Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
ujo ja varautunut poikaystävä
18.06.2015 |
Olen seurustellut reilut kaksi vuotta poikaystäväni kanssa, joista yhdessäasumista puoli vuotta. Asiat suhteessamme on periaatteessa ok... ja kuitenkaan ei ehkä ole?
Poikaystäväni on erittäin ujo, ja se vaikeuttaa melkoisesti sosiaalista kanssakäyntiä esim ystävieni tai perheenikin kanssa. Hän ei koskaan tee aloitetta keskusteluihin, joten vastapuolen tulee olla rempseämpi osapuoli ja hän tulee hieman mukaan. Tiedän että minet pitävät minua nyt hieman itsekkäänä, kun sanon että asia vaivaa minua.
Tunnen olevani jollakin tasolla vastuussa hänen viihtymisestään porukassa, kun olen itse avoin ja puhelias. Toisaalta ymmärrän hyvin jänen ujouttaan; olin itse teininä ja parikymppisenäkin vielä todella ujo. En pitänyt tästä piirteestä, joten päätin "oppia pois" siitä. Matkustelin, asuin ulkomailla, menin tilanteisiin ja tilaisuuksiin jotka tuntuivat pelottavilta jne. Pikkuhiljaa muutuin, ja nykyään päälle kolmekymppisenä olen aivan erilainen tässä asiassa.
Rakastan poikaystävääni, mutta tämä asia on kyllä jonkinlainen mörkö suhteessa. Seksihaluni ovat melko kateissa, en tiedä johtuneeko se ko.asiasta vai mistä.
Toisekseen uskon että hänen ujoutensa/itsetuntonsa takia hän ei ole uskaltanut tavoitella itselleen kiinnostavaa ammattia (opiskeli vanhempirn painostuksesta ammatin alle parikymppisenä), vaan hän tekee fyysisesti raskasta työtä, josta ei omien sanojensa mukaan saa mitään. Itse olen opiskeluni opiskellut ja harmittaa katsoa kun toinen elää sumussa ja turtana tylsässä työssä.
Välillä tuntuu kuin olisin eteenpäin puksuttava juna ja hän perävaunu joka tulee perässä.
Haluaisin sanoa, että olen täysin tyytyväinen suhteeseemme, mutta tämä asia hiertää aika ajoin. Meillä on paljon hyvääkin; samanlaiset elämäntavat ja arvot , hän on todella komea jne. Ymmärrämme toisiamme hyvin samankaltaisuuksiemme kautta.
Tiedän kyllä etten itsekään ole täydellinen; osaan olla lyhytpinnainen ja itsekäs joissin asioissa. Tästäkin asiasta valittaminen tuntuu itsekkäältä. Ehkä haluaisin kuulla jos kellään on vastaavia kokemuksia tai on itse suhteessa ujo osapuoli. Oletteko suhteessa vai onko hän ex?
Kommentit (54)
Ehkä siedät tätä peikkoa täsSä vaiheessa elämääsi, mutta tee lapset jonkun ihmisen kanssa. Ujous on luonnollinen mekanismi mieleniriöiden kätkemiseksi,voi löytyä vaikka mitä kun aletaan kaivamaan. Ääri harvoin ujos esiintyy yksinään, yleensä on roppakaupalla muutakin, jätä se kummajainen vielä kun voit, jos jäät niin parhaassa tapauksessa lapsesi ovat samanlaisia,ja huonompia vaihtoehtoja on paljon enemmän.
Kukaan ei tahdo lapsistaan kouluampujaa, sinua on varoitettu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.06.2015 klo 07:17"]
Ehkä siedät tätä peikkoa täsSä vaiheessa elämääsi, mutta tee lapset jonkun ihmisen kanssa. Ujous on luonnollinen mekanismi mieleniriöiden kätkemiseksi,voi löytyä vaikka mitä kun aletaan kaivamaan. Ääri harvoin ujos esiintyy yksinään, yleensä on roppakaupalla muutakin, jätä se kummajainen vielä kun voit, jos jäät niin parhaassa tapauksessa lapsesi ovat samanlaisia,ja huonompia vaihtoehtoja on paljon enemmän. Kukaan ei tahdo lapsistaan kouluampujaa, sinua on varoitettu
[/quote]
Löytyisikö näistä piilotelluista mielenhäiriöistä jotakin tarkempaa tutkimustietoa? Onko kouluampujien ja muiden massamurhaajien vanhempien luonteenpiirteistä tehty jonkinlaista kartoitusta ja analyysiä, jonka perusteella voidaan nähdä selviä syy-seuraussuhteita jälkeläisten hirmutekojen ja vanhempien temperamentin välillä? Tutustuisin todella mielelläni kyseiseen materiaaliin. Pitäähän minun tietää saako kaltaiseni kummajainen lisääntyä, vai ajaako yksi persoonani piirre, tässä tapauksessa ujous, tulevien lasteni elämän väistämättä turmioon.
52: no huhhuh, en voinut kuin nauraa
...tekstistäkatosi loput jostain syystä!? Laitapa linkkejä tämän hienon väitteesi tiimoilta, jos kerran sitä on tutkittu. Enpä ole kuullut tuollaista väitettä aiemmin
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 13:24"][quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 13:22"]
Samanlaiset ihmiset leikkii parhaiten yhdessä. Sekä minä että mieheni olemme jonkun asteen aspergereita ja introverttejä. Enää ei tarvi esittää mitään. Aikaisemmissa suhteissa kauheat paineet olla sosiaalinen ja hyvä tyyppi. Nyt olen onnellinen. Jos asia oikeasti haittaa sua, niin ei ero ole huono vaihtoehto.
[/quote]
Samaa mieltä. Olen itse hyvin introvertti, en niinkään ujo mutta epäsosiaalinen ja sisäänpäin kääntynyt, en pidä ihmisseurasta enkä halua puhua ihmisille. Joskus kun seurustelin sosiaalisen ihmisen kanssa se oli tosi ikävää, juuri koska koko ajan vaistosi toisesta että hän häpeää minua ja toivoisi minun olevan erilainen. Nyt on toinen samanlainen erakonjurrikka parina ja hyvin menee!
[/quote]
Juuri näin! Pahinta on just se tunne, että ei kelpaa toiselle omana itsenään. Kyllä sen vaistoaa. Minä ja mieheni emme ainoastaan hyväksy toisiamme, vaan rakastamme toisiamme juuri näitten erityispiirteiden takia. Stubbilandiassa se on toki harvinaista. Työpaikallakin haetaa sitä ns. hyvää tyyppiä. Viis osaamisesta.
Nro 21
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 12:03"]EI ujot ja kiltit miehet sytytä naisia, sen vuoksi seksihalusi ovat kateissa. Etsit itsellesi sen pillusi ja mielesi hamuavan matchn, ja lopetat tuon suhteen.
[/quote]
Puhu vaan omasta puolestasi
Jos mies on ujo niin mitä luultavammin ei ikinä tule olemaan mikään papupata. Sitä tuskin haitkaan, rohkeammaksi varmasti voi pikkuhiljaa opetella. Mutta niin, että alote tulee häneltä itseltään. Ujous on kuitenkin hänen luonteensa. Sitähän se suhteessa oleminen on, että hyväksyy toisen sellaisena, kun on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen introvertti, aika vahvastikin, mutta samaistun tässä ap:hen.Olen myös asunut vuosia ulkomailla ja työn ja opintojen vuoksi tottunut sosialisoimaan hyvin erilaisten ihmisten kanssa jokseenkin luontevasti. Suomeen palatessa täkäläinen mörököllikulttuuri tuntui käsittämättömän tympeältä. Sitten menin vielä rakastumaan mörökölliin, joka minun seurassani ja ystäviensä kanssa on melko rento ja puhelias, mutta selvästi jännittää ja ahdistuu sukuni ja kavereideni kanssa. Kukaan ei vielä ole sanonut minulle mitään, mutta rivien välistä huomaan, että selvästi he hämmästelevät miksi olemme yhdessä, sillä mies vaikuttaa vähän huumorintajuttomalta ja tylsältä silkkaa ujouttaan. Introverttina ymmärrän kyllä erittäin hyvin, ettei jaksa pitkiä aikoja olla sosiaalinen, mutta minustakin täysi hiljaisuus vaikuttaa hirveän tympeältä. Ehkä ymmärtäisin, jos olisin itsekin ujo?
En ole ujo, introvertti kyllä, mutta maailman turuilla sitä juuri oppi arvostamaan hiljaista ja ujoa suomalaista miestä. Kauheinta oli USA:ssa, jossa jokaisen piti olla avoin, positiivinen, aina suuna päänä. Ja olen tosiaan oppinut sosiaalisesti taitavaksi, mutta ei se temperamenttiäni muuta. Eikä tarvitsekaan.
Ihmiset on erilaisia. Jos häpeilet miestäsi, niin ehdotan pariterapiaa tai eroa. Painostamalla muutokseen työnnät hänet vain syvemmälle kuoreensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs miestuttavani kertoi kerran kuinka oli nuorempana joutunut jättämään tyttöystävänsä, vaikka oli "kaunis kuin taulu". Miestä kun oli niin hävettänyt tytön ujous ja hiljaisuus kaveripiiriä tavatessa.
Luulen, että se tyttö oli onnekkaampi. Tämä samainen herra etsii yhä vuosikymmenten jälkeenkin sitä täydellistä naista.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 13:42"]
En ole ujo, introvertti kyllä, mutta maailman turuilla sitä juuri oppi arvostamaan hiljaista ja ujoa suomalaista miestä. Kauheinta oli USA:ssa, jossa jokaisen piti olla avoin, positiivinen, aina suuna päänä. Ja olen tosiaan oppinut sosiaalisesti taitavaksi, mutta ei se temperamenttiäni muuta. Eikä tarvitsekaan. Ihmiset on erilaisia. Jos häpeilet miestäsi, niin ehdotan pariterapiaa tai eroa. Painostamalla muutokseen työnnät hänet vain syvemmälle kuoreensa.
[/quote]
Eihän se avoimuus tarkoita sitä, että automaattisesti vetää jotain roolia. Olen itse erittäin introvertti, mutta ärsyttää se, miten epäkohteliasuutta ja tylyyttä perustellaan ujoudella. Jos ei uskalla sanoa mitään, niin voi ainakin hymyillä eikä näyttää hapanta naamaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 13:45"]
Eräs miestuttavani kertoi kerran kuinka oli nuorempana joutunut jättämään tyttöystävänsä, vaikka oli "kaunis kuin taulu". Miestä kun oli niin hävettänyt tytön ujous ja hiljaisuus kaveripiiriä tavatessa.
Luulen, että se tyttö oli onnekkaampi. Tämä samainen herra etsii yhä vuosikymmenten jälkeenkin sitä täydellistä naista.
[/quote]
No en onnekkuudesta tiedä, mutta minusta tuo on ihan hyvä syy eroon, jos kerran energiat eivät käy yksiin. Huomattavasti vähemmän pinnallista kuin että olisivat jääneet yksiin ihan vain siksi että tyttö oli "kaunis kuin taulu". :D
Hyviä vastauksia ja myös peiliinkatsomisen paikks itselle. En ole koskaan painostanut miestä muuttumaan, vaan lempeästi kannustanut häntä rohkaistumaan näissä tilanteissa. Hän haluaa itse muuttua, joten olen vain yrittänyt kertoa oman edimerkin kautta mikä itselle tehosi sekä olen kannustanut ns positiiviseen vuoropuheluun itsensä kanssa. Ujothan pelkääböt usein mm kuulostavansa jollakin tavalla tyhmiltä tällaisisssa tilanteissa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä käännyin koulukiusaamisen myötä enemmän sisäänpäin. Sanomisiani apinoitiin, siitä tuli jotenkin tunne että sanon aina jotain tyhmää kun avaan suuni. Vielä usein aikuisenakin vieraammassa porukassa tulee tuo tunne. Tästä syystä en hirveästi pidä sosiaalisista tilanteista.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 14:32"]Hyviä vastauksia ja myös peiliinkatsomisen paikks itselle. En ole koskaan painostanut miestä muuttumaan, vaan lempeästi kannustanut häntä rohkaistumaan näissä tilanteissa. Hän haluaa itse muuttua, joten olen vain yrittänyt kertoa oman edimerkin kautta mikä itselle tehosi sekä olen kannustanut ns positiiviseen vuoropuheluun itsensä kanssa. Ujothan pelkääböt usein mm kuulostavansa jollakin tavalla tyhmiltä tällaisisssa tilanteissa.
Ap
[/quote]
Haluaako aidosti muuttua vai olla vain sinulle mieliksi?
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 14:47"]
Temperamentista ei eroon pääse.
[/quote]
Voi oppia ja kehittyä todella paljon.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 14:50"][quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 14:47"]
Temperamentista ei eroon pääse.
[/quote]
Voi oppia ja kehittyä todella paljon.
[/quote]
Miksi olisi kehittymistä tai oppimista olla ekstrovertimpi tai ulospäinsuuntautuneempi? Nämä on täysin kulttuurisidonnaisia juttuja.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 14:53"][quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 14:50"][quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 14:47"]
Temperamentista ei eroon pääse.
[/quote]
Voi oppia ja kehittyä todella paljon.
[/quote]
Miksi olisi kehittymistä tai oppimista olla ekstrovertimpi tai ulospäinsuuntautuneempi? Nämä on täysin kulttuurisidonnaisia juttuja.
[/quote]
Näin on. Lue Susanna Cainia ja Keltinkangas-Järvistä.
Alue: Aihe vapaa
50: ajattelen samoin. Myös työpaikka ja työnkuva voi vaikuttaa vahvistavasti, tai vastaavasti negatiivisesti itseluottamukseen ja sitä kautta persoonaan.
Ap