kalliita viiliksiä ja jugurtteha ison lapsilauman syötäväksti. Vihjeenä 137:lle ja aloittajalle: ostakaa litran purkki jugurttia ja laittakaa tarjolle jotain marjoja tai hilloa. Jos purkki tyhjenee yhdellä istumalla, se on sitten loppu ja sillä selvä. Toisena päivänä voitte tehdä vaikka maitokiisselin. 1 maitolitrasta tulee hyvin vaikka 10 annosta, riittää sitten useammalle. Lasten on opittava jakamaan iso annos siten, että viimeisellekin riittää.
138: olen juuri sellaisessa tilanteessa kuin sinä kirjoitat. Kaikille on tarjottu ruokaa, mutta ongelma olikin ne yllätysvieraat, joiden varalle en osannut pihvejä aina paistaa. Miehen suku kun tuli äitinsä = anoppini keittiöön syömään kuin kotiinsa konsanaan etukäteen ilmoittamatta, vaikka minä olin ruuanlaittaja.
Mutta ei se mitään, yleensä sain ruuan riittämään konstilla tai toisella. Yksi tapa on paloitetella kokonaiset pihvit useampaan osaan. Kun 4 pihviä ei millään riitä 6 syöjälle, paloitellaan jokainen 3 osaan -> on 12 pientä pihviä eli 2 jokaiselle. Jos syöjiä oli vielä enemmän, tein sakean kastikkeen ja silppusin pihvit siihen. Keittoon ja kastikkeeseen on helppo lisätä vettä ja suolaa, ja jotain makkaraa on aina ollut kaapissa. Aika usein meillä oli moninkertainen määrä syömässä omaan perheeseen verrattuna. Pakastin on hyvä apu, eikä leipäkään lopu niin pian, kun sitä on varattuna.
Puurolla saa muuten ruokittua isonkin porukan halvalla. Tehkääpä lapsille ja heidän kavereilleen muutamana päivänä sellaista puuroa, joka on hyvää vielä seuraavanakin päivänä. Ensin käytte porukalla poimimassa siihen marjat.
Mä en kehtaisi ketään vierasta, aikuista tai lasta, laittaa toiseen huoneeseen, kun meillä aletaan syödä. Ei kuulu niihin tapoihin, joita mulle on kotona opetettu.
Lapselle voi sanoa, että nyt on aika lähteä kotiin ja jos inttää, voi sanoa, että meille ei tänään sovi pidempi vierailu, tule joku toinen päivä uudestaan.
Jos ruokaa on rajallisesti, esim. nimetyt pihvit ja jos vieraalle ei saa sanottua, että on aika lähteä kotiin, niin tarjoaisin välipalaa ja siirtäisin illallista myöhemmäksi.
En odota kenenkään ruokkivan mun lasta, mutta musta on kiva, että meillä kavereiden perheiden kanssa puolin ja toisin tarjotaan välipalaa ja joskus ruokaakin, niin ei tarvitse pitkäksi aikaa leikkejä keskeyttää ruokailun takia. Kukaan ei ole meillä joka päivä syömässä eikä mun lapset syö kylässä edes kerran viikossa. Musta on kiva, kun joku kaveri on meillä ruokapöydässä ja voi vähän jutella ja tutustua ja kysellä hänenkin kuulumisiaan ja tuntemuksia koulunkäynnistä ja harrastuksista.
Kaikennäköiset persaukiset sitä lapsia hankkiikin! Tietenkin tarjoat ruokaa sille vieraalle. KÄYTÖSTAVAT, never ever heard?
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 16:53"]
Voit kyllä sanoa lapselle suoraan, että nyt on aika lähteä kotiin, mutta tervetuloa toiste uudelleen. Se on kasvatusta.
Mutta minkä verran sä olet varannut ruoka-aineita (päivällistä varten), jos niistä ei riittäisi yhdelle ylimääräiselle lapselle?
[/quote]
Jos teillä on aina ylimääräisiä pihvejä pino lapsen kavereita varten, kaikilla muilla ei ole.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 09:35"][quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 23:46"]
[quote author="Vierailija" time="20.08.2015 klo 16:49"]
Sanot sille lapselle , että "MINÄ käsken sinut nyt kotiin" ja jossa vielä jankkaa, niin muistuta että kyllä nyt on käsketty. Keskustele myös hänen kotiväkensä kanssa, onko joku syy miksi hän ei voi mennä aikaisemmin kotiinsa.
Ei siinä mitään jos syö kylässä, mutta pyydä sopimaan etukäteen, milloin tulee syömään.
[/quote]
Miksi pitää sanoa töykeästi? Meillä ihan jokainen lasten kaveri tajuaa lähteä ystävällisestäkin kehoituksesta. Menen vaan toteamaan, että "nyt alkaisi olla Aadan aika lähteä kotiin, jospa Maija lähtisi saattamaan" ja yleensä kahdessa minuutissa on vieras lapsi kadonnut. Se on helppoa ja reilua. Ei tarvi ilkeillä, tiuskia tai mitään sellaista, kun hoitaa asian ystävällisen selkeästi. Yksikään lapsi ei ole loukkaantunut ja meillä tykätään käydä.
[/quote]
En minä kehota sanomaan töykeästi! ( olen siis ensimmäisen lainauksen kirjoittaja) Neuvon sanomaan niin selväsanaisesti, että vieraalle ei jää mitenkään epäselväksi, että nyt on käsketty. Vaikka oma äiti ei käskenyt TULLA kotiin, tämän talon äiti on käskenyt.
Aloittaja hei, sinä olet aikuinen! Toimi siis niin kuin aikuinen ihminen toimisi äläkä hypi lasten pillin mukaan! SINÄ olet siinä perheessä se, joka päättää, kuka syö ja minkä verran.
Miksi ihmeessä sinä annoit lasten syödä niin paljon, että omalle perheelle ei jäänyt? Mikä sinua vaivaa, kun et älynnyt jossakin vaiheessa ilmoittaa, että nyt jää tämä annos isälle, ja sinulle itsellesi?
Minä voin omasta kokemuksesta antaa muutaman hyvä neuvon: Jätä vierasvaraksi ruokaa täsmälleen sen verran tarjolle kuin SINÄ katsot sopivaksi. Muut laitat sivuun, vaikka uuniin "piiloon" ja ilmoitat, että tähän ei kosketa.
Rauhoita myös jääkaappisi. Laita siihen vaikka lukko, jos et muuta keksi. Ilmoita niin omille kuin vieraille, että jääkaapista ei oteta mitään. Sinä laitat tarjolle sen mitä laitat, mutta muuten ei hypätä keittiössä nokkimassa jotain kaiken aikaa.
Ei ole mitään järkeä ostaa kalliita viiliksiä ja jugurtteha ison lapsilauman syötäväksti. Vihjeenä 137:lle ja aloittajalle: ostakaa litran purkki jugurttia ja laittakaa tarjolle jotain marjoja tai hilloa. Jos purkki tyhjenee yhdellä istumalla, se on sitten loppu ja sillä selvä. Toisena päivänä voitte tehdä vaikka maitokiisselin. 1 maitolitrasta tulee hyvin vaikka 10 annosta, riittää sitten useammalle. Lasten on opittava jakamaan iso annos siten, että viimeisellekin riittää.
138: olen juuri sellaisessa tilanteessa kuin sinä kirjoitat. Kaikille on tarjottu ruokaa, mutta ongelma olikin ne yllätysvieraat, joiden varalle en osannut pihvejä aina paistaa. Miehen suku kun tuli äitinsä = anoppini keittiöön syömään kuin kotiinsa konsanaan etukäteen ilmoittamatta, vaikka minä olin ruuanlaittaja.
Mutta ei se mitään, yleensä sain ruuan riittämään konstilla tai toisella. Yksi tapa on paloitetella kokonaiset pihvit useampaan osaan. Kun 4 pihviä ei millään riitä 6 syöjälle, paloitellaan jokainen 3 osaan -> on 12 pientä pihviä eli 2 jokaiselle. Jos syöjiä oli vielä enemmän, tein sakean kastikkeen ja silppusin pihvit siihen. Keittoon ja kastikkeeseen on helppo lisätä vettä ja suolaa, ja jotain makkaraa on aina ollut kaapissa. Aika usein meillä oli moninkertainen määrä syömässä omaan perheeseen verrattuna. Pakastin on hyvä apu, eikä leipäkään lopu niin pian, kun sitä on varattuna.
Puurolla saa muuten ruokittua isonkin porukan halvalla. Tehkääpä lapsille ja heidän kavereilleen muutamana päivänä sellaista puuroa, joka on hyvää vielä seuraavanakin päivänä. Ensin käytte porukalla poimimassa siihen marjat.
[/quote]
Niin, että omat lapset eivät saa nauttia herkullisista jogurteista, koska muita lapsia voi tulla kylään? Kyllä meillä ostetaan ruoka ihan oman perheen mieltymysten ja varallisuuden mukaan. Meillä lasketaan ruokabudjetti siten, että käytettävissä oleva rahasumma jaetaan pääluvun mukaan. Ei meillä lasketa, että jos naapurin petteri syö meillä 10 jogurttia tässä kuussa. Se on aina ekstrameno, jos joku muu on syömässä!
Eli meidän perhe ei syö pelkkää makaronia sen pelossa, että jos vieraat pyllähtää kylään. Sukulaisethan nyt on asia aina erikseen, koska se on vastavuoroista ja heille voi sanoa, että ruokaa on nyt näin vähän. Ei vieraalle voi antaa jotain puolitettua pihviä, se ei ole kohteliasta!
[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 10:20"]
Ei vieraalle voi antaa jotain puolitettua pihviä, se ei ole kohteliasta!
[/quote]
Kutsumatta tulleelle vieraalle tai naapurissa asuvalle lapsen kaverille voi antaa puolitetun pihvin, mutta minä en halua jatkuvasti jatkaa omaa pihviäni keitetyillä porkkanoilla sen vuoksi että joku pyllähti kylään juuri kun syömme.
Käyn kaupassa hakemassa ainekset 4-5 seuraavan päivän ruokiin ja välipaloihin ja pihvit pakastetaan perheen koon mukaisissa annoksissa. On ihan ok vielä käydä työmatkalla hakemassa jotain lisää tai muuttaa suunnitelmaa jos edellisenä päivänä on sovittu ylimääräisestä syöjästä... mutta kotiin tultuani en enää uudelleen reissuun lähde (kauppaan 10km).
Jos lasten kaverit söisi meillä jogurtit ja hedelmät, niin viimeisenä aamuna kotiväestä joku jää ilman. Tai sitten kaupaan pitää lähteä aiemmin kuin on suunniteltu... kiva sitten jos se sotkee viikon muut sovitut menot tai harrastukset.
Tarjoomukset on kaupassakävijän ja ruuanlaittajan harkinnan varassa. Ei siitä voi loukkaantua jos piipahtaa kylään huonoon aikaan ja isäntäväki on juuri pöydässä. Jos soittaa ensin, niin sitten pydetään piipahtamaan 30 min myöhemmin ja problem solved.
Satunnaisille vieraille löytyy se kahvi ja joku keksinkannikka.
Minä olin lapsena tuollainen. Viivyin tuntitolkulla kavereillani ja iloisesti söin kavereiden perheiden mukana, sillä kukaan ei kaivannut kotiin. Olen tästä ikuisesti kiitollinen. Sain ruokaa ja lisäksi mallia siitä, miten normaalisti perheessä toimitaan: syödään yhdessä, keskustellaan kuulumiset ym. vietetään yhdessä aikaa ja välitetään. Kotona kun yksin ja heitteillä. Ilman näitä kokemuksia - siis sitä, että sain ruokaa ja kurkistuksia normaaliin perhe-elämään - olisi nykytilanteeni hyvin erilainen. Niinpä tänä päivänä jutustelen mielelläni myös lapseni kavereiden kanssa ja annan myös heillehuolenpitoa - eli myös sitä ruokaa.