Lue keskustelun säännöt.
En haluaisi miestä synnytykseen
03.07.2015 |
Odotan esikoistamme. Kaikille on itsestäänselvää, että mieheni osallistuu synnytykseen.
Paitsi minulle.
Älkää kysykö, miksi, mutta en vaan halua häntä sinne. Olen aina pärjännyt omillani ja siellä on pätevä henkilökunta. Kaikkein mieluummin synnyttäisin yksin, mutta se nyt ei taida tulla kyseeseen. :)
Sairastaessanikin haluan käpertyä omaan olooni. Yksin. Jotenkin synnytyskin on niin intiimi tilanne, että haluaisin vain kuunnella rauhassa omaa kehoani. Toki tiedän, että monitorit ym. ovat siinä ympärillä, mutta pystyn aika hyvin rentoutumaan ja sulkemaan asioita ulkopuolelle.
Olenko ainoa, joka ajattelee näin? Paitsi norsut, jotka menevät yksin johonkin koloon kuolemaan.
Miehelle ei voi asiaa edes ehdottaa. Hän on jo varannut lomansa synnytyksen ympärille. :(
Kommentit (42)
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 10:21"]
Isäksikin pitää syntyä. Miehesi ei ole raskaana ja tunneside vauvaan muutenkin vielä heikompi, kuin sulla. Ei ole sama asia saada pesty ja kapaloitu lapsi syliin, kuin olla itse syntymähetkellä läsnä. Ota mies mukaan ja kerro miehelle ja kätilölle, että haluat olla mahdollisimman paljon yksiksesi. Mies voi olla huomaamattomastikin taustalla ja poistuakin välillä huoneesta. Mutta älä kokonaan jätä ulkopuoliseksi. Miehesi suhde vauvaan on takuulla heti intensiivisempi, kun saa olla mukana synnytyksessä.
[/quote]
Oma isäni ei ole ollut yhdenkään lapsensa synnytyksessä, minun syntyessäni hän oli kaiken huipuksi ulkomailla töissä monta kuukautta. En voisi kuvitella parempaa, lempeämpää, läheisempää ja omistautuvampaa isää kuin omani. Vaikka pääsi tutustumaan minuun vasta noin puolivuotiaana. Ja vaikka sisaruksia oli viisi. Kaikkia hän rakastaa samalla tavalla, vaikka ei ole ehtinyt vauvana jatkuvasti sylissä pitämäänkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies kannattaa ottaa mukaan koska hän voi puhdistaa peräaukkosi ettet haisisi kun ulosteet alkavat valua huonekaluille. Se se vasta hävettävää on ja tekee mieli vetäytyä yksinäisyyteen, mutta on myöhäistä koska makaat jo synnärillä tavara levällään ohikulkijoiden kauhisteltavana.
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 14:51"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 10:21"]
Isäksikin pitää syntyä. Miehesi ei ole raskaana ja tunneside vauvaan muutenkin vielä heikompi, kuin sulla. Ei ole sama asia saada pesty ja kapaloitu lapsi syliin, kuin olla itse syntymähetkellä läsnä. Ota mies mukaan ja kerro miehelle ja kätilölle, että haluat olla mahdollisimman paljon yksiksesi. Mies voi olla huomaamattomastikin taustalla ja poistuakin välillä huoneesta. Mutta älä kokonaan jätä ulkopuoliseksi. Miehesi suhde vauvaan on takuulla heti intensiivisempi, kun saa olla mukana synnytyksessä.
[/quote]
Oma isäni ei ole ollut yhdenkään lapsensa synnytyksessä, minun syntyessäni hän oli kaiken huipuksi ulkomailla töissä monta kuukautta. En voisi kuvitella parempaa, lempeämpää, läheisempää ja omistautuvampaa isää kuin omani. Vaikka pääsi tutustumaan minuun vasta noin puolivuotiaana. Ja vaikka sisaruksia oli viisi. Kaikkia hän rakastaa samalla tavalla, vaikka ei ole ehtinyt vauvana jatkuvasti sylissä pitämäänkään.
[/quote]
Tässä tapauksessahan emme tiedä onko "isäsi" kaikkien lastensa isä, vai onko äitisi tuikannut pimperoa satunnaisille vierailijoille pimeinä iltoina kun "isäsi" oli töissä ulkomailla. Hyvin arveluttavalta tuntuu.
Ihana kokemus. En kyllä millään riistäisi sitä mieheltäni.
Mulla mies oli mukana ja halusinkin hänen olevan. Mutta olin ohjeistanut etukäteen ettei muhun saa koskea tms. jollen sitä pyydä. Mies pysyi koko ajan vieressä, enemminkin henkisenä tukena.. Ja niin, olisin oksentanu päälleni ilman miestäni.
Mulla oli tosi huono olo koko ajan ja silloin oli kyllä mies avuksi. Haki uutta oksennuspussia ja vei vanhan aina pois :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 10:19"]
Ite ajattelen ihan samalla tavalla kuin ap ja voin väittää, että eivät miehet kyllä siitä itse synnytystapahtumasta mitenkään innoissaan ole, tulevat sinne, koska niin kuuluu tehdä. Oma mieheni on ollut mukana kahden lapsemme synnytyksessä ja jos kolmannen saamme, niin sen aion hoitaa kyllä ihan ammattilaisten kanssa. Itse en kaipaa mitään silittelyä tms niissä synnytystuskissa, mutta meitä ihmisiä on toki niin erilaisia. Itse antaisin ap:lle vinkin että ehdottaa miehelleen että voi tulla paikalle heti kun lapsi on syntynyt. En usko että panee pahakseen. Uskoisin että hän haluaa vaan miellyttää sinua ja on siksi tulossa mukaan synnytykseen. Mukavaa odotusta ja tsemppiä synnytykseen
[/quote]
Siihen en ota kantaa, pitäisikö ap:n kieltää miestään tulemasta synnytykseen vai ei. Se on lopulta sellainen asia, jonka ap ja mies selvittävät ja sopivat keskenään. Tai ap päättää kokonaan itse.
Kuitenkin olen eri mieltä tuosta, että miehet tulisivat synnytykseen pelkästä velvollisuudesta ja äidin vaateesta. Tuolla on jo edellä valtavasti esimerkkejä siitä, miten tärkeää miehelle on ollut olla paikalla lapsensa syntymässä. Se on niin ainutkertainen kokemus miehellekin vaikka paljoa ei pystyisi tekemäänkään.
Synnyttäjä saa olla itsekäs. Ei kukaan muu voi toisen puolesta päättää mikä siinä tilanteessa tuntuu parhaalta.
Eikö mies voi olla jossain lähistöllä, niin että voi tulla saliin tarvittaessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen ottamaan miehen mukaan. Avautumisvaihe voi kestää pari vuorokautta, silloin on kiva jos mies auttaa sinua syömään/juomaan, hieroo niskaa, lämmittää lämpötyynyä ja taluuttaa vessaan/suihkuun ja ihan vain juttelee ja on seurana. Kätilöiltä et saa apua vaan olet ihan oikeasti yksin. Synnytys ei välttämättä mene niin, että saat terveen vauvan kapaloituna syliin. Vauva voi syntyä elottomana ja silloin se viedään heti elvytettäväksi ja jäät saliin yksin. Mun mies ei varmaan ikinä olisi antanut anteeksi mulle jos ei olisi päässyt synnytykseen mukaan ja nähnyt vauvaamme elossa sitä paria minuuttia minkä hän oli salissa meidän kanssa ja yritti hengittää. Eikä välittömästi synnytyksen jälkeen olisi kiva jäädä yksin työntelemään istukkaa ulos kun kätilö lähti pois elvyttämään vauvaa.
Meilläkin miehelle oman lapsen syntymähetki on ollut suurin elämys. Olisi ollut aika julmaa kieltää häntä kokemasta sitä. Useinhan isät saa leikata napanuorankin.
Olisiko mahdollista että mies tulisi paikalle ihan viime hetkellä eli ponnistusvaiheen loppupuolella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 09:53"]Synnyttäjä saa olla itsekäs. Ei kukaan muu voi toisen puolesta päättää mikä siinä tilanteessa tuntuu parhaalta.
Eikö mies voi olla jossain lähistöllä, niin että voi tulla saliin tarvittaessa?
[/quote]
Jos ei ole nähnyt koko "prosessia" voi olla aika järkkyä tulla yhtäkkiä synnytyssaliin kun vauvaa vedetään imukupilla ulos...
Mä olen myös sellainen kipuun käpertyjä että olisin halunnut synnyttää yksin mutta tiesin että mies haluaa ehdottomasti mukaan joten en edes ehdottanut ettei hän tulisi synnytykseen.
Meillä ei kuitenkaan kaikki mennyt ihan putkeen ja mä en esimerkiksi voinut ottaa lasta syliin kuin vasta 10 tuntia synnytyksestä, joten oli ihanaa että mies oli mukana että lapsi pääsi edes toisen vanhempansa iholle heti synnyttyään. Ja miehen onni ja liikutus lapsestaan oli ihanaa seurattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite ajattelen ihan samalla tavalla kuin ap ja voin väittää, että eivät miehet kyllä siitä itse synnytystapahtumasta mitenkään innoissaan ole, tulevat sinne, koska niin kuuluu tehdä. Oma mieheni on ollut mukana kahden lapsemme synnytyksessä ja jos kolmannen saamme, niin sen aion hoitaa kyllä ihan ammattilaisten kanssa. Itse en kaipaa mitään silittelyä tms niissä synnytystuskissa, mutta meitä ihmisiä on toki niin erilaisia. Itse antaisin ap:lle vinkin että ehdottaa miehelleen että voi tulla paikalle heti kun lapsi on syntynyt. En usko että panee pahakseen. Uskoisin että hän haluaa vaan miellyttää sinua ja on siksi tulossa mukaan synnytykseen. Mukavaa odotusta ja tsemppiä synnytykseen
Isäksikin pitää syntyä. Miehesi ei ole raskaana ja tunneside vauvaan muutenkin vielä heikompi, kuin sulla. Ei ole sama asia saada pesty ja kapaloitu lapsi syliin, kuin olla itse syntymähetkellä läsnä. Ota mies mukaan ja kerro miehelle ja kätilölle, että haluat olla mahdollisimman paljon yksiksesi. Mies voi olla huomaamattomastikin taustalla ja poistuakin välillä huoneesta. Mutta älä kokonaan jätä ulkopuoliseksi. Miehesi suhde vauvaan on takuulla heti intensiivisempi, kun saa olla mukana synnytyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 09:39"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 09:30"]
Synnytin neljä päivää ja lopulta vauva syntyi keisarinleikkauksella. En olisi pärjännyt ilman miestäni. Aluksi seuranpitäjänä ja lopulta vauvanhoitajana, koska en kivuiltani siihen itse kyennyt. Et voi koskaan tietää miten synnytyksesi menee.
[/quote]
Kyllä olisit pärjännyt. Paljon niitä on syntynyt keisarinleikkauksellakin lapsia niille joilla ei mies ole paikalal tai joilla ei ole miestä ollenkaan. Hoitajat auttaa vauvan hoitamisessa ja henkisesti sitä pärjää kun on pakko. Ei se useimmille ole toivetilanne, mutta siitäkin selviää myös luonne joka toivoisi ihmistukea.
[/quote]
Toivoisin vastasyntyneen pääsevänsä synnyttyään oman vanhempansa syliin eikä kätilön.
On se miehesikin lapsi, ei vain sinun. Et voi omia lasta itsellesi.
Tottakai miehesikin on innoissaan! Kukahan lapsen isä on?! Ymmärrän, että synnytys on aika intiimi yms, mutta siinä syntyvä vauva on myös miehesi lapsi! Kannattaa nyt vaan totutella siihen läheisyyteen
Minä olen synnyttänyt 2 lastani yksin, ihan samasta syystä. Minä olen sellainen että kun minulla on kipua, haluan yksinäisyyteen kärsimään. Minua ahdistaa, jos ympärilläni on silloin ihmisiä, ja läheiset vielä enemmän kuin muut. Kai se on joku alkukantainen eläimellinen vaisto, joka kieltää näyttämästä heikkoutta laumalle, ja palaamasta laumaan vasta kun on uudestaan voimissaan.
Onneksi meillä mies ymmärsi tämän ja oli itse asiassa helpottunut kun sanoin tästä. Hän vaan totesi, että huh, siinä olisikin voinut olla hoitajille enemmän työtä hätääntyneen isän kanssa kuin minun kanssani, jos hän olisi sinne tullut ;)
Mä ajattelin samoin kun odotin esikoistani, mutta raskauden lopussa muutin mieleni, ja hyvä niin! Miehen seura ja apu oli todellakin paikallaan. Muuten olisin ollut yksin suurimman osan ajasta siellä salissa. Hoitaja kävi välilä, mutta ei heillä ollut aikaa sinne jäädä seuraksi. Vasta kun ponnistusvaihe oli alkamassa, oli salissa porukkaa (kätilö, pari hoitajaa ja kätilö-opiskelija).
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 09:14"]
Minä olen synnyttänyt 2 lastani yksin, ihan samasta syystä. Minä olen sellainen että kun minulla on kipua, haluan yksinäisyyteen kärsimään. Minua ahdistaa, jos ympärilläni on silloin ihmisiä, ja läheiset vielä enemmän kuin muut. Kai se on joku alkukantainen eläimellinen vaisto, joka kieltää näyttämästä heikkoutta laumalle, ja palaamasta laumaan vasta kun on uudestaan voimissaan.
Onneksi meillä mies ymmärsi tämän ja oli itse asiassa helpottunut kun sanoin tästä. Hän vaan totesi, että huh, siinä olisikin voinut olla hoitajille enemmän työtä hätääntyneen isän kanssa kuin minun kanssani, jos hän olisi sinne tullut ;)
[/quote]
Mitä! Olin varma, että kaikki teilaavat minut ja ajattelevat, että olen todella outo!
Hienoa huomata, että en ole ainut ajatuksineni. Ja haluan tähdentää, että mistään häveliäisyydestä tms. tässä ei ole kysymys.
Ap
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 10:24"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 09:39"]
[quote author="Vierailija" time="03.07.2015 klo 09:30"]
Synnytin neljä päivää ja lopulta vauva syntyi keisarinleikkauksella. En olisi pärjännyt ilman miestäni. Aluksi seuranpitäjänä ja lopulta vauvanhoitajana, koska en kivuiltani siihen itse kyennyt. Et voi koskaan tietää miten synnytyksesi menee.
[/quote]
Kyllä olisit pärjännyt. Paljon niitä on syntynyt keisarinleikkauksellakin lapsia niille joilla ei mies ole paikalal tai joilla ei ole miestä ollenkaan. Hoitajat auttaa vauvan hoitamisessa ja henkisesti sitä pärjää kun on pakko. Ei se useimmille ole toivetilanne, mutta siitäkin selviää myös luonne joka toivoisi ihmistukea.
[/quote]
Toivoisin vastasyntyneen pääsevänsä synnyttyään oman vanhempansa syliin eikä kätilön.
[/quote]
No voi voi, kyllä se vauva nyt vaan joutuu hoitohenkilökunnan käsiin, vaikka paikalla olisi viisi eri isäehdokasta.