Lapsi, kun mies 45 ja minä 42
Olenko ihan hullu, kun haluaisin lapsen miesystäväni kanssa, minä olen 42 v. ja miesystävä 45 v. Molemmilla lapsia entisistä liitoista. Mies on lapselleen mitä ihanin isä - seikka, mikä ei todellakaan helpota tätä vauvakuumetta.
Tuntuu, että nyt vasta olen tavannut oikeasti sen oikean.
Kommentit (71)
Kannattaa pitää kiirettä, koska nyt jo on aika epätodennäköistä, että raskaus kestäisi loppuun saakka. Mutta et ole hullu, mä tekisin samoin, jos olisin nuorempi. Olen jo 46, nyt ei varmaan enää tärppää. Mies saman ikäinen.
Kiitos kannustuksesta! Noin minäkin ajattelen kyllä...molemmat mummoni ovat saaneet viimeisen lapsensa yli nelikymppisinä :).
Ap
Olet hullu.
Et jaksa enää valvoa, mieti jos koliikkivauva.
Katselette tilannetta nyt ruusunpunaisin lasein. Järki käteen.
siitö vaan, ette ole ollenkaan liian vanhoja. meidän kuopus syntyi kun olin 41 v, ei ongelmia missään vaiheessa. jos ei kerran vaihdevuodet ole alkaneet ei liene esteitä.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo ]
Tuntuu, että nyt vasta olen tavannut oikeasti sen oikean.
[/quote]
Olette vastarakastuneita. Silloin ei ajattele järjellä.
[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 18:01"]vitonen on pessimisti
[/quote]
Järkevä!.
Luepa miten korkea riski kehitysvammoihin jne. Tuossa iässä alkaa olla jo jotain 1/ 30 tai jotai. ota selvää ensin ja mieti jos olet valmis ottamaan hyvällä todennäköisyydellä kromosomihäiriöisen lapsen niin siitä vain. Tavallaan ymmärrän sua, mutta hyvä on faktat ja riskit ensin tietää ja päättää omien voimavarojen mukaan sitten.
Te molemmat olette jo lisääntyneet. Anna olla.
Erikoista on, että monella vanhemmalla iällä lapsensa saaneilla on ihan terveitä lapsia, toisaalta tiedän kyllä monia nuorempia vanhempia, joilla on kehitysvammainen lapsi.
Tuntuu, ettei useinkaan ole iästä kiinni tuo kehitysvammaisen lapsen saaminen kuitenkaan.
"Merkittävin Downin oireyhtymän riskitekijä on äidin ikä, mutta osassa tapauksista vaikuttaa myös perimä. Ennustettu riski 20-vuotiaana on 1:1500. 25-vuotiaana 1:1300, 30-vuotiaana 1:1000, 35-vuotiaana 1:350, 40-vuotiaana 1:85."
Minun suvussani ei ole ainuttakaan downin syndroomaa omaavaa lasta, vaikka iäkkäinä lapsensa saaneita naisia onkin. Taitaa tuo perimäkin vaikuttaa sitten asiassa jonkin verran.
Kuukautiseni ovat vielä säännölliset, ei mitään vaihdevuosiin viittaavaa. Äidillänikin vaihdevuodet alkoivat myöhään, varmasti tuokin perinnöllistä.
Kaiken kaikkiaan vielä hyvinkin nuorekas olo.
Ap
Ovat naiset kautta aikojen saaneet yli nelikymppisenä vielä lapsia. Jotenkin en ymmärrä tätä negatiivisuutta.
mä oon saanu viis lasta 31-41 v. ei yhtään keskenmenoa ja kaikki terveitä. raskaudet tosi helppoja, jopa eka, mikä oli kaksosraskaus.
Niin, ainahan sitä voi yrittää, eri asia sitten alkaako se raskaus. Keskenmenon riski kasvaa iän myötä jne
Eikös tuon ikäsillä naisilla ole jo vaihdevuodet?
Aika harva varmaa pystyy saamaa lapsia tuossa iässä.
Olette eläkeikäisiä kun lapsi on täysikänen. Ihan sairasta tuossa iässä tehdä lapsia. Moni on jo tuossa iässä mummo tai pappa. Sitäpaitsi lapselle saattaa tulla down syndrooma tai äidin vanha ikä lisää riskiä.
Jos on tarve kysellä muiden mielipiteitä netistä, niin jättäisin vauvan tekemiset väliin. Järkevämpää olisi kysyä lääkärin mielipidettä ja mikäli asialle ei ole lääketieteellistä estettä niin siitä vaan tekemään. Tuossa iässä pitää olla jo palikat sen verran kohdallaan, että osaa ajatella lapsen teon hyvät ja hunot puolet itsekin.
Aina kannattaa yrittää. Ei ainakaan sitten kaduta ettei edes yrittänyt! Älä ikää murehdi, se on vain numero! :)