Mistä paniikkihäiriö "tarttuu"

Paljonko pyydätte, kun myytte Xanoreitanne?

onko paniikkikohtaus sellainen et tuntuu ettei saa henkeä, lievää huimausta, tunne että kaikki tarkkailee, sydän hakkaa ihan hirveesti, hengityksen vaikeus ja kädet hikoaa? mulla tulee toisinaan, etenkin kaupassa ja aukeilla paikoilla :/ en ole uskaltanut hakea apua kun pelkään että ne sulkee mut johonkin hullujen huoneelle.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:53"]

onko paniikkikohtaus sellainen et tuntuu ettei saa henkeä, lievää huimausta, tunne että kaikki tarkkailee, sydän hakkaa ihan hirveesti, hengityksen vaikeus ja kädet hikoaa? mulla tulee toisinaan, etenkin kaupassa ja aukeilla paikoilla :/ en ole uskaltanut hakea apua kun pelkään että ne sulkee mut johonkin hullujen huoneelle.

[/quote]

On. Reippaasti vaan apua hakemaan, siitä minnekään hullujenhuoneelle joudu. Saat apua.

Nimimerkillä Paniikkihäiriö + 3 muuta diagnoosia, ihan kotona oleva sairaslomalainen

No eihän se tartu. Ja voi puhjeta kellä tahansa. Ja jo nuorenakin. Itse oireilin ensi kertaa jo lapsena

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:53"]

en ole uskaltanut hakea apua kun pelkään että ne sulkee mut johonkin hullujen huoneelle.

[/quote]

Tervetuloa. M1-lähete odottaa täällä jo sinua. T: lääkäri.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:21"]Voiko se tulla kenelle vaan? Lapselle? Vanhukselle? Miehellekin? Paraneeko se koskaan ilman hoitoa?
[/quote]

Ei se paranee välttämättä koskaan. Hoidollakaan

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:21"]Voiko se tulla kenelle vaan? Lapselle? Vanhukselle? Miehellekin? Paraneeko se koskaan ilman hoitoa?
[/quote]
Voi se mennä siinä missä tullakin. Helpommin se kai tulee muutenkin huolestumiseen taipuvalle. Esim. mulla on paniikkihäiriö, mutta suurimmaksi osaksi se on vain yksi osa mua. Mä hätäännyn helposti, pelästyn helposti ja stressaan helposti. En pelkää ihmisiä, mulla on terveyshysteria.

Voi tulla kenelle tahansa !  Pisaratartunta , joskus myös hengitysilman mukana ! Hulluus on tarttuvaa :=D

Seuraamus kusipäisistä ihmisistä.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:23"]Blogeista ja naistenlehdistä, eli sieltä mistä muutkin trendidiagnoosit.
[/quote]

Haista paska.

[quote author="Vierailija" time="23.05.2015 klo 00:01"]

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:53"]

onko paniikkikohtaus sellainen et tuntuu ettei saa henkeä, lievää huimausta, tunne että kaikki tarkkailee, sydän hakkaa ihan hirveesti, hengityksen vaikeus ja kädet hikoaa? mulla tulee toisinaan, etenkin kaupassa ja aukeilla paikoilla :/ en ole uskaltanut hakea apua kun pelkään että ne sulkee mut johonkin hullujen huoneelle.

[/quote]

On. Reippaasti vaan apua hakemaan, siitä minnekään hullujenhuoneelle joudu. Saat apua.

Nimimerkillä Paniikkihäiriö + 3 muuta diagnoosia, ihan kotona oleva sairaslomalainen

[/quote]tuohon pelkoon liittyy myös häpeän tunne, en vaan kehtaa soittaa terveyskeksukseen kun hävettää :/

En voi käydä lenkillä päivällä, vaan lenkillä käyn tosi aikaisin aamulla tai illalla. Ei tämä ole niin paha enää kuin nuorempana, se on vähän lieventynyt. Olen nuorena saanut diagnoosin pitkäaikainen vakava masennus ja sain lääkkeet kävin myös kerran viikossa juttelemassa sairaanhoitajan kanssa, mutta en kehdannut kertaakaan mainita noista paniikkikohtauksista mitä olen nyt muutamia vuosia myöhemmin katunut.

Mulla on toisen asteen tutkinto ja silloin kun opiskelin niin en koko opintojen aikana käynyt kuin 3 kertaa koulun ruokalassa syömässä, en vain pystynyt.

Mulla paniikkihäiriö ja sen moninaiset oireet on tulleet pitkäkestoisen stressin, ahdistuksen, huonon itsetunnon ja tärkeimpänä: lapsuuden traumojen vuoksi (toimen vanhemmistani - sen kummemmin diagnosoimatta - on jotenkin vakavasti henkisesti sairas).

Pikkuhiljaa se on hiipinyt. Lapsuudesta jo muistan miten jännittävissä tilanteissa saatoin "jäätyä", mennä ihan lukkoon, halusin paeta. Koin että kaikki arvostelevat, tuomitsevat, syyllistävät, syyttävät. Multa puuttui itsevarmuus ja itsearvostus, ja kotona sitä vaan lytättiin tämän sairaan vanhemman puolesta. Sain kuulla miten minä en osaa mitään, miten minusta ei koskaan tule mitään, miten kaikki muut ovat parempia, miten minulle nauretaan kaikkialla, miten ruma ja lihava olen jne.  Nuoruudessa opin välttelemään paniikkitilanteita, eli en ruokaillut porukassa (kädet olisivat tärisseet), en käynyt kaupassa, välttelin puhumista ja jos sanoin jotain, olin hionut tiiviin lauseen täydelliseksi ja silti onnistuin änkyttämään & takeltelemaan. 

Harmittaa etten jo nuorena ollut tietoinen propralista ja muista lääkkeistä. Olisin elänyt paljon normaalimman nuoruuden. 

Blogeista ja naistenlehdistä, eli sieltä mistä muutkin trendidiagnoosit.

Paranee se joskus hoidottakin. Riippuu varmaan ihmisestä ja taudin syystä.

Itse en saanut tartuntaa vaan paniikkihäiriö oli sivutuote pitkään jatkuneesta stressistä ja ahdistuksesta.

[quote author="Vierailija" time="22.05.2015 klo 23:23"]Blogeista ja naistenlehdistä, eli sieltä mistä muutkin trendidiagnoosit.
[/quote]

Sen verran on perseestä ko.tauti, et voisin luvata olevani loppuelämän ilman yhtään blogia tai akkainlehteä, jos se takaa immuniteetin.

Up